Kun valitset kaupan hyllyltä auringonsuoja-ainetta ja tarkoituksesi on suojata itsesi ja lapsiasi auringon haitallisilta vaikutuksilta, on muutama seikka suojakertoimen lisäksi, jotka on hyvä ottaa huomioon. Sillä suurin osa maailmanmarkkinoilla olevista aurinkosuojista on joko tehottomia tai/ja syöpää aiheuttavia ja aurinko ei ole niin syöpävaarallista kun meille on uskoteltu. Tässä vaiheessa alkaakin sitten paniikki, ellet ensin lue tätä juttua loppuun ja tee ratkaisuasi vasta sitten.

Katso aurinkosuoja-aineesi raaka-aineluetteloa.
Jos sieltä löytyy jotain näistä, älä osta tuotetta. Muista myös että jos näitä aineita on muussa kosmetiikassasi, se ei silloin sovi aurinkoon.

oxybenzone, avobenzone– muodostaa vapaita radikaaleja solussa, ja vaurioittaa DNA:ta aiheuttaen syöpää. Lisäksi se häiritsee hormonitoimintaa, rintasyöpäriksi kasvaa.
4-methylbenzylide camphor eli 4-MBC– hormonihäritsijä, rintasyöpäriski kasvaa.
benzophenone, sulisobetzone– aiheuttaa vapaiden radikaalien muodostusta soluissa, joka taas vaurioittaa solun DNA:ta, josta seuraa syöpää. Hormonihäiritsijä, rintasyöpäriksi kasvaa.
Octylidimethyl PABA– aiheuttaa vaurioita solujen DNA:ssa, aiheuttaen syöpää.
Padimate O– reagoi muiden ainesosien kanssa ja aiheuttaa mutageenisiä yhdisteitä (syöpää aiheuttavia yhdisteitä), ja vaurioittaa solujen DNA:ta.
Cinoxate, octinoxate, methoxycinnamate, octocrylene, octylmethoxycinnamate, ethylhexyl methoxycinnamate– sinnamaatit matkivat estrogeenia ja häiritsevät hormonitoimintaa, rintasyöpäriski kasvaa. Imeytyvät ihon läpi verenkiertoon. Lisäksi ne tappavat koralleja meressä.
retinyl palmitate, retinol, retinoic acid (A-vitamiini) – aiheuttaa iholle syöpäkasvaimia, kun iho altistetaan auringonvalolle. Aiheuttaa iholla myös herkistymistä auringonvalolle sekä lisää vapaiden radikaalien muodostusta ja DNA-vaurioita yhdessä auringon valon kanssa. Aiheuttaa myös sikiöepämuodostumia raskaana oleville naisille. Huom! A-vitamiini ruuassa ei ole vaarallista ellei sitä nauti ylisuuria annoksia.
titanium dioxide ja zinc dioxide– nano-muodossa aiheuttaa vakavia terveysvaikutuksia, mikäli aineen hiukkaskoko on alle 100 nm. Nanopartikkelit imeytyvät ihon läpi aiheuttaen solutuhoja yhdessä UV-säteilyn kanssa. Keuhkokudoksessa niistä on myös haittaa. Älä vedä henkeen hienojakoista suihkutettavaa aurinkosuoja-ainetta. Lisäksi kyseiset aineet lisäävät vapaiden radikaalien toimintaa soluissa. Jos aineen hiukkaskoko on suurempi kuin 100 nm vastaavaa terveysriskiä ei ole. Aurinkosuoja, jossa on näitä dioksidejä, on hyvä jos iholle jää valkoinen kerros kun sitä levittää. Hiukkaset eivät silloin ole liian pieniä. Tosin en usko että kuluttajat ovat tästä riemuissaan…
menthyl anthranilate, Mexoryl SX– vapauttavat vapaita radikaaleja ja vaurioittavat DNA:ta, aiheuttaen syöpää.
Muita vältettäviä diethanolamine (DEA), trietanolamine (TEA), propylene glycol (PG), polyethyleneglycol (PEG), sodium laurul sulfate (SLS), mineral oil, petrolatum, lanolin.
Yhdessä lähteessä avobenzone ja octocrylene mainitaan turvallisiksi, en menisi kuitenkaan luottamaan…

Katselin läpi omat aurinkosuoja-aineeni ja 90% niistä lähti juuri kaatopaikalle (ehkä olisi pitänyt viedä ongelmajätelaitokselle?) ja pullot kierrätykseen energiajätteisiin.

Katso suojakertoimia, SPF
Korkein suojakerroin ei ole välttämättä se turvallisin vaihtoehto. Jos suojakerroin on 100, se ei tarkoita sitä että voisit oleskella auringossa sata kertaa kauemmin kuin ilman suojakerrointa. Käytännössä SPF 100 tarkoittaa suojakerrointa 3.2, SPF 30 tarkoittaa suojakerrointa 2.3 ja SPF 15 suojakerrointa 2. Yhdysvalloissa on jo varoiteltu valmistajia harhaanjohtavasta mainonnasta, FDA olisi valmis kieltämään yli 50 suojakertoimet, koska sellaisia ei oikeasti ole olemassa. Korkea suojakerroin on vain asiakkaiden harhaanjohtamista. Luodaan harhaa että auringossa voisi oleilla kuinka kauan hyvänsä. Totuus on aika karu. Auringossa voi oleilla siis vain 2-3 tuntia suojakertoimen kanssa turvallisesti. Luultavasti. Älä luota suojakertoimiin sokeasti. Seuraa ihoasi ja kyseisen päivän UV-indeksiä.

Katso miltä säteilyltä aurinkosuojasi suojaa
Mainitaanko tuotteessa UVB ja UVA. Markkinoita dominoivat tuotteet, joissa on vain UVB-suoja, koska UVB-säteily liitettiin ihon palamiseen ja UVA-säteily vanhenemiseen ja allergioihin, aikaisemmin uskottiin että UVA-säteily on harmitonta. Nyt tiedetään että myös UVA-säteet polttavat ihoa ja aiheuttavat kasvaimia ja syöpää. On syytä muistaa että UVA-suojan maininta ei vielä tarkoita sitä että tuote on tehokas. Suurimmassa osassa tuotteita se toimii vain osittain. Osassa auringonsuoja-aineista mainitaan myös IR, joka tarkoittaa infrapunasäteilyä eli tuotteen väitetään suojaavan myös lämpösäteilyltä.

Katso viimeistä käyttöpäivää
Aurinkosuoja-aineet vanhenevat nopeasti. Viime kesänä käyttämäsi ei välttämättä ole enää tänä kesänä toimiva. Tarkista viimeinen käyttöpäivä.

Kun sopiva aurinkosuoja-aine löytyi, levitä sitä iholle vähintään 30 minuuttia ennen aurinkoon menoa. Levitä aurinkosuoja kaikkialle iholla, muista kaula, korvat, nenä, varpaanvälit, jalkapohjat, kämmenet, kalju… Muista levittää aine tasaisesti kaikkialle ja mahdollisimman paksu kerros.
Muista lisätä suoja-ainetta kerran tunnissa jos hikoilet runsaasti tai uit. Muista kuitenkin että suoja-aineen uudelleen levitys ei lisää suoja-aikaa yhtään.

Mikään auringonsuoja-aine ei suojele sinua 100%:sti.Älä usko kaikkia mainoksia.
Muista että luotettavin aurinkosuoja on olla menemättä ollenkaan aurinkoon voimakkaalla paahteella. Toiseksi luotettavimmat ovat hattu, aurinkolasit, väljä vaatetus ja varjossa oleilu. Paras aurinkosuoja lapsille on vaatetus ja päähine sekä aurinkolasit.
Rajoita oleskelua auringossa klo 10 - 16.00 välillä, kun UV-indeksi on korkea. UV-indeksin ollessa matala tai 0, vaaraa ei ole.
Muista että pilvet ja uimavesi eivät suojele sinua. 60-80% auringonsäteistä menee pilvien läpi ja ulottuu noin 50 cm syvyyteen veteen. Auringonsäteet myös heijastuvat vedestä, lumesta ja vaaleasta hiekasta.

UV-indeksi
UV-säteilyn voimakkuutta mitataan UV-indeksillä. Ilmatieteen laitoksen sivuilta voit seurata millaista UV-säteilyä on tällä hetkellä tarjolla Suomessa ja lähialueilla Ilmatieteen laitos, UV-indeksi . Jos paikkakuntasi sattuu katvealueelle tai muuten vaan olet kiinnostunut seuraamaan UV-säteilyn voimakkuutta, voit hankkia oman henkilökohtaisen UV-säteilymittarin. Ostin Saitek Sun Watch II –laitteen 17 vuotta sitten, sitä ei ole enää myynnissä, mutta vastaavia on netissä The UV-Monitor -nimellä myynnissä mm. South Seas -yrityksessä. Artikkelin lopussa on lista muista UV-säteilymittareista markkinoilla. UV-säteilymittarilla voi mitata säteilyä kaikkialla maailmassa eli missä sitten milloinkin satut kulkemaan. Laitteeseen voi myös ohjelmoida oman ihotyyppinsä ja käytetyn aurinkosuojakertoimen, niin laite ilmoittaa koska on paras poistua auringosta vikkelään. Laite ilmoittaa joka tapauksessa koska auringossa on liian vaarallista (UV-indeksi yli 7, muutamana kesänä on Suomessa piipannut yli tämän lukeman). Yleensä kun UV-säteily on 3 on hyvä siirtyä käyttämään aurinkosuojaa. Lisätietoa UV-indeksistä: UV-indeksi. Ihon palamisen huomaa 16-24 tunnin kuluessa 10-20 minuutin altistuksesta vaarallisen korkealle UV-säteilylle.


Entäs se ihosyöpä?
Ihosyöpä kehittyy hitaasti. Asiat, joita teit 20 vuotta sitten vaikuttavat syövän kehittymiseen nyt. Syöpään vaikuttavat monet muutkin seikat kuin auringon UV-säteily, mm. ilman saasteet, ihon palaminen, sukurasitus eli geenit, tupakointi, alkoholinkäyttö, ravitsemus, ruuan lisäaineet, miten hyvin ihon oma korjausjärjestelmä toimii, lääkkeet, sairaudet, E-pillerit, hormonikorvaushoidot, hormonivalmisteet, kosmeettiset aineet, fotosensibiloivat aineet iholla (terva, piki, eräät kasvit, alkoholi, eteeriset öljyt), otsonikato jne.

Rusketus on ihon tapa suojautua haitalliselta UV-säteilyltä. Suojaavan rusketuksen kehittyminen vie 1-3 viikkoa ihon tummuudesta riippuen. Aloita siis auringonotto varovasti, vain 5-10 minuuttia ensimmäisinä päivinä, lisää auringossaoloaikaa vähitellen. Rusketuksen suojaava vaikutus kestää muutamia kuukausia.

Ihosyöpää esiintyy eniten päässä, kaulassa, kasvoilla, korvanlehdissä, käsissä, käsivarsissa, olkapäillä, selässä, miehillä rinnassa ja selässä ja naisilla säärissä.
Eniten ihosyöpää maailmassa on Australiassa. Ihosyöpä on yleisin syöpä Yhdysvalloissa.

Ihosyövän riskitekijät:
-vaalea iho, punaiset tai vaaleat hiukset
-vaaleat silmät
-iho palaa helposti
-luomet, pisamat ja syntymämerkit
-ulkotyö tai ulkoilmaharrastus
-runsas oleskelu auringossa lapsena
-vakava auringonpolttama
-suvussa ihosyöpää
-jo kerran sairastettu ihosyöpä
-solariumit ja aurinkolamput
-runsas auringonotto

Ihosyövän ennaltaehkäisy

-älä käytä aurinkolamppuja tai solariumeita
-vältä oleskelua auringossa päivän kuumimpaan aikaan, kun UV-indeksi on korkea
-käytä suojaavaa vaatetusta
-pysyttele varjossa
-tarkkaile luomia ja muutoksia ihollasi.
-jos jokin ihoalue muuttuu tai näyttää epätavalliselta kerro siitä lääkärillesi


Entäs D-vitamiini ja auringon syöpää estävä vaikutus?

Auringosta saa D-vitamiinia, joka auttaa ihoa taistelemaan syöpää vastaan. Älä käsitä tätä väärin. Enemmän ei ole parempi tässä asiassa. Saadaksesi tarvittavan määrän D-vitamiinia sinun tarvitsee olla auringossa ilman aurinkosuojaa* vain 15-20 minuuttia joka päivä. Aurinkoisella ilmalla auringosta voi saada D-vitamiinia jopa 10 000 ky (250 μg) 10 minuutissa, jos sinulla on vaalea iho. Pilvisellä ilmalla ihoa on hyvä paljastaa valolle 20-30 minuutiksi saadakseen D-vitamiinin tarpeesi tyydytettyä, sama pätee jos istut varjossa aurinkoisella ilmalla. UV-indeksin ylittäessä kolme on mahdollista saada auringosta 30 minuutissa yli 20 000 ky D-vitamiinia, jos ihosi on hyvin vaalea. Onneksi auringosta saatava D-vitamiini ei kaikki varastoidu, koska keho varastoi vain tarvittavan määrän. Kun ylitetään 20 000 ky:n (500 μg) raja, keho ei enää ota auringosta D-vitamiinia vastaan, vaan ylimäärä poistuu rasva-aineina. Kun iho on saanut tarvittavan päivittäisannoksensa D-vitamiinia, on loppupäiväksi hyvä levittää iholle aurinkosuoja, jos jatkaa auringossa oleilua. Jos ihosi on jo luonnostaan tumma, sinulla voi olla vaikeuksia saada riittävästi D-vitamiinia Suomen korkeudella. Riittävä tarkoittaa 800-1000 ky/päivä auringosta saatavaa D-vitamiinia.
Kesällä saadun rusketuksen katoaminen eli ihon muuttuminen valkoiseksi kertoo milloin D-vitamiini on hävinnyt kehostasi. Jos käyt talvella etelän auringossa et välttämättä tarvitse muuta D-vitamiinia ravinnosta niin paljoa. Aurinko on ihmisen ensisijainen D-vitamiinin lähde ja juuri auringosta saatava D-vitamiini on ihmisen terveydelle erityisen tärkeää. D-vitamiinin lisäksi saat ainakin 5-10 ihmisen terveydelle tärkeää ainesosaa, joita et saa ravinnosta.
*Huom! Suojakerroin 8 (SPF ) estää jo 90% D-vitamiinisynteesistä.

Entäs Suomen talvi?
Talvella aurinkoa ei aina edes näy kaikkialla Suomessa, siksi on tarpeen syödä 3-4 annosta (100g) lohta viikossa. (100g:ssa lohta on 12,5 μg D-vitamiinia.) Se riittää estämään D-vitamiinin puutteen talvella. Jos lohi ei maistu, 100g:ssa silakkaa on 17,1 μg, kantarellissä 12,8 μg D-vitamiinia. Kananmuna mainitaan myös hyvänä D-vitamiinin lähteenä, kuitenkin kanamunassa (50 g) on vain 1 μg D-vitamiinia eli sitä pitäisi syödä 5-15 kpl päivässä saadakseen tarvittavan määrän pelkästään kananmunista. Maitoon ja maitovalmisteisiin on lisätty vuoden 2010 aikana D-vitamiinia, joten 100 g:sta maitotuotetta saa nyt 1 μg D-vitamiinia, entisen 0,5 μg sijaan. Ole tarkkana että et saa liika-annosta, jos käytät paljon maitovalmisteita. D-vitamiinia on lisätty myös moniin juustoihin, juomiin, mehuihin ja karkkeihin.
Multivitamiinit ja D-vitamiinivalmisteet ovat hieman konstikkaita, sillä niistä voi saada liikaa rasvaliukoisia vitamiineja, joihin D-vitamiini kuuluu. Jos syöt rasvaista kalaa tai saat D-vitamiinia muusta ruuasta, älä nauti niiden lisäksi D-vitamiinivalmisteita.

D-vitamiini varastoituu elimistöön. Auringosta ja normaalista ruuasta ei voi yleensä saada liikaa D-vitamiinia. Vakava yliannostus on mahdollista vain jos nauttii D-vitamiinivalmisteita liikaa ja syö liikaa elintarvikkeita, joihin on lisätty D-vitamiinia. Liiallinen määrä on yli 1000 ky (25 μg ) vuorokaudessa. ( 1μg D-vitamiinia vastaa 40 ky)
Normaali-ihminen, joka viettää aikaa ulkona, syö kalaa tai kantarellejä ei tarvitse D-vitamiinivalmisteita yhtään mihinkään. Laitoshoidossa olevat vanhukset, pitkäaikaissairaat ja ihmiset, jotka eivät saa ollenkaan aurinkoa tai eivät syö ollenkaan kalaa ovat ainoat D-vitamiinivalmisteen kohderyhmät. Lisänä vielä Suomeen muuttaneet henkilöt, joiden ihonväri on hyvin tumma luonnostaan. Heille voi tulla D-vitamiinipuutoksia tumman ihonvärin takia.
D-vitamiinin päivittäinen saantisuositus on alle 50-vuotiaille 200 ky (5 μg), 51-70 -vuotiaille 400 ky (10 μg), raskaana oleville 400 ky (10 μg), yli 70-vuotiaille 600 ky (15 μg)


Lisätietoa netistä:
Cosmetic Database - aurinkosuoja-aineiden turvallisuus luokituksia (englanninkielinen) . Luokituksesta: 0 tarkoittaa toimimaton ja 10 toimiva, yleensä aurinkosuojat ovat jotain tältä väliltä.
EWG:n raportti– Yhdysvalloissa Enviromental Working Groupin uusimpia tutkimuksia aurinkosuojista vuodelta 2010 (englanninkielinen)
The Real Essentials. Englanninkielinen sivu auringosta, kalaöljyistä ja D-vitamiinista.
Do sunscreens cause skin cancer? Englanninkielinen sivu aurinkosuoja-aineista ja syövästä.
More bad news about sunscreen safty -nanoparticles Englanninkielinen sivu lisää huonoja uutisia nanopartikkeleista aurinkosuojissa.

UV-säteilymittareita ja muuta suojavarustetta:
Solar Light
UV Hawk
Sun IQ UV-mittarit, aurinkosuojat, lasten aurinkovaatteet
Ambientweather Oregon Scientific UV888A Personal UV Monitor

Jos olet kiinnostunut tekemään auringonsuoja-aineesi itse tässä luettavaa:
Maria Löfstedt ja Pálla Másdóttir: Naturkosmetik - som du kan göra själv, 2004

Auringonotosta yleisesti:
Michael F. Holick, Ph.D., M.D: Schützendes Sonnenlicht - Die heilsamen Kräfte der Sonne, 2005
Jean-Luc Senninger: Les bains d'air et de soleil - guide pratique d'héliothérapie, 2003

Muuta aiheeseen liittyvää:
Vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet

Jäätelö ei ole mikään uusia asia. Jo 4000 vuotta e.Kr Mesopotamiassa ja Kiinassa hallittiin jään säilyttäminen, jopa kuumina kesinä. Ei olisi mikään ihme että näissä maissa olisi valmistettu myös jäätelöä.
Ensimmäiset jäätelöntapaiset reseptit löytyvät vuosilta 400-500 e.Kr Persiasta ja Kreikasta. Jäätelön ystäviä menneisyydestä olivat mm. Aleksanteri Suuri ja keisari Nero.
Tehdasvalmisteinen jäätelönvalmistus alkoi arabimaissa 1000-luvulla.
Eurooppaan jäätelö saapui ensin kuningashuoneisiin ja myöhemmin valmistus siirtyi kansan keskuuteen. Aluksi jäätelöä tehtiin jään avulla, kunnes markkinoille tulivat jäätelökoneet.

Nykyään jäätelöä voi tehdä kotona ainakin kolmella tavalla: 1) vanhaan tapaan jään tai veden avulla, 2) pakastimen avulla ja 3) jäätelökoneella.
Kotijäätelö on terveellistä, koska voit itse päättää mitä jäätelöösi laitat. Jos katsot kaupan pakastealtaan jäätelötarjontaa, huomaat jäätelöissä olevien lisäaineiden suuren määrän, puhumattakaan sokerista ja rasvasta. Mats–Eric Nilsson on käsitellyt asiaa kirjassa ”Petos lautasella – Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?” parin sivun verran.
Kotijäätelöä tehdessä on hyvä noudattaa hyvää hygieniaa sekä syödä jäätelö pian valmistamisen jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää jos käytät valmistuksessa kananmunia. Raa’assa kananmunassa piilee salmonellavaara. On hyvä muistaa että kaikissa kananmunissa ei ole salmonellaa. Itse olen syönyt raakoja kanamunia 40 vuotta saamatta salmonellaa koskaan. Salmonella kestää pakastamista, mutta tuhoutuu kuumennettaessa 65° C lämmössä. Huonompi uutinen on että kanamuna saostuu 70° C.n lämmössä ja jäätelöstä voi tulla kokkareista. Jos epäilet kananmunien terveellisyyttä, voit jättää ne poiskin. Kanamunan lisääminen jäätelömassaan nopeuttaa valmistumista noin 1 h tunnilla jos teet jäätelöä vanhaan tapaan tai pakastimen avulla. Jäätelökonetta käytettäessä kananmunalla ei ole ratkaisevaa vaikutusta valmistumisnopeuteen.

Jäätelön valmistaminen vanhaan tapaan jään avulla

Tarvitset:
- kapea ja korkea kulho tai astia
- suurempi kannellinen kulho tai astia, johon edellinen kulho mahtuu
- jäämurskaa
- suolaa
- jäätelölapio (n. 4-5 cm leveä, pieni lapio voi olla puinen tai muovinen)

Laita kapea kulho tai astia suurempaan kulhoon tai astiaan. Täytä astioiden välinen tila suuremmassa astiassa jäällä ja suolalla. Laita jäätä myös kannen päälle. Sillä välin kun astiat viilenevät tee jäätelömassa.
Vaihda sulaneen jään tilalle uutta jäätä ja lisää jäätelömassa kapeampaan kulhoon tai astiaan. Pyöritä seosta jäätelölapiolla ympäriinsä astiassa noin 30 min. Peitä sitten astia kannella ja vaihda sulaneen jään tilalle tarvittaessa uutta. Jatka jäätelömassan pyörittämistä jäätelölapiolla, aina 30 min välein voit pitää 15 min tauon, jolloin vaihdat uutta jäätä sulaneen tilalle tarvittaessa. Kun jäätelö alkaa jähmettyä niin että siitä saa lusikalla viipaleita, on se valmista. Kermajäätelö valmistuu 5 tunnissa ja munajäätelö 4:ssä. Laita astiaan kansi päälle ja vaihda jäät ympärille. Syö jäätelö mahdollisimman pian.


Jäätelön valmistaminen vanhaan tapaan veden avulla
Muutoin menetellään samoin kuin valmistettaessa jäätelöä jään avulla, mutta jään tilalla käytetään kylmää tai jäistä vettä. Tämä menetelmä on vielä hitaampi, jäätelön valmistuminen kestää 6 tuntia tai kauemmin.

Jäätelön valmistus pakastimen avulla I

Tarvitset:
- pieni kulho + puhdas kivi
- suuri kulho
- jäätelölapio (n. 4-5 cm leveä, pieni lapio voi olla puinen tai muovinen)

Laita pienen kulhon sisään kivi ja laita pieni kulho suuremman sisään ja kaada suureen kulhoon vettä niin että se ulottuu pienemmän kulhon reunaan. Laita koko paketti pakastimeen 4-5 tunniksi. Kun vesi on jäätynyt poista kivi pienestä kulhosta.
Valmista jäätelömassa sillä välin kun kulhot jäähtyvät pakastimessa.
Kaada jäätelömassa pieneen kulhoon ja sekoita sitä jäätelölapiolla 30 min. Laita kulho sitten pakastimeen 15 minuutiksi ja jatka sitten vatkaamista jäätelölapiolla taas 30 min. Jäätelö on valmista kun siitä voi lohkaista palan lusikalla. Aikaa kuluu noin 4-5 tuntia.

Jäätelön valmistus pakastimen avulla II

Tarvitset:
-kulho tai astia
-sähkövatkain

Valmista jäätelömassa. Laita se kulhoon. Laita kulho pakastimeen. Ota kulho pakastimesta 45 min. kuluttua ja vatkaa seosta sähkövatkaimella 10 minuuttia. Laita kulho jälleen pakastimeen 45 min. ja ota sitten taas sähkövatkaimella vatkattavaksi (10 min). Jatka tätä kunnes jäätelö on valmista. Jäätelö on valmista noin 2-4 tunnin kuluttua.

Jäätelön valmistus jäätelökoneella
Huom! Noudata aina ensisijaisesti oman jäätelökoneesi ohjetta, jos eroaa tästä.
Pakasta jäähdytyselementti hyvissä ajoin (18-24 h) ennen jäätelön valmistuksen aloittamista, jos koneessasi tällainen elementti on. Säilytä jäähdytyselementtiä pesun jälkeen pakasteessa niin se on aina valmis.
Valmista jäätelömassa.
Laita jäähdytyselementti koneeseen. Kaada jäätelömassa koneeseen. Valitse ohjelma. Kun ohjelma on ohi, on jäätelö valmista. Vie aikaa 30-50 minuuttia koneesta riippuen sekä siitä tehdäänkö pehmistä vai kovempaa jäätelöä.

Muuta ohjeistusta:
Miksi käytetään vain keltuaiset? Keltuainen parantaa jäätelön koostumusta ja antaa täyteläisyyttä ja makua. Valkuainen saostuu helposti ja jäätelöön voi jäädä ”roikkoja”. Toki valkuaisenkin voi käyttää jos ei halua erotella keltuaisia ja valkuaisia. Kanamunien määrä on silloin puolet keltuaisten määrästä.

Millaista maitoa? Jäätelön valmistukseen voi käyttää ihan mitä maitoa hyvänsä, kuten myös maidon korvikkeita. Rasvaisesta maidosta tulee kermaisempaa jäätelöä.

Entä jos käyttää jogurttia, maitorahkaa, mascarponea, tuorejuustoja? Valitse ohjeesta vaihtoehto 3. Nämä ainekset eivät kestä kuumentamista.

Onko kermoissa eroja? Käytä aina kylmää kermaa. Kerman rasvapitoisuus vaikuttaa myös jäätelön rakenteeseen. Mitä rasvaisempaa, sen täyteläisempää jäätelöä. Laihduttajan kannattaa hieman miettiä korvaako kerman jollain muulla…

Millainen sokeri on hyvää? Periaatteessa voit käyttää mitä sokeria hyvänsä. Kidesokeria, ruokosokeria, intiaanisokeria, fariinisokeria, tomusokeria, hedelmäsokeria, hunajaa, siirappia jne. Älä laita liikaa sokeria, jos laitat sokeripitoisia makuaineksia voit vähentää sokerin määrää perusohjeesta.

Voiko makeutusjauheita tai –liuoksia käyttää? Toki, jäätelön rakenne ei vain ole välttämättä yhtä tasainen kuin sokeria käytettäessä.

Jos jäätelöä haluaa maustaa alkoholilla, missä vaiheessa se lisätään? Alkoholin lisääminen pidentää jäätelön valmistumisaikaa, joten jos alkoholia käyttää mausteena se lisätään jäätelöön 5-10 minuuttia ennen kuin seos on valmis tai vasta kun jäätelö on valmista. Alkoholi tekee jäätelöstä myös huonosti pakastuvan, joten tälläinen jäätelö kannattaa syödä heti valmistamisen jälkeen.

Miksi valmistusajoissa on niin suuria heittoja? Mitä kylmempiä perusaineet ja huonelämpötila, missä jäätelöä valmistetaan, sen nopeammin jäätelö valmistuu.

Kauanko valmis jäätelö säilyy? Jäätelö maistuu parhaalta tuoreeltaan juuri valmistettuna. Jäätelö säilytetään -18 ° C:een lämpötilassa tai kylmemmässä. Jos jäätelön aineksia ei keitetä, jäätelö säilyy pakastimessa noin 1 viikon. Keitetyistä aineksista valmistettu jäätelö säilyy noin 2 viikkoa. Pehmis ei säily pakastimessa pehmeänä, sen rakenne muuttuu. Älä pakasta uudelleen jo sulanutta jäätelöä. Merkitse rasiaan jäätelön valmistuspäivä ja käytä puhtaita, tiiviitä pakastusrasioita.

Mikä on jäätelön paras tarjoilulämpötila? -12 /-15°C, silloin jäätelön maun/maut maistaa parhaiten. Joten kun jäätelöä tarjoilee se kannattaa ottaa pakastimesta sulamaan 15-20 minuutiksi.

Jäätelön tarjoilu
Ota jäätelö jääkaappiin puoli tuntia ennen tarjoilua tai huoneenlämpöön 10-15 minuutiksi. Juuri valmistettu jäätelö sopii syötäväksi heti.


Perusjäätelöohje

Vaniljajäätelö / Kermajäätelö
1-2 tl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria
4 dl maitoa
3 ½ dl kermaa
6 munankeltuaista
1-2 dl sokeria

Vaihtoehto 1. Vatkaa munakeltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri kulhossa vaahdoksi. Lisää joukkoon maito. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kermavaahto muiden ainesten joukkoon. Sekoita aineet hyvin keskenään. Laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Vaihtoehto 2. Kiehauta maito, kerma ja vanilliinisokeri tai vaniljasokeri paksupohjaisessa kattilassa. Nosta liedeltä jäähtymään.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kaada kattilaan maito-kerma –seoksen joukkoon ja nosta kattila takaisin liedelle. Kuumenna hetki, mutta älä päästä seosta kiehumaan. Jäähdytä jäätelömassa vesihauteessa tai anna jäähtyä jääkaapissa vuorokausi, vähintään 10-15 min. Laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Vaihtoehto 3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keskenään. Voit jättää kananmunankeltuaiset pois jos haluat. Lisää kerma seokseen ja laita ainekset jäätelökoneeseen tai valmista pakastimen tai jäiden avulla jäätelöksi.

Variaatioita:
1. Vaihda sokeri muscovadosokeriin, tummaan ruokosokeriin tai intiaanisokeriin, saat tummempaa jäätelöä.
2. Vaihda osa sokerista hunajaan tai vaahterasiirappiin, saat hieman erimakuista jäätelöä.
3. Vähennä maidon määrää ja lisää kerman määrää, niin saat kermaisempaa kermajäätelöä.
4. Lisää maitoa ja vähennä kermaa niin saat vähärasvaisempaa jäätelöä. Huom! Koostumus muuttuu rakeisemmaksi.
5. Korvaa maito ja kerma kookosmaidolla ja kookoskermalla, saat kookosjäätelöä.
6. Korvaa maito ja kerma soijamaidolla ja kermalla, saat soijajäätelöä.
7. Korvaa maito jogurtilla, niin saat jogurttijäätelöä.
8. Korvaa maito mascarpone-juustolla, niin saat mascarponejäätelöä.
9. Korvaa maito Philadelphia tai muulla tuorejuustolla tai rahkalla, niin saat tuorejuustojäätelöä tai rahkajäätelöä.
9. Lisää joukkoon 1½ dl kaakaojauhetta, niin saat suklaajäätelöä.
10. Munat jäätelössä voi korvata esim. vaniljakastikejauheella (30g /keltuainen)

Voit loppuvaiheessa sekoittaa joukkoon pähkinöitä (pistasia, saksanpähkinä, hasselpähkinä jne.), murskattuja hedelmiä (mangoa, melonia, ananasta, kiiviä, päärynää, omenoita, banaania, aprikooseja, persikoita, tomaatteja, jne.) marjoja (mansikoita, mustikoita, vadelmia, puolukoita, karpaloita, lakkoja, mustia viinimarjoja, jne.) suklaata (levysuklaata, suklaakonvehteja, suklaamakeisia, suklaakastiketta jne.), karkeasti raastettua mantelimassaa, vaahtokarkinpaloja, lakritsinpaloja, omenapiirakanpaloja, muffisinmuruja, keksinmuruja, kahvia (kahvipapuja, pikakahvijauhetta, keitettyä kahvia), appelsiinimehua, sitruunamehua, limettimehua, porkkanamehua, ruusuvettä, kinuskikastiketta, inkiväärisosetta, krokantteja, marjahilloja, omenasosetta, sitruunacurdia, mausteita (laventelia, kanelia, kardemummaa, inkivääriä, mustapippuria, chiliä,) jne., ruusunterälehtiä tai mitä hyvänsä, millä sitten haluatkin makua jäätelöösi lisätä.

Aikuisten jäätelöä voi maustaa konjakilla, marsalaviinillä, rommilla, punssilla, portviinillä, liköörillä, Amarettolla, Reininviinillä.

Diabeetikon jäätelö: vähennä sokeri ½ dl:iin, vaihda kerma soijakermaan, jätä kananmunat pois. Lisää jäätelöön runsaasti (250 g) sokeroimattomia marjoja. Tämä versio sopii myös laihduttajille.
Laktoositon jäätelö: Vaihda maito ja kerma hyla-versioihin tai laktoosittomiin. Voit korvata maidon ja kerman myös kasvispohjaisilla vaihtoehdoilla.


Ongelmia ja ratkaisuja:

-Jäätelön väri tummuu. Jos laitat banaania, omenia, päärynää, avokadoa tai muita ”tummuvia” aineksia jäätelön joukkoon. Lisää valmistusaiheessa 1-2 rkl sitruunamehua, appelsiinimehua, ananasmehua tai C-vitamiinijauhetta (askorbiinihappo) joukkoon.
-Jäätelö on liian vetelää. Lisää valmistusvaiheessa hieman (1 tl tai 2 tl) maissijauhoja, perunajauhoja tai arrowjuurijauhetta. Voit laittaa joukkoon myös maitojauhetta saman määrän.
-Jäätelöstä tuli liian kovaa. Varmista että jäätelö on saanut tarpeeksi ilmaa. Vatkaa seuraavalla kerralla aineksia enemmän. Varmista että olet sekoittanut jäätelöä riittävän usein.
-Seos kiehahti ja siitä tuli kokkareista. Ei hätää. Vatkaa seos tasaiseksi sauvasekoittimella, monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Lisää joukkoon 1 dl kylmää kermaa/soijakermaa, niin kokkaroituminen pysähtyy.


Jos mielikuvitus on ehtynyt, lisää ohjeita löytyy mm.;

Carolina Börzsei: En Handbok Glass
Giunti Demetra: Gelati, sorbetti, frappé e…
Haimila, Laitinen, Lundell: Suomalainen jäätelökirja
Elisabeth Johansson: Iskallt ! – från vaniljglass till semifreddo
David Lebovitz: The Perfect Scoop
Sally Sampson: Ice Cream
Göran Söderin, George Strachal, Katarina Löfgren: Unelmien jäätelöherkut
Susanna Tee: Jäätelö – täydellinen nautinto

tai antamalla hakukoneelle hakusanoiksi: jäätelö resepti

Tämä blogi täytti tänään vuoden. Sen kunniaksi hieman tylsää tilastotietoa.

Eniten kävijöitä blogissa oli 24.8.2010 ( 700 kpl).
Kokonaiskävijämäärä näkyy tällä hetkellä sivun alalaidassa.

Vuoden 30.8.2009 -30.8.2010 suosituimmat artikkelit olivat:

1. Tuholaisia ja syöpäläisiä - luonnonmukaista torjuntaa
2.Tee itse - Kodin puhdistusaineet
3.Tahrojen poisto kankaista
4.Tee itse Esiliina
5.Jääkaappi - hoito, puhdistus ja käyttö
6.Kenkien hoito
7.Lattioiden siivous, puhdistus ja hoito
8.Kylpyhuoneen siivous
9.Tee itse makeiset, karkit ja suklaakonvehdit
10.Selkä, ryhti ja selkäkivut
11.Siivoussuunnitelma
12.Uima-allas - hoito, puhdistus ym.
13.Tee itse Hiusväri
14.Patjat - patjatyyppejä ja hoitoa sekä tahrojen poisto
15. Ikkunoiden pesu ja hoito sekä ikkunaongelmia

Vuoden 30.8.2009 -30.8.2010 vähiten klikatut artikkelit olivat, epäsuosituimmuus järjestyksessä:

1.Itsepuolustus
2.Totta vai illuusio - tietoyhteiskuntamme
3.Hauskaa Juhannusta
4.Lasten sairaudet - top 10
5.Hyvää Joulua
6.Vakivallan vaikutus ihmisiin ja erityisesti lapsiin
7.Mikä on sinulle tärkeintä elämässä?
8.Ajanhallinta
9.Jäätelön valmistus kotona
10.Auringonsuoja-aineet, ihosyöpä ja D-vitamiini
11.Ongelmajätteet ja jäteongelmat
12.Tee itse terveystarkastus
13.Lintujen talviruokinta
14.Asioiden tekeminen loppuun asti
15.Kännykkä ja etiketti

Kun energian hinta jatkaa nousuaan yhä useampi kotitalous etsii edullisempia ja jopa ilmaisia tapoja lämmittää kotia ja säästää sähkölaskussa tai öljylaskussa.

Suomen olosuhteissa aurinkoenergialaitteet on loistava ratkaisu saada ilmaista energiaa keskimäärin puolen vuoden ajan. Kylmä ja pimeä talvi aiheuttaa sen että aurinkoenergia ei yksin riitä, vaan tarvitaan hybridijärjestelmä, jolla lämmitystarve saadaan katettua myös talven ajaksi. Suomessa nimittäin on vielä pakkastalvia.

Auringon sähköteho kilowattitunteina Suomessa
Suomen etelä- ja länsirannikolla vuositasolla aurinkosäteily on 1300 kWh/m², Keski-Suomessa 1100 kWh/m² ja Lapissa 1000 kWh/m².* Tämä on maahan vaakatasossa kohdistuva säteily koko vuoden ajalta neliömetriä kohti. Mukana luvuissa on suora aurinkosäteily, hajasäteily ja ilmakehän vastasäteily. Pilvisinä päivinä hajasäteilyä on jopa 80%. Vastasäteilyä aiheuttavat ilmakehän vesihöyry, hiilidioksidi ja otsoni. Vastasäteilystä käytetään myös nimitystä kasvihuonevaikutus.
Kaikki ilmeisesti ymmärtävät että kesäkuukausina säteilyä saadaan enemmän kuin talvikuukausina ja kyseiset luvut ovat kokonaissäteily vuoden aikana neliömetrin kokoisella alueella.

* Šúri M., Huld T.A., Dunlop E.D. Ossenbrink H.A., 2007. Potential of solar electricity generation in the European Union member states and candidate countries. Solar Energy, 81, 1295–1305, http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/.

Miten paljon aurinkoenergialaite pystyy tästä säteilystä hyödyntämään Suomessa?
Asia riippuu hyvin pitkälti millainen aurinkoenergialaite on käytössä, laiteen sijainnista, laitteen suuntauksesta, laitteen kallistuskulmasta, säätilasta, kasvillisuudesta ja maiseman varjostavasta vaikutuksesta, aurinkoenergialaitteen pintojen puhtaudesta, lämminvesivaraajasta, siirtoputkien pituudesta ja eristyksestä, lämmönsiirtoaineesta, tuulesta ja ulkolämpötilasta. Saatu sähköteho vuositasolla tehdasvalmisteisilla Suomessa myynnissä olevilla aurinkoenergialaitteilla on 250 - 830 kWh/m² ja itse tehdyillä 200 - 400 kWh/m².
Jos verrataan aurinkokeräimiä ja aurinkopaneeleita, niin aurinkokeräimillä saatu sähköteho voi olla jopa 8 kertainen verrattuna aurinkopaneeleihin, kun puhutaan veden lämmittämisestä.

Entäs se takaisinmaksuaika?
Auringonsäteily on ILMAISTA ja toimii aurinkoenergialaitteissa polttoaineena, joten kuluiksi jää aurinkoenergialaite + oheistarvikkeet + mahdollinen varaaja + paisunta-astia ja asentajasta aiheutuneet asennuskulut. Miten paljon tähän rahaa haluaa upottaa, on jokaisen oma asia, joten takaisinmaksuaika vaihtelee käytetyn rahamäärän ja sen mukaan, millainen entinen järjestelmä oli (öljy, sähkö, puu, lämpöpumppu vai jokin muu) ja millaiset olivat entisen järjestelmän käyttökustannukset. Näistä asioista riippuen aikaa kuluu 4 kuukaudesta – 13 vuotta, keskimäärin 3-5 vuotta, ennen kuin järjestelmä alkaa tuottaa.

Miten paljon lämmityskustannukset pienenevät?
Keski-Euroopassa, jossa ei ole kovia pakkasia (hmm...kuulin juuri että -25 °C, 2010 talvi) ja missä aurinkonpaistetta on enemmän, säästö lämmityskuluissa on 60-70%. Pohjolassa pimeä talvi ja aurinkoisten tuntien vähäisyys talvella vaikuttavat siihen että lämmityskustannuksia ei saada pienennettyä kuin 25-50%. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, mikä on hybridijärjestelmän toinen puoli eli mihin lämmitysjärjestelmään aurinkokeräin on liitetty. Jos talvilämmitysjärjestelmän ylläpito on kallista, koko lämmitysjärjestelmästä tulee kallis. Aurinko on halpaa, koska se on ilmaista. Mieti asiaa.
Oma järjestelmäni alkaa yleensä toimia helmikuussa (30%) ja toimii täydellä teholla (100%) jo maaliskuun alkaessa. Säästöt lämmityskuluissa ovat 50%:n luokkaa vuositasolla ja olen erittäin tyytyväinen. Maksoi itsensä takaisin jo ensimmäisenä vuonna, nyt on 4 vuosi menossa. Helsinkiin on matkaa n. 150 km, joten en asu ihan Suomen eteläkärjessä.

Saako aurinkoenergialaitteen hankkimiseen tukia?
Asentajan aiheuttamat kulut voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä, jos asentaja tai hänen yrityksensä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Kotitalousvähennys on maksimissaan 3000 euroa/henkilö. Jos sinulla on puoliso, niin vähennyksen maksimimääräksi tulee 6000 euroa.

Ympäristöystävällisyys
Kasvihuonekaasuja aurinkoenergian käytöstä aiheutuu n. 0 - 30g /kWh, riippuen laskentatavasta. Jotta tyhmemmätkin tajuaisivat, niin asiaa on hyvä verrata. Mitä pienempi on lukema, sen parempi ympäristölle. Sähköllä kasvihuonekaasuja saa aikaiseksi 220 - 370 g/kWh riippuen sähköyhtiöstäsi ekologisuudesta. Kaukolämpö 100 – 300 g/kWh, varaava takka/leivinuuni eli puu puhtaasti poltettuna 60 - 200 g/kWh, ilmalämpöpumput 200 g/kWh, öljylämmitys 267 - 800 g/kWh, turpeenpoltto 1000 g/kWh. Lukemien erot riippuvat lähdetiedoista ja kuka lähdetiedot on antanut. Missä suuruusluokissa liikutaan on kuitenkin selvää, vai mitä?

Miten kauan aurinkoenergialaite kestää käytössä?
Monilla aurinkoenergialaitteilla on pitkät takuuajat, yleensä 5 -10 vuotta. Laitteet ovat hyvin kestäviä normaalikäytössä. Käytössä laitteen pitäisi kestää 30 - 40 vuotta, oikein hoidettuna jopa pidempään. Yleensä varaaja hajoaa aikaisemmin kuin aurinkokeräin.

Milloin aurinkoenergialaite toimii?
Valoisaan aikaan päivällä eli kun aurinko nousee ja yö väistyy. Heti kun auringonsäteet osuvat aurinkoenergialaitteeseen alkaa tapahtua. Aurinkoenergialaite herää yleensä noin 2-3 tuntia auringon noususta ja nukahtaa 2-3 tuntia ennen auringon laskua. Kun aurinko on kuumimmillaan taivaalla laite toimii parhaiten.
Aurinkoenergialaite kerää energiaa myös pilvisellä ilmalla ja putkikeräimet keräävät myös hajasäteilyn talteen.
Aurinkoenergialaite ei kerää energiaa yöllä tai sateella, eikä olleessaan lumen alla. Kun energiaa ei ole saatavilla laite pysähtyy, näin laitteen hyötysuhde ei ole koskaan negatiivinen.
Auringon nousu ja laskuaikoja eri paikkakunnilla Suomessa voit seurata täältä: Auringon nousu- ja laskuajat
Auringon nousu ja laskuaikoja maailmalla ja Suomessa saat myös täältä: Auringonnousu ja -laskuajat Suomessa ja maaimalla Englanninkielinen sivu
Aurngonpaistetietoja löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta Auringonpaiste Suomessa

Miten paljon aurinkoenergialaite painaa?
Yksi keräinelementti painaa noin 50-60 kg. Kattoasentamiseen tarvitaan siis kaksi miestä tai vahva nainen. Keräimen koko hieman vaihtelee, mutta keskimäärin 1,2 m x 2,5 m, joten jos yksin aikoo katolle hinata, täytyy olla myös pitkät kädet. Varsinainen järjestelmä kootaan vasta katolla.

Tarvitaanko lupia?
Aurinkoenergialaite tarvitsee asennusluvan kunnalta tai kaupungilta. Kyseeseen tulee toimenpidelupa tai rakennuslupa riippuen asuinpakkakuntasi käytännöstä. Tarkista ensin lupa-asiat ja rakentele vasta sitten. Omin luvin Suomessa ei saa tehdä muuta kuin marjastaa ja sienestää.

Mitä on huomioitava aurinkolämpöjärjestelmään siirryttäessä
Koska kyseessä on sentään suurehko investointi, on asiaa syytä paneutua huolella ja laskea kuluja ja kulutuksia niin tarkkaan kuin mahdollista. Asiaa on hyvä tarkastella myös pitkällä aikavälillä, eikä tuijotella vain lämmitysjärjestelmän ostohintaa. Lisäksi on muistettava Suomen talvi ja pakkaskelit, aina on hyvä olla varalämmitysjärjestelmä.

1.Alkutilanne
Millainen on kulutuksesi nyt (lämmitys ja lämmin käyttövesi). Tiedot saat kirjanpidostasi (laskut), jos pidät tilikirjaa. Netistä löytyy myös kaikenlaisia lämmitysjärjestelmien kulutuslaskureita, mutta tiedot niissä yleensä ovat vain suuntaa-antavia. Tieto olisi hyvä pohjata todelliselle kulutuksellesi. Jos et kuitenkaan tiedä kulutuksiasi niin tästä pääset kulutuslaskuriin: Energian kulutuslaskuri. Sivuilla voit myös vertailla eri energiajärjestelmiä oman tilanteesi mukaan.

2. Millainen lämmitysjärjestelmä toimi parhaiten sinun tilanteessasi
Aurinkolämmön hyvä puoli on se, että se voidaan yhdistää mihin hyvänsä muuhun lämmitysjärjestelmään, joten ihan kaikkea ei tarvitse vaihtaa tai purkaa pois. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja mieti asiaa siltä pohjalta. Juttele eri toimittajien kanssa ja vertaile muutakin kuin hintaa. Halpa järjestelmä voi tulla kalliiksi, jos sen ylläpito on kallista. Lämmitysjärjestelmää ei uusita ihan joka vuosi. Tässä on esitelty muutama vaihtoehto:

Aurinko-kaukolämpö
Juuri pääsin sanomasta että aurinkolämmön voi yhdistää mihin tahansa muuhun lämmitysjärjestelmään ja heti tulee ongelmia. Saadakseen itselleen aurinkolämmön ja kaukolämmön yhdistelmän tarvitaan olemassa oleva kaukolämpöverkko. Sitä taas ei tule jos riittävän moni talo ei halua liittyä verkkoon juuri asuinalueellasi.
Toinen ongelma on siinä että kaukolämpötalo ei tarvitse lämminvesivaraajaa, vaan lämpö siirtyy asiakkaalle kiertävän kuuman veden avulla, joka jäähtyneenä palaa takaisin kaukolämpötuotantolaitokseen.
Kolmas ongelma tulee kaukolämmön tuottajan kanssa, onko hän halukas hyväksymään aurinkokeräimen vaatimat kytkennät. Aurinkokeräin nimittäin tuottaa ilmaista lämpöä kuluttajalle ja se on pois kaukolämmön tuottajan pussista.
Kun näistä ongelmista on selvitty on aika suunnitella aurinkokeräimen toimittajan kanssa millainen kytkentä tehdään. Tapoja on monia. Yleisin lienee varastovaraajan hankkiminen, josta lämpö johdetaan lämmönjakokeskukseen, mikä on yhteinen kaukolämpöverkon kanssa.

Aurinko-lämpöpumppu
Lämpöpumppuja on monenlaisia. Vertailussa on muistettava ottaa huomioon että lämpöpumppu kuluttaa sähköä. Erityisesti sähköä kuluu talvisaikaan kovilla pakkasilla, kun lämpöpumppu ei toimi.
Maalämpöpumppu ottaa käyttöönsä maahan (porakaivo, maaperän pinta, kallioperä) tai veteen (pohjaveteen, pintaveteen, vesisuoniin) varastoituneen auringon energian käyttöön lämpöenergiana. Maalämpöpumppu sopii jos lähistöllä on kalliota, peltoa tai vesistöjä. Maalämpöpumpun hyötysuhde on yleensä parempi kuin ilmalämpöpumpun.
Ilmalämpöpumppuja on kahdenlaisia. Ilma-ilmalämpöpumppu ottaa lämmön ulkoilmasta ja puhaltaa lämpimän ilman huonetilaan. Ilma-vesilämpöpumppu taas kierrättää lämmön varaajan kautta vesikiertoiseen patteriverkostoon. Jos verrataan ilma-ilmalämpöpumppuja ja ilma-vesilämpöpumppuja niin jälkimmäinen on kalliimpi investointi, mutta hyötysuhde on parempi.
Lämpöpumppua lämmitysratkaisuksi valittaessa on muistettava huomioida Suomen talvi. Lämpöpumput toimii hyvin noin -15 / -18°C pakkasasteeseen asti, sitten niiden lämmitysteho alkaa hiipua, kunnes ilma-ilmalämpöpumppu lopettaa lämmöntuotannon kokonaan. Ilma-vesilämpöpumpuissa tehoa riittää -20/-25°C pakkasasteeseen asti ja sitten alkaa suora sähkölämmitys . Kovilla pakkasilla suorasähkölämmitys tulee hieman kalliiksi, joten lämpöpumpun rinnalle on hyvä olla varaava tulisija, joka huolehtii lämmöntuotosta pakkaspäivinä kun pakkanen on yli -15°C.
Lisäksi on hyvä valita lämpöpumppumalli, joka sopii pohjolan kylmiin olosuhteisiin ja toimii myös pakkasella. Tarkista tämä asia aina, muuten lämpöpumppusi on umpijäässä kun ensimmäiset napakammat pakkaset osuvat kohdalle.
Aurinkoenergia sopii hyvin pariksi lämpöpumpuille. Lämpöpumppu saa lepoaikaa, kun aurinko hoitaa lämmityksen. Lisäksi auringon energiaa voidaa käyttää maalämpöpumpun keräinelementtien esilämmitykseen, jolloin riittää että lämpöpumppu saa 5-6° C:sta vettä aurinkokeräimiltä. Tästä seuraa se hyöty että koko järjestelmän toiminta-aste paranee hieman. Aurinkokeräimistä on erityisen paljon hyötyä Suomessa keväisin ja syksyisin, kun lämmitystarvetta vielä on ja aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Lämpöpumpun käynnistyskerrat vähenevät huomattavasti.
Aurinkoenergian ja lämpöpumpun energian käytön yhteydessä tarvitaan varaaja, johon johdetaan sekä lämpöpumpun tuottama energia että auringon tuottama energia. Lämpöpumppuun voi olla myös sisäänrakennettu varaajaa. Se on yleensä melko pieni ja useampien keräinten liittäminen voi olla silloin haastavaa tai mahdotonta, ellei siihen ole liitetty ylimääräistä kierukkaa aurinkolämpöä varten. Keräimet liitetään yleensä varaajaan lämmönsiirtimen avulla. Suosittelen erillistä varaajaa, johon myös lämpöpumppu on liitetty lämmönsiirtimen avulla. Varaajaan on hyvä varata myös ylimääräinen lämmönsiirrin ongelmatapauksia varten.

Aurinko-puu
Puulämmityksellä tarkoitetaan lämpöenergiaa, jota saadaan puusta. Puuta voi polttaa puukattilassa tai tulisijassa. Puu on hyvä pari auringolle, sillä molemmat ovat vähäpäästöisiä, joten järjestelmä on ympäristöystävällinen. Varaavat tulisijat, puukattilat (yksi tai kaksi pesää) ja pellettijärjestelmät sopivat hyvin aurinkokeräinten pariksi. Yleensä tässä lämmitysmuodossa keräinten pinta-ala valitaan sen mukaan miten paljon lämmöntarvetta on kesäaikaan, lähinnä kyseeseen tulee lämmin vesi ja kevät-syksykauden lämmitys. Talvella lämmitykseen käytetään puuta. Tästä aiheutuu käyttäjälle hieman vaivaa (puiden hankkiminen, säilyttäminen ja polttaminen).
Tarvittava laitteisto käsittää puunpolttojärjestelmän, varaajan sekä lämmönjakolaitteiston. Itse puunpolttojärjestelmästä ei oteta energiaa suoraan kulutukseen, vaan lämmitys ja lämmin käyttövesi tuotetaan varaajan avulla. Varaajaan on kytketty myös aurinkokeräimet. Kun aurinkokeräimet lämmittävät varaajaa, puuta ei tarvitse polttaa, joten säästetään vaivaa lämmityksessä ja puu palaa tehokkaasti silloin kun sitä taas käytetään. Puun tarve voi vähentyä jopa 50%, kun puunpolttojärjestelmä uusitaan ja siirrytään aurinkolämpöön.

Aurinko-sähkö
Henkilökohtaisesti poistaisin sähkölämmityksen kokonaan asialistalta, mutta koska se on edelleenkin suosittu lämmitysmuoto uudisrakennuksilla Suomessa (jostain kumman syystä), niin yritetään parantaa tätäkin asiaa auringon energialla.
Suorasähkölämmitys eli huonekohtainen sähkölämmitys (sähköpatterit, kaapelilattialämmitys, kattolämmitys, ikkunalämmitys) on edullinen hankkiessa, mutta käyttökustannukset ovat kalliit (sen huomaat kovilla pakkasilla), lisäksi järjestelmä ei ole sieltä ympäristöystävällisemmästä päästä.
Hyvä puoli on sentään että edes käyttöveden voi lämmittää auringolla osan aikaa vuotta. Mikäli mahdollista lämmin käyttövesi on hyvä lämmittää käyttövesivaraajassa yösähköllä. Yösähkö riittää kuitenkin vain -10°C ulkolämpötilaan asti, kun ulkolämpötila siitä laskee sähkölämmitysjärjestelmä joutuu käyttämään myös päiväsähköä. Lämpötilan edelleen laskiessa sähkömittari alkaa pyöriä entistä huimempaa tahtia ja euroja palaa. Lisähaitta on vielä se että kun sähkönjakelu jostain syystä keskeytyy lämmöntuotanto lakkaa kokonaan.
Kun siirrytään aurinkoenergiaan, tavanomaisen varaajan sijaan tarvitaan pystymallinen erikoisvaraaja, jossa on lämmönsiirrin. Aurinkokeräimet valitaan lämpimän käyttöveden kulutuksen mukaan. Lämpö aurinkokeräimistä varaajaan siirtyy lämmön siirtimen avulla. Toinen vaihtoehto on hankkia esilämmitysvaraaja, jonka kautta kylmä vesi tuodaan varsinaiselle käyttövesivaraajalle. Huom! Älä puhko olemassa olevaan varaajaan reikiä asentaaksesi jälkikäteen lämmönsiirrintä tai mitään muutakaan, kyseessä on paineastia. Varaajan on alun alkaen oltava aurinkokeräimien kanssa yhteensopiva eli siinä on hyvä olla laippa aurinkopiirin lämmönsiirrintä varten. Mieti tätä kun teet uudisrakennusta, saatat joskus halutakin siirtyä aurinkoenergiaan.
Vesikiertoinen sähkölämmitys. Sähkölämmitys voi olla myös vesikiertoinen. Kyseessä on varaava sähkölämmitys, jossa varaaja lämmittää veden ja lämmönjakolaitteisto jakaa lämmön vesikiertoisiin lattialämmitysputkiin ja /tai patteriverkostoon. Sekoitusventtiili ohjaa menevän veden lämpötilaa anturin avulla, joko ulkolämpötilaan ja/tai sisälämpötilaan pohjautuen. Varaajan yläosasta saadaan lämmintä käyttövettä ja kun vedenkulutus suurenee varaajan alaosaan sijoitettu kierukka esilämmittää kylmää vettä niin että lämmin vesi ei lopu kesken. Samasta varaajasta saadaan siis käyttövesi ja lämmitys.
On olemassa toinenkin vaihtoehto vesikiertoiselle sähkölämmitykselle. Siinä lämmitys ja lämmin käyttövesi on erotettu toisistaan niin että varaaja huolehtii lämmityksestä ja lämpimälle käyttövedelle on oma lämminvesivaraajansa. Tästä on se etu että lämmityskauden loppuessa varaajaa ei kuluta sähköä ja sähköä kuluu vain lämminvesivaraajaan ja sitäkään ei kulu juurikaan kun mukana on aurinkolämpö.
Kun vesikiertoiseen sähkölämmitykseen liitetään aurinkolämpö, tarvitaan varaaja, johon aurinkolämmön vaatima siirrin sopii. Aurinkolämpölaitteisto lämmittää varaajasta vain sen yläosaa. Alaosan esilämmityskierukka toimii edelleen sähköllä. Mitä tulee siirtimen sijaintikohtaan, on hyvä huomioida että siirrin siirtää lämpöä vain siirtimen yläpuolisen osaan vettä. Siksi tarvitaan lisäksi vielä lämpötila-antureita, jotka valvovat varaajan lämpötilaa sekä varaajan yläosasta että alaosasta.

Aurinko-öljy
Öljylämmitys on kallis lämmitysmuoto ja ei ole ympäristöystävällinenkään. Tätäkin asiaa voi auringolla parantaa. Aurinko sopii liitännäiseksi pelkkään öljylämmitykseen sekä kasoispesäöljylämmitykseen, jolloin toisessa pesässä poltetaan puuta.
Yleensä öljylämmitykseen kuuluu öljykattila, poltin, öljysäiliö ja lämmönjakelulaitteet. Poltin huolehtii veden lämmityksestä öljyn avulla ja lämpö jaetaan sitten vesikiertoiseen lattialämmitys- ja/tai patteriverkkoon. Lämmin käyttövesi valmistuu kierukan tai erillisen levylämmönsiirtimen avulla kattilassa.
Jos aurinkokeräimet halutaan liittää vanhaan öljylämmitysjärjestelmään, se tapahtuu liittämällä kattilan rinnalle erillinen varaaja aurinkolämmölle. Öljy- tai kaksoiskattila siirtää nyt lämpö varaajaan. Samoin kuin aurinkokeräimetkin. Tämä nostaa järjestelmän hyötysuhdetta, koska polttimen käynnistyskertoja ei tarvita niin paljon.
Jos taas vaihdetaan kattila uuteen, tilalle voidaan hankkia kattilavaraaja. Siinä on valmiiksi asennettu lämmönsiirrin aurinkokeräimiä varten, joten erillistä varaajaa ei tarvita. Keräimet kytketään siis suoraan kattilavaraajaan. Öljypoltinta ohjaa termostaatti, joka käynnistää polttimen, kun käyttöveden lämpötila laskee. Kattilavaraaja on edullisempi tapa kuin erillisen varaajan hankkiminen aurinkokeräimille.

3. Minne ja miten sijoittaa keräimet
Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Ennen ostopäätöstä on hyvä miettiä minne keräimet sijoitetaan eli maksimoida hyöty. Koska kyseessä on aurinkoenergialla toimiva laitteisto, on tärkeää että keräimet saavat riittävästi auringonvaloa ja yleensäkin valoa, koska osa kerääjistä hyödyntää myös pilvisellä ilmalla hajasäteilyä. Yritä katsoa että alueella ei ole varjostavia rakennuksia, puita tai maastonmuotoja. Katso myös että keräinten sijaintipaikkaan ei lankea minkään esineen varjo (lautasantenni, savupiippu, lipputanko+lippu jne). Seuraa auringon kiertoa eri vuodenaikoina ja laita merkille mihin asti varjot ulottuvat, jotta vapaa tila keräinten edustalla ja sivuilla olisi mahdollisimman suuri.
Jos paikka on tyyni, aina parempi. Tuulisella paikalla vaikuttaa tuulijäähdytystekijä (Chill Factor), joka vaikuttaa lämpötilan katoon pinnalta eksponentiaalisesti. Tuuli myös helposti kasaa lunta ja muuta materiaalia keräinten päälle ja myrskytuulet saattavat myös irrottaa keräimet kiinnityksistään.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Hyvin tärkeä asia on se, mihin kulmaan aurinkokeräimet asennetaan. Jos keräin on väärässä kulmassa tehon menetys voi olla jopa 50% tai keräin ei yksinkertaisesti edes toimi. Mistä sitten tietää mihin kulmaan keräin pitää laittaa? Kun tulokulma on 0° eli kun auringonsäteily osuu kohtisuoraan keräimen pintaan, saadaan paras teho. Jos laitteesta halutaan kaikki teho irti kesäaikaan keskipäivällä paras kallistuskulma on sama kuin leveysaste. Helsingissä 60°, Kuopiossa 63°, Oulussa 65°, Kemissä 66°, Muoniossa 68° ja Utsjoella 70°. Mitä tulee sitten talveen, niin kallistuskulmaan lisätään 15 - 20°. Käytännössä tämä tarkoittaa että keräimet ovat lähes pystysuorassa.
Harma ihminen jaksaa olla keräimiensä optimikulmia koko ajan säätämässä ja talvella niitä valoisia tuntejakin on aika vähän. Usein onkin parempi tapa ottaa optimit toukokuulta, kesäkuulta ja heinäkuulta kuin miettiä liikaa talvikuukausia (marras-joulu-tammikuu), jolloin keräin ei tuota mitään Suomessa (25 kWh/päivä, okei, ehkä ei-mitään oli väärä sanavalinta). Kesäoptimeita varten kallistuskulma säädetään hieman pienemmäksi kuin leveysaste ja saadaan säteilytehot talteen myös keväältä (helmi-maalis-huhti-toukokuu) ja syksyltä (elo-syys-lokakuu). Pienin asennuskulma on 30°, mutta asennuskulma voi vaihdella tarpeen mukaan 30-70°:een. Suositeltava kulma on 45°, jos keräin asennetaan kiinteästi. Harkintaa on hyvä käyttää paikkakuntakohtaisesti.
Kallistuskulmaan vaikuttaa myös se onko kyseessä tasokeräin vai tyhjiöputkikeräin. Tasomalli toimii parhaiten kun aurinkosäteilyn tulee keräimille kohtisuoraan, putkimalli kerää säteilyä 180° asteen alueelta eli myös sivusäteily tulee hyödynnettyä. Tasomallien kanssa tulokulman optimointi on tärkeämpää kuin putkimallin.
Toki löytyy ihmisiä, jotka haluavat kaiken tehon irti kaikesta ja heille on olemassa seurantalaitteita, jotka seuraavat auringon liikettä taivaalla. Seurantalaite saa energiansa aurinkokeräimestä ja kääntää keräintä siihen suuntaa mistä auringonsäteilyä tulee eniten. Keräintä voi kääntää 1) pelkästään kallistuskulmaan pohjautuen, 2) idästä länteen auringon nousun mukaan pitäen kallistuskulma samana, 3) koko akselinsa ympäri, kallistuskulman pysyessä saman.
Tässä yksi Aurinkokeräimen seurantalaite
Lisätietoa kiinnostuneille englanniksi Solar Tracker
Laitevalmistajien osoitteita englanniksi: Ecobusiness Links

Tärkein meinasi unohtua eli mihin ilmansuuntaan keräin on hyvä sijoittaa. Eteläänpäin on hyvä. Paitsi jos ruvetaan saivartelemaan atsimuuttikulmien kanssa. Kaakko-lounas –toimii myös jos sieltä saa eniten auringonvaloa. Jos keräin asennetaan muuhun kuin etelään päin, pieni asennuskulma (30°) lisää keräimen tehoa. Eteläsuunta on aina parempi, jos keräin saa esteettä valoa. Keräimet voidaan asentaa myös eri suuntiin, jos se tilankäytön kannalta on parempi ratkaisu.
Atsimuuttikulmista sen verran että pelkkään kallistuskulmaan pohjautuvalla seurantalaitteella auringonsäteilyn saantia keräimelle voi maksimoida noin 5%, idästä länteen aurinkoa seuraavalla atsimuuttikulmaa hyödyntävällä laitteella tehoa saa 15-25% lisää, ja jos kaikki otetaan huomioon tehon lisäys on 20-30%.

Mieti myös sitä, miten pääset huoltamaan keräimiä, olisiko keräimille hyvä rakentaa huoltotasot, jos katto on hyvin liukas tai kalteva. Siis jos keräin tulee katolle. Keräimen voi sijoittaa muuallekin, jos ympärillä on hyvin tilaa ja mikään ei varjosta.

4. Varaajan tilavuuden mitoittaminen
Varaajan koko riippuu käyttäjien määrästä, asunnon koosta, lämmitysmuodosta ja siitä kuinka paljon vettä oikeasti käytetään (asukkaiden tottumukset ja tavat). Yhtä oikeaa mitoitustapaa ei ole olemassa. Asiaa vaikuttaa myös se kuinka paljon energiaa halutaan käyttää veden lämmittämiseen.
Reippaalla kädellä arvioituna: Kaksi aikuista kuluttaa vettä noin 200-400 l/vrk. Kaksi aikuista ja kaksi lasta noin 500-650 l/vrk ja neljä aikuista 400-800 l/vrk ja 10 hengen seurue noin 1000-2000 l/vrk. Lisäksi tulee vielä mahdollinen lämmitysjärjestelmässä kiertävä vesi. Asunnon koon kasvaessa myös varaajan tehontarvo kasvaa. Samoin käy jos käytössä on lämmintä vettä tarvitsevia laitteita kuten poreallas tai uima-allas. Muista ottaa tämä huomioon arvioissasi.
Varaajan kokoon vaikuttaa myös varaajan eristäminen, sijoituspaikan lämpötila, siirtoputkien häviöt, käyttöveden kierto, lämmityspiirille syötettävä lämpötila sekä paikkakunnan sijainti (miten paljon vuodessa on lämmöntarvetta).
Sillä, mihin kohtaan aurinkokeräimien lämmönsiirrin varaajaan sijoitetaan, on myös merkitystä. Lämmöllä kun on tapana nousta ylöspäin. Jos lämmönsiirrin siirtää lämpöä varaajan alaosan kierukkaan, aurinkokeräimistä saadaan eniten hyötyä irti. Tarvitaan kuitenkin paljon aurinkokeräimiä että saadaan iso varaaja lämmitettyä tai muuten varaaja käyttää enemmän muita kalliimpia energiamuotoja lämmitäkseen. Jos taas lämmönsiirrin sijoitetaan varaajan yläosaa, käyttövesikierukan alapuolelle saadaan pienimmällä mahdollisella aurinkokeräinmäärällä kuumaa käyttövettä. Tässä on kuitenkin se ongelma, että aurinkokeräinten vuotuista tuottoa ei pystytä täysin käyttämään hyväksi.
Paras ratkaisu on sijoittaa aurinkopiirille kierukat sekä varaajan ylä- että alaosaan. Homman voi optimoida niin että lämmittää ensin varaajan yläosan kuumaksi ja sitten lopputeholla lämmitetään varaajan alaosaa. Aurinkokeräinten tuottama energia saadaan parhaiten hyödynnettyä.
Hieman suuntaa-antavaa mitoitusta: Jos varaajan tilavuus on 300-500 l, sen lämmittämiseen tarvitaan 2-3 tasokeräintä tai 1-2 tyhjiöputkikeräintä, varaajan tilavuus 500-1000 l tarvitsee 3-4 tasokeräintä tai 2-3 tyhjiöputkikeräintä, 1000-1500 l tarvitsee 4-5 tasokeräintä tai 3-4 tyhjiöputkikeräintä, 1500 – 2000 l tarvitsee 5-6 tasokeräintä tai 4-5 tyhjiökeräintä, yli 2000 l varaajat tarvitsevat yli 6 tasokeräintä tai yli 5 tyhjiöpurkikeräintä.
Yleistäen voidaan sanoa että tyhjiöputkikeräimiä tarvitaan hieman vähemmän kuin tasokeräimiä ja mitä suurempi varaaja sen pienemmällä keräinmäärällä se pysyy lämpimänä noin suhteessa arvioiden. Aurinkokeräimissä koolla on merkitystä. Nyrkkisääntö on että 1m² alue aurinkokeräintä lämmittää 100 l varaajassa.
Toki on otettava huomioon energian hinta ja miten talvilämmitys hoidetaan. Iso varaaja tarvitsee enemmän energiaa talvella, joten hybridijärjestelmää suunniteltaessa on laskettava tarkkaan, mikä yhdistelmä toimii parhaiten juuri sinun kohdallasi.
Vielä yksi seikka: pieni varaaja jäähtyy nopeammin kuin isompi, jos se ei enää saa lämpöenergiaa (esim. sähkökatkos talvella). Huomio mikä lämmitysjärjestelmä sinulla on talvilämmityksessä, yleensä alle 500 l varaajia ei kannata valita, ellet asu yksin.

5. Aurinkokeräintyypit
Kaksi päätyppiä tulikin äsken mainittua eli tasokeräin ja tyhjiöputkikeräin. Yleensä vain aurinkolämpölaitoksilla on suuria parabolisia keräimiä; kourukeräimiä ja lautaskeräimiä sekä aurinkotorneja.

Tasokeräimen toiminta
Tasokeräin kerää säteily tumman pintansa ansiosta ja kuumenee. Valosäteily muuttuu lämmöksi. Tasokeräimissä keräinpinta on kuparia tai muuta metallia, joka on päällystetty mustakromilla tai mustanikkelillä. Keräinpintana käytetään myös grafeenilla päällystettyä muovia ja muita uusia nanomateriaaleja. Näillä uusilla pinnoitteilla on parannettu keräimen hyötysuhdetta.
Tasokeräimiä on monenlaisia, materiaalit, pinnanmuodot ja lämmönsiirtotavat eroavat toisistaan. Keräinelementtien koot myös vaihtelevat. Vertailusta on tehty todella vaikeaa.
Tasokeräin voi olla nestekiertoinen, jolloin pintaan muodostuva lämpö siirtyy nesteen avulla varaajaan. Tämä on yleisin tyyppi.
Ilmakiertoisessa keräimessä lämpö siirtyy ilman avulla varaajaan. Ilman lämmönvarauskyky on kuitenkin huono. Ainoastaan lisäämällä lämmönsiirtopintaa (absorbaattori) saadaan keräimestä kilpailukykyinen nestekiertoiseen keräimeen verrattuna. Illmakiertoisen keräimen etuna on että ilma ei jäädy, eikä ylikuumene. Jos keräin vuotaa ilma on turvallista, ilma lämpenee nopeammin.
Lämpöputkitasokeräimessä on tyhjiöputkia, joissa oleva neste höyrystyy ja kuljettaa lämmön lämmönsiirtimeen. Nesteenä käytetään vettä, vesi-etyyli-glykoliseosta, vesi-propyleeni-glykoliseosta, parafiiniöljyä tai silikoniöljyä. Suomen oloissa tarvitaan lisänä aurinkokeräimille sopivan pakkasnesteen käyttöä eli glykolia on oltava mukana, muuten virtausnopeus ei pysy tarpeeksi suurena kun ulkoilman lämpötila on matala. Mitään auton pakkasnesteitä tai -glykoleita ei saa käyttää. Nestekiertoisen keräimen etuja ovat hyvä lämmönsiirtokyky ja helppo säädettävyys. Suunnittelussa on otettava huomioon käytettävän nesteen kiehumispiste ja miten liitokset saadaan tiiviiksi.

Tyhjiöputkikeräimen toiminta
Tyhjiöputkikeräin tarvitsee myös tumman pinnan valosäteilyn keräämiseen, sillä säteilylämmön tehokkuus riippuu vastaanottavan pinnan lämpötilasta. Kun lämpötila kohoaa säteilylämmön siirto nopeutuu. Kesällä tämä on merkittävä etu.
Tyhjiöputken rakenne koostuu kahdesta päällekkäisestä lasikerroksesta, joiden välissä on tyhjiö. Sisemmän lasiputken sisällä on kuparisäiliö, josta käytetään nimeä heat pipe. Kuparisäiliössä on nestettä, yleensä alkoholia. Kun aurinko lämmittää tämä neste höyrystyy ja alkaa nousta ylöspäin kuljetaen lämmön lämmönsiirtonesteeseen. Tässä vaiheessa alkoholi tiivistyy jälleen nesteeksi ja valuu takaisin putken alaosaan. Tämä on jatkuva kierto tässä järjestelmässä. Lämmönsiirtoneste kuljettaa lämmön varaajaan, kuten nestekiertoon perustuvissa tasokeräimissäkin.

Suomen olosuhteissa tyhjiöputkikeräimiä pidetään tehokkaampina, koska ne keräävät myös hajasäteilyä kaikista suunnista ja eivät ole niin riippuvaisia auringon säteilyn tulosuunnasta tai -kulmasta. Toinen etu on tyhjiössä, joka toimii eristeenä, jolloin ulkoilman lämpötilavaikutus jää pienemmäksi keväällä ja syksyllä. Sanotaan myös että tyhjiöputkikeräimillä on pitempi vuosittainen käyttöaika eli maaliskuussa ja lokakuussa saadaan muutamalta päivältä hieman enemmän auringonsäteilyä. Mielestäni tämä käyttöajan pituus on aika marginaalinen hyöty, kun maaliskuussa ja lokakuussa ei niitä valoisia tunteja ole kovinkaan paljon.

Kumpi keräin valita? Jos aikaväli on vuosi, eroa keräinten välillä ei juurikaan ole Suomen korkeudella. Jos taas puhutaan vain kesästä, niin tasokeräin toimii parhaiten jos lämpöä tuotetaan lattialämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen. Tyhjiöputkikeräimellä on mahdollista saada korkeita lämpötiloja, mutta minne ne kesällä saa hukattua? Tyhjiöputkikeräimen etu on kevät- ja syyslämmöntuotossa.

6. Lämmönsiirrin eli lämmönvaihdin
Kyseessä on laite, joka siirtää lämpöenergiaa nesteestä tai kaasusta toiseen ritilän tai kierukan avulla. Aineet eivät joudu kosketuksiin toistensa kanssa. Aurinkokeräinten kyseessä ollessa lämmönsiirtimen kokoon vaikuttaa laitteiston koko, varaajan koko ja piirissä kiertävä neste. Yleensä lämmönsiirrin on kuparikierukka tai levylämmönsiirrin. Laitevalmistajat osaavat yleensä suositella sopivaa. Kuparikierukka on varaajan sisäinen elementti ja levylämmönsiirrin ulkoinen. Kuparikierukkaa käytetään yleisesti, mutta jos varaajassa ei ole liitäntää lämmönsiirtimelle (putkiyhteys) voidaan asentaa pieni ulkoinen levylämmönsiirrin.

7. Putkistot ja paisunta-astia
Mitä lyhempi on keräinten ja varaajan välinen putkisto, sitä vähemmän tulee lämpöhävikkiä. Keräinten sijoittelussa on myös syytä ottaa huomioon se minne varaaja sijoitetaan talossa.
Keräinten ja varaajan väline putkisto on yleensä kuparia, joskus ruostumattomasta teräksestä valmistettua haitariputkea (rst-haitariputki). Muoviputkea ei saa käyttää, koska se ei kestä kovia lämpötiloja. Liitoksena käytetään kovajuotosta fosforikuparilla, joskus näkee myös puserrusliittimiä käytettävän.
Putkistot eristetään säteilyn ja lämmön kestävällä eristeellä (Aeroflex SSH tai Armaflex HT). Tavallisia rautakauppaeristeitä ei saa käyttää. Sisätiloissa putket voi eristää myös mineraalivillalla tai lasivillakourueristeellä.
Paisunta-astia valintaan aurinkokeräinjärjestelmään eroaa aika paljon siitä miten paisunta-astia yleensä valitaan. Täältä löytyy taulukko: Paisunta-astian valinta aurinkolämpöjärjestelmään

8. Pumppu ja ohjausyksikkö eli säädin
Pumpun tarkoitus on kierrättää lämmönsiirtonestettä keräinten ja varaajan lämmönsiirtimen välillä. Pumppu on yleensä tehdasvalmisteinen ja sisältää kaiken tarvittavan. Pumpun voi rakentaa myös itse.
Ohjausyksikkö ohjaa pumpun toimintaa, pysäyttämällä ja käynnistämällä pumppua tarvittaessa, niin että varaajassa riittää lämpöä. Ohjausyksikköön kuuluu vähintään 2 anturia, jotka seuraavat keräimien ja varaajan lämpötilaa. Kun keräimestä tulevan nesteen lämpötilaero kasvaa yli +5-10°C asteen verrattuna keräimeen menevään nesteeseen ohjausyksikkö käynnistää pumpun. Kun lämpötilaero keräimestä tulevalla nesteellä on alle +2°C verrattuna keräimeen menevään nesteeseen, ohjausyksikkö pysäyttää pumpun. Ohjausyksikkö myös pysäyttää pumpun tarvittaessa, ettei varaaja ylikuumene, siksi siihen asetetaan varaajan maksimilämpötila. Ohjausyksikkö auttaa myös järjestelmää sopeutumaan lämpötilan vaihteluihin ja tasapainottaa lämpöeroja.
Ohjausyksikkö voidaan säätää toimimaan automaattisesti tai manuaalisesti. Manuaalitoiminta tarkoittaa sitä että aamulla pumppu käynnistetään ja illalla suljetaan omin pikku kätösin, automaatti ei tee silloin yhtään mitään. Sopiva aika tähän hommaan selviää seuraamalla keräimeen menevän ja palaavan putken lämpötiloja tai auringon nousu- ja laskuaikoja.
Yksinkertaisin ohjausyksikkö on yleensä paras aurinkolämpöjärjestelmiin. Ohjausyksikköjen käyttöjärjestelmien välillä on huomattavia eroja, osa tuntuu vaativan astrofyysikon koulutuksen ja runsaasti teknistä kielitaitoa. Symbolivalikko yleensä vain sotkee asioita. Onneksi helppokäyttöisemmissä on (jonkinlainen) suomenkielinen teksti. Siltikään ohjausyksikön hallinta ei ole ihan mökinmummon touhua, vaikka tämä muori niiden kanssa ajoittain touhuaakin. (Tarkoitus ei ole halventaa mummoja, mummot ovat yleensä hyvin fiksuja. ) Monissa ohjausyksiköissä on paljon hienoa nippelitietoa, jolla käytännössä ei tee juuri mitään. Menuun eli valikon yksinkertaistaminen auttaisi asiaa. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla. Kaikki meistä eivät ole nörttejä. Ohjausyksikön ohjekirjat eivät myöskään ole aina sieltä selkeämmästä päästä tai täysin suomenkielisiä. Tämä on paha puute. Sillä ohjausyksikön tarkoitus on ohjata järjestelmää ja jos käyttäjä putoaa kun eno veneestä aurinkokeräinjärjestelmästä ei saada sitä hyötyä irti, mikä siitä olisi mahdollista saada.


Aurinkokeräinten hoito
Aurinkokeräimet ovat melko huoltovapaita laitoksia. Yleensä tarvitaan vain pientä siivousta kovan tuulen, myrskyn tai lumisateen jälkeen. Isomman myrskyn jälkeen on muutenkin hyvä katsoa että keräin on vielä paikoillaan katolla, eikä naapurin pihamaalla, yleensä siinä vaiheessa oma kattokin löytyy naapurin pihalta. Puhdistuksessa voi käyttää apuna pehmeäharjaksista harjaa. Isommat roskat ja oksat voi noukkia käsin pois. Kinostuva lumi on hyvä myös poistaa. Keräimen pystymmällä asennolla voi ehkäistä lumen kinostumista talvella.

Vuosihuolto on hyvä tehdä kerran vuoteen talvisaikaan, ennen lumentuloa tai lumien sulettua. Lumen aikaankin voi tehdä, jos lunta ei ole kovin paljon. Silloin tarkistetaan:
-keräimen pinta ja kunto, puhdistetaan jos on likainen
-tarkistetaan keräimen tiivisteet ja anturit
-putkiston kunto tarkistetaan ja poistetaan putkistosta mahdollinen ilma (tämä on tehtävä talvisaikaan)
-pumppujen toiminta tarkistetaan
-säätöyksikön anturit tarkistetaan – toimiiko

3 vuoden välein
-tarkistetaan että jäänestoainetta on riittävästi eli mitataan jäänestoaineen pitoisuus (mittauslaite nimeltään: refraktometri).
-tarkistetaan että korroosionestoainetta on riittävästi
-tarvittaessa lisätään ainetta niin että sitä on järjestelmässä 45 -50%

5-8 vuoden välein TALVELLA
-keräinputkiston neste on hyvä vaihtaa uuteen
-samalla ilmataan keräimiltä tuleva putkisto (glykolipiiri)


Aurinkokeräin ongelmia
Tarkastele asiaa ensin itse, jos ongelma ei ratkea, kytke aurinkolämpöjärjestelmä pois päältä, joskus sekin auttaa ja järjestelmä herää henkiin. Jos ongelma ei ratkea omin voimin kutsu paikalle LVI-asentaja, joka ymmärtää jotain aurinkokeräintekniikasta. Ota yhteyttä järjestelmän toimittajaan jos muu ei auta.

Yleensä ongelmia ilmenee alkuvaiheessa, jos asentaja on huolimaton ja on hutiloinut säätöjen ja asetusten kanssa. Kun järjestelmä on saatu tasapainoon, ongelmia ei yleensä ole.

Järjestelmä ei lämpene
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu tukossa, avaa pumppu ja puhdista se
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpun kierrosnopeus on väärä. Muuta pumpun kierrosnopeutta yhdellä pykälällä.
-pumppu rikki. Vaihda uusi pumppu tilalle.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-sulkuventtiili on kiinni. Avaa venttiili.
-sulkuventtiili on väärässä asennossa. Vaihda asentoa (onko kesä vai talvi).
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Järjestelmässä ei ole painetta
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat

Keräin lämpenee yöllä
-jos asut napapiirin yläpuolella ja on kesäaika – ihan normaalia. Ei syytä huoleen valosäteilyä nyt vain sattuu olemaan 24 tuntia vuorokaudessa.
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-pumpun yksisuuntaventtiili on auki
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Nestettä ylivuotoastiassa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.

Paine vaihtelee
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-paisunta-astia on liian pieni. Vaihda suurempaan tai lisää toinen paisunta-astia.
-paisunta-astiassa on liian vähän venttiileitä.

Pumppu pitää kovaa ääntä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän eristyksessä on puutteita. Tarkista puutteet.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpussa on likaa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-lämmönsiirtimessä on likaa. Puhdista lämmönsiirrin.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Putkistossa on ilmaa/ilmakuplia
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-tarkista järjestelmän säädöt ja putkiston tiiviys

Säätöyksikön virhetilat

Säätöyksikkö ei näytä mitään
-jännite on väärä. Tarkista ettei jännite ole väärä Suomen oloihin.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-oikosulku. Tarkista sulakkeet, tarkista että johtimet eivät kosketa toisiaan, tarkista johtimien eristeiden kunto ja olemassaolo.
-putkistossa on liian vähän jäänestoainetta. Lisää jäänestoainetta.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö ei säädä
-asetusarvoja ei ole syötetty tai ne ovat väärät.
-manuaalitilassa. Siirrä takaisin automaatille.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö näyttää väärin
-anturikaapeli on murtunut. Tarkista kaapeli
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Säätöyksikön lämpötila-arvot vaihtelevat voimakkaasti lyhyellä aikavälillä
-anturikaapeli sijaitsee liian lähellä 230V –kaapelia (syöttökaapeli). Siirrä anturikaapelia tai suojaa anturikaapeli
-anturikaapeli on liian pitkä ja suojaamaton. Suojaa anturikaapeli
-anturikaapelia on jatkettu ilman suojasukkaa. Suojaa anturikaapeli.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Varaaja kuumenee liikaa
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Varaaja kylmenee yöllä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän ja/tai varaajan eristys on puutteellinen. Lisää eristystä.


Aurinkoenergiasanasto

Solar Panel Books - Vocabulary

Green Works Power - vocabulary

Aurinkoenergia yleistyy lämmitysratkaisuissa lehtiartikkeli

Käsittelen sähkön tuottamista auringon avulla aurinkokennoilla ja aurinkopaneeleilla myöhemmin. Vaikka Suomessa on aurinkovoimala, Pohjoismaiden suurin aurinkovoimala ja uusi rakenteilla, niin jostain syystä henkilökohtaiseen/kotitalouskohtaiseen sähköntuotantoon suhtaudutaan vielä nihkeästi sähköyhtiöiden toimesta. Ehkä syynä on se, että ainoastaan kuluttaja hyötyy tästä asiasta. Monissa Euroopan maissa kuluttajilla on mahdollista tuottaa oma sähkönsä ja antaa ylijäämä valtakunnan verkkoon sekä saada tuottamastaan sähköstä hyvitystä sähköyhtiöiltä. Tähän on luultavasti tulossa lakimuutos, jolloin kuluttaja saisi jotain etua sähköyhtiölle luovuttamastaan sähköstä myös Suomessa.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Tulisijat - lämmitys, hoito ym.
Hiilidioksidia

Kuka muistaa vielä heinälaatikon? olkilaatikon? Isola-kuvun? haudutuslaatikon? aromipesän?

Kysymys on samasta asiasta kuin keittolaatikossa - ajan ja energian säästöstä. Maailmalla asia on jo ymmärretty, netti on täynnä slow cooker, crock pot, straw box, fireless cooker ja hay box cooker –ruokaohjeita sekä ohjeita siihen miten kyseinen laatikko valmistetaan itse roskalavalle heitetystä pakkausmateriaalista ilmaiseksi. Suomessa taas…. naureskellaan asialle (aromipesä), jolla miljardit ihmiset laittavat jokapäiväisen ruokansa ympäristöä saastuttamatta ja energiaa säästäen.
Vuonna 1927 julkaistussa suomalaisessa keittokirjassa mainitaan ”Jokaisessa kunnollisesti suunnitellussa keittiössä on keittolaatikko, yhtä tärkeä kuin liesikin.” Mitä keittolaatikolle tapahtui ja miksi se katosi tietoisuudestamme? Ensin saapui halpa energia, sitten tuli sähköliesi ja lopullisen kuoliniskun antoi mikroaaltouuni.
Miten keittolaatikon saa takaisin tietoisuuteen? Lisäämällä energian hintaa ja kertomalla ihmisille miten säästät ainakin 50% ruuanlaittoon kuluvasta energiasta, saat lisää vapaa-aikaa ja säästät vielä ympäristöäkin. Tämä konsepti toimii hyvin muissa maissa, miten lienee Suomessa?

Keittolaatikon toimintaperiaate lyhyesti
Keittolaatikko käyttää ruokaan esikypsennyksessä varautunutta energiaa ruuan kypsentämiseen hauduttamalla. Ruoka-ainekset, jotka keittolaatikkoon laitetaan, kuumennetaan kiehumispisteeseen ja laitetaan sitten hyvin eristettyyn keittolaatikkoon. Eristyskerros pitää huolen siitä että lämpöenergia ei karkaa ja ruoka kypsyy hitaasti kypsäksi. Keittolaatikko myös pitää ruuan lämpimänä ruokailuun asti.

Keittolaatikon historiaa
Kaikki alkaa maakuopasta ja rosvopaistista. Maahan kaivettiin kuoppa, jonne laitettiin nuotiolla kuumennetut kivet. Ruoka laitettiin joko kivien päälle tai sitten se käärittiin kasvien lehtiin. Koko komeus peitettiin maalla ja ruuan annettiin hautua kypsäksi.
Toinen versio tarinasta on että maakuoppa eristettiin heinällä tai oljilla ja kiehuva ruoka-astia laitettiin sitten kuoppaan ja peitettiin vielä heinällä ja oljilla + maakerroksella. Ruoka hautui ajan kanssa kypsäksi.
Koska maata oli talvella pakkasaikaan hankala kaivaa, joku esi-isistä keksi tehdä puusta laatikon ja vuorata sen heinillä tai oljilla. Poriseva savipata heinä- tai olkieristettyyn laatikoon ja ruoka valmistui. Näin hänellä oli kannettava rosvopaistikuoppa ja kypsennysmenetelmä sai nimen heinälaatikko tai olkilaatikko.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun maassa oli energiapula, ja puita haluttiin säästää, heinälaatikko koki uuden menestyskauden. Laatikko valmistettiin joko puusta tai vanerista. Laatikon eristämiseen käytettiin heinää, olkia, puuvillaa, kuivia sahajauhoja, turvepehkua tai sanomalehtipaperia. Laatikon nimi vaihtui heinälaatikosta keittolaatikoksi.
Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli sama, oli pulaa energiasta, työvoimasta ja vähän kaikesta. Arjesta selvitäkseen täytyi olla fiksu. Keittolaatikko säästi polttopuita ja ruoka kypsentyi kun perhe oli työmaalla ja lapset koulussa. Keittolaatikko koki myös tuotekehittelyä. Se sisustettiin läkkipellillä eli tinatuilla tai galvanoiduilla teräslevyillä. Näin keittolaatikon lämpötilaa voitiin kohottaa ja suurentaa laatikkokokoa niin että samalla valmistui useampia ruokia kerrallaan. Keittolaatikkoon oli saatavissa myös rautarenkaita ja -levyjä, jotka kuumennettiin ensin ja laitettiin sitten laatikkoon. Tällaisen ”keittolevyn” päällä ruoka kypsyi nopeammin.
Köyhemmät ihmiset, joilla ei ollut varaa hienoihin läkkipeltisiin keittolaatikoihin, valmistivat ruualle haudutusastian näin: pöydälle levitettiin neliskanttinen liina, sen päälle ladottiin 12-20 kerrosta sanomalehden sivuja vuoroon eri suuntiin. Keskelle lehteä nostettiin kiehuva pata ja sanomalehdet käärittiin nopeasti padan ympäri. Viimeksi sidottiin liina nurkistaan yhteen. Ruoka kypsyi yhtä hyvin kuin keittolaatikossa.
1950-60 –luvuilla keittolaatikosta kehitettiin Isola-kupu. Se oli pahvista valmistettu laatikko, joka sisutettiin sanomalehtipaperilla ja kupua käytettiin samaan tapaan kuin keittolaatikkoakin. Isola-kuvusta oli olemassa myös versio, joka asetettiin sähkökeittimen päällä olevan keittoastian päälle. Tällainen Isola-kuvun käyttötapa lienee ollut aika palovaarallinen, vaikkei sitä sanomalehtipaperilla olisi eristettykään.
1980-90 lukujen taitteessa keittolaatikko tai Isola-kupu yritti uutta tulemista Suomessa aromipesä -nimellä. Kysymyksessä oli kierrätettävästä EPP polypropeenista valmistettu kupumainen laatikko. Laatikoon ei tarvittu lisäeristystä ja se oli hyvin helppokäyttöinen. Keittolaatikkoon, jota nyt aromipesäksi kutsuttiin, sopi 3 l kattila, jonka pohjan halkaisija oli maksimissaan 16 cm. Aromipesää markkinoitiin ostoskanavalla.
2000-luvulla aromipesästä kehitettiin versio, jossa on jo kattila mukana. Kyseessä on termokattila, joka on eristetty kattila. Pitää ruuan lämpimänä jopa 7 tuntia. Kattila kestää pakkasta -20 °C ja lämpöä +100 °C. Tämä tarkoittaa että tässä kattilassa EI KEITELLÄ ruokaa, vaan se toimii keittolaatikon tapaan ruuan haudutusastiana (ruoka on siis saatettu kiehuvaan tilaan muussa kattilassa ensin) tai sitä käytetään ruuan pitämiseen lämpimänä. Termokattila ulkokuori on polypropeenia ja sisäpuoli jaloterästä. Sisä- ja ulkokuorien välissä on vaahtomuovieristettä. Kansi sulkeutuu tiiviisti kiertämällä.

Keittolaatikon variaatiot nykyisin
Vuonna 1892 keksittiin termospullo, jonka lämmönsäilytyskyky perustuu tyhjiöön. Sitten keksittiin että jos termospulloa hieman suurentaa, saa ruokatermoksen, joka on varsinkin retkeilijöiden ja rakennusmiesten suosima, kätevän pienen kokonsa ansiosta. Ruotsissa mattermos on myös lapsiperheiden suosiossa, koska termariin voi valmistaa lapselle ruuan ja ruoka säilyy lämpimänä muutaman tunnin.

Keittolaatikko maailmalla
Kolmannen maailman maissa, keittolaatikko on monen köyhän kansalaisen apu saada lämmintä ruokaa, kun polttopuita, kaasua tai öljyä on rajallinen määrä. Ruoka pysyy lämpimänä 24 tuntia. Ruuan saa valmisteltua keittolaatikkokuntoon 15 minuutissa ja sitten pääseekin jo tekemään jotain muuta tuottavaa työtä eli peltotöihin, kotitöihin, tehdastyöhön. Kuuman hellan ääressä ei tarvitse kyhjöttää koko päivää, lapset saavat ruuan keittolaatikosta kun tulevat koulusta kotiin ja samoin mies jos kotiin sattuu saapumaan. Kolmannessa maailmassa keittolaatikkoa kutsutaan nimellä kikapu, wonderbasket tai wonderbox.
Wonderbasket
Wonder Basket
Wonderbox

Maailmalla on keittolaatikosta olemassa hyvinkin erilaisia variaatioita, yhteistä niille on se, että ruoka valmistetaan niissä hauduttamalla. Aurinkoisissa maissa keittolaatikosta on kehitetty aurinkokeitin, jolloin keittolaatikko lämpenee auringon säteilyllä.

Ruuan valmistaminen keittolaatikossa
Laita kaikki ruokaan tarvitsemasi ainekset kattilaan, jonka aiot keittolaatikkoon laittaa.
Ennen kuin keittolaatikosta saadaan mitään tehoa irti, ruoka on saatava kiehumislämpötilaan. Ruuan laatu määrää sen miten kauan ruokaa on keitettävä ennen laatikkoon laittamista. Hedelmä- ja marjaruuille riittää kiehauttaminen. Liharuuille 15-20 min. keittäminen. Keitot 15-20 min., puurot ja vellit 2-5 min., perunat 5-10 min., porkkanat 10 min., punajuuret 15 min., ruskea riisi 10 min.
Nestettä tarvitaan tavallista vähemmän, sillä keittolaatikossa nestettä ei pääse haihtumaan pois. Nestettä sitovia aineita, kuten kananmunia tai jauhoja tarvitaan tavallista enemmän.
Kattila, joka keittolaatikkoon laitetaan, tarvitsee tiiviin kannen, muuten ruoka ei kypsy ja saattaa ottaa sivumakuja laatikon eristyksestä. Kattila suljetaan kannella jo silloin kun se on liedellä ja kansi on paras olla tiukasti kiinni myös keittolaatikossa. Kattila upotetaan laatikon syvennykseen ja peitetään tyynyllä, styroksilla, sanomalehtipaperilla tai muulla eristävällä kerroksella. Jos kattilan kannessa on höyryreikiä, ne suljetaan esim. alumiinifoliolla.
Keittolaatikon kansi suljetaan tiiviisti.
Keittolaatikko avataan noin 3-5 tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos kansi avataan ennen kuin ruoka on kypsää, kypsyminen pysähtyy ja ruoka on kiehautettava uudelleen. Ruoka voi olla keittolaatikossa kypsymisaikaa kauemminkin menemättä pilalle. Yleensä ruoka säilyy keittolaatikossa kuumana 10-12 tuntia, riippuen kattilan koosta ja siitä onko kattila täynnä ruokaa vai vajaa. Kuumuus säilyy paremmin jos kattila on täynnä.

Tee se itse keittolaatikko:

Ohjeita keittolaatikon tekemiseen löytyy:
How to build a haybox
Heat retention cooking
Hay box cooker - out of new materials
How to make a cooking basket or hay sack
Fireless cooker
How to make a fireless cooking box

Ruokaohjeita:
Osa ohjeista on sähköiselle slow cooker ja crock pot –laitteelle, mutta ohjeet voidaan soveltaan keittolaatikolle. Ole luova! Suomalaiset perinneruuat soveltuvat erinomaisen hyvin keittolaatikolla kypsennettäviksi.

Slow and Simple
Southern Crock pot
Hay box recipes
Slow cooker recipes
Ice cream in hay box
Slow cooker recipes
More slow cooker recipes
Best recipes
Slow cooker recipes collection

Jos tuntuu että et löydä etsimääsi tästä blogista. Lue tämä ohje.

Hakuohjeet:

Alleviivatut tekstit
Kaikki alleviivatut tekstit tässä blogissa ovat linkkejä. Niistä pääset joko tämän blogin artikkeleihin tai muille internet-sivuille. Klikkaa tekstin päältä hiiren vasemmalla näppäimellä.

Hae tästä blogista -laatikko
Kirjoita laatikkoon sana, asia tai lause jota etsit, klikkaa hiirellä HAKU. Näytölle tulee ehdotuksia artikkeleista. Valitse niistä parhaiten sopiva tai lue kaikki. Klikkaa hiirellä artikkelia, niin näet sen kokonaisuudessaan.

Pitkästä artikkelista oikean tiedon löytäminen
Käytä tietokoneesi Muokaa-Etsi -toimintoa. Et löydä sellaista? Klikkaa hiiren oikealla näppäimellä osoiterivin (rivi, jossa näkyy blogin osoite eli tässä tapauksessa:http://kysymammalta.blogspot.com/) alapuolista tilaa. Aukeaa valikko, valitse sieltä hiiren vasemmalla näppäimellä Valikkorivi. Nyt pitäisi näkyä: Tiedosto Muokkaa Näytä jne..
Klikkaa Muokkaa sanaa ja sitten Etsi tältä sivulta.... Pitäisi aueta laatikko, johon kirjoitat etsimäsi sanan, asian tai lauseen. Tämä toiminto etsii oikean kohdan tai kohdat artikkelista. LUE siitä huolimatta ARTIKKELI LÄPI, asiaan voi liittyä VAROITUKSIA ja MUITA OHJEITA, esim. mikä meni pieleen -osio, jotka auttavat selventämään asiaa.

RUUANHAKUKONE
Tämä on hakukone, joka etsii englanninkielisistä ruoka-blogeista ohjeita. Kirjoita ruoka-aineen nimi tai ruokaohjeen nimi hakukenttän ja klikkaa hiirellä Search Food Blogs-painiketta.

LEIVONTAHAKUKONE
Tämä on tekemäni suomenkielinen hakukone, joka etsii leivontablogeista ohjeita. Kirjoita hakemasi ruoka-aineen nimi tai ruokaohjeen nimi hakukenttään ja klikkaa hiirellä HAE-painiketta.

Tunnisteet
Tunnisteet ovat avainsanoja, jotka auttavat löytämään oikean kategorian eli tunniste -otsikon alapuolella aakkosjärjestyksessä olevia sanoja klikkaamalla pääset lukemaan niitä käsitteleviä artikkeleita.

Lukijat
Lukijat ovat tätä blogia avoimesti lukevia henkilöitä. Voit myös itse liittyä lukijaksi rekisteröitymällä palveluun. Jos haluat olla avoin lukija kuvasi/tietosi näytetään blogissani, voit myös olla salainen lukija, jolloin tietojasi ei julkaista.
Koska Suomi on muuttumassa joidenkin työnantajien ohjeiden mukaan totalitaariseksi maaksi, jossa työnantaja saa määrätä mihin ryhmiin työntekijä kuuluu, mitä asioita työntekijä kannattaa ja mitä työntekijä saa harrastaa vapaa-aikanaan, suosittelen tälläisissä tapauksissa salaiseksi lukijaksi liittymistä.
Henkilökohtaisesti en oleta (niin tyhmä en sentään ole) että jokainen blogiani lukeva henkilö on kaikissa asioissa samaa mieltä kanssani tai noudattaa ohjeitani aina kirjaimellisesti. Annan kaikille lukijoilleni ja blogini vierailijoille mielipiteen ja valinnan vapauden sekä oikeuden liittyä mihin ryhmiin haluaa ja kannattaa ihan mitä itse oikeaksi kokee. Asioita voi tehdä monin eri tavoin ja päätyä hyvään lopputulokseen. Ole luova ja muista että makuasioista ei voi kiistellä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan runsaasti valinnan vapautta.

Kommentit
Jotta voisit kommentoida tekstejäni sinun tulee rekisteröityä. Tämä on turvatoimi, jotta blogini ei täyttyisi spam-viesteistä ja asiattomista kommenteista.
Tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua, en korjaa sanamuotoa. Pidän itselläni oikeuden olla jukaisematta joitakin kommetteja. Tälläisiä kommentteja ovat mm.:

• kommentit, jotka sisältävät kirosanoja tai asiatonta tekstiä
• kommentit, jotka antavat kommentin kirjoittajasta epäedullisen kuvan
• kommentit, jotka arvostelevat tekstejä, mutta eivät sisällä korjausehdotuksia
• kommentit, jotka harkintani mukaan eivät liity aiheeseen
• kommentit, joita en ymmärrä

Otan kaikki kommentit vakavasti ja korjaan tekstejäni tai annan lisätietoa tarvittaessa, vaikka en kaikkia kommentteja julkaisisikaan.

Sähköposti
Joskus kysymystä tai kommenttia ei halua tehdä julkisesti, silloin avuksi tulee sähköposti eli e-mail. Blogin oikeassa laidassa on kirjekuorta pitelevän pikkukarhun kuva. Klikkaamalla kuvaa hiirellä pääset lähettämään minulle sähköpostia. En pidä sähköpostiosoitetta esillä julkisesti, jotta se ei päätyisi hakukoneilla ja sitäkautta spammaajille.
Mitä vastaamiseen tulee, pyrin vastaamaan kysymyksiin blogini tekstien kautta, en henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä saan noin 200-300 sähköpostia päivässä ja olen noin 2-3 kuukauta myöhässä vastaamisessa. Yritä siis löytää vastaus blogistani ja lähetä henkilökohtainen kysymys VAIN jos se on mielestäsi välttämätöntä. Joskus harvoin vastaan henkilökohtaisesti.
Kiitos kaikille postia lähettäneille ja kiitos myös juttu -vinkeistä. Asialistalla on tällä hetkellä 300 uutta artikkelia ja noin 30 täydennystä vanhoihin artikkeleihin. Aikaa vaan ei ole ollut kirjoittaa, johtuen edellämainitusta syystä ja parista muusta elämääni liittyvästä jutusta, kuten siitä että olen ollut onnettomuuksissa aika paljon viime vuonna.

Olen saanut sekä negatiivista että positiivista palautetta blogistani. Onneksi positiivista palautetta on tullut huomattavasti enemmän. Kiitos ihanat ihmiset!

Ohjeet negatiivisen palautteen antamiseen:

1. Älä lähetä "Väärin sammutettu"-kommentteja tai viestejä, ellet perustele miksi.
2. Kerro miksi asia on väärin ja tee oikaisuehdotus.
3. Perustele ehdotuksesi ja kerro mihin pohjaat tietosi, jotta voin tarkistaa asian.
4. Omat mielipiteet ovat sallittuja, mieti kuitenkin ennen palautteen antamista, onko asia sen arvoinen.
5. Käytä suomea, ei haittaa vaikka kielitaito olisi huono, ymmärrän useita kieliä mutta en todellakaan kaikkia ja google-kääntäjästä on aika vähän apua harvinaisempien kielien kääntämisessä.
6. Jos palautteesi on pitkä, mieti oman blogin aloittamista, voit siellä kertoa omista mielipiteistäsi ihan vapaasti.
7. Muista että tämä on blogi. "Blogi = eräänlainen verkkopäiväkirja, yleensä yksityishenkilön ylläpitämä verkkosivu(sto), jossa on henkilökohtaisia kirjoituksia ja muita tuotoksia ja mahdollisesti muiden kommentteja aikajärjestyksessä. " Facta tietosanakirja

Pakastin on suhteellisen yleinen kodinkone, noin 60% suomalaistalouksista omistaa sellaisen. Pakastinta pidetään usein ylellisyystarvikkeena, sähkösyöppönä ja ympäristön vihollisena. Kuitenkin järkevällä käytöllä se toimii ilmaisen ruuan edullisena varastona ja kaupan tarjoustuotteiden sekä ylimääräisen kypsennetyn ruuan säilytyspaikkana, oikeilla valinnoilla sähkönkulutusta saadaan pienennettyä ja ympäristöäkin säästettyä.
Pakastin on loppujen lopuksi ihan kiva kaveri, kun sen oppii tuntemaan. Tutustu oman pakastimesi käyttöohjeeseen ja noudata sitä jos tämä teksti eroaa siitä.

Historiaa
Arktisten seutujen asukkaat (eskimot, saamelaiset) ovat aina tienneet että ruoka säilyy pakastamalla ja hyödyntäneet tätä tietoa lihan ja kalan säilyttämisessä. Venäjältä on löytynyt vanhoja 15 000 vuotta asuinpaikkoja, joissa on käytetty hyväksi luonnon pakastinta. Pakastaminen alkoi laajemmassa mittakaavassa teollisuudessa 1880-luvulla Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Pakastin saapui kuluttajien tietoisuuteen Yhdysvalloissa 1920-30 luvuilla ja Suomeen 1950 –luvulla. Pakastamisesta käytettiin aluksi termiä syväjäähdytys.

Pakastimen valinta
Kun olet ostamassa tai uusimassa pakastinta on hyvä ottaa huomioon muutama asia.

Käyttötarve ja tila
Mitä pakastat? Miten paljon pakastat? Missä aiot pakastinta säilyttää? Millainen pakastin kotiisi mahtuu vai täytyykö pakastimelle rakentaa lämmitettävä vaja pihalle ettei pääse sateella ruostumaan, eikä syty palamaan?
Jos et säilö mitään, marjasta, sienestä etkä metsästä, vaan säilytät pakastimessa lähinnä jäätelöä, jääpaloja ja kaupan pakastealtaasta ostamiasi tuotteita, jääkaappi-pakastinmalli riittää hyvin tarpeisiisi. Jos sinulla on iso puutarha, olet intohimoinen marjastaja, sienestäjä, kalastaja sekä metsänriista kuuluu ruokavalioosi, tarvitset isomman pakastimen. Mitä ahkerampi olet, sen isomman pakastimen tarvitset. On syytä myös ottaa huomioon miten paljon syöt pakasteitasi vuodessa, jos näyttää että ylivuotisia pakasteita on pakastin lähes täynnä, saattaa olla hyvä siirtyä pienempään malliin.
Pakastimen ympärillä on oltava riittävästi tilaa. Tarkista tilantarve pakastimen käyttöohjeesta. Yleensä koneiston puolelle on jätettävä tilaa 6-10 cm ja sivuille ja yläpuolelle 1-10 cm. Älä sijoita pakastinta lämpöä tuottavan laitteen (liesi, astianpesukone jne.) tai lämmönlähteen läheisyyteen (patterit, takka, leivinuuni jne.). Käyttöohjeessa mainitaan myös ilmankiertotila, tarkista että ilmalla on tilaa kiertää pakastimen ympärillä säilytyspaikassasi.

Energiatehokkuus ja sähkönkulutus
Tarkista miten paljon energiaa pakastin kuluttaa. Pyri valitsemaan energiatehokas malli. Energiatehokkuusluokat ovat A++ - G, joista A++ on paras. Pakastimen energiatehokkuuden parantamisesta myöhemmin lisää tässä artikkelissa. Muista myös että arkkumallinen pakastin kuluttaa hieman vähemmän energiaa kuin kaappimalli, koska kylmä ilma painuu alaspäin ja pysyy paremmin arkussa kuin kaapissa.
Pakastimen sähkönkulutus voi vaihdella 109 - 547 kWh. Pienempi pakastin kuluttaa vähemmän energiaa kuin isompi. Esim. Keskikokoinen A++ pakastin kuluttaa sähköä 23.30 € verran vuodessa, kun taas keskikokoinen A pakastin 39.40 €/vuosi. Jos tämä on kallista, mieti miten paljon sinulla kuluu rahaa ruokakaupassa viikossa tai mitä TV-lupa maksaa? Suhteuta asioita.

Melutaso
Pakastimesta kuuluu aina hieman ääntä, joten jos pakastin on asuintiloissa, tähän on syytä kiinnittää huomiota ja valita desibelitasoltaan hiljaisempi malli.

Varmuusaika
Jos sähkökatko yllättää pakastin lakkaa toimimasta ja alkaa pikkuhiljaa sulaa. Pakastimen varmuusaika voi vaihdella 8-75 tuntiin riippuen mallista. Arkkumallin sisällön sulaminen kestää kauemmin kuin kaappimallin, myös se vaikuttaa miten täynnä pakastin on. Täysi pakastin sulaa hitaasti.

Pakastusteho
Teho ilmoitetaan kiloina pakastustilavuutta kohti. Kysymyksessä on kilomäärä, jonka pakastin pystyy kerralla pakastamaan. Iso tehomäärä tarkoittaa myös suurempaa energiankulutusta. Mieti millaisia kertaeriä pakastat. Tarvitaanko pakastusteho paljon? Vai tuletko toimeen pienemmällä teholla?

Pakastimen sulatus
Nykyään on saatavilla automaattisulatteisia (No-Frost, Frost-Free) pakastimia, jotka pitävät huolen siitä että pakastimeen ei kerry jäätä. Tämä ei tarkoita siis sitä pakastimen voi jättää hoitamatta ja siivoamatta. Automaattisulatteinen pakastin pitää huolen siitä että jääkiteitä ei kerry pakastimen seiniin, eikä ruokatarvikkeiden pintaan. Tosin jääpalat saattavat kadota pakastimestasi, jäätelö hieman kuivahtaa ja pakasteisiin saattaa ilmestyy outoja vaaleita läiskiä. Automaattisulatteinen pakastin vie myös hieman enemmän sähköä kuin manuaalisulatteinen.
Yleensä normaali pakastin sulatetaan 1-2 kertaa vuodessa riippuen sulattamistarpeesta ja samalla pakastin siivotaan ja huolletaan. Siivouksen ja huollon joutuu tekemään myös automaattisulatteiselle pakastimelle.

Pakastimenkäyttäjän energiavinkit

• Pakastimen sijoittaminen puolilämpimään tilaan (+5 - +17°C) vähentää sähkönkulutusta jopa 35-50%. Pakkaseen ulos pakastinta ei kannata sijoittaa, koska sähkönkulutus kasvaa, jäätä sulattava yksikkö lakkaa toimimasta (0°C:ssa), oikosulku- ja tulipaloriski kasvaa ja takuu raukeaa.
• Myöskään lämpimään paikkaan pakastinta ei kannata sijoittaa, koska +25 - +32° C:n lämpötilassa pakastimen sähkönkulutus lisääntyy 25-40%. Lieden tai astianpesukoneen läheisyys lisää sähkönkulutusta vielä 10-20%.
• Säädä oikea pakastuslämpötila (-18°C). Astetta kylmempi lisää sähkönkulutusta 5%.
• Pakastuskytkimen käyttö lisää sähkönkulutusta 30-55%. Käytä pakastuskytkintä vain kun pakastat suuria kertaeriä.
• Jos pakastimen koneiston ympärille ei ole jätetty riittävästi tilaa, pakastin voi lisätä sähkönkulutusta jopa 160 - 200%, koska ilma ei pääse kiertämään ja koneisto ylikuumenee.
• Jo ½ cm huurrekerros pakastimessa lisää sähkönkulutusta 30%.
• Kun sinulla pakastin on, pidä huolta että pakastin ei ole tyhjä. Pakastin toimii optimaalisesti kun se on 65-75%:sti täynnä pakasteita. Jos pakastimen ahtaa liian täyteen, se lisää sähkönkulutusta, samoin käy jos pakastin on vajaa.
• Katkaise tyhjästä pakastimesta virta tai vedä töpseli seinästä irti. Tyhjää ei kannata pakastaa.

Pakastimen käyttö
Pakastin on tarkoitettu ruokatavaroiden säilömiseen jäädyttämällä. Pakastaminen on melko terveellinen ja helppo tapa säilöä ruokaa. Säilöntäaineita, lisäaineita, sokeria tai suolaa ei tarvita ja pakastusastiat voi käyttää aina uudelleen ja uudelleen. Tosin ne pitää käyttökertojen välillä pestä. Ympäristöäkin säästyy kun ei tule turhaa pakkausmateriaalia.
Oikealla tavalla pakasteiden käsittely säilyttää ruuan maun, koostumuksen sekä vitamiinit ja kivennäisaineet. Katso myös Vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet
Nopea pakastus pysäyttää mikrobi- ja entsyymitoiminnan heti ja jääkiteitä ei pääse kehittymään pakasteeseen. Jääkiteet pilaava yleensä pakasteen solurakenteen, vaikuttavat makuun ja tuotteen ravintoarvoon. Pakastuslämpötilan pitäminen -18° C:ssa tasaisesti parantaa ruuan säilyvyyttä. Jos lämpötila on korkeampi ruuan koostumus ja laatu kärsivät. Tässä lämpötilassa mikrobit vaipumat ”unitilaan” eli eivät leviä laajemmalle ruoka-aineessa. PAKASTAMINEN EI TAPA MIKROBEJA. Kun pakaste sulaa mikrobitoiminta aktivoituu jälleen samalle tasolle kuin ennen pakastamista. Syö siis ensin pakastamasi tuotteet tai tuotteet, jotka säilyvät pakastimessa lyhimmän aikaa ensin.

Kun aloitat pakastamisen laita pakastimesi pakastuskytkin päälle noin 3 tunniksi tai säädä pakastimesi pakastuslämpötila -25°C:een, jos kytkintä ei ole. Tarkista asia oman pakastimesi ohjekirjasta, aika voi erota tässä annetusta runsaastikin (jopa vuorokausi, 24 h). Kun pakastin on jäätynyt riittävästi, voit laittaa pakastettavat tuotteet pakastimeen. Tämä takaa sen että lämpötila ei nouse yli -18°C ja pakastaminen sujuu hyvin, eivätkä jo pakastetut tuotteet ala sulaa ja jääkiteiden muodostuminen estyy.
Pakasta kerralla vain 10% pakastimesi vapaasta kokonaistilavuudesta tuotteita ja jäähdytä ruuat noin 5 ° C:een ennen pakastamista, niin et kuluta turhaan sähköä ja pakasteisiisi ei muodostu jääkiteitä. Yhden pakastusrasian voi ihan huoletta laittaa pakastimeen, vaikka pakastuskytkin ei olekaan päällä. Ajattele ihan itse välillä.
Laita pakastettavat tuotteet pakastimen kylmimpään osaan ensin. Tämä paikka on koneiston kohdalla, yleensä takaseinällä. Jätä pakastettavien tuotteiden väliin tilaa, jotta ilma pääsee kiertämään ja pakastuminen nopeutuu.
Siirrä vanhempia pakasteitasi lähemmäs pakastimen ovea/kantta.

Pakastimeen ei saa laittaa
-keitettyjä kananmunia, tulevat kumimaisiksi
-kurkkuja
-kuumaa ruokaa. Jäähdytä ruoka ensin huoneenlämmössä, ulkoeteisessä, parvekkeella tai muussa viileässä tilassa, kuten jääkaapissa tai kellarissa.
-lehtisalaattia
-maitopohjaisia kastikkeita, juoksettuvat
-majoneesia
-melonia
-raakoja kananmunia kuorineen, kuori rikkoutuu pakastettaessa
-raakoja perunoita
-retiisejä
-salaattia
-smetanaa
-sulatettuja pakasteita, ruokamyrkytyksen vaara
-vesimelonia

Pakastusohjeita
Käytä pakastamiseen kaupan pakastusrasioita, pakastukseen sopivia Tupperware-tyylisiä astioita, muita rasioita (esim. jäätelörasiat) tai pakastuspusseja. Pakasta kaikki pakastettavat tuotteet ilmatiiviisti, kosteutta, rasvaa ja aromeja läpäisemättömiin, puhtaisiin astioihin tai pusseihin. Voit käyttää esim. kalafileiden tai lihanpalojen välissä muovikelmua tai voipaperia erottamassa niitä toisistaan. Niitä on helpompi käsitellä pakastamisen jälkeen.
Jos pakastat tuotteita lyhytaikaisesti pakastuspussi riittää, mutta jos pakastusaika on pitkä käytä mieluummin rasioita. Vältät pakkaspalamisen.
Pakkaa rasiat täyteen, jätä kuitenkin noin ½-1 cm pakastusvaraa (pakaste turpoaa hieman), varsinkin jos pakastat nestemäisiä tuotteita. Purista ilma pois pakastuspusseista, koska ilma saattaa vaikuttaa pakastetun ruuan makuun ja koostumukseen. Sulje kannet huolellisesti. Sulje pakastuspussi kumilenkillä, pakastusteipillä tai klipsillä. Tarkista että pakastusrasia tai pussi on puhdas myös ulkopuoleltaan, pyyhi roiskeet pois heti. Et kai halua liata pakastintasi?
Pakkaa pakastettavat tuotteet kerta-annoksiin, jotka on helppo käyttää sulattamisen jälkeen.
Kirjoita kaikkiin pakastamiisi tuotteisiin lappu pakastustussilla tai vedenkestävällä tussilla, mitä pakkaus sisältää ja koska pakastaminen on tehty (päivämäärä ja vuosi). Helpottaa elämääsi huomattavasti. Voit myös värikoodata pakasteesi erivärisillä lapuilla, niin tiedät väristä mitä tuotetta pakastusrasia sisältää.
Säilytä liha-, kala-, vihannes- ja marjatuotteet erillään pakastimessa, etteivät ota hajuja toisistaan.
Älä käytä lasiastioita pakastamiseen. Lämpötilan vaihtelu saa lasin särkymään.

Mielestäni kellari sopii useimpien juuresten ja vihannesten säilytykseen paremmin, mutta jos sitä ei ole niin pakastaminen on myös hyvä tapa.

Osan tuotteista voi pakastaa sellaisenaan, osa vaatii hieman kypsennystä että entsyymitoiminta pysähtyisi. Kypsennys voi tarkoittaa vedessä ryöppäämistä, höyrytystä tai pannulla paistamista. Tarkoitus ei ole kypsentää elintarvikkeita täysin kypsäksi, vain ainoastaan pysäyttää entsyymitoiminta, siksi ajat ovat lyhyitä. Liiallinen kasvisten vesikeittäminen myös poistaa vesiliukoisia vitamiineja ja tekee kasviksista mauttomia. Suosi mieluummin höyrytystä, ellei kyseessä ole ryöpättävä sieni, jolloin ryöppäys tarvitaan myrkyn poistamisen takia.

Appelsiininkuoret
Pakasta sellaisenaan. Saat appelsiinin raastettua kuorta kun sitä ruuissa tai leipomuksissasi tarvitset.
Artisokat
Poista uloimmat lehdet ja varsi. Pese hyvin kylmällä vedellä. Laita artisokat höyrytyskattilaan ja hieman sitruunamehua veteen. Höyrytä 7-10 min. Jäähdytä nopeasti ja kuivaa hyvin ennen pakastamista.
Banaani
Kuori banaani, soseuta sitruunamehun kera. Pakasta. Sopii vauvanruokiin, jälkiruokiin, kakkuihin.
Chili
Puhdista chilipaprika, leikkaa puoliksi, poista siemenet ja pakasta. Chilin voi säilöä myös kuivattamalla. Pakastaminen vie chilistä polttavuutta.
Fariinisokeri
Ei kovetu niin pahasti, kun pakastaa ensin.
Fenkoli
Leikkaa paloihin. Höyrytä 3 min, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Hapankaali
Pakasta omassa liemessään.
Herneet
Poista palot. Laita herneet kulhoon, jossa on kylmää vettä. Madot on helpompi poistaa, ennen muuta käsittelyä. Höyrytä herneitä 1-2 minuuttia. Herneet sopivat hyvin pakastettavaksi. Herneet voi myös kuivata pakastamisen sijaan.
Härkäpavut
Poista pavut paloistaan. Höyrytä 3 minuuttia, jäähdytä ja pakasta. Sopivat erinomaisesti pakastamiseen. Vanhempien härkäpapujen maku jopa paranee.
Jauhot
Voi pakastaa, mutta miksi pitäisi, säilyvät yleensä kohtuullisen ajan ilman pakastamistakin.
Juusto
Juustot voi pakastaa. Kovat juustot pakastuvat paremmin, tuorejuustot ja pehmeät juustot muuttuvat sulaessaan rakeisiksi.
Kaali
Kaali säilyy mielestäni paremmin kellarissa ja jääkaapissakin useita viikkoja. Jos kaalia nyt haluaa pakastaa niin poista uloimmat lehdet, pese hyvin. Höyrytä muutama minuutti, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Kahvi
Voi pakastaa, esim. jääpalalokeroissa.
Kala
Pakasta vain tuoretta vastapyydystettyä kalaa. Älä pakasta uudelleen jo kertaalleen pakastettua kalaa, ruokamyrkytysvaara!
Suolista ja perkaa kala ensin. Puhdista kala hyvin. Leikkaa fileiksi tai paloiksi. Erottele fileet ja/tai palat tarvittaessa muovikalvolla tai voipaperilla. Pakasta.
Kalan syötävät sisäelimet ja mädin voi myös pakastaa. Mätiä ei suolata, muuten siitä tulee vetistä kun sulaa.
Pienet kalat voi pakastaa jäävedessä. Laita pienet kalat vuokaan ja kaada jäävesi päälle. Pakasta. Kun kalat ovat jäässä, pakkaa jääkimpale pakastuspussiin.
Savukalan voi pakastaa sellaisenaan tai ruodittuina paloina. Pakasta heti tuoreeltaan savustettuna, säilyy paremmin.
Ruuaksi valmistetun kalan voi myös pakastaa.
Kananmunat
Keitetyt kananmunat tulevat pakastimessa kumimaisiksi, joten pakastamista ei voi oikein suositella. Raaka kananmuna kuorineen hajoaa pakastettaessa, mutta kananmunan voi pakastaa ilman kuorta, samoin munankeltuaiset ja –valkuaiset voi pakastaa erikseen. Laita keltuaiset ja valkuaiset omiin lokeroihinsa jääpalarasiassa ja pakasta. Toimi samoin raa’an vatkatun kanamunan kanssa. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin. Voidaan käyttää ruuanlaittoon.
Kastike
Pakasta jääkuutiorasioihin tai muihin annosrasioihin. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin.
Kerma
Pakasta omassa pakkauksessaan. Myös kermavaahdon voi pakastaa. Huom! Pakastettu kerma ei enää vatkaudu kunnolla.
Kesäkurpitsa
Pakasta vain nuoria yksilöitä. Pese ja leikkaa noin 1 cm viipaleiksi. Höyrytä minuutti tai paista kevyesti pannulla voissa. Ei pakastu kovin hyvin, mutta voidaan käyttää esim. risottoon.
Kirsikat
Pese kirsikat ja poista kivi. Pakasta.
Kukkakaali
Pese ja leikkaa noin 5 cm paloihin. Lisää sitruunamehua höyrytysveteen ja höyrytä 3 min. Viilennä, kuivaa ja pakasta.
Kyssäkaali
Käytä pieniä yksilöitä, jotka ovat 5-7 cm halkaisijaltaan. Kuori ja kuutioi. Höyrytä 1½ min, viilennä, kuivaa ja pakasta.
Lanttu
Käytä pieniä, nuoria lanttuja. Kuori ja leikkaa kuutioiksi. Höyrytä 2 min, viilennä, kuivaa ja pakasta. Voidaan pakastaa myös soseena kuten porkkanat.
Leivonnaiset
Lähes kaikki leivokset voi pakastaa. Monet taikinat voi pakastaa raakoina. Leipä, pulla ja sämpylät on kuitenkin paras pakastaa kypsinä ja pakata kertakäyttö annoksiin. Tuulihatut pakastetaan täyttämättöminä. Täytekakkupohjan ja voileipäkakkupohjan voi pakastaa, täyte ja kuorrutus on tehtävä pakastamisen jälkeen. Kuivakakut voi pakastaa viipaloituna ja laittaa viipaleiden väliin voipaperia.
Liha
Kertaalleen pakastettu raaka liha. EI SAA PAKASTAA UUDELLEEN, ruokamyrkytysvaara!. Kun ostat lihaa kaupasta kysy onko liha ollut jo osittain tai kokonaan pakastettuna. Tällaisesta lihasta valmistetun kypsän RUUAN voi kyllä pakastaa, mutta maku ei siitä parane.
Raaka liha. Poista muovipakkaus. Pakkaa uudelleen ja pakasta.
Keitetty, paistettu tai grillattu liha. Sitkistyy helposti pakastettaessa. Leikkaa viipaleisiin ja pakasta, tai pakasta kastikkeen kera.
Pakasta liha aina kerta-annoksina, enintään 3 kg paloina. Älä pakasta luita.
Jauhelihapihvit ja –pullat voi pakastaa raakana tai kypsennettynä. Pihvit voi erotella toisistaan muovikalvolla tai voipaperilla.
Lihaliemi
Pakasta jääkuutiorasioihin. Siirrä jäätyneet kuutiot pakastuspusseihin.
Luumut
Puolita luumut ja poista kivet. Keitä luumut pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä luumusose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää leivontaa, esim. joulutortut tai lastenruokiin.
Maissi
Poista kuoret ja ”karvat”. Höyrytä pieniä tähkiä 3 min ja suurempia 5 min. Viilennä ja kuivaa. Voit pakastaa maissin tähkinä tai jyvinä. Jos pakastat jyvinä irrottele jyvät höyrytyksen jälkeen veitsellä.
Marjat
Kaikki marjat sopivat pakastettavaksi erinomaisesti. Suuremmat marjat (puutarhamansikat) voi viipaloida, mutta yleensä marjat pakastetaan kokonaisina sellaisenaan. Pakkaa rasioihin ja pakasta. Jäiset marjat sulavat mukavasti aamupuuroon tai erilasiin marjaruokiin. Marjat säilyvät pakastimessa ilman sokeria. Sokeria voi lisätä jos haluaa – mutta se on vain maun takia.
Marjat voi pakastaa myös soseena tai sekamarjoina. Koristetarkoituksiin voi pakastaa esim. herukanterttuja.
Mausteet
Yrtit ja mausteet voi pakastaa sellaisenaan ilman käsittelyjä. Laita esim. muovipusseihin. Jäätyneestä mausteesta on helppo murentaa sopiva annos ruokaan. Mausteet ja yrtit menettävät makuaan pakastuksessa. Tuore on aina tuore.
Munakoisot
Leikkaa noin 2,5 cm viipaleiksi. Höyrytä 4 minuuttia, jäähdytä ja kuivaa talouspaperilla kuivaksi. Pakkaa kerroksittain niin että viipaleiden väliin tulee tarttumatonta paperia. Munakoisoviipaleet voi myös paistaa höyryttämisen sijaan. Sopii jos munakoiso tulee ruokaan, jossa sen tekstuurilla ei ole väliä, esim. moussaka.
Nauriit
Käytä pieniä, nuoria nauriita. Kuori ja leikkaa kuutioiksi. Höyrytä 2 min, viilennä, kuivaa ja pakasta. Voidaan pakastaa myös soseena kuten porkkanat.
Nektariinit
Kuori, puolita tai viipaloi. Pakasta.
Oliivit
Pakasta omassa liemessään.
Omenat
Kuori omenat, poista siemenkota. Keitä omenat pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä omenasose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää lastenruokiin.
Omenat voi pakastaa myös raakoina. Kuori ja poista siemenkodat, lohko tai viipaloi. Lisää hieman sitruunamehua, etteivät omenalohkot tummu. Sopii paremmin happamille omenoille.
Palsternakka
Käsittele kuten porkkanat.
Pannukakku
Pakasta sellaisenaan. Sulata uunissa
Paprikat
Pese hyvin, poista kanta ja siemenet. Leikkaa puolikkaaksi, siivuta tai kuutioi. Höyrytä 3 min. Höyrytetystä paprikasta tulee pakastettaessa hieman mössömäistä, joten sopii paremmin muihin ruokiin kuin salaattiin.
Paprikan voi pakastaa myös raakana, säilyy paremmin.
Parsa
Erottele erikseen paksut ja ohuemmat parsanvarret. Pese kylmällä vedellä. Höyrytä paksuja varsia 4 minuuttia ja ohuita 2 minuuttia. Jäähdytä nopeasti ja sido pieniksi nipuiksi, niin että varret ovat samaan suuntaan, ennen pakastamista. Parsa ei ole ihanteellinen pakastevihannes, muut säilöntätavat sopivat paremmin. Toki parsan voi lyhytaikaisesti pakastaa.
Parsakaali
Poista puiset osat ja suuret lehdet. Pese suolavedessä ja leikkaa paloiksi. Höyrytä 3-5 min, riippuen palojen koosta. Viilennä ja kuivaa hyvin. Säästäväinen tekee puisista osista ja lehdistä parsakaalisosekeiton.
Pekoni
Pekonin voi pakastaa savustettuna, paistettuna tai raakana.
Persikat
Kuori, halkaise, viipaloi. Pakasta.
Peruna
Uudet perunat on hyvä pakastaa melko pian maasta noston jälkeen että uuden perunan maku säilyy paremmin. Höyrytä perunoita 3 min, viilennä nopeasti ja pakasta. Perunat voi myös pakastaa lastuina, kuutioina tai perunamuusina. Ranskanperunatkin voi pakastaa. Paista öljyssä 2 min, viilennä ja pakasta. Paista vielä kerran pakastamisen jälkeen.
Piirakantäytteet
Levitä ohueksi levyksi ja pakasta levyinä.
Pinaatti
Valitse nuoria lehtiä, pese huolellisesti ja kuivaa. Höyrytä 2 min., jäähdytä nopeasti ja purista ylimääräinen kosteus pois. Pakasta tiiviisiin astioihin tai pakastuspussiin.
Piparjuuri.
Pese, kuori ja raasta. Pakasta. Piparjuuren voi pakastaa myös kokonaisena ja raastaa pakastetusta juuresta ruokiin.
Pizzapohja, omatekoinen
Tee taikina ja muotoile pizza. Pakasta ilman täytteitä.
Porkkana
Suuret porkkana kannattaa säilyttää kellarissa. Pienet voi pakastaa. Pese hyvin, kuutioi tai viipaloi. Höyrytä 3 min. Viilennä ja pakasta.
Porkkanan voi pakastaa myös porkkanasoseena tai raasteena.
Punajuuri
Mielestäni punajuuri säilyy paremmin kellarissa, mutta joskus punajuurta tarvitaan pieniä eriä nopeasti, joten siinä tapauksessa pakastaminen sopii. Pese punajuuret hyvin. Höyrytä pieniä alle 7,5 cm halkaisijaltaan olevia punajuuria 10 min, suurempia 45-50 min. Painekeittimellä höyrytysaikaa voi lyhentää. Viilennä. Poista kuori ja paloittele tai viipaloi. Pakasta.
Purjosipuli
Leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Höyrytä 2 min tai paista kevyesti öljyssä. Viilennä ja pakasta. Purjo ei oikein sovi pakastamiseen, pehmenee. Voidaan kuitenkin käyttää keitoissa ja laatikoissa.
Päärynät
Kuori päärynät, halkaise ja poista siemenkota. Keitä päärynät pehmeäksi tilkassa vettä. Muhenna haarukalla loput soseeksi ja jäähdytä. Pakkaa annosrasioihin. Pakasta. Jääkaappikylmä päärynäsose maistuu tosi hyvältä lämpimän aamupuuron kanssa tai sitä voi käyttää leivontaa tai lastenruokiin.
Raparperi
Pese, kuori ja leikkaa 2,5 cm pituisiksi paloiksi. Höyrytä noin 1 min. viilennä ja pakasta. Raparperipakaste sopii ruuanlaittoon ja leivontaan.
Ravut
Ravut voi pakastaa keitinliemessään.
Rusinat
Voi pakastaa sellaisenaan. Säilyvät kuitenkin yleensä hyvin ihan ilman pakastamistakin.
Ruusukaali
Poista uloimmat lehdet. Pese huolellisesti. Höyrytä 3 min. Jäähdytä ja pakasta.
Selleri
Pese ja leikkaa paloihin. Keitä kunnes on lähes pehmeää, kuori ja viipaloi. Pakasta.
Sienet
Kaikki syötävät sienet sopivat pakastettaviksi. Puhdista sienet ja käsittele ne normaalisti ennen pakastamista. Pienet sienet voi jättää kokonaisiksi, mutta halkaisijaltaan yli 2,5 cm kokoiset on hyvä viipaloida. Mikäli sienet eivät ole ryöpättävää laatua, kypsennä niitä minuutti pannulla voissa tai öljyssä, niin että vesi haihtuu pois. Muutoin ryöppää. Viilennä ja pakasta.
Sienet voi pakastaa kukin laji erikseen tai sekasieninä.
Sipulit
Kuori sipuli, hakkaa hienoksi ja pakasta. Sipulin voi myös höyryttää 2-4 min. ennen pakastamista. Yleensä sipuli säilyy hyvin, eikä sitä tarvitse pakastaa.
Sitruunankuoret
Pakasta sellaisenaan. Saat sitruunan raastettua kuorta kun sitä ruuissa tai leipomuksissasi tarvitset.
Sitruunat
Pese ja viipaloi. Viipaleita voi käyttää juomissa ja ruokien koristeena.
Taatelit
Voi pakastaa sellaisenaan.
Tarhapavut, salkopavut
Useimmat tarhapavut pakastuvat ihan kivasti, kuitenkin vahapavut on parempi käyttää tuoreina, kuin pakastaa. Pese, katko pää ja häntä pois. Höyrytä 2 min, jäähdytä ja pakasta.
Tomaatit
Pese hyvin ja pakasta kokonaisena. Sopivat pakastamisen jälkeen ruuanlaittoon, mutta eivät salaatteihin. Tomaatit voi pakastaa myös viipaleina.
Tomaattipuree
Poista tomaateista kuori ja siemenet, hauduta omassa mehussaan 5 min. kunnes pehmenevät. Purista siivilän läpi tai laita tehosekoittimeen. Viilennä, pakkaa astioihin ja pakasta.
Valkosipuli
Kuori, silppua ja pakasta.
Valmiit ruuat
Valmiita ruokia voi pakastaa raakoina, puolivalmiina tai täysin kypsinä. Kuitenkin munamaitoa sisältävät ruuat on hyvä olla täysin kypsiä ennen pakastamista. Pakastukseen aiotut liemiruuat on hyvä valmistaa vähään nesteeseen ja lisätä nestettä vasta keittovaiheessa pakastamisen jälkeen.
Pakastaminen vie ruuista makua, mausta ruuat pakastamisen jälkeen.
Valmisruuat, einekset
Noudata pakkauksen ohjeita.
Viini
Ylijäämäviinin voi pakastaa jääpalalokeroissa ja käyttää ruuanlaittoon.
Voi
Pakasta suolattu voi omassa pakkauksessaan. Suolaamaton voi säilyy hyvin ilman pakastamistakin.

Miten kauan ruoka pakastimessa säilyy?
-hedelmät – max 9. kuukautta
-jauheliha - max 1 kuukausi
-juusto (kovat juustot) – max. 9 kuukautta
-jäätelö (kaupan, ei omatekoinen) – max. 2-4 kuukautta
-kala (ahven, hauki, kuha, kolja, turska) – 6-8 kuukautta
-kala, rasvainen (lohi, makrilli, kampela, silakka, ankerias) - 3-4 kuukautta
-kananmunaa sisältävät tuotteet – max. 6 kuukautta
-kastike - 2-3 kuukautta
-lampaanliha – max 9. kuukautta
-leipä – 3-12 kuukautta
-leivonnaiset, hiivataikina - max. 2 viikkoa.
-leivonnaiset, rasvaiset – 2-4 kuukautta
-leivonnaiset, vähärasvaiset - 3-6 kuukautta
-maito – 1 kuukausi
-makkarat - 1-2 kuukautta
-marjat - max. 12 kuukautta
-naudanliha – max. 12 kuukautta
-pekoni – max 1 kuukausi
-sianliha – max. 6 kuukautta
-sienet – max. 9 kuukautta
-siipikarja - max. 12 kuukautta
-valmiit ruuat – max. kolme kuukautta
-vihannekset – max 12 kuukautta
-voi – max. 6 kuukautta
-äyriäiset – max . kolme kuukautta

Kauppojen pakastealtaiden valmisruokien ja ruoka-aine pakasteiden osalta on syytä noudattaa pakkausmerkintöjen ohjeistusta.

Milloin pakaste on pilaantunut?
Joskus vuosiakin pakastimessa ollut tuote on käyttökelpoinen ja maistuu ihan hyvältä. Parasta olisi kuitenkin aina syödä pakasteet ennen kuin ne käyvät liian vanhoiksi tai pilaantuvat. Jos tuote on vanhaa, haisee pahalta ja /tai maistuu pahalta, se yleensä on pilaantunut. Sopii kompostiin tai biojäteastiaan, ei ihmis- eikä eläinruuaksi.

Ruuan outo ulkonäkö pakastamisen jälkeen ei välttämättä ole merkki pilaantumisesta, vaan tuotteen kudosrakenteen hajoamisesta jääkiteiden vaikutuksesta.

Pidä pakastuspäiväkirjaa
Pakastuspäiväkirjan pitäminen auttaa sinua näkemään heti mitä pakastimessasi on ja ovea/kantta ei tarvitse aukoa turhaan. Lisäksi tiedät milloin olet mitäkin pakastanut sekä sen kuinka vanhoja tuotteet ovat.
Pakastuspäiväkirja voi olla iso lappu kaappipakastimen kyljessä tai arkkupakastimen päällä. Lapussa on sarakkeet, joihin on merkitty, mikä ruoka-aine on kysymyksessä, milloin se on pakattu ja missä kohdassa pakastinta se sijaitsee. Lappuun voi kirjata myös viimeisen käyttöpäivän. Näin näet mitkä tuotteet ovat vanhenemassa.
Tarkista pakastuspäiväkirja aina kun otat pakasteita pakastimesta tai vähintään kerran kuussa. Viivaa yli käyttämäsi tuotteet ja kirjoita listaan pakastimeen lisäämäsi.

Pakasteiden käyttö
Kun avaat pakastusrasian ja huomaat että ruoka-aineen pinnalla on huurretta tai jääkiteitä, huuhdo kiteet pois viileällä vedellä ennen sulattamista. Maku paranee hieman.
Sulata pakasteet jääkaapissa. Pienet pakasteet sulavat yleensä yhdessä yössä, isommat (kokonainen kalkkuna) voivat viedä useampia päiviä. Jääkaapissa sulattaminen estää hieman mikrobien aktivoitumista. Katso kuitenkin raakaa lihaa sulattaessasi, että lihamehuja ei tipu muiden ruokatarvikkeiden päälle. Lihan voi käyttää myös hieman kohmeisenakin ruuanlaittoon.
Kun sulatat leipää jääkaapissa kääri leivän ympärille pyyhe, se kerää liian kosteuden ja leipä näyttää paremmalta.
Jos sulatat pakasteet huoneilmassa, ne tulee valmistaa ruuaksi mahdollisimman nopeasti, koska mikrobitoiminta kiihtyy kun lämpötila kohoaa.
Pakasteet voi sulattaa myös viileässä tai lämpimässä vedessä. Tarkista kuitenkin ennen tätä että pakastusrasiasi on vedenpitävä tai laita rasia vedenpitävään muovipussiin.
Pakasteet voi sulattaa myös mikroaaltouunissa sulatusteholla. Kaikki kerran sulatetut pakasteet on hyvä valmistaa ruuaksi ennen uudelleen pakastamista. Makua uudelleen pakastaminen ei paranna.
Pakasteet voi laittaa myös sellaisenaan jo kuuman ruuan joukkoon ja antaa lämmön sulattaa pakasteen. Esim. marjojen ja sienten maku säilyy näin parhaiten.
Pizzan voi sulattaa suoraan uunissa, samoin kokonaiset paistit. Tuikkaa paistiin lihalämpömittari noin tunnin kuluttua, jotta tiedät kypsyysasteen.
Teollisesti pakastetun ruuan ja valmisruuan käytössä noudata pakkauksen ohjeita.
Käytä pakasteet mahdollisimman pian sulatuksen jälkeen, pakastaminen ei lisää ruuan säilyvyyttä pakastimen ulkopuolella.

Pakastimen sulatus ja siivoaminen
Pakastin on suositeltavaa sulattaa 1-2 kertaa vuodessa, kerran talvella ja kerran ennen sadonkorjuukauden alkua kesällä. Pakastin on hyvä sulattaa kun huurretta on kertynyt noin ½ cm tai pakastusrasioiden pintaan alkaa kertyä huurretta.
Talvi on hyvää aikaa tehdä pakastimen sulatus. Kevättalvi kun on vielä pakkasia, on paras aika, koska pakastin ei ole enää ihan täysi ja saat ruokatarpeet ulos kylmään pakkasilmaan tarvittaessa. Muista peittää ruoka-aineet hyvin että linnut, hiiret, rotat, kissat ja koirat eivät pääse apajille.
Kesällä pakasteet voi viedä sulatuksen ja siivouksen ajaksi maakellariin + ovet kiinni, laittaa kylmälaukkuun jääpanoksen kanssa tai jääkaappiin. Voit myös kysyä naapurilta lupaa käyttää hänen pakastintaan, ruokiesi säilytykseen. Yleensä uuden satokauden alkaessa pakastimessa ei pitäisi olla kovin paljon pakasteita jäljellä. Valitse viileähkö päivä tähän hommaan.
Kun pakastin on tyhjä, sammuta pakastin. Poista hyllyt, ritilät ja laatikot. Laita pakastimeen astia, jossa on kuumaa vettä. Sulje ovi/kansi. Kurkista aina välillä miten sulaminen edistyy ja laita pakastimen lattialle tarvittaessa paksu pyyhe imemään liikavettä pois. Älä anna huurteen sulaa täysin vedeksi. Kun huurre alkaa irrota, voit auttaa asiaa muovisella jääraapalla, kumilastalla tai puulastalla. Ole varovainen. Älä käytä teräaseita pakastimen huurteen irrottamiseen. Kerää jäät pois. Pyyhi pinnat kuivaksi siivousliinalla ja kytke pakastin uudelleen päälle. Odota noin 30 min, ennen kuin laitat pakasteet takaisin pakastimeen. Tarkista että et laita vanhentuneita pakasteita uudelleen pakastimeen, vaan luovu niistä – komposti tai biojäteastia on oikea paikka. Samoin toimi niiden ruokien kohdalla, joita et aio koskaan syödä.

Jos sinulla on automaattisulatteinen pakastin, siivoa pakastin 1-2 kertaa vuodessa pyyhkimällä nihkeällä siivousliinalla tyhjän pakastimen sisäpuoli. Lado sitten pakasteet takaisin pakastimeen.

Pakastimen muuta siivousta ja huoltoa
Tarkista ovien/kannen kumitiivisteiden kunto aika ajoin. Jos tiivisteisiin alkaa kertyä hometta, se kertoo että tiivisteiden vaihdon aika on käsillä tai sitten siitä että pakastin on liian kosteassa paikassa. Voit puhdistaa tiivisteet esim. vanhalla hammasharjalla ja sooda-vesi-seoksella.
Puhdista korit, ritilät ja muut tasot mitä pakastimessa on samalla kun siivoat pakastintasi muutenkin. Käytä puhdistukseen soodaa ja vettä. (1 l vettä 2 rkl soodaa). Anna kuivua hyvin tai kuivaa ennen pakastimeen laittamista.
Jos pakastimessasi on pinttynyttä likaa, kastele siivousliina äsken mainittuun seokseen ja laita se likatahran kohdalle. Anna vaikuttaa 10 min. Pyyhi pois. Jos ei lähtenyt toista käsittely. Jos ei vieläkään lähtenyt lisää kuumaa vettä tai kokeile ihmesientä.
Älä käytä pakastimen siivoukseen astianpesuainetta tai muuta tuoksuvaa yleispuhdistusainetta, muuten pakasteesikin haisevat samalle. Äläkä käytä hankaavia puhdistusaineita. Ne naarmuttavat pakastimesi pintoja ja saattavat aiheuttaa värjäytymiä.
Vedä välillä pakastin pois sijoituspaikastaan ja imuroi pakastimen alusta ja takaosan koneisto.

Jos pakastimessasi on jääpalakone, käytä jäitä muutaman päivän välein. Tämä pitää jäät tuoreempina ja estää paakkuuntumista. Jos jäitä ei tule juurikaan käytettyä tyhjennä jääpala-astia kerran kuussa, jotta se tekisi uutta jäätä. Jos jää saa olla koneessa pitkiä aikoja se alkaa ottaa hajuja ja makuja ympäristöstään.

Pakastinongelmia
Home pakastimessa
-puhdista pakastin hyvin ja muista kuivata hyvin.
Pakasteet vaikuttavat sulaneilta, vaikka ovat pakastimessa
-tarkista että pakastimen lämpötila on oikea
-laita pakastimeesi sisään lämpömittari pakasteiden päälle ja seuraa lämpötilaa. Tee tarvittavat säädöt
-poista sulaneet pakasteet, niiden mikrobimäärät voivat olla ennalta arvaamattomat
-tarkista että pakasteet eivät ole vanhentuneita tai kerran sulatettuja
Jääpalat katoavat pakastimesta
-tarkista pakastimen lämpötila ja seuraa sitä useamman päivän ajan. Laita lämpömittari pakastimeen pakasteiden päälle. Jos lämpötila heittelee kovin tai nousee koko ajan pakastin voi olla hajoamassa.
-syynä voi olla myös sähkökatko
-sinulla on automaattisulatteinen pakastin, kuuluu asiaan
Pakastin haisee
-tarkista että pakastin ei ole sulanut
-tyhjennä pakastin, sulata ja siivoa se
-poista pakastimesta vanhentuneet ruuat tai auenneet/rikkoutuneet pakastusrasiat
-pyyhi pakastin liuoksella, jossa on 1 l vettä ja ¼ kuppia booraksia. Huuhtele ja kuivaa hyvin.
-laita pakastimeen avattu leivinsooda-purkki. Vaihda purkki aina 3 kuukauden välein.
Ruoka vaikuttaa oudolta, voiko sen syödä
-Kaalista tulee melko pehmeää mössöä, mutta sen voi käyttää kaalilaatikkoon tai muuhun kaaliruokaan, jossa koostumus ei haittaa.
-Kovat juustot muuttuvat hieman murenevammiksi, mutta sopivat vielä ruuanlaittoon.
-Pekonin maku voi muuttua hieman oudoksi, mutta se on syötävää.
-Punajuurista voi tulla kumimaisia, jos niitä ei ole kypsennetty ennen pakastamista kunnolla. Ne voi kuitenkin syödä
-Purjosta tulee melko pehmeää, voi syödä. Jos ruoka haisee pahalta ja maistuu pahalta, se ei ole syömäkelpoista. Pakasteiden ollessa kyseessä ulkonäkö ei ole aina hyvä kriteeri päätellä pakasteen syömäkelpoisuutta.
Vaaleat läiskät pakasteissa, erityisesti marjoissa
-eivät ole hometta, vaan pakkaspalamista, joka johtuu huonosta pakkausmateriaalista, liiasta ilmasta pakastusrasiassa tai automaattisulatteisesta pakastimesta. Marjat voi syödä, mutta maku ei ole hyvä.


Henkilökohtaisesti pidän tuoretta ruokaa aina parempana kuin pakasteita, sillä poikkeuksella että pakastamalla itsepoimitut marjat ja sienet, sekä puutarhan sadon ja kausittaiset metsästys- ja kalastussaalit säästävät vuodessa todella paljon ruokalaskussa. Säästetyllä rahalla voikin sitten matkailla tai tehdä jotain muuta.

Muita asiaan liittyviä:
Jääkaappi - hoito, puhdistus ja käyttö
Ruokahygienia
Kellarin siivous, kunnostaminen sekä hoitaminen
Komposti - perustaminen, hoito ja ongelmat
Jokamiehen oikeudet

Kun vesijohtoputki jäätyy, lienee turha mainita eristämisen tärkeydestä. Vesi laajenee jäätyessään n. 10%, joten paras aloittaa sulattaminen heti ja estää lisävauriot, kuten putken halkeaminen, liitosten vuotaminen ja eristää putket vasta sitten kunnolla.

Vauriokohdan löytäminen
Jos putki on jo puhjennut, katkaise vedentulo päähanasta, sammuta vesipumppua, avaa lähin hana ja kutsu putkimies (putkihenkilö) paikalle. Jäätyneet vesijohdot on korjattava välittömästi.

Jos vesivahinkoa ei ole vielä tapahtunut, etsi vesijohtoputkesta jäätynyt kohta. Aloita vauriokohdan etsiminen paikoista, missä kylmävesiputki mahdollisesti altistuisi kylmälle ilmalle (venttiilien lähellä, jyrkkä mutka putkessa, eristyskerroksessa aukko). Jäätymiselle erityisen alttiita ovat putket, jotka ovat kytketty ulkovesipisteeseen, ulkouima-altaaseen ja kastelujärjestelmiin.
Vesijohtoputket voivat jäätyä myös talon sisällä (keittiö, kylpyhuone, WC), jos kulkevat lähellä talon ulkoseinää, kattoa, alapohjassa (ryömintätilassa) tai ovat lämmittämättömässä tilassa (kellari, autotalli, ullakko). Kylmyys ja veto lattianrajassa tai perustuksissa voi aiheuttaa myös vesijohtojen jäätymistä.
Yleensä kylmävesiputki jäätyy herkemmin, mutta myös lämminvesiputki voi jäätyä jos on vähällä käytöllä.
Kun putken sisään muodostuu jäätä, putkesta tulee hyvin kylmä. Peitä putki ohuella kankaalla ja kokeile sitten putken kylmyyttä kädellä. Kangas estää sinua saamasta pakkasen polttamia käsiin ja ihoasi jäätymästä putkeen kiinni.
Toinen konsti on naputella putkea, jäätynyt kohta kolahtaa terävämmin kuin sula. Tosin liiallinen vasaralla takominen voi saada jäätyneen putken puhkeamaan.

Sulattaminen
Avaa hana. Kääri jäätynyt kohta putkesta paksuun kankaaseen, jonka olet kastellut kiehuvalla vedellä. Toista kunnes jää sulaa ja vesi juoksee vapaasti hanasta. Jos putki on sellaisessa kohdassa missä voit kaataa kuumaa vettä putken päälle, tee niin. Muutoin käytä kangasta, ota välillä pois, kastele uudelleen kiehuvassa vedessä ja laita taas paikoilleen.

Toinen konsti on sulattaa putkea hiustenkuivaajalla. Muista avata hana ja pitää se auki, kunnes vesi juoksee vapaasti. Aloita putken lämmittäminen kohdasta, joka on lähinnä avattua hanaa ja etene kohti tukoskohtaa (jäähyytymä).

Kolmas konsti on käyttää lämpötyynyä. Avaa hana ja pidä se auki, kunnes vesi juoksee vapaasti. Kääri lämpötyyny jäätyneen kohdan ympärille.

Neljäs konsti on kääriä putki lasikuitueristeiseen sähköiseen lämpöteippiin ja kytkeä pistoke maadoitettuun pistorasiaan. Ohjeet: Lämpöteipin käyttö (englanniksi)

Viides konsti, jonka kuulin äsken on infrapunalampun käyttäminen. Älä vie lamppua liian lähelle putkea ja ole erityisen varovainen, jos kyseessä on muoviputki. Saattaa puhjeta.

Jos jäätynyt kohta putkessa on rakenteissa ja et pääse lähelle sitä. Sulje päähana. Avaa jäätynyttä kohtaa lähinnä oleva putkiliitos. Tarvitset ämpärin kuumaa vettä ja taipuisan muovi- tai kumiletkun, joka on tarpeeksi pitkä. Sijoita ämpäri korkeammalle kuin avattu putkiliitos. Laita letkun toinen pää ämpäriin ja imaise sitten letkusta (kevyt imaisu, ettet polta suutasi kuumalla vedellä) , niin vesi lähtee valumaan. Työnnä letkun vapaana oleva pää vesiputkeen niin pitkälle että se osuu jäätyneeseen kohtaan. Työnnä letkua hitaasti eteenpäin sitä mukaan kun jää sulaa.
Kun jää on sulanut, sulje putkiliitos ja varmista avattuasi päähana että liitos pitää.

Älä käytä sulattamiseen puhalluslamppua, kuumailmapistoolia (kuumailmapuhallin), kaasu- tai öljylämmitintä tai mitään laitetta tai välinettä, jossa on avotulta. Aiheuttavat veden kiehumisen putkessa ja putken puhkeamisen, sekä muuta vaaraa ympäristölle.

Kun vesijohtoputki on sulatettu, jätä hana valumaan hiljakseen että putki ei jäätyisi heti uudelleen. Lähde sitten rautakauppaan ja osta eristettä. Muista tarkistaa ensin mikä on putkiesi halkaisija, jotta eriste istuu putken ympärille tiiviisti.

Eristäminen
Sanomattakin on selvää että maan alla kulkevat vesijohtoputket upotetaan niin syvälle, että eivät pääse jäätymään. Eristäminen on yksi edullisemmista keinoista estää maan yläpuolella kulkevien vesijohtoputkien jäätyminen.
Eristäminen auttaa myös pitämään kuumavesiputkien veden lämpimänä vähemmällä energialla ja estää kosteuden tiivistymisen kylmävesiputkien pintaan.

Miten tehdään vesijohtoputkien eristäminen
Tarkista ennen aloittamista että putket ovat puhtaat ja kuivat.
Osta valmista putkieristettä, laita puolikkaat toisiaan vasten tiiviisti ja teippaa putken ympäri. Ole tarkka liitoskohdissa ja mutkissa (leikkaa putki 45 ° kulmaan). On olemassa myös itsekiinnittyvää vaahtomuovieristettä, mutta sen muotoileminen putkien ympärille on taiteenlaji, jonka vain näppäräsormiset hallitsevat.
Tee-se-itse –ihmiset voivat tehdä omia eristeitään mineraalivillasta tai vaahtomuovista.
TÄRKEÄÄ! Jos eristeeseen jää pienikin rako, kylmä pääsee tunkemaan putkiin ja eristämisestä ei ollut mitään hyötyä. OLE TARKKANA JA HUOLELLINEN erityisesti liitoskohdissa ja läpivientikohdissa.
Putket, jotka ovat piilotettu laatikon sisään, eristetään lasikuituvillalla. Avaa ensin laatikko, kierrä eriste putkien ympärille ja sulje laatikko.

Mitä tehdään kun vesijohtoputket ovat jo kerran jäätyneet
Eristä vesijohtoputket nyt kunnolla, jos siitä ei ole apua asenna lämmitysvastuksellinen vesijohto.
Kylmä lattia lisäeristetään ja asennetaan lattialämmitys. Betonilattian eristäminen voi aiheuttaa kosteusongelmia, siksi lattialämmitys.
Lämpöä vuotavat raot ja havaitut raot seinissä tiivistetään.
Kellarin perusmuuri lisäeristetään.
Jos vesijohtoputkien remontti tulee ajankohtaiseksi lähiaikoina, harkitse putkien siirtämistä paikkoihin, joissa ne eivät ole niin alttiit jäätymiselle ja ERISTÄ putket hyvin.

Turvaohjeita vastaisen varalle
Sulje ulkovesipisteisiin johtavien putkien kuulasulkuventtiili hyvissä ajoin ennen pakkaskauden alkua syksyllä. Avaa hana ja juoksuta putki tyhjäksi jäljelle jääneestä vedestä. Jos kuulasulkuventtiiliä ei ole, sen voi asennuttaa putkeen myös jälkikäteen. Tulee paljon halvemmaksi kuin vesivahinko, joka valuu kellariin tai alapohjaan.

Pidä autotallin ovi suljettuna pakkasaikaan, jos autotallin kautta kulkee vesijohtoputkia. Toki auton voi ottaa sisään ja ulos autotalliin, mutta turhaa ovien aukipitämistä on hyvä välttää.
Valuta ulkouima-altaaseen ja kastelujärjestelmiin johtavat putket myös tyhjiksi, sen jälkeen kun olet sulkenut kuulasulkuventtiilit.

Kun ilma on talvella erityisen kylmää jätä sekä kuumavesi- että kylmävesihana vuotamaan hiljakseen, estää putkien jäätymistä.

Jos lähdet pois kotoa pitemmäksi aikaa pakkasaikaan, säädä asuinhuoneiston lämpötila niin että se ei laske alle +12 - +15 ° C. Toki energiaa on hyvä säästää, mutta ei vesivahingon kustannuksella. Toinen vaihtoehto on hankkia putkiin termostaatti, joka mittaa ilman lämpötilaa, jos lämpötila laskee kriittisen arvon alapuolelle, se ohittaa muut säätösysteemit ja nostaa lämpötilaa. Kun huoneilman lämpötila jälleen kohoaa, termostaatti toteaa asian selväksi ja kääntää lämmityksen pois päältä.

Mökeillä ja asumattomiksi jäävissä taloissa muista katkaista vedentulo päähanasta ja sulkea sulkuventtiilit ja valuttaa kaikki vesi pois putkista. Muoviset vesijohtoputket saattavat kestää talven, mutta venttiilit ja hanat eivät. Koko talven kestänyt vesivahinko tulee hyvin kalliiksi.

Muuta:
Vuotava hana ja putkiongelmia - korjaus

Rakkaalla lapsella on monta nimeä tohvelit, tossut, aamutossut, töppöset.

Tohvelit ovat pehmeät ja mukavat jalkineet, joita käytetään kotioloissa, yleensä sisätiloissa. Tohvelit on ihana laittaa työpäivän jälkeen jalkaan ja antaa jalkojen levätä. Siksi tohvelit ovat tehty leveällä lestillä ja niissä ei ole korkoa.

Tohvelit voi valmistaa nahasta, kankaasta, huovasta, fleecestä, virkata, kutoa, neuloa, huovuttaa tai valmistaa uusiomateriaaleista kierrättäen vanhaa. Tohvelit voi koristella makunsa mukaan tai olla koristelematta. Tohveleiden valmistamisessa ja etenkin koristelussa vain mielikuvitus on rajana.

Tohvelit ovat kotoisin itäisiltä mailta eli orientista. Roomassa naiset käyttivät pistokkaan tapaisia jalkineita nimeltä socci. 200-800-luvuilla tohvelit saapuivat Egyptiin ja sieltä Bysanttiin. Bysantista tohvelien käyttö levisi Italiaan ja sieltä 1500-luvulla Eurooppaan. Kirkonmiesten asuun kuului olennaisena osana silkkibrokadista tai sametista valmistetut tossut. Kullalla ja jalokivillä koristellut tohvelit ovat olleet sosiaalisen aseman merkki. Keisarinna Josephine omisti niitä 521 paria.
1700-luvulla tossujen kärki kaartui ylöspäin ja mitä aateliset edellä sitä rahvas perässä. Kärkitohvelimuoti levisi alempiin yhteiskuntaluokkiin. Kun Ranskan vallankumouksen jälkeen korot kiellettiin aristokraattisuuden merkkinä, niin niitä tuli korvaamaan matalammat jalkineet – escarpines, jotka oli valmistettu sametista, silkistä tai satiinista.
1800 –luvulla tossujen materiaalit ohenivat ja niistä tuli sirompia. Järkevät jalkineet kuuluivat työläisluokalle keski- ja yläluokka käytti tossujaan, jopa talvella.
1900-luvulla alkoi teollistuminen ja sen myötä jalkineiden teollinen valmistaminen, tossut siirtyivät piiloon kotielämään, budoaareihin ja niistä tuli intiimimpiä asusteita.

Japanissa tohveleilla on aivan erityinen asema. Kun kotiin tullaan koulusta tai töistä jalkaa sujautetaan kotitohvelit, joille on eteisessä oma telineensä. Japanilaisessa kodissa ei kävellä ulkokengillä.
Kiinassa tossut olivat pienet. Muinoin naisen jalka sidottiin ja se ei saanut olla 8 cm pitempi. Nämä ”lootuksenkukat” peitettiin sirolla tohvelilla, joka oli valmistettu silkistä. Sanomattakin on selvää että niillä tossuilla ei kävelty.
Intiaaneilla oli mokkasiininsa. Kätevät nahasta valmistetut jalkineet, jotka oli koristeltu hapsuilla, helmillä tai kirjonnalla.
Suomessa taas tohveleista tulee mieleen Aino- ja Reino –mallit. Vuosikymmenien suosikkitohvelit. Perinteinen suomalainen tohvelimalli vuosien takaa on tuohivirsu.

Sitten vaan tohveleita tekemään!

Ilmaisia kaavoja netistä:
Alice-tossut engl
Balleriinatossut engl
Balleriinatossut suomi
Drops-tohvelit Sivuilla runsaasti erilaisia malleja suomi
Duffers engl
Easy House Slippers engl
Eläimelliset huovutetut tohvelit suomi
Hauskoja kudottuja tohveleita engl
Huovutetut sukkatohvelit engl
Kotiolotossut suomi
Lapsen huopakengän kaava engl
Mary Jane -Tohvelit engl
Mokkasiinien kaava engl
Mokkasiinien kaava engl
Mokkasiinien kaava engl
Mokkasiinien valmistus engl
Muinaistossut engl
Neuletohveleita suomi
Pampootie engl
Roomalaistossu engl
Sammakkotohvelit engl
Tohvelit ruotsi
Tonttu- tai keijutohvelit engl
Vauvan tossut esp.
Virkattuja ja kudottuja tohveleitaengl
Virkattuja ja kudottuja tohveleita engl

Maksullisia kaavoja netistä:
Historiallisia jalkineita engl
Tohvelinkaavoja engl
Lasten tossuja engl

Tohvelikauppoja netissä:

Aino ja Reino -kauppa
Garudakauppa

Muuta ihmeellistä ja outoa tohveleista:
Ahmetin tohvelit - ruoka suomi

Akupunktio tohvelit korea/engl.

Kenkämuseon kokoelmia engl

Luumutohvelit -unkarilainen ruoka unkari

Maailman vanhin mokkasiini

Mikroaaltouuniin laitettavat tohvelit - Lämmittävät tohvelit Tämä EI ole ruoka!
Mikrokuitu tohvelit - Siivoustohvelit engl.

Nörttitohvelit eli USB-tohvelit Miesten malli
Nörttitohvelit eli USB-tohvelit Naisten malli

Oletko tohveli? ruotsi

Perunatohvelit - ruokaohje saksa

Tonttutohvelien historia engl.

Tossuja joka lähtöön engl.


Kirjoja tohveleista:
Tone Finnanger: Tildan Talossa, 2010 (kangastohvelit, töppösiä)
Grete Gulliksen Moe: Tilkku- ja nahkatyöt, 2005 (turkistöppöset, vauvan töppöset)
Ulla Haneklou: Ompelemme nahasta,1977 (nahkatossut, mokkasiinit)
Ellen Kharade – Quick & Clever Felting, 2008 (huopatohvelien kaava ja teko-ohje)
Erika Knight: Enkel virkning, 2006 (virkattuja tohveleita)
Browyn Lowenthal: Sticka Sockor, 2008 (neulottuja töppösiä aikuisille ja lapsille)
Benedikte Rathmann Hansen: Trendikkäät tohvelit, 2007 (tossunkuluttajan toivekirja)

Pieni varoitus! Etsiessäni netistä tohveleiden kaavoja törmäsin valtavaan määrään ” tohveleiden valekaavoja” eli sivuihin, jotka tarjoavat ilmaisia tohvelikaavoja, mutta lataavatkin haittaohjelmia koneelle. Asiassa on toinenkin kummallinen puoli, aika monet tohvelisivut olivat hakkeroituja. Ole siis varovainen, varsinkin jos liikut netissä hakusanoilla: slipper patterns. Edellä olevien linkkien pitäisi olla turvallisia, jos eivät ole niin ilmoita minulle, niin poistan kyseisen linkin.

Loppuosa tästä tekstistä ei sovi huumorintajuttomille, eikä tosikoille.

Tohveleista on moneksi:
Suomessa
Lapatossu = hidas ja laiska ihminen
Olla tossun alla = alistua
Tohvelieläin = ripsieläinten luokan alkueläin, joka elää suolattomissa vesissä
Tohvelikukka = suosittu koristekasvi. Kasvin kukka muistuttaa tohvelia.
Tohvelisankari = mies, joka on tyytyväinen tavalliseen elämäänsä ja antaa naisen määrätä
Tossua toisen eteen = liikkua jalkaisin
Tossu = hieman yksinkertainen ihminen
Tossunkuluttaja = tavallinen ihminen
Tossuraha = matkakorvaus
Englanniksi
Slipper = parannuksen tehnyt rikollinen
Italiaksi
Ciabatta = (tohveli) leipätyyppi
Norjaksi
Tøffelhelt = tohvelisankari
Ruotsiksi
stå under toffeln = (seistä tohvelin alla) olla tossun alla
Saksaksi
den Pantoffel schwingen (heiluttaa tossua) = olla isäntä talossa, määrätä kaapin paikka
unter jemandes Pantoffel stehen/kommen/geraten (seistä/olla/joutua tohvelin alla) olla tossun alla




Sitten keksittiin kusiluistimet


Pääsiäispupuja ja puputohveleita ei vahingoitettu tätä blogia kirjoitettaessa, mutta maine meni, joten mustat lasit ovat tarpeen...

Niin kauan kun tietokoneella ei ole nettiyhteyttä se on suhteellisen turvallinen. Tietokoneen ja internetin käytössä on paljon vaaroja, joita ei heti tiedosta. Verkossa liikkuessaan myös viisas voi mennä vipuun ja tyhmempi tajuaa liian myöhään mitä tapahtui.

Ainoa keino välttyä internetin vaaroilta on olla hankkimatta nettiyhteyttä ja pitää tietokoneensa erossa muista koneista kokonaan. Netissä liikkuessasi et ole koskaan täysin turvassa. Suurin tietoturva-aukko on yleensä tietokoneen käyttäjä itse.

Internetyhteys
Netissä liikkuminen suojaamattomalla koneella on nykyään todella suuri riski. Päivässä tietokonettasi kohtaan voi tulla satoja, ellei jopa tuhansia hyökkäyksiä. Riski kasvaa kun tietokoneesi on koko ajan kiinni internetissä. Mitä pitempiä sessioita netissä vietät, sen enemmän hyökkäyksiä.
Voit määritellä koneesi selaimen suojaustason oman koneesi kohdalla Internet-asetuksista. Voit määritellä siellä luotettavat sivustot ja kielletyt sivustot, sekä mukauttaa suojaustason itsellesi sopivaksi. Tämä ei vielä riitä suojaamaan konettasi täysin, olet karsinut vasta hieman riskejä vähemmäksi.
Tietokone on hyvä suojata sen lisäksi palomuuriohjelmistolla ja virustorjuntaohjelmalla. Ne suojaavat ja valvovat liitäntäportteja hyökkäyksiltä. Kuten oikeassakin maailmassa, myös virtuaalimaailmassa virukset muuntautuvat ja muuttuvat tekijöidensä toimesta koko ajan. Siksi on tärkeää pitää palomuurinsa ja virustorjuntaohjelmansa ajan tasalla. Huolehtia päivityksistä ja tarkistaa aika ajoin miten virustorjuntaohjelma toimii. Tarkista että virustorjuntaohjelmasi on sellainen että tarkistaa saapuvat viestit ja niiden liitteet automaattisesti. On kuitenkin hyvä muistaa että mikään palomuuri tai virustorjuntaohjelma ei suojaa tietokonettasi 100%:sti. Jos joku on päättänyt murtautua koneellesi ja omaa asiaan tarvittavat tiedot, hän pystyy sen tekemään. Siksi on erittäin tärkeää että et säilytä koneellasi mitään sellaista, mitä et ole valmis menettämään. Jos surffaat paljon netissä, paras ratkaisu lienee erillinen nettisurfaustietokone.
Kun perheessä on pieniä ja nuoria lapsia, joita nettisurfaus kiehtoo, on aika hankkia suodatinohjelma. Niitä on olemassa erilaisia, osassa vanhemmat voivat päättää mitä aiheita lapset voivat netissä haeskelle ja mitä eivät, osassa vanhemmat voivat lisätä tai poistaa listoille sivustoja valintansa mukaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla läsnä lapsen nettisurfauksessa ja seurata mitä lapsi netissä touhuaa. Lapsi ei ymmärrä kaikkea, joten selitä ja kerro lapselle netin vaaroista.

Pankkiasiat
Pankit ovat siirtäneet asioimisen nettiin. Netin kautta voi hoitaa lähestulkoon kaikki pankkiasiat. Ei tosin vielä ihan kaikkea.
Pankit käyttävät sivuillaan salausta. Salauksen tunnistaa riippulukon kuvasta osoiterivin edessä. Pankit väittävät salattuja yhteyksiään täysin turvallisiksi. Silloin tällöin kuitenkin ilmenee pieniä vuotoja. Salaus ei olekaan ollut täysin turvallinen. Suurin osa näistä vuodoista ei pääse julkisuuteen, ainoastaan silloin kun useamman käyttäjän tietoturva on vaarantunut vakavasti asiasta voi lukea uutisissa. Käyttäjän tehtävä ei ole huolehtia tästä tietoturvasta, se on pankkien asia. Ajan tasalla olevat pankkiyhteysjärjestelmät ja suojauspalvelut sekä pankkihenkilöstön jatkuva koulutus tietoturva-asioissa auttavat tätä asiaa. Tämä on asia, jossa pankkien ei pidä kitsailla. Vanhat ohjelmistot ovat tietoturva-aukkoja, samoin virheet ohjelmissa.
Tosin suurimman vaaran muodostaa pankkipalveluiden käyttäjä itse. Salasanat, pankkitunnukset ja avainlukulistat on säilytettävä niin että kukaan ei pääse niihin käsiksi. Mielellään sijoitettuna kotona eri paikkoihin. Täytyy vain itse toivoa että muistaa mihin on listansa talteen laittanut. Kun pankkiasioitaan netissä hoitaa, asiat kannattaa hoitaa loppuun saman tien eikä lähteä hortoilemaan koneelta minnekään kesken session. Tämä on hetki, jolloin ulkopuolinen voi päästä käsiksi tileihisi ja tietoihisi.
Kun pankkiasiat on hoidettu, selaimen välimuisti ja sivuhistoria on syytä tyhjentää. Tämä on tärkeää erityisesti jos hoidat pankkiasioita jaetulla koneella (yleiset tietokoneet, kirjastot, internetkahvilat, internetpalveluiden tarjoajat jne.). Hyvä tapa se on myös kotikoneella.
Pankit ja palveluidentarjoajat houkuttelevat automaattiveloituksella laskujen ja maksujen hoidossa. Tässä on sekä hyviä että huonoja puolia. Raha liikkuu vaikka et ole paikalla, et voi kontrolloida koska raha lähtee tililtäsi ja et voi olla varma että raha meni oikeaan osoitteeseen. En rupea väittelemään pankkien kanssa, mutta en suosittele automaattiveloitusta.

Ostokset netissä
Sanotaan että pitää ostaa vain turvallisilta sivuilta. Mistä tietää että sivu on turvallinen? Nykyään ei periaatteessa yhtään mistään. Ainoa pieni tae sivun turvallisuudesta on se että olet jo kerran ostanut sieltä jotain turvallisesti. Tämäkään ei päde, jos sivulla toimii useita eri kauppiaita. Osa on rehellisiä, mutta joukkoon mahtuu aina muutama epärehellinenkin.
Ostosten teossa on useita vaaran paikkoja.
1) Tavaran olemassaolo – myydään olemattomia tavaroita. Tähän syyllistyy hyvin suuri osa nettimyyjistä, jopa ihan kunniallisilla sivuilla. Jos tavara ei ole varastotavara eli sitä ei ole olemassakaan, ei sitä pidä myydä. Jos tavara loppuu kesken kaiken, sen tiedot on vedettävä sivulta pois. Muuten tämä on asiakkaiden harhaanjohtamista.
2) Tavaran ostaminen luottokortilla. Sanotaan että luottokortilla ostaminen on turvallista netissä. Tämä on täyttä puppua. Luottokortilla ostaminen ei ole missään turvallista. Ainoa pieni hyöty luottokortin käytöstä on, että jos netistä ostettua tavaraa ei saakaan, myyjästä voi ilmoittaa luottoyhtiöön. Samoin voi tehdä, jos luottokortille ilmestyy ostoksia, joita et ole tehnyt. Joskus luottoyhtiöstä myös ilmoitetaan että heillä on epäilys kortin joutumisesta vääriin käsiin. Ikävä seikka tässä on se, että kortti menee uusiksi ja luottoyhtiö ei saa ilmoittaa kortin omistajalle mikä väärinkäytös korttia on kohdannut. Siispä luottokortin käyttäjä voi mennä samaan vipuun kerta toisensa jälkeen.
Aina kun luottokortin numero, nimi kortissa ja kortin takan oleva tunnus kirjoitetaan jonnekin, vaikka olisi kuinka suojattu yhteys tai https:// -sivu, niin kaikilla niillä, jotka näkevät nämä asiat on mahdollisuus kopioida tiedot itselleen.
Luottokorttia paljon tai suurissa nettiostoissa käytettäessä luottokortin luottorajaa voi itse muuttaa pankkiyhteysohjelmansa kautta. Silloin luottorajaksi asetetaan tasan tarkkaa se summa, jolla ostoksia tehdään. Tämän jälkeen luottoraja vaihdetaan 0:ksi. Näin kukaan muu ei pääse korttia käyttämään muihin ostoksiin, jos kortti joutui kopioitavaksi.
3) Tavaran ostaminen pankin kautta. Toimii, jos sinulla on verkkopankkisopimus oman pankkisi kanssa ja verkkokauppa, jossa olet ostoksilla, on tehnyt verkkopankkimaksusopimuksen. Silloin voit maksaa napsauttamalla pankin logoa tai nimeä. Sinut ohjataan pankin tunnistautumissivulle ja sieltä pankkisi sivuille, joissa voit hoitaa maksun. Yhteys tapahtuu suojatun yhteyden kautta. Tässä pätee samat vaarat kuin muissakin suojatuissa yhteyksissä.
4) Tavaran ostaminen ennakkomaksulla. Tässä on vaarana se, että jos on epäluotettava myyjä, rahat menivät, mutta tavaraa ei saakaan. Tämä on kuitenkin myyjän keino saada tavarasta maksu, kun myyjällä ei ole tietoa ostajan luotettavuudesta.
5) Tavaran ostaminen postiennakolla. Suhteellisen turvallista ostajalle. Joskus kallista myyjälle, jos ostaja ei lunastakaan lähetystä.
6) Tavaran ostaminen laskulla. Turvallista ostajalle, mutta myyjälle voi tulla kalliiksi, jos ostajalla ei olekaan rahaa laskua maksaa. Tosin myyjä voi aina myydä laskun perintäyhtiölle tai käyttää laskunvälittäjää, jolloin laskunvälittäjä hoitaa perinnän tarvittaessa.
7a) Tietojen kerääminen. Monet yritykset keräävät tietoja miten verkossa liikut, missä sivuilla asioit, mitä ostat. Nettikaupat voivat myös kerätä tietojasi markkinointitarkoituksiin eli tarjota sinulle samankaltaisia tavaroita myöhemmin tarjouksissaan.
7b) Tietojen luovutus. Osa nettikaupoista myös luovuttaa keräämiään tietoja muille yrityksille, markkinointiyrityksille ja mainostajille. Tarkista että olet rastinut tietojen luovutusta koskevat kohdat, ellet halua tietojesi levittelyä ulkopuolisille.

Tietojen haku netistä
Internetissä kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tietoa on valtavasti, jo pelkästään oikean tiedon löytämiseen voi kulua aikaa. Lisäksi vääränlaisen tiedon klikkaaminen voi vaarantaa myös tietoturvasi.
Kun haet tietoa netistä, katso miltä linkki näyttää. Jos vaikuttaa epäilyttävältä, jätä klikkaamatta. Katso myös sivun osoitetta. Näyttääkö se siltä miltä pitää, vai onko kysymyksessä kasa merkkejä sikin sokin. Ongelmaksi on nykyään muodostunut se, että myös vaaralliset sivut näyttävät ihan viattomilta, et voi mistään tietää että kyseessä on haittasivu. Joskus linkin yläpuolella nimen jälkeen voi lukea ”Saattaa vaurioittaa tietokonettasi”, jätä silloin se linkki rauhaan ja siirry eteenpäin. Samoin jos heti sivun nimen jälkeen (kenoviivan jälkeen) seuraa kasa epämääräisiä merkkejä, kirjaimia ja numeroita. Jätä linkki myös klikkaamatta, jos vähänkään epäilyttää onko kyseessä asiallinen sivu. Kaikki tohveli-sivut eivät ole kivoja.
Tietojen lataaminen. Tässä piilee vaaroja, voit ladata samalla haittaohjelmia tai viruksia koneellesi. Älä lataile mitään epämääräisiltä sivuilta. Tietokoneviruksia voi olla myös Word- ja Excel-asiakirjoissa. Kaikki freeware- ja shareware-ohjelmatkaan eivät ole kivoja. Musiikkitiedostokin voi sisältää muutakin kuin ääntä.
Kuvien kopioiminen. Joskus voit kopioida samalla jotain muutakin ikävämpää koneellesi. Kaikki heppa-kuvat eivät ole kivoja.
Netistä koneellesi voi tarttua kaikenlaisia viruksia ja virusohjelmia. Mieti siis mitä tietoa klikkaat ja lataat.

Ihmiset netissä
Kuten oikeassakin maailmassa netissä liikkuu kaikenlaista väkeä. Verkossa ihmiset eivät ole aina sitä mitä väittävät olevansa. Netissä on helppo toimia nimimerkin suojissa.

Verkkokeskustelut, chatit, irkit, foorumit, hotellit, pelit, fantasiamaailmat, deitit, ryhmät jne.
Verkossa on paljon paikkoja, missä ”tavata” ihmisiä. Näissä paikoissa liikutaan nimimerkin/avatarin suojissa. Koskaan ei voi oikeasti tietää kenen kanssa keskustelee ja onko tuo ihminen oikeasti hän, joka kertoo olevansa. Lapsien on erityisen hankala erottaa ”kiva” kaveri saalistajasta/pedofiilistä. Jos sinulla on lapsia, seuraa lasten nettikavereita. Keiden seurassa lapsi netissä liikkuu. Jos olet lapsi ja epäilet että kaverisi ei ole sitä mitä sinulle kertoo, kerro asiasta aikuisille/vanhemmille, samoin jos joku vaikuttaa vaaralliselta tai hyökkäävältä sinua kohtaan.
Älä anna itsestäsi henkilötietoja ihmisille, joista et tiedä mitään. Älä lähde tuntemattomien kanssa tapaamisiin. Jos haluat tavata jonkun netissä tapaamasi ihmisen oikeassa maailmassa sovi tapaaminen kahvilaan tai jononkin yleiseen paikkaan, älä mene kenenkään kotiin tai kutsu ketään omaan kotiisi. Erityisen tärkeää tämä on jos olet lapsi. Jos ”uusi” kaveri epäilyttää tapaamiseen on paras mennä vanhempien kanssa.

Sähköposti
Jos et halua roskapostia sähköpostiosoitteeseesi, älä jaa sähköpostiosoitetta kenellekään netin kautta. Äläkä kirjoita sähköpostiosoitetta mihinkään näkyville nettiin, älä edes mihinkään hakemistoon, luetteloon tai postituslistalle.
Sähköpostiosoitteen vaara, josta harvemmin kerrotaan, on se, että kuka hyvänsä joka tietää sähköpostiosoitteesi voi lähettää viestejä sinun nimissäsi. Myös roskapostia.
Tämän lisäksi kuka hyvänsä voi lukea sähköpostejasi, ellei sinulla ole sähköpostin salausta. Sähköpostin salausta varten on olemassa sähköpostinsalausohjelmia. Oikein salaisiin posteihin on olemassa avaimeen perustuva salausohjelma, jossa sähköposti muutetaan salakirjoitukseksi. Vastaanottajalla on oma avain millä hän purkaa viestin ja toteaa viestin lähettäjän henkilöllisyyden.
Jos saat paljon roskapostia hanki sähköpostiosoite, jossa on roskapostin suodatin ja säädä se haluamallesi tasolle. Voit tuhota viestit niitä lukematta, estää tietyistä osoitteista tulevat viestit tai tiettyjä sanoja sisältävät viestit. Mikään suodatin ei kuitenkaan suojaa sähköpostiasi täydellisesti, aina joskus joukkoon lipsahtaa roskapostia ja joskus ihan tavallinenkin sähköposti voi päätyä roskaposteihin.
Jos epäilet että viesti on roskapostia tai huijausviesti. Älä avaa tälläistä viestiä, vaan tuhoa se. Jos viesti on peräisin pankilta tai julkiselta laitokselta voit aina puhelimella soittamalla varmistaa onko viesti aito. Jos viesti vaikuttaa epäilyttävältä, älä toimi sen ohjeiden mukaan. Älä koskaan lähetä mitään tunnuksia tai tietoja, jotka voivat vaarantaa tietoturvasi sähköpostin kautta.
Voit myös ilmoittaa mahdollisista huijausviesteistä tai tietojenkalasteluviesteistä sähköpostintarjoajayrityksellesi.
Sähköpostin lähettäjätiedot voivat olla väärennetyt, mutta sähköpostin lähettäjä saadaan yleensä aina selville, koska sähköpostiviesti jättää aina jälkiä, joita voidaan jäljittää. Siispä jos saat paljon asiatonta viestiä tai sähköpostihäiriköintiä, tee poliisille tutkintapyyntö.
Joskus voit toimia itsekin virusten ja roskapostin välittäjänä ihan tietämättäsi. Monet ketjukirjeet ja varoitus-kirjeet, sisältävät viruksia ja kun lähetät niitä eteenpäin, levität samalla virusta. Vaikka ”kiva” viesti olisi joltakin hyvin tuntemaltasi henkilöltä, se voi osoittautua kaikkea muuta kuin kivaksi.

Kotisivut, blogit
Netissä on mahdollista levittää tietoa, ilmentää itseään ja kertoa kivoja juttuja päiväkirjassaan. Yksityinen ihminen voi rakentaa itselleen kotisivut, joko ihan itse ohjelmoimalla, käyttää valmiita pohjia tai palveluntarjoajien sivuja. Itseohjelmoinnissa piilee vaaroja, jos ei tiedä mitä tekee. Monet virheet tarjoavat tilaisuuden päästä käsiksi ohjelmaasi ja kaapata sivustosi. Samat ongelmat ovat myös valmiiden pohjien ja palveluntarjoajien sivujen kanssa. Vain yksi virhe riittää, kun se on väärässä paikassa ja hakkeri pääsee sivuusi käsiksi, jos niin haluaa.
Jos sivujesi sisältö on sinulle kallis, pidä niistä varmuuskopioita ja älä säilytä niitä koneella, josta on nettiyhteys.
Älä pidä kotisivuilla esillä sähköpostiosoitettasi ellet halua roskapostiviestejä. Älä laita sivuille tietoja tai kuvia, jotka vahingoittavat sinua. Muista että elleivät sivusi ole salaiset, ne ovat julkiset ja niitä lukevat KAIKKI. Muista myös että kaikki ihmiset eivät tarkoita hyvää.
Blogeissa piilee myös muita vaaroja, kuin blogin kirjoittajasta johtuvia. Vaarat tulevat lukijoiden toimesta. Kaikki kommentit eivät ole turvallisia. Voit säätää kommenttien turvallisuuden sille tasolle mikä tuntuu mielestäsi parhaalta. Kommentteihin ja erityisesti niiden liitteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Liite voi viedä haittaohjelman lataussivulle tai ladata sinun koneellesi haittaohjelman. Kommenttien linkit eivät myöskään aina ole turvallisia. Mieti mitä klikkailet ja millaisia kommentteja päästät sivuillesi.

Kaiken tämän vaaravyöhykkeellä oleilun lopuksi on hyvä muistaa että tietokone-ongelmat (virukset, haittaohjelmat) ovat yleensä ihmisen tekemiä ja ihmiset osaavat tehdä myös korjausohjelmia. Tosin yleensä vasta sen jälkeen kun vahinko on jo tapahtunut. Ole siis tarkkana netissä liikkuessasi ja varsinkin siinä mitä itse teet.

En voi oikein suositella mitään tietoturvaoppaita, kun tuntuu että ne vanhenevat sitä mukaan kun ilmestyvät ja omatkin tietoni tietoturvasta ovat aika puutteelliset, kuten tästä tekstistä voi päätellä.

Oletko miettinyt miten paljon rahaa lahjoitat pankeille joka vuosi? Pankki on asia, jota harvoin kilpailutetaan, saati sitten vaihdetaan. Kannattaisiko niin tehdä?

Sinun rahasi ovat sinun rahojasi, tai ainakin niin pitäisi olla. Onko asia näin omalla kohdallasi? Vai napsiiko pankkisi euron sieltä toisen täältä, niin että maksat pankille jopa yli 100€/v siitä että pankki saa käytellä rahojasi? Entä miten tasa-arvoisessa asemassa eri tuloluokissa olevat ihmiset todella ovat?

Mihin käyttötiliä tarvitaan?
Periaatteessa ei mihinkään, jos ei ole tulojakaan. Jos tuloja on, käyttötilin tarkoitus on tallettaa käyttövarat, joita tilin omistaja tai hänen valtuuttamansa henkilö voi käyttää, tilillä olevan rahamäärän (+ luoton) sallimissa rajoissa. Käyttötilin mahdollinen korko lasketaan kuukauden alimmalle saldolle tai päiväsaldolle. Käyttötili voi olla myös koroton.
Käyttötili ei ole tarkoitettu isojen rahasummien säilytystä varten, sitä varten on olemassa erilaisia säästötilejä, joita en nyt käsittele tässä. Käyttötilien korot eivät yleensä päätä huimaa. Eivätpä ne säästötilien korotkaan kummoisia ole.
Käyttötiliin voi liittää Credit-, Debit- tai Electron-kortin tai olla liittämättä. Suoraveloitus ja E-laskut sekä internet-tiliote ovat yleensä maksuttomia, muista palveluista joutuu maksamaan.

Vertailin tässä käyttötiliä eli käyttelytiliä ja lopussa on taulukko, josta voit tehdä laskelmat omalle kohdallesi. Osalla pankeista on erilaisia etujärjestelmiä, joten tarkemmat laskelmat kannattaa tehdä pankkien omilla sivuilla. Tämä taulukko on vain suuntaa-antava.

Vertailun kohteet:
0 € -tuloiset eli rahattomat
-työtön, jonka puolison tulot niin ”suuret” (alk. 2 500 €) että mitään sosiaalisia etuuksia ei saa
-freelancerit (ajoittain)
-opiskelijat (ajoittain)
-taiteilijat (ajoittain)
-kausityöläiset (ajoittain)

Tulot 500 €/kk
Tulot 1000 €/kk
Tulot 2500 €/kk
Tulot 5000 €/kk
Tulot 7500 €/kk
Tulot yli 10 000 €/kk

Vertailtavat pankit:
Aktia
Handelsbanken
Nordea
Sampo-Pankki
S-Pankki
Tapiola
Ålandsbanken

Säästöpankit ja Osuuspankit jäivät nyt tästä vertailusta pois, koska monet Säästö- ja Osuuspankit toimivat itsenäisinä ja vertailusta tulisi turhan laaja – tämän ei pitäisi estää sinua vertailemasta oman paikkakuntasi pankkeja omalla kohdallasi. Joskus Säästö- ja Osuuspankit osoittautuvat parhaaksi valinnaksi.

0-tuloiset, tulot 500 €/kk, tulot 1000 €/kk
Luultavasti paras ratkaisu olisi olla ilman pankkitilejä, ja hoitaa laskujen maksaminen suoraan laskuttavan yrityksen toimipaikkaan käteiskassaan käteisellä. Veronpalautuksenkin saa haettua suoraan pankista, jos sellaista joskus tulee. Ei mitään kortteja, tavaroiden maksaminen käteisellä, jos sitä sattuu olemaan. Tilipussi suoraan käteen, jos tiliä joskus tulee.
Jos käyttötilin haluaa hankkia, halvimmat vaihtoehdot ovat: Handelsbanken, jos ei ota käyttöönsä mitään kortteja ja makselee vain kotimaan maksuja. Handelsbankenista ei saa korkoa tällä hetkellä. Toinen vaihtoehto on S-Pankki osuusmaksun (100€ -kertaluonteinen maksu, jonka saa takaisin jos haluaa irrottautua) maksamisen jälkeen. Sopii jos haluaa ottaa käyttöön kortteja ja makselee kotimaan maksuja. Osuusmaksun voi maksaa myös vähitellen 20€ -erissä tekemällä ostoksia S- ryhmän myymälöissä. Toisaalta kun rahaa ei ole ostokset rajoittuvat satunnaisiin ruokaostoksiin, toisaalta niistäkin saa 0,5% bonusta kun osuusmaksu on maksettu. S-pankista saa myös hieman korkoa (0,1%) päiväsaldolle.
Jos olet alle 27-vuotias ja matkustelet paljon, Sampo-Pankki voi olla myös hyvä valinta. Yli 27-vuotiaille alle 500 €/kk saaville se ei sovi. Korkoa tulee 0,1% kuukauden alimmalle saldolle.
Valitettavasti pankit eivät ole kiinnostuneita tästä tuloluokasta.
Jos pankkivalintasi on väärä, maksat jopa 1-100% tuloistasi pankille kuukausi- ja palvelumaksuina. Lisäksi pankki rokottaa tiliäsi tilinylityksistä.

Tulot 2500 €/kk, tulot 5000 €/kk
Vaihtoehtoja tulee hieman lisää kun tuloja tulee lisää. Jos sinulla on asuntolainaa, tuloja ja tuottoja muutenkin Sampo-Pankki ja Nordea voivat olla lisävaihtoehdot edellisten lisäksi. Saat hieman hyvitystä kuukausimaksuissa, jos pääset tietyn rajan yli rahankäytössäsi. Tee valintasi kuitenkin itse ja laske miten yhtälö toimisi juuri sinun kohdallasi. Nämä vaihtoehdot eivät välttämättä toimi kaikissa talouksissa. Jos sinulla on paljon yksittäisiä laskuja maksettavana, joita ei voi suoraveloittaa tai maksaa E-laskuina unohda Nordea. Parhaan koron tässä tuloryhmässä saat S-pankilta. Mikäli tilisi ei käväise lähellä nollaa Aktia-pankki antaa parhaan koron alimmalle kuukausisaldolle, mutta jos et ole alle 27-vuotias luottokortit Aktia-pankissa tulevat kalliiksi ja pääset makselemaan vuosimaksuja. Tässä tuloluokassa vertailun tekeminen alkaa kannattaa, myös pankin vaihto voi kannattaa.
Jos pankkivalintasi on väärä, tuloistasi voi kulua jopa 6% pankin kuukausi- ja palvelumaksuihin, toki kalliimpia pankkeja käyttämällä summa voi tuplaantuakin, riippuen siitä mihin ja miten pankkiliäsi käytät.
Pankit eivät ole kiinnostuneita tästäkään tuloluokasta, mutta sietävät asiakkaina, koska keskiluokalta voi lypsää hyvin rahaa ja he eivät pistä hanttiin.

Tulot 7500 €/kk
Pankit alkavat jo hieman kiinnostua sinusta. Periaatteessa voit valita minkä pankin tahansa, rahasi eivät lopu kesken, ellet tee jotain ihan hulluja virheitä kuten ota muistutuksia kännykkään tai sähköpostiin, joista pankki veloittaa kymmeniä senttejä per muistutus tai ole muuten holtiton tilisi käytössä. Joistakin pankeista alkaa tulla sinulle jo hieman etujakin. Nordeassa pääset Kanta-asiakkuusetujen piiriin ja Sampo-pankillakin on sinulle jo jotain tarjottavaa. Myös tässä tuloluokassa vertailu kannattaa.

Tulot yli 10 000 €/kk
Nyt pankit suorastaan kilpailevat rahoistasi. Nordea tarjoaa sinulle Avain- (jos sinulla on 30 000 €- arvosta talletuksia, sijoituksia ja lainaa + 3 muuta palvelua) ja Kanta (jos sinulla on 6 000€ -arvosta, talletuksia, sijoituksia tai lainaa) -asiakkuusetuja riippuen siitä miten ahkerasi rahojasi käyttelet. Sampo-pankilla vastaavat rajat ovat 10 000 € ja 50 000 €. Tapiola-pankki odottaa että säästö- tai määräaikaistililläsi on vähintään 1000 € kuukausituotto ennen kuin kiinnostuu sinusta. Tämä tarkoittaa sitä että makuutat hirveää summaa rahaa tilillä, joka ei tuota juurikaan mitään. Tosin jos keskität pankki-, laina-, vakuutus- ym. asiat niin pääset maksuttomien palveluiden piiriin. Tästä hyötyy Tapiola, et sinä. Tapiola pankista saat parhaan koron päiväsaldolle tässä tuloluokassa, siis jos makuutat niitä rahoja siellä tilillä pankin käytettävänä omiin sijoituksiinsa.

Oheinen taulukko ja maksut on koottu pankkien omilta sivuilta. Taulukossa voi olla virheitä, koska pankkien sivuillakin on ristiriitaista tietoa ja kaikkia tietoja ei ollut edes saatavilla. Kokonaiskuvan Suomen pankkimaailmasta, eli suo siellä vetelä täällä, siitä kyllä saa. Jos taulukkoa osaa lukea oikein, siitä saa myös idean millainen pankki Suomessa menestyisi. ;)

Klikkaamalla taulukkoa saat sen suuremmaksi. Avausmaksu on verkkopankin avausmaksu, tilin avaaminen on yleensä ilmaista.

Jos alkoi tuntua siltä, että asialle "tarttis tehrä jotain". Käy laittamassa nimesi adressiin Kohtuuhintaiset pankkipalvelut

Jos olet yrittäjä, käy katsomassa Suomen Yrittäjien sivulta: Pankkien palvelumaksut yrittäjille 2010

Katso myös:
Kodin raha-asiat kuntoon

Hyvää Joulua kaikille!

Ravitsemuksen, sairauden ja terveyden välinen yhteys

Jos tietosi näistä aineista ovat peräisin mainoksista, ravintolisiä valmistavilta yhtiöiltä tai naistenlehtien ”lyhyistä ja ytimekkäistä tietoiskuista”, lienee aika päivittää hieman näkemyksiä, sillä uutta tietoa on paljon. On aika avata silmät. Tässä on vain pieni yhteenveto asiasta.


Historiaa

Muinaisessa Babyloniassa sairauksien aiheuttajina pidettiin jumalia. Sairauksia hoidettiin hoitamalla jumalasuhdetta ja kasvi-, yrtti- sekä kivilääkinnällä

Muinaisessa Intiassa uskottiin myös jumalien aiheuttavan sairauksia. Sairauksia hoidettiin yrttilääkkein. Intian lääkintäjärjestelmä on ayurvedinen. Se perustuu kasvi-, kivi- ja eläinkunnasta saatavien lääkintäaineiden käyttöön.

Muinaisessa Egyptissä oltiin sitä mieltä että kaikki sairaudet aiheutuvat ruuasta (Näin väittää Herodotos: Historianteos 2.osa, luku 77). Kun henkilö sairastui hän ei saanut myöskään ottaa mitään lääkettä taudin 4 ensimmäisen päivän aikana. Tämä siksi että elimistön omat parantavat voimat pääsisivät työskentelemään rauhassa. Lääkkeet olivat yleensä kasvi-, eläin- ja kivikunnasta. Egyptissä lääkäreitä oli kolme lajia: parantajia (vastasi nykyisiä lääkäreitä), pappeja ja maageja. Sairauksien ennaltaehkäisy oli hyvin suosittua hygienian, puhtauden ja amulettien avulla.

Muinaisessa Kiinassa sairauden parantamisen edellytys oli tuntea taudin synty. Kyse oli yleensä siitä että Qin virtaus kehossa oli estynyt. Taudinmääritys oli suhteiden selvittämistä yin-yang –välillä, viiden elementin (puu, tuli, maa, metalli ja vesi) välillä, Qin, veren ja nesteiden välillä. Tauteja aiheuttivat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Lääkkeitä olivat mietiskely, ruoka, yrttilääkintä, akupunktio, moksibustio, manipulaatiotekniikat ja liikunta. Lääkärin tehtävä oli löytää tasapaino. Sairauksien ennaltaehkäisyyn kiinnitettiin huomiota.

Muinaisessa Japanissa terveyttä edistää 4 hyödyllistä prosessia: 1) hyvä ruokavalio, 2) suoliston hyvä toiminta, 3) hyvä uni ja 4) hyvä puhe.

Amerikan alkuperäisasukkaat olivat hyvin puhtaita ja pitivät hyvää huolta hygieniasta. Hikimajat (sauna) olivat yleisesti käytössä. Sairautta hoidettiin yrteillä, mutta jos selvää syytä sairauteen ei löytynyt, konsultoitiin poppamiestä (medicine man). Hänen koulutuksensa kesti vuosia.

Aborginaalit Australiassa harjoittivat ennaltaehkäisevää lääkintää ja heille oli tärkeää ihmisen sosiaaliset, psykologiset, ympäristö- ja henkiset tekijät. Aborginaalilääkärin koulutus kesti 20-30 vuotta.

Muinaisessa Kreikassa sairauksien uskottiin syntyvät yliluonnollisten voimien vaikutuksesta. Sairauksia hoitivat papit temppeleissään, kansanparantajat, naisparantajat ja lääkärit. Kuuluisin lienee Hippokrates, jonka teoriat vaikuttivat lääketieteeseen 2000 vuoden ajan. Terveydenhoidon kulmakiviä olivat liikunta, puhtaus ja ruokavalio. Jos niistä ei ollut apua iskettiin suonta, oksennutettiin, tehtiin leikkauksia ja käytettiin yrttilääkintää.

Muinaisessa Roomassa uskottiin sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä rukoiluun, hikiliikuntaan, yrttilääkkeisiin ja kirurgiaan. Roomalaisilla oli myös kirjoja, joista katsottiin ohjeita sairauksien hoitoon, usein orjat ja naiset hoitivat sairauksia kotona.

Keskiajalla lääkintätaito säilyi luostareissa ja tavallisten kansalaisten keskuudessa. Paikalliset naiset hoitivat tauteja, mutta heiltä oli pääsy kielletty yliopistoihin ja lääkärikoulutukseen. Lääkärikoulutus käsitti Hippokrateen, Galenoksen ja Avicennan tekstien lukemista, ei niiden kyseenalaistamista tai uuden tutkimista. Ihmiseen lääkärit eivät juurikaan perehtyneet, koska ruumiinavaukset eivät olleet sallittuja. Sairauksia hoidettiin iskemällä suonta, iilimadoilla sekä kivi-, eläin- ja kasvikunnan aineksilla.

Samanaikaisesti arabimaailmassa luettiin Galenoksen ja Avicennan tekstejä ja kirjoitettiin uusia tutkimuksiin perustuvia teorioita. Vanhoja tekstejä myös arvosteltiin ja niiden teorioita pidettiin jälkeenjääneinä. Sairauksia hoidettiin kivi-, eläin- ja kasvikunnan ainesosilla. Arabeilla oli myös sairaaloita, jossa oli osastonsa psyykkisille ja fyysisille sairauksille, kirurgialle, apteekki, kirjasto, luentosaleja opetusta varten sekä kristillinen kappeli ja moskeija.

Muinaisten suomalaisten terveys perustui kohtuulliselle syömiselle ja juomiselle, liikuntaan, lepoon sekä raittiiseen ilmaan. Taudit olivat yleensä vihoja ja niiden aiheuttajat maassa, vedessä, ilmassa, puissa, joissa, jne. Myös luonnonhenget aiheuttivat sairauksia. Tauteja hoidettiin saunalla, manipulaatiotekniikoilla (jäsenkorjaus), kuppauksella, yrttilääkinnällä, lepyttelemällä vihoja ja loitsurunoilla.

Mikä oli yhteistä näille kaikille: Ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Tarkoitus oli pitää ihminen terveenä. Sama linja jatkuu nykyäänkin, otsikossa mainitut osaset, nyt nykyaikaisilla nimillä kirjoitettuina toimivat terveyden ylläpitäjinä ja sairauksien karkottajina edelleen. Vitamiineja saamme kasvi- ja eläinkunnan tuotteista, mineraalit kuuluivat kivikuntaan, mutta saamme niitä kasvi- ja eläinkunnan tuotteista. Ihminen on osa luontoa edelleenkin, eikä tarvitse keinotekoisia vitamiini-, kivennäisaine-, hivenaine- tai ravintolisiä pysyäkseen terveenä. Terveellinen ravitsemus, liikunta ulkoilmassa ja riittävä lepo toimivat nyt, kuten ovat toimineet jo tuhansia vuosia.

Synteettinen vitamiini vai ruoka?
Kun luet lopussa olevaa luetteloa vitamiineista on hyvä muistaa muutama asia. Kaikki suojaravintoaineet toimivat synergiassa toistensa kanssa. Tämä tarkoittaa sitä että kun yhdestä on puutetta, jonkin ajan kuluttua tulee puutetta myös jostain toisesta ja päinvastoin kun jotain saadaan liikaa, jotain toistakin saadaan liikaa. Osalla suojaravintoaineista toimii myös itsesäätely eli kun kyseistä ravintoainetta saadaan liikaa, sen imeytyminen lakkaa.
Homma ei pääty vielä tähän. Jos jotakin saadaan liikaa, sillä voi olla myös estävä vaikutus jonkun toisen ravintoaineen imeytymiseen. Liika-annos voi olla myös sairauksia aiheuttava tai jo olemassa olevia sairauksia pahentava.
Pidä siis kohtuus kaikessa. Ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän.

Jos käytät synteettisiä vitamiini-, kivennäisaine-, tai hivenainevalmisteita tarkista aina suositeltu päiväannos. Sinun täytyy myös laskea yhteen KAIKKI saamasi ravintoainemäärät (ruoka+ lisäravinteet) ja niistä saamasi määrät. Yliannokset ovat ihan oikeasti vaarallisia. Lapsilla yliannokset voivat johtaa kuolemaan. Jos käytät ravintoainelisiä säilytä ne sellaisessa paikassa että ne eivät päädy lasten käsiin. Älä koskaan korvaa terveellistä ravintoa muilla valmisteilla. Päädyt tilaan, jota on vaikea hoitaa.

Erityisen tärkeää on tarkistaa rasvaliukoisten vitamiinien (A-, B12-, D-, E- ja K-vitamiinit), raudan ja sinkin kohdalla päivittäinen ravintoainetaso. Yliannokset eivät ole hyväksi, sillä rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön ja ne eivät sieltä poistu ennenkuin elimistö tarvitsee niitä. Rasvaliukoisia vitamiineja ei siis tarvitse saada ravinnosta päivittäin ja niiden liikakäyttö on vaarallista.
Jos epäilet saaneesi liika-annoksen tai lapsi on syönyt vitamiini- ja/tai kivennäisaineita purkista. Heti ensiapuun. Soita ensin, kerro tilanne ja noudata saamiasi ohjeita. Ota aina lisäravinnepurkki (mitä olet ottanut tai lapsi on syönyt) mukaan. Haitat eivät todellakaan ole teoreettisia, kuten jossain lähteissä mainitaan, vaan aivan konkreettisia. Suorastaan tappavia.

Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoitu elimistöön, siksi niitä on hyvä saada ravinnosta päivittäin pieniä määriä koko päivän ajan. Tähän ryhmään kuuluu B-ryhmän vitamiineja ja C-vitamiini.

Yhdysvalloissa saantisuosituksista vastaa RDA (Recommended Dietary Allowances). Monet maat seuraavat enemmän tai vähemmän kiinteästi RDA;n suosituksia, vaikka maaperä sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on eri maissa hyvin erilainen, myös ruokatottumukset eroavat paljon toisistaan eri maissa. Tämä saantisuositusten kopiointi ja siirtäminen suoraan käyttöön (tutkimatta asiaa oman maan tasolla mitenkään) on minusta hyvin kummallista ja sanoisinko typerää.

Aminohapoista L-muoto on luonnollinen muoto ja DL-muoto on syntteettinen. esim. L-karnitiini on luonnon aine ja DL-karnitiini on synteettinen. Yleensä kaikki muut kuin ruuasta saatavat aminohapot ovat synteettistä muotoa. Ei välttämätön aminohappo tarkoittaa että keho pystyy muodostamaan kyseistä aminohappoa itse. Se ei tarkoita sitä että ihminen tulee toimeen ilman kyseistä aminohappoa.
Aminohappo-lisäravinteita ei saa nauttia yhdessä proteiinien eli valkuaisaineiden kanssa.

Monivitamiini- ja kivennäisainelisiä ei tarvita mihinkään, kun ravinto on monipuolista. Jos laihdutat (energiansaanti alle 6,5 MJ/vrk tai 1550 kcal/vrk), ruokavaliosi on puutteellinen (paljon eineksiä, valmisruokia, käsiteltyä ruokaa, noudatat jotain outoa dieettiä, olet masentunut), toivut sairaudesta tai jostain syystä (tupakointi, alkoholinkäyttö, krooninen sairaus, e-pillerit, hormonihoidot, imeytymishäiriöt) et saa tarpeeksi suojaravintoaineita, silloin niiden käyttöä voidaan puolustella, hetkellisesti. Jatkuvasti käytettynä niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Korjaa mieluummin elämäntapaasi ja ruokavaliota.

Ainoa poikkeus monivitamiini- ja kivennäisainelisien nauttimiseen on niiden käyttö sairauksien hoitoon – lääkärin valvonnassa, niin että elimistön vitamiini- ja kivennäisainetasoja seurataan hoidon aikana.

Henkilökohtaisesti suosittelen että syöt hyvää kunnollista kotiruokaa ja jätät vitaminoidut elintarvikkeet kaupan hyllyille ja unohdat lisäravinnepurkit kokonaan. Saat niistä vain itsesi kipeäksi - ennemmin tai myöhemmin. Enemmän ei ole parempi ja synteettinen ei ole tehokkaampi kuin luonnontuote.

Elimistö pystyy aina käyttämään luonnosta saatavat ravintoaineet paremmin kuin synteettiset valmisteet. Lisäksi on hyvä muistaa että ihminen ei tiedä vielä kaikkea oman elimistönsä toiminnasta ja ravintoainesuosituksetkin muuttuvat aikojen kuluessa. Ihmiset ovat myös erilaisia, eri ihmisten elimistö käyttää ravintoaineita eri tavalla hyödykseen. Siksi suositukset ovat vain suosituksia, jollekin riittää vähemmän ja toinen tarvitsee enemmän samaa suojaravintoainetta. Eri elämäntilanteissa kulutus myös muuttuu.
Pahin suojaravinteiden puutoksen aiheuttaja on yksipuolinen ravinto. Syö siis monipuolisesti kaikkea tuoretta ja terveellistä ruokaa. Muista kohtuus kaikessa.

Yritin koota tiedot seuraaviin taulukoihin ottaen mahdollisimman tasapuolisesti huomioon hyödyt ja haitat. Luin tätä artikkelia varten noin 20 000 tutkimusta ja artikkelia. Aloitin 1800-luvulta ja päädyin vuoteen 2011. Pyrin turvautumaan jo tutkittuun tietoon. Siellä täällä olevat kysymysmerkit kertovat että en löytänyt kyseiselle tiedolle tukea kuin yhdestä lähteestä (?), tämä ei tarkoita sitä että tieto olisi väärä, sille ei vain löytynyt muuta varmistusta, tai sitten tieto vaikuttaa ristiriitaiselta suhteessa muihin tietoihin (???). Kaikki arvot ovat Suomen oloihin, ellei toisin mainita. Lääkinnällinen käyttö tarkoittaa käyttöä lääkärin valvonnassa, ei omatoimista hoitamista. Puutosraja on aikuisten puutosraja, ei lasten.
Vaikka listalle ei jotain ruoka-ainetta olisi, se ei aina tarkoita sitä etteikö juuri siinä ruoka-aineessa olisi suojaravinteita. Lisään listalle uusia sitä mukaan kun saan tietoja niistä.

Tärkeää! Monet puutteet tai yliannokset antavat samankaltaisia oireita. Älä aloita mitään tai lopeta mitään lääkekuuria neuvottelematta lääkärisi kanssa ensin. Kerro myös lääkärillesi mitä suojaravintovalmisteita syöt, sillä monet niistä vaikuttavat lääkitykseen sekä pahentavat joitakin sairauksia.
Ruoka-aineita, joissa kyseisiä suojaravinteita on, saat syödä, ellei niitä ole sinulta erikseen kielletty. Elimistö osaa yleensä itse tasapainottaa luonnollisissa ruoka-aineissa olevien suojaravinteiden tarpeen, ellei jotain ruoka-ainetta syödä liiallisesti.
Suojaravintoaineiden määrät ravinnossa ovat viitteellisiä, eivät koskaan todellisia määriä. Kuinka paljon mitäkin ravintoainetta kasviin tai sieneen kertyy, riippuu maaperästä, lannoituksesta, ympäröivistä kasveista ja auringon valosta. Kuinka paljon ravintoaineita on lihassa, riippuu eläimen saamasta auringonvalosta, ravinnosta ja eläimille syötetyistä vitamiineista ja kivennäisaineista, sama pätee myös kaloihin.
Ruuan käsittely, keittäminen, paistaminen, leipominen, säilytys ym. tuhoaa myös vitamiineja ja kivennäisaineita. Ota keitinvesi aina talteen ja käytä ruuanlaittoon. Ainoa poikkeus on sienten tai myrkyllisten kasvien ryöppäysvesi, se ei sovellu ruuaksi. Olet siis sitä, mitä syöt – kirjaimellisesti. Ruokasi voi parantaa sinut tai tappaa sinut.

Vitamiinit ja kivennäisaineet säilyvät parhaiten kun:

Syöt ruuan raakana ja mahdollisimman tuoreena (oma kasvatus, lähiruoka)

Käytät muuta kypsennysmenetelmää kuin vedessä keittämistä (esim. höyrytys, uuni, wokkaus (1-3 min)). Keitot ovat asia erikseen, sillä monet vitamiinit säilyvät keitinvedessä.

Säilöt ruuan pakastamalla, säilyttää osan vitamiineista, ei kaikkia. Säilöminen sokerin kera vie n. 10-20% vitamiineista ja kivennäisaineista.

Käytät pakastetut ruokatarvikkeet ruuaksi mahdollisimman pian, pitkät säilytysajat tuhoavat vitamiineja ja kivennäisaineita.

Kaikki omatekemätkin säilykkeet on syytä syödä muutaman kuukauden sisällä, sillä vitamiinipitoisuus katoaa säilytysajan pidentyessä.

Jos sairastat ortoreksiaa, luulotauteja, panikoit tai hätäännyt helposti, on ehkä paras lopettaa lukeminen tähän. Tästä eteenpäin vain omalla vastuulla ja pidä silti järki päässä. Fiksu lukija voi tehdä jopa jotain johtopäätöksiäkin seuraavasta.

A-vitamiini (retinoli, retinaali, akseroftoli, biosteroli)
Rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu rasvakudokseen, josta elimistö ottaa sitä käyttöönsä tarvittaessa. Puutostila on harvinainen Suomessa, yleinen Kaakkois-Aasiassa, jossa käytetään kuorittua valkoista riisiä. 1 μg retinolia vastaan 3,33 KY (kansanvälinen yksikkö):ä tai 2 μg beetakatoteenia ravintolisässä
tai 6 μg beetakaroteenia tai 12 μg muita karoteeneja. 1 KY A-vitamiinia on 0,3 μg. 1 RE (retinoliekvivalentti) = 1 μg.
Jos ruokavalio on normaali päivittäisiä lisäannoksia ei tarvita mihinkään. Keittäminen ei tuhoa A-vitamiinia, mutta voimakas valo kylläkin. Vihreiden vihannesten pakkaaminen säilykepurkkeihin tuhoaa 15-20% A-vitamiinista, keltaisten vihannesten A-vitamiinista tuhoutuu vastaavalla tavalla säilöttynä 30-35%. Kuivaaminen kuivurissa valolta suojattuna tuhoaa 0-20%. Aurinkokuivaaminen tuhoaa 100%. Lisäaineena eineksissä retinyl palmitate-nimellä.
Vaikutus elimistössä
Vahvistaa ihon, suoliston, hengitysteiden ja virtsateiden limakalvojen solukkoa
Suojaa tulehduksilta ja ehkäisee joitakin syöpämuotoja (ihosyöpä, rakkosyöpä, keuhkosyöpä, mahasyöpä).
Vaikuttaa T- ja B-solujen toimintaan (immuunipuolustus)
Osallistuu luuston ja hampaiden kasvuun
Silmä tuottaa A-vitamiinin avulla rodopsiinia (näköpurppura), joka auttaa ihmistä näkemään hämärässä.
Sikiö tarvitsee A-vitamiinia kehittyäkseen.
Tarvitaan lisääntymiseen (molemmat sukupuolet)
Mistä saa?
Jääkarhun maksa 670 000 μg/100g
Kalanmaksaöljy 60 000 μg/100g
Naudanmaksa 22 500 μg/100g
Maksa (keitetty) 21 864,7 μg/100g
Maksapaisti 21 462,5 μg/100g
Poron maksa 19 674,2 μg/100g
Kalanmaksaöljy 18 000 μg/100g
Sianmaksa 18 800 μg/100g
Voikukka 14 000 μg/100g
Broilerin maksa 9747,4 μg/100g
Maksapasteija 7977,2 μg/100g
Porkkana (kuivattu) 6758 μg/100g
Lehtijuurikas 4 800 μg/100g
Mango 4 800 μg/100g
Maksamakkara 3 000 μg/100g
Kakiluumu 2 710 μg/100g
Aprikoosi 2 700 μg/100g
Paprikajauhe 2 626,2 μg/100g
Ankerias 2 500 μg/100g
Nahkiainen (savustettu) 2 500 μg/100g
Papaija 1750 μg/100g
Jättikurpitsa 1 600 μg/100g
Porkkana 1 315 μg/100g
Ankerias (savustettu) 1 500 μg/100g
Persikka 1 300 μg/100g
Ruusunmarjasose 1 230,1 μg/100g
Karambola 1 200 μg/100g
Ruusunmarja 946,2 μg/100g
Persilja 941 μg/100g
Becel 60% 900 μg/100g
Benecol 32% 900 μg/100g
Mini Lätta 28% 900 μg/100g
Kananmunan keltuainen 871 μg/100g
Becel 800 μg/100g
Kuivattu aprikoosi 770 μg/100g
Bataatti (paistettu) 767 μg/100g
Tilli 750 μg/100g
Lehtikaali 750 μg/100g
Voi 744 μg/100g
Kärsimyskukka 700 μg/100g
Keittojuurespakaste 670 μg/100g
Vesimeloni 590 μg/100g
Pinaatti 552 μg/100g
Kevytlevi 40% 550 μg/100g
Äidinmaidonkorvike jauhe 519,3 μg/100g
Lehtiselleri 490 μg/100g
Maissi 490 μg/100g
Punainen paprika 484 μg/100g
Basilika (kuivattu) 466 μg/100g
Tomaattiketsuppi 425 μg/100g
Mandariini 420 μg/100g
Nokkonen 400 μg/100g
Munavoi 380 μg/100g
Kananmuna 374 μg/100g
Kurkku 365 μg/100g
Kesäkurpitsa 326 μg/100g
Parsakaali 325 μg/100g
Kuohukerma 240 – 400 μg/100g
Guava 280 μg/100g
Emmentaljuusto 269 μg/100g
Pistaasipähkinä 230 μg/100g
Ruusukaalin idut 226 μg/100g
Kantarelli 220 μg/100g
Edamjuusto 220 μg/100g
Appelsiini 200 μg/100g
Greippi 200 μg/100g
Endiivi 200 μg/100g
Keräsalaatti 190 μg/100g
Banaani 190 μg/100g
Spirulina-levä (kuivattu) 171 μg/100g
Purjosipuli 170 μg/100g
Lehtisalaatti 160 μg/100g
Lakka 150 μg/100g
Kevytkerma 145-200 μg/100g (riippuen onko kesä vai talvi)
Pekaanipähkinä 130 μg/100g
Tomaatti 125 μg/100g
Retiisin idut 117,5 μg/100g
Wakame (tuore) 108 μg/100g
Vihreä paprika 100 μg/100g
Meloni 100 μg/100g
Viinirypäleet 100 μg/100g
Kanamuna 100 μg/100g
Muikku (järvi) 94,7 μg/100g
Viikuna 80 μg/100g
Parsa 75 μg/100g
Ruusukaali 71 μg/100g
Ananas 70 μg/100g
Silakka 64 μg/100g
Kurttukaali 61 μg/100g
Tarhapavut 60 μg/100g
Tarhaherne 60 μg/100g
Äidinmaito 53 - 74 μg/100g
Mango 52 μg/100g
Kirsikka 50 μg/100g
Taateli 50 μg/100g
Herneet idätetyt 46,8 μg/100g
Sinimailasen (alfalfa) idut 46,5 μg/100g
Puolukka 43 μg/100g
Karrageenilevä, Irlanninlevä (tuore) 35,4 μg/100g
Kirsikka 35 μg/100g
Kelp (tuore) 34,8 μg/100g
Maito 34 μg/100g
Sardiinit (öljyssä) 33,1 μg/100g
Vihreä papu 33 μg/100g
Nauris 30 μg/100g
Mustaherukka 30 μg/100g
Makrilli (savustettu tai säilyke) 26,6 μg/100g
Tonnikala 26 μg/100g
Valkokaali 25 μg/100g
Maustesilli, suolasilli 24,2 μg/100g
Vesimeloni 21 μg/100g
Amerikansalaatti 20 μg/100g
Persikka 19 μg/100g
Spirulina-levä (tuore) 16,8 μg/100g
Latva-artisokka 16 μg/100g
Omena 16 μg/100g
Avokado 15 μg/100g
Kampela 14 μg/100g
Linssin idut 13,5 μg/100g
Kiinankaali 13 μg/100g
Kirjolohi 12,3 μg/100g
Speltti 12,3 μg/100g
Siika 11,1 μg/100g
Soijapapu 11 μg/100g
Retikka 10 μg/100g
Raparperi 10 μg/100g
Linssi 10 μg/100g
Karpalo 10 μg/100g
Karviainen 10 μg/100g
Punaherukka 10 μg/100g
Marsipaani 10 μg/100g
Lehtiselleri 9 μg/100g
Luumu 8 μg/100g
Jogurtti 8 μg/100g
Silakka 7,9 μg/100g
Vadelma 7 μg/100g
Ahven 6,4 μg/100g
Mungpavun idut 6,3 μg/100g
Kikherne 6 μg/100g
Hauki 6 μg/100g
Naudanpaisti 6 μg/100g
Tonnikala (öljyssä) 6 mg/100g
Made 5 μg/100g
Purjo 5 μg/100g
Lanttu 5 μg/100g
Kukkakaali 5 μg/100g
Munakoiso 5 μg/100g
Tarhamansikka 5 μg/100g
Taimen 4,7 μg/100g
Oliiviöljy 4 μg/100g
Sipuli 4 μg/100g
Seiti (pakaste) 3,8 μg/100g
Banaani 3,4 μg/100g
Soijapavun idut 3,3 μg/100g
Kuha 3,3 μg/100g
Lohi 3,1 μg/100g
Retiisi 3 μg/100g
Kaura 3 μg/100g
Saksanpähkinä 3 μg/100g
Maapähkinä 3 μg/100g
Punakaali 2,5 μg/100g
Lahna 2,2 μg/100g
Palsternakka 2 μg/100g
Päärynä 2 μg/100g
Punajuuri 2 μg/100g
Peruna 2 μg/100g
Ohra 2 μg/100g
Ruis 2 μg/100g
Turska 1,9 μg/100g
Särki 1,3 μg/100g
Saantisuositus
Miehet 900 μg, naiset 700 μg, raskauden aikana 800 μg, imettäessä 1100 μg, lapset 200-400 μg, RDA 5000 ky
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 1400 μg, naiset 970 μg
Imeytymistä vahvistaa
Sinkki, B-vitamiinit, E-vitamiini, rasvat, öljyt, proteiinit, C-vitamiini?, kalium?, fosfori?, magensium?,
Imeytymistä heikentää
Sinkin puutos, D-vitamiini, natrium, kupari, kalsium, seleeni
Haitalliset yhteisvaikutukset
Kalanmaksaöljy ja monivitamiinit yhdessä – yliannostusvaara
E-pillerit - yliannostusvaara
A-vitamiinivoiteen käyttö, Roaccutan, Isotretioniinit – yliannostusvaara
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät A-vitamiinin imeytymistä
Kihtilääkkeet (kolkhisiini) – estävät A-vitamiinin imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Aliravitsemus
Maha- ja suolistosairaudet
Rasvan imeytymishäiriöt
Liian vähäinen rasvansaanti ravinnosta
Liian vähäinen proteiinien saanti ravinnosta
Keliakia
Kystinen fibroosi
Kolesterolilääkitys
Alkoholismi
Krooniset tulehdukset
Tuhkarokko
Haimasairaudet
Haimaleikkaus
Suolistoleikkaus
Sappitiehyen tukkeutuminen
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Vanhuus
Raskaus
Puutosraja
Alle 1,5 mmol/l plasmassa
Puutosoireet
Epämääräiset silmäoireet (kirkkaus rasittaa)
Hämäräsokeus
Heikentynyt kasvu
Marasmus
Kwasiorkor
Kuivat ja tulehdusherkät limakalvot (suolisto, hengitys ja virtsatiet)
Silmien sidekalvojen kuivuminen (kseroftalmia), voi johtaa sokeutumiseen
Heikentynyt kuulo-, maku- ja hajuaisti.
Katkeilevat hiukset ja kynnet
Impotenssi
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Aikuiset 1000 μg, lapset 300-500 μg
Akne
Darrierin tauti
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
800 μg/ 2666,7 ky. Lisäravinne nautitaan ruuan kera.
Yliannostus
Jatkuva liikasaanti (7,5 mg/vrk) johtaa yliannostukseen. Yliannosoireita saa useita kuukausia kestäneestä muutaman milligramman yliannoksesta tai 15 mg kerta-annoksesta. Raskaana olevilla ja lapsille 3 000 μg:n vuorokausiannos on jo liikaa – keskenmenon vaara tai sikiön epämuodostumien vaara.
Liiallinen maksa-tuotteiden syöminen, saattaa johtaa yliannokseen. Miehillä 9000 μg ja naisilla 7500 μg (24 700 KY) annokset ovat liiallisia.
Yliannostusoireita voi ilmetä 24 tunnin sisällä jos vakavaan A-vitamiinin puutostilaan nautitaan suurehko määrä A-vitamiinia kerta-annoksena.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Alkoholismi (maksa ei pysy käsittelemään A-vitamiinia, vaikka siitä onkin puutetta)
Maksasairaudet
Munuaissairaudet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Voimakas päänsärky
Kuiva ja hilseilevä iho (huulet, kämmenet)
Kellan-oranssit laikut kämmenissä tai jalkapohjissa
Maksaläiskät nenän tai huulien ympärillä
Ienverenvuoto
Kuivat ja halkeilevat huulet
Ihon herkistyminen auringonvalolle
Virtsan määrän lisääntyminen (erityisesti yöllä)
Kuukautisten epäsäännöllisyys
Näköhäiriöt
Lihasheikkous
Uneliaisuus
Nivelsärky
Hiustenlähtö
Ruokahaluttomuus
Väsymys
Ummetus
Kutina
Pahoinvointi
Oksentelu (voimakas)
Luiden särky
Maksan laajentuminen
Pernan laajentuminen
Osteoporoosi
Maksavauriot
Aivo-selkäydinnesteen paineen nousu
Triviaa
A-vitamiini löytyi vuosina 1913-1914. Beetakaroteenin ja A-vitamiinin yhteys keksittiin 1919.
Rotat, joiden ruokavaliossa oli A-vitamiinin puutetta, sairastuivat paksusuolen syöpään.
A-vitamiinin määrää elimistössä mitataan verikokeella, tämä ei kuitenkaan anna todellista kuvaa elimistön A-vitamiinitilanteesta, sillä A-vitamiinia on yleensä varastoituneena elimistöön runsaasti.


B1-vitamiini (tiamiini, aneuriini)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Sitä on useimmissa elintarvikkeissa. Puute on harvinainen Suomessa, sen sijaan Ranskassa, Saksassa ja Thaimaassa yleistä. Syynä lienee valkoisen riisin syöminen.
B1-vitamiini häviää keitettäessä, liukenee keitinveteen 20-70%. Käyttämällä keitinvesi ruuanlaittoon vitamiini saadaan talteen. Yli 200°C:ssa paistaminen uunissa hävittää n. 20%. Keitinveden emäksisyys tuhoaa B1-vitamiinia jopa 36%.. Leivonta tuhoaa 15-25%, leivinjauheen lisääminen nostaa hävikin 50%:een. Valmiiden leipien paahtaminen tuhoaa 30%.
Teollisessa tuotannossa perunoiden pitäminen sulfiittiliuoksessa (säilyttää vaalean värin, peruna ei tummu) hävittää 55% B1-vitamiinista. Öljyssä paistaminen lisää hävikkiä 10%. Teollinen käsittely lisää vielä 24% hävikkiä
Lihan paahtaminen vie 50-70% tiamiinista, grillaaminen 60-80%, pataruokana 40%, muhennoksena 55-80%, rasvassa paistaminen 20-60%, leipäkuoressa paistaminen 50%, säilöminen 20-40%.
B1-vitamiini säilyy happamissa olosuhteissa. Kupari lisää hajoamista. Rikkidioksidi (yleinen säilöntäaine) tuhoaa 48 tunnissa 90% B1-vitamiinista. B1-vitamiini on lisäaineena eineksissä hydrokloridina tai nitraattina.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Muuttaa hiilihydraatteja energiaksi tekemällä niistä rasvahappoja eli osallistuu ruuansulatuksen toimintaan
Vaikuttaa aivoihin ja hermostoon (muisti, mielialat, uni)
Parantaa vastustuskykyä, vaikuttamalla hieman B-solujen toiminaan
Suojaa ennenaikaiselta vanhenemiselta ehkäisemällä hapettumista ja soluvaurioita.
Mukana 25 erilaisessa kemiallisessa reaktiossa: 1)säätelee ruumiin lämpötilaa, 2) säätelee hien eritystä, 3) säätelee sydämen sykettä, 4) säätelee verenpainetta, 5) säätelee hormonitasapainoa, 6) säätelee rakon toimintaa, 7) säätelee suolen toimintaa.
Mistä saa?
kuivattu oluthiiva 15,6 mg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 15 mg/100g
lihaliemiuute 9,1 mg/100g
spirulina-levä 5,5 mg/100g
hiivauute 3,1 mg/100g
ruskea riisi 2,9 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 2,38 mg/100g
kuivahiiva 2,33 mg/100g
auringonkukansiemenet 2,3 mg/100g
vehnänalkiot 2,1 mg/100g
pellavansiemenet (kokonaiset) 1,64 mg/100g
seesaminsiemenet (kuorimattomat) 1,47 mg/100g
porsaankyljys (paistettu) 1,44 mg/100g
porsaankyljys (grillattu) 1,39 mg/100g
sianliha (keitetty) 1,27 mg/100g
porsaanfile (uunissa) 1,26 mg/100g
maissihiutaleet 1,2 mg/100g
kinkku 1,11 mg/100g
maapähkinät 1,1 mg/100g
soijapavut 1,1 mg/100g
halva 1,03 mg/100g
riisimurot 1 mg/100g
kauraleseet 1 mg/100g
parapähkinä 0,96 mg/100g
maapähkinä 0,9 mg/100g
vehnäleseet 0,9 mg/100g
soijajauhot, soijarouhe 0,9 mg/100g
sianliha 0,9 mg/100g
sianjauheliha 0,89 mg/100g
keittokinkku 0,8 mg/100g
pekaanipähkinä 0,8 mg/100g
vehnäleseet 0,8 mg/100g
hirssi 0,73 mg/100g
pekoni 0,73 mg/100g
tuore hiiva 0,71 mg/100g
herne 0,7 mg/100g
nori (kuivattu) 0,69 mg/100g
meetvursti 0,68 mg/100g
pistaasipähkinä 0,67 mg/100g
speltti 0,65 mg/100g
kaura 0,6 mg/100g
tattari 0,6 mg/100g
vehnä 0,57 mg/100g
poron maksa 0,56 mg/100g
valkoinen papu 0,55 mg/100g
ruskea papu 0,55 mg/100g
maissinjyvät (kuivatut) 0,53 mg/100g
naudan sydän 0,53 mg/100g
linssi 0,5 mg/100g
herajauhe 0,5 mg/100g
saksanpähkinä 0,5 mg/100g
hiiva (tuore) 0,5 mg/100g
talkkunajauho 0,5 mg/100g
makkara 0,46 mg/100g
hasselpähkinä 0,45 mg/100g
ruskeat pavut 0,45 mg/100g
maksamakkara 0,45 mg/100g
popcornit 0,45 mg/100g
ruis 0,43 mg/100g
nakki 0,43 mg/100g
maito 0,42 mg/100g
metsälintu 0,42 mg/100g
äidinmaidon korvike 0,42 mg/100g
mysli 0,41 mg/100g
hapankorppu 0,4 mg/100g
maissi 0,37 mg/100g
munuaiset 0,37 mg/100g
omena 0,35 mg/100g
soijapavun idut 0,34 mg/100g
kokojyväleipä 0,3 μg/100g
maksa 0,3 mg/100g
vehnä 0,29 mg/100g
manteli 0,25 mg/100g
peruna 0,24 mg/100g
maapähkinät (paahdettu) 0,23 mg/100g
vehnän idut 0,22 mg/100g
linssin idut 0,22 mg/100g
herneenversot 0,22 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,22 mg/100g
sydän 0,21-0,48 mg/100g
ruisleipä 0,2 mg/100g
ohra 0,2 mg/100g
kananmuna 0,2 mg/100g
voikukka 0,19 mg/100g
parsa 0,18 mg/100g
made 0,18 mg/100g
maapähkinävoi 0,17 mg/100g
äidinmaito 0,16 mg/100g
kaakaojauhe 0,16 mg/100g
kuha 0,16 mg/100g
lohi 0,15 mg/100g
kurkku 0,15 mg/100g
ruskea riisi 0,15 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 0,14 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 0,14 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 0,14 mg/100g
tonnikala 0,13 mg/100g
ruusukaalin idut 0,13 mg/100g
punakaali 0,13 mg/100g
latva-artisokka 0,13 mg/100g
lehtikaali 0,12 mg/100g
purjosipuli 0,12 mg/100g
marsipaani 0,12 mg/100g
ruusukaali 0,11 mg/100g
retiisin idut 0,1 mg/100g
naudanpaisti 0,1 mg/100g
taimen 0,1 mg/100g
peruna 0,1 mg/100g
avokado 0,1 mg/100g
appelsiini 0,1 mg/100g
palsternakka 0,1 mg/100g
maa-artisokka 0,1 mg/100g
herkkusieni 0,1 mg/100g
okra 0,1 mg/100g
pinaatti 0,09 mg/100g
kukkakaali 0,09 mg/100g
ananas 0,09 mg/100g
taateli 0,09 mg/100g
tarhapavut 0,08 mg/100g
annona 0,08 mg/100g
sinimailasen idut 0,07 mg/100g
valkokaali 0,07 mg/100g
endiivi 0,07 mg/100g
tomaatti 0,07 mg/100g
ahven 0,07 mg/100g
hauki 0,07 mg/100g
kampela 0,07 mg/100g
lahna 0,07 mg/100g
siika 0,07 mg/100g
särki 0,07 mg/100g
muikku 0,07 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 0,06 mg/100g
lanttu, nauris 0,06 mg/100g
keräsalaatti 0,06 mg/100g
meloni 0,06 mg/100g
lehtisalaatti 0,06 mg/100g
mandariini 0,06 mg/100g
viikuna 0,06 mg/100g
muurain 0,06 mg/100g
vihreä paprika 0,06 mg/100g
wakame (tuore) 0,06 mg/100g
suklaa 0,06 mg/100g
ankerias 0,06 mg/100g
kurttukaali 0,05 mg/100g
viinirypäle 0,05 mg/100g
kookospähkinä 0,05 mg/100g
punaherukka 0,05 mg/100g
puolukka 0,05 mg/100g
kirsikka 0,05 mg/100g
banaani 0,05 mg/100g
mango 0,05 mg/100g
lehtijuurikas 0,05 mg/100g
karpalo 0,05 mg/100g
riisi 0,05 mg/100g
karviainen 0,05 mg/100g
mustaherukka 0,05 mg/100g
guava 0,05 mg/100g
parsakaali 0,05 mg/100g
jättikurpitsa 0,05 mg/100g
kesäkurpitsa 0,05 mg/100g
cantalupenmleoni 0,05 mg/100g
hunajameloni 0,05 mg/100g
kelp (tuore) 0,05 mg/100g
jogurtti 0,05 mg/100g
turska 0,05 mg/100g
seiti (pakaste) 0,05 mg/100g
luumu 0,04 mg/100g
juuriselleri 0,04 mg/100g
mustikka 0,04 mg/100g
greippi 0,04 mg/100g
amerikansalaatti 0,04 mg/100g
retiisi 0,04 mg/100g
munakoiso 0,04 mg/100g
päärynä (tuore) 0,04 mg/100g
sitruuna 0,04 mg/100g
papaija 0,04 mg/100g
karambola 0,04 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 0,04 mg/100g
tarhaherne 0,35 mg/100g
vehnäjauhot 0,35 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 0,03 mg/100g
punajuuri 0,03 mg/100g
tarhamansikka 0,03 mg/100g
vesimeloni 0,03 mg/100g
aprikoosi 0,03 mg/100g
sipuli (raaka) 0,03 mg/100g
kiinankaali 0,03 mg/100g
lehtiselleri 0,03 mg/100g
retikka 0,03 mg/100g
kakiluumu 0,03 mg/100g
valkoinen riisi 0,03 mg/100g
kerma 0,03 mg/100g
päärynä (kypsennetty) 0,03 mg/100g
kirjolohi 0,03 mg/100g
maustesilli, suolasilli 0,03 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,02 mg/100g
pavunidut 0,02 mg/100g
raparperi 0,02 mg/100g
persikka 0,02 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kera) 0,02 mg/100g
äidinmaito 0,013 – 0,017 mg/100g
karrageenilevä, irlanninlevä 0,01 mg/100g
vadelma 0,01 mg/100g
päärynä (säilyke) 0,01 mg/100g
silakka 0,01 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 0,01 mg/100g
agar (kuivattu) 0,01 mg/100g
agar (tuore) 0,005 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 1,4 mg, naiset 1,1 mg, lapset 0,5 mg, RDA 1,2 mg
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Miehet 1,6 mg, naiset 1,1 mg. Monissa maissa B1-vitamiinia lisätään valkoisiin vehnäjauhoihin, Suomi mukaan lukien.
Imeytymistä vahvistaa
Muut B-ryhmän vitamiinit, probiootit, E-vitamiini, C-vitamiini, A-vitamiini, seleeni?, koboltti?, natrium?, rauta?, mangaani?, magnesium? kupari?, fosfori?
Imeytymistä heikentää
Foolihapon puute, tiaminaasi, kalium, sinkki,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
Antibiootit – estävät B1-vitamiinin imeytymistä
Indometasiini (reumalääkkeet) – häiritsee B1-vitamiinin hyväksikäyttöä
Puutosta aiheuttaa
Runsas sokerin ja raffinoitujen hiilihydraattien syöminen (valkoiset vehnäjauhot, einekset, konditoriatuotteet)
Runsas alkoholin nauttiminen
Humalahakuinen juominen
Runsas kahvin ja/tai teen juonti
Runsas raa’an kalan syönti (tiaminaasi-entsyymiä on raa’assa kalassa)
Roskaruuan syönti
E-pillerit
Tupakointi
Runsas urheilu
Raskas ruumiillinen työ
Palovammat
Kuume (pitkittynyt)
Krooniset sairaudet
Maksasairaudet
Kilpirauhasen liikatoiminta
Vatsalaukun poistoleikkaus tai pienennysleikkaus
Hemodialyysi
Stressi
Raskaus
Runsas oksentelu raskausaikana
Imetys
Diabetes
Puutosraja
alle 0,5 μg/100 ml veriplasmassa
Puutosoireet
Ruokahaluttomuus
Pahoinvointi
Ummetus
Käsien ja jalkojen pistely
Psyykkiset ongelmat (huono muisti, masennus, keskittymiskyvyttömyys, unettomuus, ahdistus, pelkotilat, paniikkihäiriöt, PMS)
Ruuansulatusongelmat (hiilihydraatit ja sokeri eivät sula kunnolla)
Painonlasku
Sydänongelmat (rytmihäiriöt, hengenahdistus, puristava rintakipu, nesteen kertyminen keuhkoihin)
Beriberi (nesteen keräytyminen, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, voimattomuus. masennus, ärtyvyys, muistin huononeminen, keskittymiskyvyn puute)
Hermoston vaurioituminen
Maksan rasvoittuminen
Wernicke-Korsakoffin syndrooma (sekavuus, kurkunpään tulehdus, kaksoiskuvat, sepittely täyttämään muistiaukkoja, kooma, kuolema)
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Käsien ja jalkojen tunnottomuus
Fibromyalgia
Psykosomaattiset ongelmat
Kolmoishermosärky 50-600 mg/vrk)
Kroonisten sairauksien tukihoito (aikuiset 250 mg, lapset 0,75 mg)
PMS
Lumbago, iskias, kolmoishermosärky, kasvohalvaus, optinen neuriitti
Beriberi
Wernicke-Korsakoffin syndrooma (B1-vitamiini suonensisäisesti ja oraalisesti)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
1,4 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
Suonensisäisesti tiamiinia (B1-vitamiini) annettaessa on yliannostuksen vaara olemassa. Samoin jos B1-vitamiinia nauttii yli 100 mg annoksia ilman että on puutetta ko. vitamiinista, sillä liiallinen B1-vitamiini estää muita B-ryhmän vitamiineja imetymästä.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Päänsärky
Kouristukset
Heikotus
Rytmihäiriöt
Yskä
Ihottumat
Kasvojen, huulien tai silmäluomien turvotus
Kutina
Hikoilu
Oksentelu
Hengenahdistus (vinkuva hengitys tai hengitysvaikeudet)
Ihon muuttuminen siniseksi
Verenpaineen lasku
Allergiset reaktiot
Kuolema (hyvin harvoin)
Triviaa
B.C.P. Jansen ja W.F. Donath eristivät B1-vitamiinin riisin kuoresta v.1926.
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Suomessa on vuodesta 1974 alkaen lisätty valkoiseen vehnäjauhoon tiamiiinia 0,35 mg/100g
B1-vitamiinin pitoisuutta mitataan suoraan verestä tai virtsasta.


B2-vitamiini (riboflaviini, laktoflaviini, ovoflaviini, hepatoflaviini, G-vitamiini)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Joten sitä on saatava päivittäin. Puutos on harvinainen Suomessa, yleinen Ranskassa ja Saksassa. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Auringonvalo tuhoaa B2-vitamiinia sekä yli 130 °C:een lämpö. Aurinko tuhoaa 90%, huoneenvalossa tuhoutuu 30%, kelmuun käärittynä tuhoutuu n. 20%, valoa läpäisemättömässä astiassa tai käärepaperissa tuhoutuu 2%. Pimeässä säilyy hyvin.
Maidosta B2-vitamiinia katoaa kuumennettaessa 12-25%, pastöroinnissa 14%. Lihasta katoaa kuumennettaessa 12-25 %, lihaa kuivattaessa 40% tai säilöttäessä makkaraksi saman verran.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Osallistuu energiantuotantoon ravinnon avulla.
Osallistuu soluhengitykseen ja proteiinisynteesiin.
Välttämätön kasvulle ja kehitykselle
Vaikuttaa vastustuskykyyn osallistumalla B-solujen toimintaan
Mistä saa?
hiivauute 11 mg/100g
kaviaari 9 mg/100g
lihaliemiuute 7,4 mg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 5
kuivattu oluthiiva 4,3 mg/100g
poron maksa 4,2 mg/100g
spirulinalevä 4 mg/100g
kuivahiiva 4 mg/100g
maksa 3,2 mg/100g
sian maksa 2,69 mg/100g
naudan maksa2,67 mg/100g
munuainen 2,6 mg/100g
broilerin maksa 2,46 mg/100g
herajauhe 2,4 mg/100g
nori (kuivattu) 2,33 mg/100g
maitojauhe 2,18 mg/100g
hiiva (tuore) 2 mg/100g
tuore hiiva 1,7 mg/100g
maksamakkara 1,5 mg/100g
maissihiutaleet 1,3 mg/100g
intialainen tee (teenlehdet) 1,2 mg/100g
vehnänalkiot/idut 1 mg/100g
riisimurot 1 mg/100g
maissihiutaleet 1 mg/100g
kutujuusto 0,9 mg/100g
naudan sydän 0,88 mg/100g
maksamakkara 0,86 mg/100g
sydän 0,8-1,5 mg/100g
manteli 0,8 mg/100g
äidinmaidonkorvike jauhe 0,8 mg/100g
viiriäisen muna 0,79 mg/100g
mäti 0,74 mg/100g
juusto 0, 63 mg/100g
vehnänalkio 0,63 mg/100g
fetajuusto 0,61 mg/100g
poronliha 0,6 mg/100g
kananmuna 0,6 mg/100g
korvasieni (ryöpätty) 0,52 mg/100g
sulatejuusto 0,5 mg/100g
silakka 0,5 mg/100g
maitosuklaa 0,49 mg/100g
kantarelli 0,49 mg/100g
karrageenilevä, irlanninlevä 0,46 mg/100g
jäätelö 0,46 mg/100g
herkkutatti 0,46 mg/100g
marsipaani 0,45 mg/100g
sinihomejuusto 0,44 mg/100g
kangasrousku 0,42 mg/100g
mätitahna 0,42 mg/100g
kantarelli 0,4 mg/100g
herkkusieni 0,4 mg/100g
mätitahna 0,4 mg/100g
aprikoosi 0,4 mg/100g
gluteeniton jauhoseos 0,4 mg/100g
riisijauho 0,4 mg/100g
tatit 0,4 mg/100g
haperot 0,4 mg/100g
hirvenpaisti 0,39 mg/100g
hirssi 0,38 mg/100g
kananmuna 0,38 mg/100g
aurinkokuivattu tomaatti öljyssä 0,38 mg/100g
herkkutatti 0,37 mg/100g
vehnäleseet 0,36 mg/100g
marsipaani 0,36 mg/100g
lehtikaali 0,35 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 0,35 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 0,35 mg/100g
riisisuklaa 0,35 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,34 mg/100g
omena 0,32 mg/100g
soijapavut 0,31 mg/100g
soijajauhot 0,31 mg/100g
juusto 0,3 mg/100g
sienet 0,3 mg/100g
hapankorppu 0,3 mg/100g
näkkileipä 0,3 mg/100g
lehtikaali 0,3 mg/100g
parsakaali 0,3 mg/100g
pinaatti 0,3 mg/100g
auringonkukansiemenet 0,3 mg/100g
seesaminsiemenet 0,3 mg/100g
naudanpaisti 0,3 mg/100g
maustesilli, suolasilli 0,3 mg/100g
pinaatti 0,28 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 0,28 mg/100g
voikukka 0,26 mg/100g
jogurtti 0,26 mg/100g
ankerias 0,25 mg/100g
kuha 0,25 mg/100g
ruis 0,22 mg/100g
wakame (tuore) 0,23 mg/100g
agar (kuivattu) 0,22 mg/100g
taimen 0,21 mg/100g
speltti 0,2 mg/100g
linssi 0,2 mg/100g
kirjolohi 0,2 mg/100g
lohi 0,2 mg/100g
silakka 0,2 mg/100g
maito 0,2 mg/100g
piimä 0,2 mg/100g
siankyljys 0,2 mg/100g
pannukahvi 0,2 mg/100g
kurkku 0,19 mg/100g
tarhaherne 0,18 mg/100g
silakka 0,16 mg/100g
herneet (idätetyt) 0,15 mg/100g
kaura 0,15 mg/100g
kelp (tuore) 0,15 mg/100g
made 0,14 mg/100g
kärsimyskukka 0,13 mg/100g
saksanpähkinä 0,13 mg/100g
hasselpähkinä 0,13 mg/100g
särki 0,13 mg/100g
tonnikala 0,13 mg/100g
mungpavun idut 0,12 mg/100g
linssin idut 0,12 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 0,12 mg/100g
kukkakaali 0,12 mg/100g
parsakaali 0,12 mg/100g
maissi 0,12 mg/100g
parsa 0,12 mg/100g
maapähkinä 0,12 mg/100g
parapähkinä 0,12 mg/100g
vehnä 0,12 mg/100g
kerma 0,12 mg/100g
soijapavun idut 0,11 mg/100g
pikakahvi 0,11 mg/100g
jättikurpitsa 0,11 mg/100g
retiisin idut 0,1 mg/100g
endiivi 0,1 mg/100g
avokado 0,1 mg/100g
päärynä 0,1 mg/100g
okra 0,1 mg/100g
annona 0,1 mg/100g
pekaanipähkinä 0,1 mg/100g
tarhapavut 0,1 mg/100g
maapähkinävoi 0,1 mg/100g
luumu 0,1 mg/100g
palsternakka 0,09 mg/100g
ruusukaalin idut 0,09 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 0,09 mg/100g
kurttukaali 0,08 mg/100g
lohi 0,08 mg/100g
ohra 0,08 mg/100g
amerikansalaatti 0,08 mg/100g
juuriselleri 0,07 mg/100g
keräsalaatti 0,07 mg/100g
kesäkurpitsa 0,07 mg/100g
karpalo 0,07 mg/100g
karviainen 0,07 mg/100g
mustaherukka 0,07 mg/100g
mustikka 0,07 mg/100g
muurain 0,07 mg/100g
punaherukka 0,07 mg/100g
puolukka 0,07 mg/100g
tarhamansikka 0,07 mg/100g
vadelma 0,07 mg/100g
lehtisalaatti 0,07 mg/100g
ahven 0,07 mg/100g
lahna 0,07 mg/100g
hauki 0,07 mg/100g
siika 0,07 mg/100g
muikku 0,07 mg/100g
kampela 0,07 mg/100g
kirjolohi 0,06 mg/100g
kaakaojauhe 0,06 mg/100g
lanttu, nauris 0,06 mg/100g
valkokaali 0,06 mg/100g
ruusukaali 0,06 mg/100g
banaani 0,06 mg/100g
punajuuri 0,05 mg/100g
litsi 0,05 mg/100g
kyssäkaali 0,05 mg/100g
punakaali 0,05 mg/100g
tomaatti 0,05 mg/100g
munakoiso 0,05 mg/100g
viikuna 0,05 mg/100g
kirsikka 0,05 mg/100g
guava 0,05 mg/100g
vihreä paprika 0,05 mg/100g
mango 0,05 mg/100g
persikka 0,05 mg/100g
lehtijuurikas 0,05 mg/100g
sipuli (raaka) 0,05 mg/100g
turska 0,05 mg/100g
seiti (pakaste) 0,05 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 0,04 mg/100g
retiisi 0,04 mg/100g
peruna 0,04 mg/100g
appelsiini 0,04 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,04 mg/100g
kiinankaali 0,04 mg/100g
meloni 0,04 mg/100g
lehtiselleri 0,04 mg/100g
taateli 0,04 mg/100g
suklaa 0,04 mg/100g
äidinmaito 0,03-0,044 mg/100g
retikka 0,03 mg/100g
riisi 0,03 mg/100g
pavunidut 0,03 mg/100g
raparperi 0,03 mg/100g
vesimeloni 0,03 mg/100g
kantalupenmeloni 0,03 mg/100g
hunajameloni 0,03 mg/100g
viinirypäleet 0,03 mg/100g
latva-artisokka 0,03 mg/100g
ananas 0,03 mg/100g
päärynä (kypsennetty) 0,03 mg/100g
agar (tuore) 0,022 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 0,02 mg/100g
greippi 0,02 mg/100g
kakiluumu 0,02 mg/100g
karambola 0,02 mg/100g
kookospähkinä 0,02 mg/100g
mandariini 0,02 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kanssa) 0,02 mg/100g
olut 0,02-0,06 mg/100g
sitruuna 0,01 mg/100g
päärynä (säilyke) 0,01 mg/100g
suodatinkahvi 0,01 mg/100g
tee (pussitee) 0,01 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 1,6 mg, naiset 1,3 mg, lapset 0.5 mg, RDA 1,3 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta:
Miehet 2,1 mg, naiset 1,6 mg. Monissa maissa B2-vitamiinia lisätään valkoisiin vehnäjauhoihin.
Imeytymistä vahvistaa
Muut B-ryhmän vitamiinit, probiootit, A-vitamiini, rauta?, fosfori?, magnesium?, sinkki?, kalium?, kromi?
Imeytymistä heikentää
Seleeni, natrium, kalsium, liiallinen B1-vitamiini, antibiootit ja e-pillerit sekä muut hormonivalmisteet heikentävät B2-vitamiinin imeytymistä
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
Trisykliset masennuslääkkeet - heikentävät B-vitamiinin imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Stressi
Runsas kahvin ja/tai teen juominen
Runsas alkoholinkäyttö
Tupakointi
Yksipuolinen ravinto
Laihdutus
Liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien käyttö
Palovammat
Ripuli (pitkäaikainen)
Kuume (pitkittynyt)
Krooniset sairaudet
Tulehdukset
Maksasairaudet
Kilpirauhasen liikatoiminta
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Leikkaukset
E-pillerit
Raskaus
Imetys
Puutosraja
20 μg/100 ml punasoluissa
Puutosoireet
Väsymys
Rokahtumat
Hiustenlähtö
Kuivat, kutisevat silmät (verisuonet silmissä hyvin näkyvissä)
Silmien valonarkuus
Kielen tulehtuminen ja halkeilu
Punoittava kieli
Suupielten halkeilu
Huulien haavaumat
Hiivatulehdus suussa
Punoittavat silmät
Silmien kutina ja roskantunne silmissä
Limakalvojen tulehtuminen ja turvotus
Nenän tulehtuminen
Oppimisvaikeudet
Kivespussin tulehdus miehillä
Harmaakaihi
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Lihaskrampit
Silmien kuivuminen
Migreeni
Suupielten halkeilu
Vatsahaava
Pohjukkaissuolihaavat
Harmaakaihi (B2-vitamiini 10 mg, C-vitamiini 500 mg ja kalsium 500 mg)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
1,6 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
Ei raportteja asiasta.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Virtsa värjäytyminen keltaiseksi
Triviaa
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. O. Warburg tunnisti B2-vitamiinin 1932 ja R. Kuhn eristi sen maidosta v. 1933 ja kutsuttiin sen vuoksi ensin laktoflaviiniksi. Käytetään elintarvikevärinä, koska antaa vahvan keltaisen värin.
B2-vitamiinin pitoisuuksien mittaaminen on vaikeaa, koska sitä on veressä yleensä hyvin pieniä määriä. Puutos yleensä arvioidaan muiden tietojen pohjalta sekä glutationin määrästä.

B3-vitamiini (niasiini, nikotiinihappo, nikotiiniamidi, niasiiniamidi, G-vitamiini, PP-tekijä, PP-vitamiini)
Vesiliukoinen vitamiini, joka ei poistu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Esiintyy sekä happona että amidina. Puutos on harvinainen Suomessa, sen sijaan yleistä Meksikossa, johtuen maissin uusista käsittelytavoista (aikaisemmin maissi käsiteltiin tuhkalla (emäskäsittely), jotta vitamiini imeytyi paremmin suolistossa. B3-vitamiini kestää hyvin valoa, ilmaa ja kuumentamista. Lihaa keitettäessä B3-vitamiini vapautuu keitinveteen. Yli 150 °C:ssa kuumentaminen tuhoaa alle 10%, yli 200°C:ssa kuumentaminen 30%. Säilöminen kuivaamalla ei tuhoa, mutta liemisäilöntä tuhoaa noin 20%. Maidon pastörointi tai kuivaaminen ei tuhoa B3-vitamiinia.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Osallistuu energian tuotantoon
Suojelee verenkiertojärjestelmää ja hermostoa
Laajentaa verisuonia ja alentaa kolesterolia
Korjaa DNA:N vaurioita
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla jonkin verran B-solujen toimintaan
Tasapainottaa verensokeria
Tärkeä hiilihydraatti-, rasva- ja proteiiniaineenvaihdunnalle.
Edistää lapsien kasvua
Mistä saa?
Elimistö pystyy valmistamaan pieniä määriä B3-vitamiinia B6-vitamiinista ja tryptofaanista. Yhden B3-vitamiiniosan tuottamiseen tarvitaan 60 osaa tryptofaania.
lihaliemiuute 85 mg/100g
hiivauute 67 mg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 50 mg/100g
kuivahiiva 43 mg/100g
kuivattu oluthiiva 37,9 mg/100g
pannukahvi (tummaksi paahdettu) 30 - 40 mg/100g
vehnäleseet 27 mg/100g
pikakahvi 24,9 - 41,4 mg/100g
maapähkinät 21,3 mg/100g
maapähkinävoi 19,9 mg/100g
sian maksa 19 mg/100g
poron maksa 18,6 mg/100g
tonnikalasäilyke vedessä 18 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 16,1 μg/100g
riisimurot 16 mg/100g
maissihiutaleet 16 mg/100g
lohi 14 mg/100g
tuore hiiva 13 mg/100g
kalkkunaleike 12,9 mg/100g
tonnikala 12,8 mg/100g
hiiva (tuore) 12,3 mg/100g
broileri 12 mg/100g
lihaliemijauhe 13 mg/100g
broilerin maksa 12 mg/100g
spirulinalevä 11,8 mg/100g
nori (kuivattu) 11,7 mg/100g
naudan maksa 11,2 mg/100g
seesaminsiemenet 11 mg/100g
kalkkuna 10,7 mg/100g
kana 10,7 mg/100g
sydän 10,6 - 14,7 mg/100g
soijapavut 10 mg/100g
maksamakkara 10 mg/100g
auringonkukansiemenet 10 mg/100g
pannukahvi (vaalea paahto) 10 mg/100g
vehnänalkiot 9,3 mg/100g
naudanpaisti 9,3 mg/100g
sika-nauta jauheliha 9 mg/100g
poronliha 8,6 mg/100g
speltti 8,46 mg/100g
sinipallas 8,3 mg/100g
kirjolohi 8,2 mg/100g
kokojyvävilja 8,1 mg/100g
porsaankyljys 8 mg/100g
hirvenpaisti 8 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 7,5 mg/100g
herkkutatti 7,5 mg/100g
naudan sydän 7,5 mg/100g
kaakaojauhe 7,3 mg/100g
poron paisti 7,3 mg/100g
taimen 7,2 mg/100g
juusto 6,2 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 6,2 mg/100g
kokojyväleipä 5,6 mg/100g
kirjolohi 5,5 mg/100g
maustesilli, suolasilli 5,5 mg/100g
silakka 5,44 mg/100g
turska 5,2 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 5 mg/100g
ruskea riisi 4,7 mg/100g
lohi 4,7 mg/100g
mantelit 4,6 mg/100g
tattari 4,4 mg/100g
vehnä 4,3 mg/100g
kampela 4 mg/100g
hauki 4 mg/100g
ahven 4 mg/100g
muikku 4 mg/100g
lahna 4 mg/100g
siika 4 mg/100g
kaura 3,8 mg/100g
kananmuna 3,7 mg/100g
herkkusieni 3,6 mg/100g
herne 3,6 mg/100g
särki 3,6 mg/100g
vehnänidut 3 mg/100g
herneet (idätetyt) 3 mg/100g
hasselpähkinät 3 mg/100g
saksanpähkinä 3 mg/100g
ohra 3 mg/100g
riisi 3 mg/100g
silakka 2,9 mg/100g
retiisin idut 2,85 mg/100g
taateli 2,8 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 2,6 mg/100g
ankerias 2,6 mg/100g
marsipaani 2,4 mg/100g
hirssi 2,3 mg/100g
kuha 2,3 mg/100g
maissi 2,2 mg/100g
turska 2 mg/100g
kurkku 1,9 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 1,8 mg/100g
avokado 1,8 mg/100g
äidinmaito 1,7 mg/100g
wakame (tuore) 1,6 mg/100g
lehtikaali 1,6 mg/100g
parapähkinä 1,6 mg/100g
ruis 1,6 mg/100g
seiti (pakaste) 1,6 mg/100g
kärsimyskukka 1,5 mg/100g
pistaasipähkinä 1,4 mg/100g
nauris 1,4 mg/100g
tarhapavut 1,3 mg/100g
okra 1,3 mg/100g
peruna 1,2 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 1,2 mg/100g
guava 1,2 mg/100g
jogurtti 1,16 mg/100g
soijapavun idut 1,15 mg/100g
linssin idut 1,13 mg/100g
mango 1,1 mg/100g
lehtijuurikas 1,1 mg/100g
suklaa 1,1 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 1 mg/100g
parsa 1 mg/100g
persikka 1 mg/100g
juuriselleri 0,9 mg/100g
pekaanipähkinä 0,9 mg/100g
pinaatti 0,9 mg/100g
maito 0,85 mg/100g
meloni 0,8 mg/100g
ruusukaalin idut 0,74 mg/100g
mungpavun idut 0,74 mg/100g
suodatinkahvi 0,7 mg/100g
banaani 0,7 mg/100g
kerma 0,64 mg/100g
kukkakaali 0,6 mg/100g
punakaali 0,6 mg/100g
tomaatti 0,6 mg/100g
jättikurpitsa 0,6 mg/100g
munakoiso 0,6 mg/100g
aprikoosi 0,6 mg/100g
karrageenilevä, iralnninlevä 0,6 mg/100g
lanttu 0,5 mg/100g
pavunidut 0,5 mg/100g
karambola 0,5 mg/100g
porkkana 0,5 mg/100g
parsakaali 0,5 mg/100g
kesäkurpitsa 0,5 mg/100g
hunajameloni 0,5 mg/100g
cantalupenmeloni 0,5 mg/100g
mustikka 0,5 mg/100g
muurain 0,5 mg/100g
ananas 0,5 mg/100g
puutarhamansikka 0,5 mg/100g
vadelma 0,5 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 0,48 mg/100g
kelp (tuore) 0,47 mg/100g
punajuuri 0,4 mg/100g
viikuna 0,4 mg/100g
lehtisalaatti 0,4 mg/100g
appelsiinia 0,4 mg/100g
kirsikka 0,4 mg/100g
amerikansalaatti 0,4 mg/100g
kiinankaali 0,4 mg/100g
luumu 0,4 mg/100g
karviainen 0,4 mg/100g
mustaherukka 0,4 mg/100g
retiisi 0,4 mg/100g
sipuli (raaka) 0,4 mg/100g
sipuli (kuivattu) 0,4 mg/100g
olut 0,39-1,20 mg/100g
kinkku 0,3 mg/100g
ruskeat pavut 0,3 mg/100g
kananmuna 0,3 mg/100g
retikka 0,3 mg/100g
päärynä (tuore) 0,3 mg/100g
omena 0,3 mg/100g
viinirypäle 0,3 mg/100g
vihreä paprika 0,3 mg/100g
kurttukaali 0,3 mg/100g
endiivi 0,3 mg/100g
punaherukka 0,3 mg/100g
puolukka 0,3 mg/100g
valkokaali 0,3 mg/100g
lehtiselleri 0,3 mg/100g
ruusukaali 0,3 mg/100g
vesimeloni 0,3 mg/100g
kookosmaito 0,2 mg/100g
palsternakka 0,2 mg/100g
keräsalaatti 0,2 mg/100g
herneet 0,2 mg/100g
kyssäkaali 0,2 mg/100g
greippi 0,2 mg/100g
linssi 0,2 mg/100g
karpalo 0,2 mg/100g
naudanliha 0,2 mg/100g
punakampela 0,2 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kanssa) 0,2 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,2 mg/100g
agar (kuivattu) 0,2 mg/100g
made 0,18 mg/100g
äidinmaito 0,13 – 0,2 mg/100g
raparperi 0,1 mg/100g
kakiluumu 0,1 mg/100g
päärynä (säilyke) 0,1 mg/100g
sitruuna 0,1 mg/100g
tee (pussitee) 0,1 mg/100g
agar (tuore) 0,05 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 18 mg, naiset 15 mg, lapset 5 mg, RDA 16 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 37 mg, naiset 26 mg. Monissa maissa B3-vitamiinia lisätään valkoisiin vehnäjauhoihin.
Imeytymistä vahvistaa
Probiootit, B-ryhmän vitamiinit, A-vitamiini, E-vitamiini, sinkki?, kalium?, rauta?, fosfori?, magnesium?, mangaani?, kromi?, seleeni?
Imeytymistä heikentää
Leusiini, niasytiini, natrium, kalsium, kupari, liiallinen B1-vitamiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Kolesterolilääkitys – aiheuttaa lihaskipuja ja –tulehdusta, pahimmillaan munuaisten toiminnan lakkaamisen.
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Runsas lihan ja lihatuotteiden käyttö
Liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien käyttö
Stressi
Runsas urheilu
Runsas kahvin ja/tai teen juominen
Tupakointi
Yksipuoleinen ravinto
Kuume (pitkittynyt)
Tulehdukset (pitkittyneet)
Leukemialääkitys
Hartnupin tauti (ihottumaa, muistihäiriöitä, tauti muistuttaa Pellagraa, sillä erolla että tryptofaanin imeytyminen suolistosta ja munuaisista on häiriintynyt.)
Kilpirauhasen liikatoiminta
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Raskaus
Imetys
Tryptofaanin puute
Puutosraja
Puutosoireet
Unettomuus
Ruokahaluttomuus
Ihottumat
Kielen muuttuminen kirkkaan punaiseksi
Ruuansulatusongelmat
Ruuansulatuskanavan tulehdukset
Masennus
Ärtyneisyys
Muistamattomuus
Rypyt
Karhea iho
Oksentelu
Ummetus
Ripuli (verinen)
Anemia
Aurinkoihottuma
Pellagra (ripuli, ihon punoittaminen auringossa, iho muuttuu ruskeaksi ja kuivan karheaksi auringolle altistuvilla ihoalueilla, muistihäiriöt)
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Nivelreuman tukihoito (aikuiset 50 mg, lapset 10 mg)
Alkoholistien tai lasten skitsofrenia
Migreeni
Kolesterolin alentaminen (3-6 g), vaatii maksa-arvojen seurantaa, koska annos on niin suuri että voi vaurioittaa maksaa.
Pellagra (300-1000 mg/päivä – jaettuna pieniin annoksiin)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
18 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla ruuan kera.
Yliannostus
Yli 50 mg kerta-annos (niasiinia, nikotiinihapo) saattaa aiheuttaa ihon kutinaa, punoitusta, kihelmöintiä ja päänsärkyä.
Yli 500 mg kerta-annos tiedetään maksalle haitalliseksi. 1,5 -3 g vuorokausiannos vaurioittaa maksaa, aiheuttaa kihdin sekä veren sokerin nousua, joka johtaa kovaan janoon.
Diabetes- ja sydäntautipotilailla yli 100 mg annos aiheuttaa ihon punoitusta ja verenpaineen laskua.
Raskauden aikana liikakäyttöä on syytä välttää.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Verenvuototaipumus
Diabetes mellitus
Glaukooma
Kihti
Maksasairaudet
Matala verenpaine
Vatsahaava
Pohjukkaissuolenhaavat
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
verisuonten laajeneminen (lämmöntunne)
kutina
punoitus (kasvot, kaula)
verensokerin nousu
ihottuma
ihon pigmentin tummuminen
pahoinvointi
päänsärky (hakkaava)
vinkuva hengitys
ripuli
kuume
nivelkivut
lihaskivut ja lihaskrampit
jalkojen turvotus
virtsan muuttuminen tummaksi
ulosteen muuttuminen harmaaksi
ruokahaluttomuus
kovat vatsakivut
rytmihäiriöt (oudot sellaiset)
keltaiset silmät tai iho
kihti
veren sokerin nousu
maksavauriot
hiilihydraatti-intoleranssi
Triviaa
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Nikotiinihappo on ollut tunnettu vuodesta 1867. Puolalainen C. Funk eristi niasiinin 1914. Vuonna 1917 osoitettiin että pellagra johtui niasiinin puutteesta. Vuonna 1930 keksittiin että pellagraa voitiin hoitaa niasiinilla. Conrad Elvehjelm esitteli B3-vitamiinin 1937.
Tupakkakasvi pystyy valmistamaan niasiinia???
B3-vitamiinin mittaaminen verestä ei ole luotettava testi, sen sijaan mitataan metyylinikotiininen derivaatta virtsan kreatiinista.
Koirilla pellagra ilmenee kielen tummenemisena.

B4 (adeniini)
Ei katsota enää vitamiiniksi.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.

B5-vitamiini (pantoteenihappo, pantotenaatti, kalsiumpantotenaatti, pantenoli, koentsyymi A)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Tarvitaan päivittäin. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Tuhoutuu korkeissa lämpötiloissa. Leivinjauhe vie 60% B5-vitamiinista leivottaessa. Lihasta katoaa keitettäessä 30%. Pakastaminen vie 6-8% lihan B5-vitamiinista 12 kuukaudessa. Lisäravinteissa kalsiumpantotenaattina ja kosmetiikassa dexpantenolina ja pantotenolina.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Osallistuu energian tuottamiseen ruuasta.
Tarvitaan rasva-, proteiini – ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan.
Suojaa hermostoa ja tuottaa hermoston välittäjäaineita.
Tarvitaan punasolujen hemoglobiinin, hormonien ja sappisuolojen muodostumiseen.
Tärkeä lisämunuaisten toiminnalle.
Korjaa iho- ja limakalvovaurioita.
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla B-solujen toimintaan
Osallistuu stressinvastaisen hormonin tuottamiseen
Tehostaa Parkinsonin ja Alzheimerin tautien lääkitystä
Mistä saa?
Suolistobakteerit tuottavat osan
kuivahiiva 11 mg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 10 mg/100g
kuivattu oluthiiva 9,5 mg/100g
naudanmaksa 8,1 mg/100g
makrilli 7 mg/100g
sianmaksa 6,5 mg/100g
hiivauute 3,8 mg/100g
tuore hiiva 3,5 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 3,48 mg/100g
agar (kuivattu) 3 mg/100g
sian munuaiset 3 mg/100g
maapähkinät 2,7 mg/100g
vehnäleseet 2,4 mg/100g
vehnänalkiot 2,2 mg/100g
mäti 2,1 mg/100g
maapähkinävoi 2,1 mg/100g
maapähkinät (paahdettu) 2,1 mg/100g
kirjolohi 2 mg/100g
kananmuna 1,8 mg/100g
soijajauho 1,8 mg/100g
sydän 1.6 – 3,8 mg/100g
vesimeloni 1,55 mg/100g
fetajuusto 1,4 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 1,3 mg/100g
cashewpähkinät 1,2 mg/100g
broileri 1,2 mg/100g
nori (kuivattu) 1,18 mg/100g
spirulinalevä 1,1 mg/100g
hapankorppu 1,1 mg/100g
herneenversot 1 mg/100g
silakka 1 mg/100g
kaura 1 mg/100g
vehnänidut 0,94 mg/100g
soijapavun idut 0,93 mg/100g
broileri 0,9 mg/100g
sardiinisäilyke 0,9 mg/100g
kokojyvä 0,9 mg/100g
kalkkuna 0,8 mg/100g
pavut 0,8 mg/100g
retiisin idut 0,73 mg/100g
riisimurot 0,7 mg/100g
wakame (tuore) 0,7 mg/100g
kelp (tuore) 0,64 mg/100g
keittokinkku 0,6 mg/100g
ruisleipä 0,6 mg/100g
hiivaleipä 0,6 mg/100g
kokojyväleipä 0,6 mg/100g
linssin idut 0,57 mg/100g
sinimailasen (alfalafa) idut 0,56 mg/100g
peruna 0,4 mg/100g
pikakahvi 0,4 mg/100g
mungpavun idut 0,38 mg/100g
kindey-pavun idut 0,36 mg/100g
marsipaani 0,35 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,32 mg/100g
ruusukaalin idut 0,31 mg/100g
agar (tuore) 0,3 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 0,3 mg/100g
kerma 0,3 mg/100g
banaani 0,26 mg/100g
okra 0,26 mg/100g
kantalupenmeloni 0,23 mg/100g
hunajameloni 0,23 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 0,2 mg/100g
karrageenilevä, irlanninlevä 0,17 mg/100g
äidinmaito 0,16 – 0,26 mg/100g
sipuli (raaka) 0,14 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,1 mg/100g
omena 0,1 mg/100g
olut 0,1 mg/100g
päärynä (tuore) 0,07 mg/100g
kookosmaito 0,05 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kanssa) 0,05 mg/100g
päärynä (säilyke) 0,02 mg/100g
Saantisuositus
Ei asetettu, arvellaan 4-7 mg. Hankala asettaa koska elimistö tuottaa B5-vitamiinia myös itse.
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Yleensä riittävä?
Imeytymistä vahvistaa
PABA, probiootit, C-vitamiini, E-vitamiini, A-vitamiini, B-ryhmän vitamiinit, kromi?, natrium?, kalium?, sinkki?, fosfori?
Imeytymistä heikentää
Metyylibromidi (käytetään antamaan savustettua makua ruokiin), kupari, liiallinen B1-vitamiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Stressi
Runsas alkoholin nauttiminen
Runsas kahvin ja/tai teen juominen
Antibiootit
Tupakointi
Yksipuolinen ravinto
Muiden B-vitamiinien puutokset
Raskaus
Imetys
Puutosraja
Puutosoireet
väsymys
lihasten heikkous
tuntoharhat jalkapohjissa ja varpaissa (polttava, pistelevä, tykyttävä tunne)
unettomuus
masennus
ruokahaluttomuus
ruuansulatusongelmat
päänsärky
oksentelu
vatsakipu
hengitystietulehdukset
psykoosi
ennenaikainen synnytys
kohtukuolemat
epämuodostumat vastasyntyneillä (suulakihalkio, selkärankahalkio (spina bifida))
henkisesti jälkeenjääneet vauvat
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Hermosärky
PMS
Iho-ongelmat
Reumaattinen artriitti
Hengitysteiden allergiset reaktiot (limanmuodostuksen vähentäminen)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
4 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
yli 10 g/vrk. Yleensä poistuu elimistöstä nopeasti virtsan mukana, joten yliannoksen ei uskota olevan vaarallista.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ripuli
Turvotus
Triviaa
R.J. Williams eristi riisinkuoresta vuonna 1939. Esiintyy luonnossa D-pantoteenihappona. Käytetään yleisesti myös nimeä B5-vitamiini.
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Kaikki elävät eläimet ja kasvit sisältävät sitä. Eläimillä puutos näkyy ruuansulatushäiriöinä, ihomuutoksina ja pigmenttikatona (karvapeitteen harmaantuminen).
B5-vitamiinin määrää elimistössä mitataan verikokeella. Tulos varmistetaan mittaamalla koentsyymi A:n aktiivisuus.

B6-vitamiini (pyridoksiini, pyridoksaali, pyridoksamiini)
Vesiliukoinen vitamiini, joka ei poistu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Puute on harvinaista Suomessa, sen sijaan yleistä Ranskassa ja Saksassa. Pakastus tuhoaa 40%, säilöntä 60-80% (purkkiruoka), viljan jauhaminen ja kuorien poisto 50-90%. Maidon B6-vitamiinista tuhoutuu n. 20% pastöroitaessa. Keittäminen ei tuhoa B6-vitamiinia, mutta keitinveteen katoaa 15%, ellei sitä oteta talteen. Lisätään eineksiin hydrokloridina ja fosfaatteina.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Suojaa hermosoluja ja tuottaa hermoston välittäjäaineita
Osallistuu proteiiniaineenvaihduntaan (muuttaa metioniinia kysteiiniksi).
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla T- ja B-solujen sekä neutrofiilien toimintaan.
Edistää magnesiumin ja sinkin imeytymistä.
Tarvitaan veren muodostumiseen ja linoleenihappon muuntamiseen
Mistä saa?
kuivattu oluthiiva 4,2 mg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 3,5 mg/100g
kuivahiiva 2 mg/100g
vehnänalkiot 1,8 mg/100g
vehnäleseet 1,4 mg/100g
auringonkukansiemenet 1,3 mg/100g
hiivauute 1,3 mg/100g
lohi 1 mg/100g
kirjolohi 1 mg/100g
naudanmaksa 0,8 mg/100g
seesaminsiemenet 0,8 mg/100g
kaurahiutaleet 0,75 mg/100g
sianmaksa 0,68 mg/100g
tuore hiiva 0,6 mg/100g
hasselpähkinä 0,6 mg/100g
maapähkinä 0,6 mg/100g
nori (kuivattu) 0,59 mg/100g
soijajauhot 0,57 mg/100g
lihaliemiuute 0,53 mg/100g
banaani 0,51 mg/100g
kokojyväleipä 0,5 mg/100g
paprika 0,5 mg/100g
maapähkinävoi 0,5 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 0,5 mg/100g
lohi 0,49 mg/100g
tonnikala 0,46 mg/100g
lahna 0,45 mg/100g
siika 0,45 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 0,43 mg/100g
ruskea riisi 0,42 mg/100g
peruna 0,4 mg/100g
lehtikaali 0,4 mg/100g
parsakaali 0,4 mg/100g
maapähkinät (paahdettu) 0,4 mg/100g
särki 0,36 mg/100g
kirjolohi 0,31 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 0,31 mg/100g
omena 0,3 mg/100g
retiisin idut 0,28 mg/100g
herneet (idätetyt) 0,26 mg/100g
vehnänidut 0,26 mg/100g
ankerias 0,24 mg/100g
silakka 0,24 mg/100g
ahven 0,22 mg/100g
muikku 0,22 mg/100g
kampela 0,22 mg/100g
turska 0,22 mg/100g
maustesilli, suolasilli 0,22 mg/100g
made 0,22 mg/100g
seiti (pakaste) 0,22 mg/100g
ruusukaalin idut 0,22 mg/100g
hauki 0,21 mg/100g
kuha 0,21 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 0,2 mg/100g
linssin idut 0,19 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 0,18 mg/100g
soijapavun idut 0,17 mg/100g
kananmuna 0,11 mg/100g
sydän 0,11 - 0,38 mg/100g
sipuli (raaka) 0,1 mg/100g
herkkusieni 0,1 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 0,09 mg/100g
okra 0,08 mg/100g
mungpavun idut 0,08 mg/100g
kaakaojauhe 0,07 mg/100g
cantalupenmeloni 0,07 mg/100g
hunajameloni 0,07 mg/100g
vesimeloni 0,07 mg/100g
marsipaani 0,06 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,06 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 0,04 mg/100g
jogurtti 0,04 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 0, 03 mg/100g
spirulinalevä (tuore) 0,03 mg/100g
pavunidut 0,03 mg/100g
pikakahvi 0,03 mg/100g
kookosmaito 0,03 mg/100g
kerma 0,03 mg/100g
päärynä 0,02 mg/100g
suklaa 0,02 mg/100g
olut 0,012 - 0,042 mg/100g
päärynä (säilyke) 0,01 mg/100g
äidinmaito 0,009 – 0,17 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 1,5 mg, naiset 1,2 mg, lapset 1 mg, RDA 1,7 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 2,4 mg, naiset 1,7 mg
Imeytymistä vahvistaa
Magnesium, sinkki, probiootit, muut B-ryhmän vitamiinit, E-vitamiini, A-vitamiini, kromi?, natrium?, fosfori?, mangaani?, seleeni?
Imeytymistä heikentää
Rauta, kalsium, kupari, liiallinen B1-vitamiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Epilepsialääkkeet – ei sovi yhteen, B6-vitamiini heikentää lääkkeen imeytymistä
Parkinsonin taudin lääkkeet (Levodopa) – ei sovi yhteen, B6-vitamiin heikentää lääkkeen imeytymistä
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
Kortikosteroidit (kortisoni) – heikentävät B6-vitamiinin imeytymistä
Isoniatsidi (tuberkuloosilääke) – lisää B6-vitamiinin erittymistä
E-pillerit – lisäävät B6-vitamiinin erittymistä
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Yhdessä B6-vitamiinin kanssa E-vitamiini lievittää kuukautiskipuja ja kramppeja.
B6-vitamiini + sinkki, muodostavat aivojen välittäjäaineita
B6-vitamiini + magnesium, estävät munuaiskivien muodostumista
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Runsas lihan ja lihatuotteiden nauttiminen (proteiinikuormitus)
Liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien käyttö
Huono ravitsemus
Muiden vitamiinien puute
E-pillerit
Tuberkuloosilääkitys
Palovammat
Dialyysihoito
Sydäntaudit
Maksasairaudet
Raskaus
Stressi
Tupakointi
Kilpirauhasen liikatoiminta
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Raskaus
Imetys
Perinnöllinen kalkkiutumistaipumus (siis mikä???)
Puutosraja
alle 0,36 μg/100 ml veressä
Puutosoireet
Väsymys
Haluttomuus
Ärtyneisyys
Haavaumat huulissa
Suupielien halkeilu
Ihottumat
Huulien ihon hilseily
Kieli- ja suutulehdus
Kouristelu
Karies
Huono vastustuskyky
Migreeni
Vatsan turpoaminen
Sormien ja nilkkojen turvotus
Verisuonten kalkkiutuminen
Homokysteiini-aminohapon muodostuminen
Raskausmyrkytys
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Sydänpotilaat
Hormonikorvaushoito
Aamupahoinvointi
Influenssa
Silmätulehdus
Rakkotulehdus
Nesteen kertyminen nilkkoihin, sormiin ja vatsaan
Sideroblastinen anemia
Sokeri-intoleranssi
Rannekanavaoireyhtymä
PMS
E-pillereiden käytön yhteydessä (25 mg)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
2,2 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
Yli 50 mg pitkäaikainen vuorokausiannostus tai yli 200 mg kerta-annos vaurioittaa hermostoa. Kun veren B6-vitamiinipitoisuus ylittää 3 μg/100ml on kysymyksessä yliannos.
Kun B6-vitamiinin käyttö lopetetaan oireet helpottavat muutamassa kuukaudessa, ainoastaan hermovauriot ja selkäydinvaurio jäävät pysyviksi.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Huimaus
Vatsakivut
Huonovointisuus
Lihaskouristukset
Anemia
Hermovauriot (jalkojen ja käsien tunnottomuus, kävelyvaikeudet, pikkuesineiden käsittely vaikeutuu, tuntohäiriöt huulissa ja kielessä)
Pysyvät selkäydinvauriot (kävelyvaikeudet)
Ihovauriot
Maksavauriot
Triviaa
Paul Gyorgy eristi B6-vitamiinin maksasta, vuonna 1934. Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Eläinkokeissa puutoksen on havaittu aiheuttavan lihasheikkoutta ja anemiaa.
B6-vitamiinin puutetta joko verestä (ei kerro paljonko B6-vitamiinia on elimistössä) tai virtsasta (4-pyridoksiinihappo). Yleensä kuitenkin käytetään tryptofaanirasituskoetta.

B7-vitamiini (kasvutekijä mikro-organismeilla)
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen

B8-vitamiini (kasvutekijä mikro-organismeilla)
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen

B12-vitamiini (kobalamiini, syankobalamiini)
Vesiliukoinen vitamiini, joka varastoituu maksaan, munuaisiin ja lihaskudoksiin. Tätä vitamiinia ei tarvitse saada päivittäin. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Kasvit eivät sisällä B12-vitamiinia. Tuhoutuu auringonvalossa, kovassa kuumuudessa (grilli).
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Edistää lapsen kasvua.
Suojaa hermosolujen myeliinituppija ja vahvistaa hermostoa.
Auttaa verta tuottamaan punasoluja.
Osallistuu rasva-aineenvaihduntaan.
Poistaa syanideja elimistöstä.
Henkiset toiminnot
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla hieman T- ja B-solujen toimintaan
Mistä saa?
Ruuansulatuskanavan mikro-organismit tuottavat B12-vitamiinia.
spirulinalevä 200 μg/100g
naudanmaksa 110 μg/100g
keitetty maksa 99 μg/100g
poron maksa 84 μg/100g
nori (kuivattu) 57,6 mg/100g
sian maksa 40 μg/100g
maksapasteija 36 μg/100g
munuainen (keitetty) 34,3 μg/100g
naudan munuainen 31 μg/100g
äidinmaito 30 - 100 μg/100g
munuainen (paistettu) 26,7 μg/100g
munuainen 24 μg/100g
sinisimpukat 22 μg/100g
broilerin maksa 21 μg/100g
kaviaari 20 μg/100g
silakka (itämerestä) 16 μg/100g
sardiinit (öljyssä) 15 μg/100g
sian munuaiset 14 μg/100g
sydän 13-15 μg/100g
silakka 13 μg/100g
anjovis 11 μg/100g
makrilli 10 μg/100g
mäti 10 μg/100g
naudan sydän 10 μg/100g
maksamakkara 9,5 μg/100g
lihaliemiuute 8,3 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 8 μg/100g
hirvenliha 7,2 μg/100g
poronliha 7,2 μg/100g
maustesilli, suolasilli 7 μg/100g
kananmunan keltuainen 6,9 μg/100g
vasikanmaksa 6 μg/100g
mätitahna 5,2 μg/100g
etana 5 μg/100g
naudan kieli 5 μg/100g
ahven 5 μg/100g
kirjolohi 5 μg/100g
lohi 5 μg/100g
naudankieli 4,9 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 4,8 μg/100g
muikku 4 μg/100g
tonnikala 4 μg/100g
seiti (pakaste) 4 μg/100g
kirjolohi 3,3 μg/100g
sianliha 3 μg/100g
edamjuusto 2,8 μg/100g
naudanliha 2,8 μg/100g
lohi 2,6 μg/100g
kananmuna 2,5 μg/100g
maito 2,5 μg/100g
lampaanliha 2 μg/100g
kuha 2 μg/100g
muikku 2 μg/100g
särki 2 μg/100g
lahna 2 μg/100g
siika 2 μg/100g
hauki 2 μg/100g
ahven 1,9 μg/100g
ankerias 1 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 1 μg/100g
turska 1 μg/100g
kampela 1 μg/100g
made 0,8 μg/100g
hiivauute 0,5 μg/100g
kerma 0,2 μg/100g
olut 0,11-0,37 μg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 2 μg, lapset 1 μg, RDA 2,4 mg
Keskimääräinen saanti vuorokaudessa
Miehet 8,6 μg, naiset 5,7 μg
Imeytymistä vahvistaa
Mahalaukun limakalvon erittämä glykoproteiini ns. sisäinen tekijä (intrinsic factor), probiootit, kalsium, koboltti, B-ryhmän vitamiinit, E-vitamiini, C-vitamiini, D-vitamiini, seleeni?, kupari?, kalsium?, koboltti?, natrium?
Imeytymistä heikentää
Mahalaukun limakalvon sairaudet tai huono kunto, liiallinen foolihappo, liiallinen B12-, ja B1 -vitamiini, magnesium, sinkki, mangaani
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antasidit (vatsahappolääkkeet) – estävät B-vitamiinien imeytymistä
E-pillerit -estävät B12-vitamiinin imeytymistä
Kihtilääkkeet (kolkhisiini) –estävät B12-vitamiinin imeytymistä
Metformiini (diabeteslääkkeet) – estää B12-vitamiinin imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen.
Liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien käyttö
Tupakointi
Perniöösi anemia
Hemolyyttinen anemia
Vegaaniruokavalio pienillä lapsilla
Tiukka vegaaniruokavalio 5-30 vuoden ajan ellei syödä spiruliinaa.
Makrobioottinen ruokavalio
Runsaasti proteiineja sisältävä ruokavalio
Mahahaava
Mahakatarri
Helikobakteeri-infektio
Mahalaukun pienennysleikkaukset tai poistoleikkaus
Sisäisen tekijän puuttuminen, häiriöt mahalaukun toiminnassa
Rasvaripuli (Sprue)
Unilääkkeet
Kuume (pitkittynyt)
Krooniset infektiot
Maksasairaudet
Haimasairaudet
Kilpirauhasen sairaudet
Sisälmysloiset (lapamato, heisimato)
E-pillerit
Raskaus
Imetys
Vanhuus
Puutosraja
alle 0,01 μg/100 ml veriplasmassa. Puutoksen kehittyminen vie vuosia, koska maksassa on yleensä n. 6 vuoden varasto B12-vitamiinia.
Puutosoireet
väsymys
haluttomuus
kielen kipeytyminen
huono vastustuskyky
keskittymisvaikeudet
kuukautishäiriöt
jäsenten puutuminen ja pistely
käsien pigmentoituminen (tummaihoiset ihmiset)
muistihäiriöt
uniongelmat
punoittava ja kirvelevä kieli (kielitulehdus, glossiitti)
ruuansulatusongelmat
Perniöösi anemia (ruokahaluttomuus, ummetus ja ripuli vuorottelevat, polttava tunne kielessä, suutulehdus)
Megaloblastinen anemia
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Perniöösi anemia (näivetysveritauti) – lääkintä suonensisäisesti koko loppu elämän ajan
Megaloblastinen anemia (tärkeää erottaa onko kysymyksessä B12 –vitamiinin vai foolihapon puute)
Masennus
Paranoia
Psyykkinen väsymys
Muistihäiriöt
Maksan toimintahäiriöt
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
3 μg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
Yli 200 μg annokset säännöllisesti käytettyinä. Ruiskeena annettuna allergisia reaktioita.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Leberin tauti (silmäsairaus)
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Allergiset reaktiot
Ihottuma
Vinkuva hengitys
Ripuli
Kutina
Triviaa
Perniöösi anemia havaittiin 1849, kun englantilainen lääkäri T. Addison alkoi tehdä taudista havaintoja. Vielä vuonna 1889 tautia pidettiin parantumattomana. Vuonna 1920 tutkijat Minot ja Murphy osoittivat että syömällä raakaa maksaa tauti saatiin pysäytettyä. Vuonna 1929 amerikkalainen Castle löysi ”sisäisen tekijän” (intrinsic factor) mahanesteestä ja osoitti sen vaikutuksen taudin parantamisessa. 1941 pinaatista eristettiin foolihappo, jonka huomattiin myös vaikuttavan parantavasti kyseiseen tautiin. B12-vitamiinin eristi maksasta E. Lester Smith Iso-Britanniasta vuonna 1948 ja samoihin aikoihin saman havainnon teki myös K. Folkers Yhdysvalloista.
Runsas foolihapon käyttö voi kätkeä B12-vitamiinin puutteen. Puute on kuitenkin helppo todeta verikokeella.
B12-vitamiinin pitoisuus on helppo mitata, tiettyjen bakteereiden avulla, jotka tarvitsevat kasvuunsa B12-vitamiinia. Yleisempi tapa on kuitenkin mitata pitoisuuksia Schillingin testin avulla, jossa käytetään radioaktiivista B12-vitamiinia ja mitataan sen imeytyminen. Radioaktiivisuus virtsassa mitataan 24 tunnin sisällä.

B13-vitamiini (oroottihappo, eläinten glaktoositekijä)
Nykyään oroottihappoa ei lueta enää vitamiiniksi. Säilyy hyvin ruuanvalmistuksessa. Synteettisessä muodossa orotaattina.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Kuljettaa tiettyjä mineraaleja solukalvon läpi
Osallistuu RNA:n ja DNA:n aineenvaihduntaan
Mistä saa?
Elimistö tuottaa aminohappojen aineenvaihdunnan tuloksena
Maitohera
Juurekset
B-vitamiineja sisältävät ruuat
Saantisuositus

?
Imeytymistä vahvistaa
Muut B-ryhmän vitamiinit
Imeytymistä heikentää
Liiallinen B1-vitamiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Liiallinen sokerin ja jalostettujen hiilihydraattien käyttö
Puutosraja
?
Puutosoireet
Maksahäiriöt
Ennenaikainen vanheneminen
Solujen degeneraatio
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Kihti (4 g/päivä kuuden päivän ajan)
MS-tauti (pistoksina)
Krooninen hepatiitti (kalsiumorotaattina)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Turvallinen 4 mg/vrk asti.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Mikro-organismien kasvutekijä.

B14-vitamiini (ksantopteriini, B12-vitamiinin derivaatta)
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen

B15-vitamiini (Pangamiinihappo)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Häviää ruuanvalmistuksessa ja ruuan teollisessa käsittelyssä. Lisäravinteena kalsiumpangamaatti tai natriumpangamaatti, voi olla myös dimetyyliglysiini.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Pitää rasvan liuenneessa muodossa.
Kuljettaa happea soluseinämien läpi keuhkoista ja verestä lihaksiin ja sisäelimiiin
Alentaa elimistön hapentarvetta
Stimuloi stressinsietohormonien tuotantoa
Mistä saa?
riisi 200 μg/100g
maissi 150 μg/100g
kuivattu oluthiiva 128 μg/100g
kaurahiutaleet 106 μg/100g
vehnänalkiot 70 μg/100g
aprikoosinkivet 65 μg/100g
vehnäleseet 31 μg/100g
sian maksa 22 μg/100g
ohra 12 μg/100g
täysjyväjauhot 8 μg/100g
Saantisuositus
Ei asetettu.
Imeytymistä vahvistaa
Probiootit, E-vitamiini
Imeytymistä heikentää
Liiallinen B1-vitamiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Puutosraja
?
Puutosoireet
Solujen heikentynyt hapensaanti
Sydänsairaudet
Hermostohäiriöt
Aineenvaihduntahäiriöt
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Käytetty Venäjällä seuraavien tilojen hoitoon:
Astma
Verisuonten kalkkeutuminen
Sydänsairaudet
Diabetes
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
50-150 mg. Kalsiumpangamaatti on paremmin siedetty kuin natriumpangamaatti.
Yliannostus
Turvallinen 300 mg/vrk rajaan asti.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ihon punoitus
Triviaa
E.T. Krebs ja E. T. Krebs Jr eristivät ensimmäisen kerran 1951 aprikoosin siemenistä.
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Tutkittu paljon aikoinaan Neuvostoliitoissa (syöpä, alkoholismi, maksatulehdus, diabetes, myrkytykset), Yhdysvallat ja muu maailma eivät tunnusta pangamiinihappoa vitamiiniksi, kuten eivät myöskään sen vaikutuksia. Sitä kuitenkin on myytävänä lisäravinteena.

Foolihappo (folasiini, folaatti, B9-vitamiini, Bc-vitamiini, M-vitamiini, PGA)
Vesiliukoinen vitamiinin kaltainen aine, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Syntyy maksassa C-vitamiinin avulla. Puutos on hyvin yleistä Suomessa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Lämpö, valo ja ilma tuhoavat foolihappoa. Höyryttäessä katoaa 10%, painekeittimessä 20%, vedessä keitettäessä 25-50%. Maidon sterilointi vie 20-100%. Ruuan teollinen valmistus tuhoaa 65%. Uudelleenlämmitys vie loputkin.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Tarvitaan proteiinien tuotantoon.
Osallistuu veren punasolujen muodostukseen.
Pilkkoo kehon glykogenia
Auttaa kopioimaan perintötekijöitä uusiin soluihin.
Lisää vastustuskykyä vastasyntyneillä ja vauvoilla osallistumalla T-solujen ja B-solujen toimintaan
Alentaa homokysteiinin määrää yhdessä B6 ja B12 –vitamiinien kanssa eli alentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä
Mistä saa?
kuivahiiva 4 000 μg/100g
torula-hiiva 3 000 μg/100g
kuivattu oluthiiva 2 400 μg/100g
sian maksa 1 391 μg/100g
tuore hiiva 1 250 μg/100g
poron maksa 1226 μg/100g
broilerin maksa 1 166 μg/100g
naudan maksa 1 070 μg/100g
lihaliemiuute 1 040 μg/100g
hiivauute 1 010 μg/100g
vehnänalkiot 520 μg/100g
soijajauhot 430 μg/100g
munuainen 422 μg/100g
maksamakkara 420 μg/100g
pavut (kuivatut) 394 μg/100g
soijapapu 370 μg/100g
basilika (kuivattu) 274 μg/100g
vehnäleseet 260 μg/100g
kasvisliemikuutio 254 μg/100g
wakame 196 μg/100g
pinaatti 195 μg/100g
nokkonen 195 μg/100g
vehnälese 195 μg/100g
parsa 175 μg/100g
kuivattu kikherne 172 μg/100g
soijapavun idut 172 μg/100g
persilja 170 μg/100g
maissihiutale 166 μg/100g
sipuli (kuivattu) 166 μg/100g
kanamunankeltuainen 158 μg/100g
peruna 150 μg/100g
punajuuri 150 μg/100g
valkopapu (keitetty) 149 μg/100g
vihreä papu, härkäpapu 145 μg/100g
herneenversot 144 μg/100g
porkkana (kuivattu) 143 μg/100g
ruusukaali 135 μg/100g
parsakaali 130 μg/100g
tofu 130 μg/100g
kasvismakkara, soijasta 120 μg/100g
lehtikaali 120 μg/100g
parsakaali 113 μg/100g
maapähkinä 110 μg/100g
sianmaksa 110 μg/100g
linssin idut 100 μg/100g
linssi (punainen ja vihreä) 110 μg/100g
okra 100 μg/100g
maapähkinät 100 μg/100g
seesaminsiemenet 98 μg/100g
paprika 98 μg/100g
seesaminsiemen kuorineen 97 μg/100g
retiisin idut 95 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 94 μg/100g
ruusukaali 93 μg/100g
kanaliemikuutio 91 μg/100g
kalaliemikuutio 91 μg/100g
gluteeniton makaroni 87 μg/100g
palsternakka 87 μg/100g
pellavansiemen (kokonainen) 87 μg/100g
kukkakaali 85 μg/100g
kokojyvävilja 80 μg/100g
purjosipuli 82 μg/100g
kyssäkaali 82 μg/100g
kiinankaali 79 μg/100g
viinilehti (suolaliemeen säilötty) 78 μg/100g
hapankorppu 76 μg/100g
hasselpähkinä 72 μg/100g
ruishiutale, ruisjauho, ruislese 72 μg/100g
äidinmaidonkorvike jauhe 71,4 μg/100g
cashew-pähkinä 69 μg/100g
saksanpähkinä 66 μg/100g
vihreät pavut 64 μg/100g
ruusukaalin idut 61 μg/100g
mungpavun idut 61 μg/100g
kaura 60 μg/100g
lehtisalaatti 57 μg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 54 μg/100g
kauraleipä 54 μg/100g
maapähkinävoi 53 μg/100g
ruisleipä 51 μg/100g
marsipaani 45 μg/100g
kantarelli 44 μg/100g
sian munuaiset 42 μg/100g
kiivi 42 μg/100g
vehnänidut 38 μg/100g
kaakaojauhe 38 μg/100g
sinimailasen idut (alfalfa) 36 μg/100g
tilli 36 μg/100g
mango 36 μg/100g
mansikka 36 μg/100g
kananmunat 30 μg/100g
cantalupenmeloni 30 μg/100g
hunajameloni 30 μg/100g
ruskea riisi 29 μg/100g
appelsiini 27 μg/100g
kookospähkinä (tuore) 26 μg/100g
taimen 26 μg/100g
banaani 22 μg/100g
mandariini 21 μg/100g
sipuli (raaka) 16 μg/100g
porkkana 16 μg/100g
lehtiselleri 16 μg/100g
turska 16 μg/100g
sardiinit (öljyssä) 16 μg/100g
herkkusieni 16 μg/100g
kampela 15 μg/100g
tonnikala 15 μg/100g
muikku 14,7 μg/100g
ankerias 14 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 14 μg/100g
pavunidut 12 μg/100g
päärynä (tuore) 11 μg/100g
lohi 10,4 μg/100g
silakka 10,4 μg/100g
siika 10 μg/100g
seiti (pakaste) 10 μg/100g
maito 10 μg/100g
kananmuna 10 μg/100g
suklaa 10 μg/100g
spirulina-levä (tuore) 9 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 8 μg/100g
sipuli (kypsennetty) 8 μg/100g
kirjolohi 7 μg/100g
ahven 6 μg/100g
kuha 6 μg/100g
made 6 μg/100g
lahna 6 μg/100g
särki 6 μg/100g
hauki 6 μg/100g
omena 5 μg/100g
kirsikka 5 μg/100g
päärynä (säilyke) 5 μg/100g
kerma 4 μg/100g
sydän 4 μg/100g
olut 4 - 9 μg/100g
äidinmaito 3,7 – 8,5 μg/100g
persikka 3 μg/100g
vesimeloni 3 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 2,3 μg/100g
jogurtti 2 μg/100g
nori (kuivattu) 1,9 mg/100g
maustesilli, suolasilli 1,5 μg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 300 μg, vauvat 30 μg, alle 7-vuotiaat 50 μg, yli 7-vuotiaat 100 μg, raskautta suunnittelevat 400 μg, raskaana olevat 800 μg, RDA 400 μg
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Miehet 300 μg, naiset 240 μg
Imeytymistä vahvistaa
B6-vitamiini, probiootit, sinkki, C-vitamiini
Imeytymistä heikentää
Elohopea, liiallinen B1-vitamiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
Epilepsialääkkeet (fenytoiini) – poistaa foolihappoa elimistöstä
Antasidit (Pepcid, Zantac, Somac, Nimotop) – estävät foolihapon imeytymistä
Estrogeenivalmisteet – estävät foolihapon imeytymistä
Antibakteeriset valmisteet – estävät foolihapon imeytymistä
Metotreksaatti (reumalääkkeet ) –estää foolihapon imeytymistä
Nitrofurantoiini (virtsatietulehduslääke) – häiritsee foolihapon hyväksikäyttöä
Sulfasalatsiini (Crohnin taudin ja haavaisen paksusuolentulehduksen lääkitys) - häiritsee foolihapon imetymistä
Diureetit (tiamtereeni) – häiritsevät foolihapon hyväksikäyttöä
Suuret annokset foolihappoa voivat tyhjentää kehon B12-vitamiinivarastot.
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Raskaus
Imetys
Yksipuolinen ravinto (einekset, noutoruoka, vähäinen kasvisten syönti)
E-pillerit
Antibioottikuuri
Epilepsialääkkeet
Syöpälääkkeet
Asetyylisalisyylihappo
B12-vitamiinin puute
Sinkin puute
C-vitamiinin puute
Kuume (pitkittynyt)
Hemodialyysi
Maksasairaudet
Psoriaasi
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Puutosraja
alle 0,5 μg/100 ml seerumissa, alle 16 μg/100 ml punasoluissa. Puutos aiheuttaa megaloblastisen anemian 2-3 kuukaudessa.
Puutosoireet
Ihomuutokset
Sileä kieli
Suun haavaumat
Ruokahaluttomuus
Lihasheikkous
Pahoinvointi
Ripuli
Hiustenlähtö
Limakalvovauriot
Sydämen vajaatoiminta
Unettomuus
Muistihäiriöt
Masennus
Sekavuus
Magaloblastinen anemia (punasolujen vähyys ja suurikokoisuus)
Sikiökuolemat (spina bifida?, raskausmyrkytys, istukan ennenaikainen irtoaminen, keskenmenot)
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Vastasyntyneiden selkäydintyrän ja anemian ennaltaehkäisy
Sydänsairaudet
Mielenterveyshäiriöt
Kohdunsuun solumuutokset
Kihti (yli 25 mg/vrk)
Iensairaudet
Nivelrikko
Megaloblastinen anemia (tärkeää erottaa onko kysymyksessä B12 –vitamiinin vai foolihapon puute)
Skitsofrenia
Psykoosi
B-vitamiinien Imeytymishäiriöt
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
300 μg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla.
Yliannostus
Yli 2 mg annos aiheuttaa ihottumaa. Yli 15 mg:n annos antaa yliannostusoireita ja voi olla vaarallinen. Pistoksina annettuna saattaa aiheuttaa kuumetta.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Epilepsia
B12 –vitamiinin puute
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ripuli
Unettomuus
Ruokahaluttomuus
Pahoinvointi
Vatsan pingotus, ilmavaivat
Unihäiriöt
Ärtyisyys
Munuaisten toimintahäiriöt
B12-vitamiinin puute
Triviaa
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Eristettiin maksasta 1939 ja 1940 huomattiin sen olevan bakteerien kasvutekijä. 1945 Tom Spies totesi sen parantavan raskausajan anemian.
Ruotsissa kymmenesosalla väestöstä on foolihapon puute johtuen geneettisistä syistä, jotka heikentävät foolihapon imeytymistä ravinnosta.
Verestä, punasoluista tai veriseerumista foolihapon määrän mittaaminen on vaikeaa. Yleensä testituloksen varmistamiseksi mitataan foreminoglutamaatin (FIGLU) määrä virtsassa.

Biotiini (Koentsyymi R, H-vitamiini, B8-vitamiini, Bios II)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. Toimii parhaiten yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. Biotiinia on pieniä määriä kaikissa elintarvikkeissa. Puutos ei ole yleistä. Biotiini ei tuhoudu ruuanvalmistuksessa.
Vaikutus elimistössä
Suojaa ympäristömyrkyiltä.
Osallistuu hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan.
Kasvu
Ihon, hiusten, hermojen, luuytimen, hiki- ja sukupuolirauhasten terveys
Osallistuu energia-aineenvaihduntaan
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla B-solujen toimintaan
Mistä saa?
Suolistobakteerit tuottavat biotiinia runsain määrin.
kuivahiiva 200 μg/100g
torula-hiiva (kuivattu) 100 μg/100g
kuivattu oluthiiva 80 μg/100g
saksanpähkinät 74 μg/100g
maapähkinät 72 μg/100g
manteli 64 μg/100g
tuore hiiva 60 μg/100g
vehnäleseet 45 μg/100g
spirulinalevä 40 μg/100g
sian munuaiset 32 μg/100g
naudanmaksa 33 μg/100g
sianmaksa 27 μg/100g
hiivauute 27 μg/100g
kanamuna 25 μg/100g
kokojyvävilja 20 μg/100g
kaura 20 μg/100g
herkkusieni 16 μg/100g
vehnänalkiot 14 μg/100g
vehnänidut 12 μg/100g
sekasienet 12 μg/100g
silakka 10 μg/100g
hapankorppu 7 μg/100g
maksamakkara 7 μg/100g
täysjyväleipä 7 μg/100g
pakasteseiti 7 μg/100g
ruisleipä 6 μg/100g
kokojyväleipä 6 μg/100g
banaani 6 μg/100g
maissi 6 μg/100g
kirjolohi 5 μg/100g
naudanpaisti 5 μg/100g
riisi 3 μg/100g
sydän 3 μg/100g
marsipaani 2 μg/100g
kerma 1,4 μg/100g
päärynä 1 μg/100g
olut 1 μg/100g
sipuli (raaka) 0,9 μg/100g
sipuli (kypsennetty) 0,6 μg/100g
äidinmaito 0,4 – 1 μg/100g
omena 0,3 μg/100g
päärynä (säilyke) 0,1 μg/100g
Saantisuositus
Ei asetettu, arvellaan että 30-200 μg. Saantisuositusta on vaikea määritellä, koska myös suolistobakteerit tuottavat biotiinia.
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
40 μg
Imeytymistä vahvistaa
B2-, B3-, B6- ja A-vitamiinit, probiootit
Imeytymistä heikentää
Raa’an munanvalkuaisen avidiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antibiootit – estävät imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Runsas sokerin ja raffinoitujen hiilihydraattien syöminen
Antibioottikuurit
Sulfalääkitys
Runsas raakojen kanamunien syönti (kotijäätelö, munatoti, tartar-pihvi jne.)
Vatsalaukun pienennys tai poistoleikkaus
Elintarvikkeiden säilöntäaineet
Vastasyntyneen ruokkiminen kuivamaidolla
Pitkäaikainen letkuruokinta (suonensisäinen ravitsemus)
E-pillerit
Vaihdevuosivaivojen hormonilääkitys
Puutosraja

?
Puutosoireet
Kuiva, hilseilevä ihottuma (seborroinen dermatiitti)
Vauvoilla kuiva kasvojen iho ja päänahka
Kynsien lohkeilu
Väsymys
Masennus
Unettomuus
Pahoinvointi
Painonlasku
Kalpea, tasainen kieli
Ruokahaluttomuus
Lihaskivut
Hermosärky
Refleksien katoaminen
Hallusinaatiot
Hiustenlähtö
Hiusten harmaantuminen (ennenaikainen)
Kätkytkuolema?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Hiivasieni
Seborroinen ekseema (1-2,5 mg/vrk)
Leinerin tauti
Alopecia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
30 μg. Biotiinia käytetään monivitamiineissa ja kivennäisainevalmisteissa.
Yliannostus
Ei havaittu 10 mg/vrk annoksilla vauvoilla.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet

?
Triviaa
Eristettiin ensimmäisen kerran 1936. Paul Gyorgy löysi biotiinia maksasta 1941.
Luonnossa B-ryhmän vitamiinit esiintyvät aina yhdessä. Luonnollinen muoto on D-biotiini.

Amygdaliini (laetriili, nitrilosidit, B17-vitamiini)
Kuuluu samaan B-vitamiiniryhmää kuin pangamiinihappo. Muodostuu kahdesta sokerimolekyylistä (bentsaldehydistä ja syanidista) Ei kestä kuumuutta.
Vaikutus elimistössä
?
Mistä saa?
aprikoosinkivet 5 mg/kivi
persikankivet
omenansiemenet
karvasmanteli
kirsikankivet
luumunkivet
limetinsiemenet
päärynänsiemenet
ruohokasvit
limapavut
akasia
apilat
idut
pavut
marjat
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
Probiootit
Imeytymistä heikentää
Haitalliset yhteisvaikutukset
Puutosta aiheuttaa
Puutosraja
Puutosoireet
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Kokeiltu syöpälääkkeenä, koska sisältää inaktiivista syanidia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
0,25-1 g/vrk. Otetaan aterioiden yhteydessä. Ei suositella raskaana oleville.
Yliannostus
Johtuu syanidista. Ei suositella yli 1 g enempää päivässä.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
kylmä hiki
päänsärky
pahoinvointi
hengästyneisyys
siniset huulet
alhainen verenpaine
syöpä?
Triviaa
1950-luvulla E.T. Krebs ja E. T. Krebs Jr. eristivät sen aprikoosinkivistä
Toistaiseksi ei ole havaittu hyödyllisiä vaikutuksia.

Prokaiini (H3-vitamiini)
Ei katsota enää vitamiiniksi.

Koliini (amanitiini, lipotroopinen tekijä)
Vesiliukoinen vitamiinien kaltainen aine, jota elimistö tuottaa metioniini-aminohaposta ja rasvoista B12-vitamiinin ja foolihapon avulla. Elimistö varastoi koliinia. Lisäravinteissa muodossa koliinibitartraatti, koliinikloridi, fosfatidyylikoliini, lesitiini.
Vaikutus elimistössä
Keskushermoston toiminta
Aivojen välittäjäaine asetyylikoliinin tuotanto.
Poistaa rasvaa maksasta, koska toimii inositolin kanssa rasva- ja kolesteroliaineenvaihdunnassa.
Tehostaa muistia, koska edistää hermoimpulssien kulkua aivojen muistialueilla
Nostaa elimistön fosfaattitasoa
Mistä saa?
lesitiini 3 430 mg/100g
kuivattu maksa 2 170 mg/100g
naudan sydän 1 720 mg/100g
munankeltuainen 1 700 mg/100g
lesitiiniöljy 800 mg/100g
maksa 650 mg/100g
naudanpaisti 600 mg/100g
vehnänalkiot 505 mg/100g
kuivattu oluthiiva 300 mg/100g
murot 240 mg/100g
pähkinät 220 mg/100g
palkokasvit 120 mg/100g
sitrushedelmät 85 mg/100g
kokojyväleipä 80 mg/100g
lehtivihannekset 80 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 66 μg/100g
hedelmät 44 mg/100g
juurekset 40 mg/100g
maito 30 mg/100g
ruusukaalin idut 19,1 mg/100g
sinimailasen (alfalfan) idut 14,4 mg/100g
mungpavun idut 14,4 mg/100g
wakame 14 mg/100g
muscovado-sokeri 10,4 mg/100g
sokeri 2,8 mg/100g
soijapavut
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan olevan 0,5-1 g. Imeytyy elimistöön parhaiten lesitiinimuodossa.
Imeytymistä vahvistaa
B-ryhmän vitamiinit, kalsium
Imeytymistä heikentää
Metioniinin, B12-vitamiinin ja foolihapon puutostilat.
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Runsas sokerin ja raffinoitujen hiilihydraattien syöminen
Runsas alkoholinkäyttö
Diabetes
Puutosraja
?
Puutosoireet
Aineenvaihduntahäiriöt
Kasvun hidastuminen
Arterioskleroosi
Veritulpat
Sydäninfarkti
Rasvamaksa
Hermostovauriot
Korkea kolesteroli
Korkea verenpaine
Tulehdusherkkyys
Alzheimerin tauti
Muistihäiriöt
Histamiinipäänsärky
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Ateroskleroosi
Tromboosit
Korkea verenpaine
Alzheimerin tauti
Dementia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
Yliannostus
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ripuli
Pahoinvointi
Triviaa
Koe-eläimillä puutos aiheutti maksan rasvoittumista, maksakirroosia ja vaurioitti elimistön kykyä poistaa myrkkyjä.

Inositoli (Bios I, myo-inositoli, mesoinositoli)
Vesiliukoinen inositoli kuuluu B-ryhmän vitamiineihin, joka keräytyy luurankolihaksiin aivoihin, sydämeen, mahaan, munuaisiin, maksaan, vereen ja haimaan. Plasman inositolipitoisuus on yleensä 5 mg/l. Inositoli esiintyy viljatuotteissa ja vihanneksissa fytiinihappona, joka muodostuu inositolista ja fosoforista. Eniten inositolia on lesitiinissä.
Vaikutus elimistössä
Rasva- ja kolesteroliaineenvaihdunta, poistaa rasvaa maksasta
Normaali aivosolujen toiminta
Välittäjäaineiden toiminta
Nostaa elimistön fosfaattitasoa
Hiusten väri ja kunto
Mistä saa?
lesitiini 2 857 mg/100g
naudan sydän 1 600 mg/100g
täysjyvävehnä 850 mg/100g
vehnänalkiot 690 mg/100g
oluthiiva
lesitiiniöljy 360 mg/100g
maksa 340 mg/100g
ruskea riisi 330 mg/100g
naudanliha 260 mg/100g
sitrushedelmät 210 mg/100g
pähkinät 180 mg/100g
melassi 180 mg/100g
pavut 160 mg/100g
kokojyväleipä 100 mg/100g
hedelmät
muscovadosokeri 78 mg/100g
soijajauhot 70 mg/100g
spirulinalevä 35 mg/100g
sokeri 24 mg/100g
kaali
meloni
persikat
viinirypäleet
sipuli
pavut
liha
kananmunat
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan olevan noin 0,5 -1 g.
Imeytymistä vahvistaa
Kalsium, koliini, B-ryhmän vitamiinit
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Antibiootit
Runsas kahvinjuonti
Puutosraja
alle 5mg/l plasmassa
Puutosoireet
Iho-oireita (?)
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Ahdistus
Unihäiriöt (500 mg myoinositoli)
Diabetespotilaiden hermostovauriot
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
Yliannostus
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Triviaa
Inositoli eristettiin sokeritautia sairastavan potilaan virtsasta 1800-luvulla.
Puutos koe-eläimillä on aiheuttanut karvanlähtöä ja kasvuhäiriöitä
Diabeetikolla inositolin eritys virtsaan lisääntyy.

PABA (Para-aminobentsoehappo, Bx-vitamiini, B10-vitamiini, bakteerimuoto H-vitamiinista)
Paba on koentsyymi ja vesiliukoinen. Ei tietoa miten säilyy ruuanvalmistuksessa, luultavasti samoin kuin muutkin vesiliukoiset vitamiinit eli huonosti.
Vaikutus elimistössä
Vahvistaa ja ylläpitää suolen bakteerikantaa
Edistää B5-vitamiinin tuotantoa.
Osana foolihappoa
Osallistuu aineenvaihduntaan
Osallistuu kasvuun
Mistä saa?
Suolisto tuottaa vähäisiä määriä PABAa.
Maksa
Muna
Melassi
oluthiiva 100 μg/100g
leivontahiiva 6 μg/100g
Vehnänalkiot
Täysjyvävehnä
Hedelmät
Vihannekset
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan olevan 0,5-1 g.
Imeytymistä vahvistaa
Probiootit
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Sulfonamidilääkitys (virtsatietulehduksen hoitoon) yhdessä PABAn kanssa voimistaa hoidon vaikutusta ja vähentää PABAN imeytymistä tappamalla hyödylliset suolistobakteerit
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Sulfalääkkeet
E-pillerit
Hormonilääkitys
Puutosraja
?
Puutosoireet
Hiusten harmaantuminen
Väsymys
Masennus
Päänsärky
Ummetus
Anemia
Seksuaalisen halun väheneminen
Hedelmättömyys
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Skleroderma (sidekudossairaus)
Dermatitis herpetiformis
Vitiligo (Valkopälvi)
Suoliston halvaantuminen
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
30 mg/annos
Yliannostus
Yli 100 mg annoksia ei suositella.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ihon punoitus
Ihon kutina
Ihottuma
Pahoinvointi
Oksentelu
Maksavauriot
Munuaisvauriot
Sydänvauriot
Triviaa
D. D. Woods havaitsi ensimmäisen kerran PABA:n vuonna 1942 bakteerien kasvu tekijänä ja että sulfa-lääkkeet estävät sen toiminnan.
On olemassa viitteitä siitä että ihmisen elimistö voisi tehdä PABA:sta foolihappoa.
Eläinkokeissa se on todettu välttämättömäksi veren punasolutuotannolle sekä proteiinien hyväksikäytölle. Käytetty ulkoisesti aurinkovoiteissa suojaamaan ihoa auringon ultraviolettisäteiltä, viime aikoina sen on havaittu aiheuttavan DNA vaurioita ja sitä kautta syöpää. Monet PABAa sisältävät aurinkovoiteet ovat vedetty pois markkinoilta, eivät kuitenkaan kaikissa maissa. PABA:n nauttiminen ei poista hiusten harmaantumista.

Orto-aminobentsoehappo (L1-vitamiini, L2-vitamiini, adeniinin derivaatta)
Vaikutus ihmiselle?

Vakutus elimistössä

Saattaa vaikuttaa imetyksessä

C-vitamiini (askorbiinihappo, heksuronihapo, askorbyylipalmitaatti, askorbyylinikotiaatti)
Vesiliukoinen vitamiini, joka poistuu elimistöstä nopeasti. C-vitamiinia tarvitaan päivittäin, useita annoksia päivässä. Jos C-vitamiinia ei saa, elimistön varastoima C-vitamiini katoaa 1-4 kuukaudessa. Puutetta ilmenee jos ei syö kasviksia. C-vitamiini tuhoutuu helposti lämmön (keittäminen, paistaminen), valon, ilman ja varastoimisen vaikutuksesta, tämä on huomioitava ruokaa laitettaessa. Elimistö sopeutuu hitaasti muuttuneeseen C-vitamiinin saantiin.
Marjoista tuhoutuu n. 60% C-vitamiinista teollisesti prosessoitaessa. C-vitamiinia katoaa hedelmämehuista 50% sen jälkeen kun mehupakkaus on avattu. Kaikki C-vitamiini on täysin kadonnut 2 viikossa jääkaappisäilytyksessä. Kellarisäilytys tuhoaa C-vitamiinia asteittain, kuukaudessa tuhoutuu n. 35% ja 9 kuukauden päästä on jäljellä vain 25%.
Keitettäessä lehtivihanneksia niistä katoaa 30-65% C-vitamiinista, C-vitamiini säilyy keitinvedessä, joten se on hyvä käyttää ruuanlaittoon. Höyryttäminen vie 40% ja höyrytysveden voi myös käyttää ruuanlaittoon. Painekeitin vie 30%.
Juuresten keittäminen, kuoriminen ja muhennus vie 30-50%, kuorineen keittäminen 20-40%. Paahtaminen ja höyryttäminen 20-40%, Leipominen 20-40%.
Papujen säilöminen säilykepurkkeihin vie 95%, pakastaminen 80%.
Vaikutus elimistössä
Tukikudoksen kollageenin muodostus
Muodostaa verisuonten, ihon, hampaiden, ruston ja luuston sidekudosta.
Mukana yli 300 kemiallisessa prosessissa elimistössä.
Mukana immuunijärjestelmän toiminnassa, haavojen ja luiden paranemisessa, kasvussa, rasva-aineenvaihdunnassa (muodostaa karnitiinia, jota tarvitaan rasvahappojen kuljetukseen), hormonien tuotannossa, endorfiinien tuotannossa
Hidastaa ikääntymistä
Sitoo raskasmetalleja
Vaikuttaa antihistamiinisesti (lievittää ärsytystä)
Estää rasvaliukoisia vitamiineja härskiintymästä
Edistää raudan imeytymistä elimistöön
Välttämätön foolihapon, E- ja B12-vitamiinin hyväksikäytölle
Muodostaa kolesterolin kanssa sappihappoa, joka on tärkeää ruuan rasvojen pilkkomisessa
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla makrofagien ja neutrofiilien toimintaan.
Estää nitrosamiinien muodostumista ja neutraloi jo muodostuneita (nitrosamiinit liittyvät tietyntyyppisiin syöpiin ja niitä muodostuu ruuansulatuskanavassa amiineista ja nitriiteistä, joita muodostuu nitraateista)
Mistä saa?
Ihmisen munuaiskudos muodostaa jonkin verran askorbiinihappoa, mutta ei tarpeeksi.
ruusunmarja (Karjalanruusu, Rosa acicularis) 20 000 mg/100g
akerolakirsikkamehu 3 390 mg/100g
Camun hedelmäliha (Myrciaria dubia?) 2 994 mg/100g
terminalia fernantina-puun hedelmät 3150 mg/100g
akerolakirsikka 2 330 mg/100g
ruusunmarja (Villiruusu, Rosa canina) 1 250 mg/100g
ambla 600 mg/100g
ruusunmarjasose 415 mg/100g
guava 242 mg/100g
mustat viinimarjat 210 mg/100g
nori (kuivattu) 210 mg/100g
keltainen paprika 204 mg/100g
tyrnimarja 200 mg/100g
persilja 200 mg/100g
punainen paprika 185 mg/100g
nokkonen 175 mg/100g
vihreä paprika 150 mg/100g
mustaherukka 135 mg/100g
piparjuuri 120 mg/100g
parsakaali 120 mg/100g
lehtikaali 110 mg/100g
muurain, lakka, hilla 100 mg/100g
aurinkokuivattu tomaatti (öljyssä) 100 mg/100g
pihlajanmarja 98 mg/100g
ruusukaali 90 mg/100g
ruusukaalin idut 85 mg/100g
parsakaali 83 mg/100g
lakka 83 mg/100g
punakaali 80 mg/100g
ruusukaali 72 mg/100g
kiivi 71 mg/100g
mansikka 70 mg/100g
tilli 70 mg/100g
kukkakaali 70 mg/100g
kiivi 67 mg/100g
äidinmaidonkorvike jauhe 64 mg/100g
kyssäkaali 61 mg/100g
basilika (kuivattu) 61 mg/100g
vesikrassi 60 mg/100g
mansikka 60 mg/100g
vihanneskrassi 59 mg/100g
kurkku 59 mg/100g
mustaherukkamehu (höyrytetty, laimentamaton, sokeriton) 57 mg/100g
papaija 56 mg/100g
kurttukaali 55 mg/100g
appelsiini 51 mg/100g
sitruuna 51 mg/100g
valkokaali 50 mg/100g
oregano (kuivattu) 50 mg/100g
punaherukka 49 mg/100g
pinaatti 46 mg/100g
greippi 45 mg/100g
mustikka 44 mg/100g
litsi 42 mg/100g
lanttu 41 mg/100g
mandariini 41 mg/100g
ruohosipuli 41 mg/100g
nauris 40 mg/100g
purjosipuli 40 mg/100g
sipuli (kuivattu) 40 mg/100g
vadelma 38 mg/100g
valkokaali 37,4 mg/100g
kiinankaali 36 mg/100g
appelsiinitäysmehu 35 mg/100g
mango 35 mg/100g
parsa 35 mg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 35 mg/100g
karambola 35 mg/100g
voikukka 35 mg/100g
hapankaali 33,4 mg/100g
parsa 33 mg/100g
pavunidut (tuoreet) 30 mg/100g
karviainen 30 mg/100g
passionhedelmä 30 mg/100g
meloni 30 mg/100g
retiisin idut 29 mg/100g
retikka 26 mg/100g
lehtiselleri 25 mg/100g
cantalupenmeloni 25 mg/100g
hunajameloni 25 mg/100g
okra 25 μg/100g
herne 24 mg/100g
retiisi 24 mg/100g
tomaatti 23 mg/100g
palsternakka 20 mg/100g
porkkana 20 mg/100g
tarhapapu 20 mg/100g
keräsalaatti 18 mg/100g
lehtisalaatti 18 mg/100g
ananas 17 mg/100g
linssin idut 16,5 mg/100g
soijapavun idut 15,3 mg/100g
vihreä papu 15 mg/100g
avokado 15 mg/100g
raparperi 15 mg/100g
mustikka 15 mg/100g
mungpavun idut 13,2 mg/100g
endiivi 13 mg/100g
mung-pavun idut 13 μg/100g
omena 12-30 mg/100g (omenan kuoressa on eniten C-vitamiinia)
banaani 11 mg/100g
kakiluumu 11 mg/100g
herne (idätetty) 10,4 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 10,1 mg/100g
karpalo 10 mg/100g
kantarelli 10 mg/100g
latva-artisokka 10 mg/100g
punajuuri 10 mg/100g
kirsikka 10 mg/100g
banaani 10 mg/100g
aprikoosi 10 mg/100g
sipuli (raaka) 10 mg/100g
jättikurpitsa 9 mg/100g
kesäkurpitsa 9 mg/100g
peruna 9 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 8,2 mg/100g
lehtiselleri 8 mg/100g
juuriselleri 8 mg/100g
mango 7 mg/100g
persikka 7 mg/100g
vesimeloni 7 mg/100g
kirsikka 7 mg/100g
amerikansalaatti 7 mg/100g
porkkana 6,5 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 6 mg/100g
soijapapu 6 mg/100g
sydän 5-11 mg/100g
munakoiso 5 mg/100g
maa-artisokka 5 mg/100g
puolukka 5 mg/100g
äidinmaito 4 mg/100g
päärynä 4 mg/100g
viinirypäle 4 mg/100g
äidinmaito 3,5 – 7,8 mg/100g
kookospähkinä 3 mg/100g
saksanpähkinä 3 mg/100g
kelp (tuore) 3 mg/100g
wakame (tuore) 3 mg/100g
karrageenilevä, irlanninlevä (tuore) 3 mg/100g
vehnä (idätetty) 2,6 mg/100g
herkkusieni 2,1 mg/100g
viikuna 2 mg/100g
pekaanipähkinä 2 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 2 mg/100g
kookosmaito 2 mg/100g
marsipaani 2 mg/100g
maito 1,6 mg/100g
kerma 1,2 mg/100g
kuivattu aprikoosi 1 mg/100g
kuivattu kikherne 1 mg/100g
luumu 1 mg/100g
pavunidut (säilyke) 1 mg/100g
kuha 1 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,9 mg/100g
Saantisuositus
C-vitamiinia on hyvä saada ruuasta pieniä annoksia 3-5 kertaa vuorokaudessa.
Aikuiset 75 mg, lapset 30 mg, raskauden aikana 85 mg, imetyksen aikana 100 mg. RDA 60 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 98 mg, naiset 118 mg
Imeytymistä vahvistaa
B-vitamiinit, E-vitamiini, A-vitamiini, magnesium, kalsium, bioflavoinoidit, rauta, kupari, kalsium?, koboltti?, natrium?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
E-pillerit nopeuttavat C-vitamiinin hajoamista elimistössä 30-50%.
Kortikosteroidit (kortisoni) – heikentävät C-vitamiinin imeytymistä
Barbituraatit (unilääkkeet) - lisäävät C-vitamiinin erittymistä elimistöstä
Asetyylisalisyylihappovalmisteet (Aspiriini) – lisää C-vitamiinin erittymistä elimistöstä
Indometasiini (reumalääkkeet) – häiritsee C-vitamiinin hyväksikäyttöä
Antikoagulantit (verenhyytymistä estävät lääkkeet) - C-vitamiini estää lääkkeen vaikutusta ja lääke C-vitamiinin imeytymistä
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Parkinsonin taudin lääke (Lepodopa) + C-vitamiini = lääkkeen sivuvaikutukset vähenevät
C-vitamiini + E-vitamiini + kupari, auttavat taistelemaan syöpää vastaan
Puutosta aiheuttaa:
Runsas sokerin syöminen (sokeri salpaa solujen C-vitamiinireseptorit)
Pitkäaikainen stressi
Yksipuolinen ravinto (vähäinen kasvisten määrä ravinnossa)
Purkkikasvisten liiallinen syöminen
Paahtoleipää ja teetä -dieetti
Ravinnon liika kypsentäminen
Raakaravinnon puute
Runsas alkoholinkäyttö
Tupakointi
Diabetes
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Leikkaukset
Vatsahaava
Pohjukkaissuolen haavat
Vastustuskyvyn heikkeneminen
Raskaus
Imetys
Antibioottilääkitys
Kipulääkitys
Hormonilääkitys
E-pillerit
Palovammat
Asetyylisalisyylihappovalmisteet (aspiriini)
Kortikosteroidit (kortisoni)
Verenohennuslääkkeet
Nivelreumalääkkeet
Krooniset sairaudet (AIDS, dialyysipotilaat)
Tulehdustaudit (pitkittyneet)
Kilpirauhasen liikatoiminta
Tuberkuloosi
Ilmansaasteet
Puutosraja
Alle 0,4 mg/100ml veriplasmassaa tai 25 mg/100ml valkosoluissa. Jos valkosolujen C-vitamiinipitoisuus laskee alle 7 mg/100 ml keripukin riski kasvaa huomattavasti. Yleensä puutos ilmenee 1-4 kuukauden kuluttua, jos C-vitamiinia ei saa ollenkaan.
Puutosoireet
masennus
ärtyvyys
aloitekyvyttömyys
allergia
väsymys
yleinen heikkous
ruokahaluttomuus
unihäiriöt
alentunut vastustuskyky
haavojen hidas paraneminen
hiustenlähtö
päänsärky
näkyvät ja laajentuneet hiussuonet
verenpurkaumat ihossa
verenvuoto ikenistä, turvonneet ikenet
suonikohjut
peräpukamat
mustelmataipumus
lihaskivut
heikko stressinsietokyky
korkea kolesteroli
hampaiden irtoaminen
syöpä
sydäntaudit
harmaakaihi
Keripukki (limakalvojen ja sidekudoksen verenvuoto, nenäverenvuoto, paisuneet ja veriset ikenet, haavojen hidas paraneminen, lihas- ja nivelkivut)
kuolema
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Suuri päivittäinen C-vitamiinimäärä jaetaan 4-8 annokseen ja nautitaan tasaisesti päivän mittaan.
Anemia (100 mg)
Keripukki (250 mg/vrk)
Psyykkinen väsymys
Muistihäiriöt
Alkoholismi
Krooniset sairaudet
Syövän tukihoito (aikuiset 1500 mg, lapset 150 mg)
Korkea kolesteroli
Suonikohjut (biolavonoidit 1000mg + C-vitamiini 500 mg +E-vitamiini 400-600 Ky + lesitiini 5-15 g)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
60 mg. Lisäravinne nautitaan heti herättyä aamulla aterian yhteydessä.
Yliannostus
Yli 500 mg annokset aiheuttavat munuaiskivien muodostumista (oksalaattikivet) ja kuukautisrytmin muutoksia. 3 g kerta-annos on vielä kohtuullisen hyvin siedetty. 10-40 g aiheuttaa ripulia. Yli 80 g:n annokset vahingoittavat veren punasoluja.
Suuret C-vitamiiniannokset häiritsevät joidenkin muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymistä.
Yhtäkkinen suurten C-vitamiiniannosten käytön lopettaminen johtaa keripukkiin, koska elimistö on ehtinyt jo tottua suuriin C-vitamiiniannoksiin.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Metaboliset sairaudet, joissa elimistöön kertyy liikaa oksaalihappoa, kystiiniä tai virtsahappoa
Munuaissairaudet
Munuaiskivet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
ripuli
pahoinvointi
vatsakrampit
runsas virtsanmuodostus
immuunipuolustuksen heikkeneminen
ihottuma
verenvuodot
munuaiskivet
osteoporoosi
Triviaa
C-vitamiinin keksi 1907 Axel Holst yhdessä Alfred Fröhlichin kanssa.
Vuonna 1928 sitruunamehun vaikuttavaksi aineeksi tunnistettiin C-vitamiini. Albert Szent-Györgyi eristi aineen hedelmistä, paprikasta ja adrenaliinirauhasista 1922 Unkarissa. Vuonna 1932 Szent-Györgyi, W. A. Waugh ja C. G. King huomasivat että aine paransi keripukin. Szent-Györgyi sai ansioistaan Nobelin palkinnon 1937.
1970-luvulla Linus Pauling tutki paljon C-vitamiinia ja sen vaikutusta ihmisen terveyteen. Hän ehdotti päivittäismääräksi 1-4 g. Osa tutkijoista suhtautuu asiaan hieman rauhallisemmin arvellen päivittäistarpeeksi 150-250 mg.
Kaikki muut elävät olennot paitsi ihminen, apinat ja marsu pystyvät tuottamaan tarvitsemansa C-vitamiinin itse. Ihmisen oma C-vitamiinin tuotanto ei riitä elimistön tarpeisiin.
On olemassa rasvaliukoinen C-vitamiini (askorbyylipalmitaatti).
C-vitamiini kykenee ylittämään aivoja suojaavan veri-aivoesteen.
Apinoiden C-vitamiinin päivittäistarve on 3-5 g.
C-vitamiini vaikuttaa veri- ja virtsakokeiden tuloksiin häiriten virtsan sokeripitoisuuden mittausta.
C-vitamiinin määrää elimistössä mitataan yleensä mittaamalla sen määrä veriplasmasta ja poistuva määrä virtsasta. Mitä enemmän C-vitamiinia on virtsassa, sen enemmän sitä on yleensä elimistössä, koska elimistö poistaa liiallisen. Pätevämpi tapa olisi mitata C-vitamiinin määrä valkosoluista, mutta se on liian työlästä. Niinpä C-vitamiinin määrän mittaus antaa vain oletustuloksen.

D-vitamiini (kalsiferoli, ergosteroli, viosteroli, ergokalsiferoli (D2), kolekalsiferoli (D3))
Rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu rasvakudokseen, maksaan, ihoon, aivoihin, haimaan ja luihin, joista elimistö ottaa sitä käyttöönsä tarvittaessa. Ihmisen kaikissa soluissa on D-vitamiinireseptorit. Puutostila harvinainen. Elimistö kykenee valmistamaan D-vitamiinia itse auringonvalosta. D-vitamiini muodostuu useasta eri aineesta ja ei oikeastaan ole edes vitamiini. D2 (ergokalsiferoli) on vegetabiilinen muoto ja D3 (kolekalsiferoli) animaalinen muoto. Ergosterolia on sienissä. 1 μg (D3-vitamiinia) vastaa 40 ky (kansainvälinen yksikkö). 1 Ky D-vitamiinia on noin 0,025μg. D-vitamiini ei häviä ruuanvalmistuksessa.
Vaikutus elimistössä
Vaikutukset ovat hormonaalisia.
Hampaiden ja luuston kehitys
D-vitamiinista muodostuva hormoni kalsitrioli lisää kalsiumin imeytymistä suolistosta elimistöön ja vaikuttaa yhdessä lisäkilpirauhasen kanssa.
Sitoo elimistöön kalsiumia ja fosforia.
Säätelee solujen jakautumista
Osallistuu immuunipuolustukseen vaikuttamalla jonkin verran B-solujen toimintaan
Mistä saa?
Iholla D2-vitamiinin esiastetta (7-dehydrokolesteroli) valmistuu kolesterolista. Auringonvalo muuttaa esiasteen D-vitamiiniksi. Määrä riippuu siitä miten paljon ihoa auringolle paljastetaan ja kuinka kauan auringossa oleillaan.
D2 (vegetabiilinen, kasveissa ja sienissä) imeytyy 5-10 kertaa paremmin kuin D3 (animaalinen, selkärankaisissa).
siitake (pillistö saaneet UV-säteilyä) 1 150 μg/100g
maitake (pillistö saanut UV-säteilyä) 797,5 μg/100g
siitake (valossa kasvanut) 275 μg/100g
turskanmaksaöljy 210 μg/100g
kalanmaksaöljy 200-750 μg/100g
herkkusieni (valossa kasvanut) 96,9 μg/100g
reishi (pillistö saaneet UV-säteilyä) 69 μg/100g
kantarelli 62,5 μg/100g
suppilovahvero 27 μg/100g
ankerias 25,6 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 25,6 μg/100g
kuha 24,6 μg/100g
siika 22,1 μg/100g
silakka 21,1 μg/100g
savusilli 21 μg/100g
makrilli 17,5 μg/100g
kantarelli (paistettu) 15,9 μg/100g
maustesilli, suolasilli 15,4 μg/100g
lahna 14 μg/100g
muikku (järvi) 13 μg/100g
muikku 12,7 μg/100g
sienet (auringonvalossa kasvaneet) 12,5 μg/100g
lohi 12,5 μg/100g
kissakala 12,5 μg/100g
maitake 11,5 μg/100g
portobello (valossa kasvanut) 11,5 μg/100g
ruijanpallas 11 μg/100g
särki 10 μg/100g
sinipallas 10 μg/100g
kasvisrasvalevitteet 10 μg/100g
äidinmaidon korvike jauhe 9,6 μg/100g
mäti 9,5 μg/100g
lohi (öljyssä) 8,9 μg/100g
kaviaari 8,6 μg/100g
ahven 8,5 μg/100g
sillisäilyke 8,3 μg/100g
ahven 8 μg/100g
lipeäkala 7,8 μg/100g
sardiinit 7,5 μg/100g
kirjolohi 7,3 μg/100g
tonnikala 7,2 μg/100g
margariini 7-7,5 μg/100g
tuore silli 7 μg/100g
turska 7 μg/100g
hauki 6,7 μg/100g
rouskut 5,5 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 5,8 μg/100g
munankeltuainen 5,26 μg/100g
sardiinit (öljyssä) 5,2 μg/100g
kirjolohi 5,1 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 3,2 μg/100g
hauki 3 μg/100g
kananmuna 2,7 μg/100g
taimen 2,1 μg/100g
margariini 2,1 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 1,7 μg/100g
reishi (pimeässä kasvanut) 1,65 μg/100g
seiti (pakaste) 1,5 μg/100g
maksa 1,1 μg/100g
maito 0,4 μg/100g
sianliha 0,6 μg/100g
kampela 0,7 μg/100g
voi 0,7 μg/100g
made 0,5 μg/100g
naudanliha 0,4-0,7 μg/100g
herkkusieni (pimeässä kasvanut) 0,45 mg/100g
naudan maksa 0,38 μg/100g
sienet (ilman valoa kasvaneet) 0,35 μg/100g
siitake (pimeässä kasvanut) 0,25 - 2,5 μg/100g
portobello (pimeässä kasvanut) 0,25 μg/100g
juusto 0,2 μg/100g
kuohukerma 0,16 – 0,25 μg/100g
marsipaani 0,13 μg/100g
kevytkerma 0,08 - 0,125 μg/100g (riippuen onko kesä vai talvi)
äidinmaito 0,01 -0,12 μg/100g
Lapsille annetaan D-vitamiinitippoja kahden viikon iästä 2 vuoden ikään.
Saantisuositus
2-60 –vuotiaille riittää yleensä ravinnosta saatava D-vitamiini.
Aikuiset 10 μg/400 ky, lapset 0-6 kk 8,5 μg, 7 kk-2 v 7,5 μg, yli 60-vuotiaat 20 μg/800 ky, RDA 400 ky
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 10,4 μg, naiset 7,2 μg.
Imeytymistä vahvistaa
Sappi auttaa imeytymistä suolesta, rasvat ja öljyt, B12-vitamiini, E-vitamiini, kalsium, magnesium, natrium, kupari, seleeni
Imeytymistä heikentää
A-vitamiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Kalsiumin ja D-vitamiini pitkäaikainen yhteiskäyttö johtaa kudosten kalkkiutumiseen (munuaiset, sydän, keuhkot), tuhoaa verisuonien kimmoisuuden, nostaa verenpainetta, lisää verisuonten kalkkiutumista (kalsifylaksia).
D-vitamiini edistää lyijyn imeytymistä elimistöön.
D-vitamiini edistää fosforin imeytymistä elimistöön = osteoporoosi.
Antasidit (happoa sitovat lääkkeet) + D-vitamiini = veren magnesiumpitoisuus kohoaa liian korkeaksi
Klooritiatsidi, hydroklooritiatsidi, indapamidi (diureetit) + D-vitamiini = elimistöön kertyy vaarallisia määriä kalsiumia, vakavat munuaisvauriot
Barbituraatit (unilääkkeet) – estävät D-vitamiinin esiasteen muuntumista D-vitamiiniksi
Kortikosteroidit (kortisoni) – heikentävät D-vitamiinin imeytymistä
Neomysiini (antibiootit) – estävät D-vitamiinin imeytymisen
Epilepsialääkkeet (fenytoiini) – poistaa D-vitamiinia elimistöstä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin nauttiminen
Raskaus
Imetys
Liikkumattomuus
Riittämätön auringossa oleskelu
Täyssuojaavien aurinkotuotteiden käyttö
Uskonnollisista tai muista syistä käytetty peittävä vaatetus auringossa kesällä
Tumma ihonväri; afrikkalaiset, afroamerikkalaiset, aasialaiset, aboriginaalit jne.
Yötyö, jos päivisin ei ulkoilla
Kolesterolilääkitys
Kortisonilääkitys
Unilääkkeet
Vegaaniruokavalio, ellei syödä sieniä
Makrobioottinen ruokavalio, ellei syödä sieniä
Ruokavalio, joka ei sisällä kalaa eikä sieniä
Ruokavalio, joka sisältää runsaasti lihaa ja viljatuotteita, mutta vähän kalsiumia –sisältäviä elintarvikkeita
Ilmansaasteet
Maksasairaudet
Haimasairaudet
Vatsalaukun pienennusleikkaus tai poistoleikkaus
Puutosraja
Alle 2,5 μg/vrk annos vanhuksilla. 35 nmol/l tai10 ng/ml, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini. Koska tarkan D-vitamiinipitoisuuden määrän mittaaminen elimistöstä on hyvin vaikeaa, puutosraja on kiistanalainen, sillä puutosta ei yleensä huomaa ennen kuin tulee puutosoireita.
Puutosoireet
Riisitauti lapsilla (lapsen luusto on pehmeää, hampaat puhkeavat myöhään, jalat taipuvat länkisääriksi, kävely on kivuliasta ja voi viivästyä, takaraivon luumassa jää pehmeäksi ja antaa periksi).
Riisitauti aikuisilla (lihaskrampit, heikot ja arat luut, epilepsian tyyppiset kohtaukset)
Osteomalasia (luiden pehmeneminen), vain jos elimistössä ei ole tarpeeksi kalsiumia
Syöpä? Tutkimukset tulkinnanvaraisia
Diabetes? Tutkimukset tulkinnanvaraisia
Psoriaasi?
MS-tauti?
Influenssa???
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Riisitauti
Luiden pehmeneminen
Kolesterolilääkityksen aikana
Aineenvaihduntasairauksien hoito
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
10 μg / 400 ky. Lisäravinne nautitaan ruuan kanssa. Raskaana olevien naisten sekä imettävien naisten on syytä neuvotella lääkärinsä kanssa ennen lisäravinteiden nauttimista.
Yliannostus
D-vitamiinin imeytyminen eri ihmisillä on yksilöllistä ja riippuu monista tekijöistä, joku sietää suurempia annoksia kuin joku toinen. Tämän vuoksi tarkkaa yliannosrajaa on mahdotonta asettaa. Yli 10 μg annoksen ylittäminen päivässä ei hyödytä ketään, älä siis ylitä 10 μg päivittäisannosta. Jatkuva liikasaanti johtaa yliannostukseen (yli 25 μg tai 1000 KY) eli veren kalsiumtason nousuun, kun kalsiumia vapautuu luista ja kertyy pehmytkudoksiin (valtimoiden seinämät, munuaiset, sydän, keuhkot ja muut pehmeät kudokset ja elimet).
Yli 100 μg annokset ovat terveydelle vaarallisia. 1,2 mg (50 000 KY) kerta-annos on hengenvaarallinen. 2,5 mg (100 000 KY) annos johtaa munuaisvaurioon ja ajan kuluessa kuolemaan.
Liian runsas D-vitamiini on haitallista sikiölle (luustovauriot) ja vauvoille. Tarkista äidinmaidonvastikkeen D-vitamiinipitoisuus! Ilmenee korkeina veren kalsium-pitoisuuksina.
Auringonpistoksen arvellaan olevan D-vitamiinin myrkytystila, jolloin elimistö saa liikaa D-vitamiinia.
Kesällä 3 tuntia aurinkoa PELKÄSTÄÄN kasvoille (vaalea iho) antaa 10 μg D-vitamiinia. Jos koko keho saa aurinkoa, tarvittava määrä tulee täyteen huomattavasti lyhyemmässä ajassa.
Suuret annokset D-vitamiinia vapauttavat kalsiumia ja fosforia luista.
D-vitamiini on vitamiineista toksisin! D-vitamiinilisiä ei pidä nauttia kevyin perustein.
Ainoa keino pysäyttää D-vitamiinimyrkytys on lopettaa D-vitamiinin ja kalsiumin nauttiminen kokonaan. Ei ole olemassa ainetta, jolla ylimääräinen D-vitamiini saataisiin poistumaan elimistöstä, koska se kertyy kudoksiin. D-vitamiinin aiheuttamat munuaisvauriot ovat pysyviä.
Harkitse tarkkaan omalla kohdallasi D-vitamiinivalmisteiden käyttöä kesällä. Kaikki ei sovi kaikille.
Jos keräät sieniä, asettele sienet pillistö alaspäin sienikoriin (aurinkoisella ilmalla sienessä), jotta et saisi sienistä yliannosta D-vitamiinista. Oireet ovat samanlaiset kuin sienimyrkytyksessä. Mitä aukinaisempi on sienen pillistö, sen enemmän D2-vitamiinia muodostuu.
Pahentaa seuraavia sairauksia:
Sydän-verisuonitaudit
Verisuonten kalkkiutuminen
Munuaissairaudet
Maksasairaudet
Sarkoidoosi
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ruokahaluttomuus
Pahoinvointi
Silmien tulehtuminen
Silmien kutina
Silmien valoherkkyys
Väsymys
Heikotus
Masennus
Oksentelu (erityisesti lapsilla ja nuorilla)
Päänsärky (jatkuva)
Jano (jatkuva)
Pyörtyily
Rytmihäiriöt
Vatsakipu (kova)
Ummetus (lapsilla ja nuorilla) ja ripuli vaihdellen
Metallin maku suussa
Tihentynyt virtsaamistarve (erityisesti yöllä)
Luiden särky
Lihaskipu
Samea virtsa
Mielialan muutokset
Lapsilla kasvun pysähtyminen
Korkea verenpaine
Korkea kolesteroli
Maksan alkoholinsietokyky heikkenee
Vakavat munuaisvauriot
Vakavat verisuonivauriot
Kalsiumtasapainon järkkyminen – kalsiumia vapautuu luustosta – osteoporoosi
Kalsiumia imeytyy pehmytkudoksiin (sydän, munuaiset, verisuonet - kalkkiutuminen)
Kalsiumia poistuu virtsan mukana suuria määriä - munuaiskivet
Tajuttomuus
Kuolema
Triviaa
Kalanmaksaöljyn ja auringonvalon parantava vaikutus riisitautiin huomattiin 1918. Vuonna 1920-luvulla huomattiin että auringon UV-säteilyllä on merkitystä D-vitamiinin muodostumisessa. Vuonna 1923 Harry Steenbock huomasi että jos orgaanista materiaalia (ruokaa) säteilytti UVB-valolla (aallonpituus 270-300 nm), sen D-vitamiinipitoisuus nousi. Tätä tekniikkaa käytetään mm. maidon D-vitamiinipitoisuuden nostamiseen. Samalla tavalla sieniä ja kasveja säteilyttämällä niiden D-vitamiinipitoisuutta saadaan nostettua. Picnic-lounas on siis hyvä vaihtoehto jos kärsii D-vitamiinin puutteesta.
D-vitamiinin kemiallinen rakenne selvitettiin 1930-luvulla. E. Mallanby eristi D-vitamiinin turskanmaksaöljystä v. 1930.
Ihon melaniini suojaa ihoa liialliselta auringosta saatavalta D-vitamiinilta. Vaaleassa ihossa aurinko tuottaa 3-6 kertaa enemmän D-vitamiinia kuin tummassa. Mikäli D-vitamiinitasot elimistössä ovat jo täynnä, elimistö tuottaa auringosta saatavasta D-vitamiinista inaktiivista rasva-ainetta (lumisterolia). 1 mg l-alfatokoferolia vastaa 1,49 KY d-alfatokoferoliasetaattia. Iho suojautuu liialliselta D-vitamiinilta ruskettumalla. Yleensä 20 minuutin altistuminen päivässä auringolle riittää, jos olet vaaleaihoinen, tummempi-ihoinen tarvitsee 1-2 tunnin altistuksen.
Osa linnuista ja nisäkkäistä saa tarvitsemansa D-vitamiinin nuolemalla tai sukimalla höyhenistön tai karvojen pinnalla olevaa öljyä, johon on muodostunut D-vitamiinia auringonvalon ansiosta.
Vuonna 2010 D-vitamiinia lisättiin 50% enemmän maitotuotteisiin Suomessa. Koska ihmiset saivat nyt enemmän D-vitamiinia, täytyi D-vitamiinin suositusrajaa nostaa vuonna 2011, joten nyt suosituksen ja vaarallisen annoksen raja-alue on nyt sama. Jatkossa näemme mitä tästä seuraa.
D-vitamiinia mitataan elimistöstä kalsidioli-pitoisuuksina verenkierrosta. Kalsidioli on D-vitamiinista maksassa muodostuva aine, jota verenkierto kuljettaa kudoksiin ja munuaisiin. Sen pitoisuus veressä ei kerro elimistön D-vitamiinipitoisuuden vähäisyydestä yhtään mitään. Sen sijaan sen suuri pitoisuus veressä voi kertoa liiasta D-vitamiinista elimistössä, joka kertyy kudoksiin. Samoin tekee D-vitamiinin pitoisuus imunesteessä (lymfa).
Luiden kuntoa voidaan mitata röntgenlaitteella ja mittaamalla emäksisen fosfataasin pitoisuus verestä. Kumpikaan testi ei kerro mitään D-vitamiinin määrästä elimistössä, vaan siitä ovatko luut ehkä haurastumassa.
Runsas kalsiuminmäärä veressä sekä runsas virtsahapon määrä veressä kertoo että elimistössä on liikaa D-vitamiinia. Jos veressä on vähän kalsiumia ja fosfaatteja, silloin yleensä myös D-vitamiinia on vähän.

E-vitamiini (tokoferoli, tokotrienoli)
E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka kertyy lisämunuaisiin, kiveksiin, kohtuun ja rasvakudokseen. E-vitamiineja on olemassa 8 eri varianttia (alfa-, beeta-, gamma- ja deltatokoferoli sekä alfa-, beeta-, gamma- ja deltatokotirenoli), joista alfatokoferoli on tehokkain. Sen osuus ravinnossa olevasta E-vitamiinista on myös suurin. Suomessa E-vitamiininsaannista on puutetta n. 50%:lla väestöstä.
E-vitamiini kestää hyvin kuumaa, mutta säilyy huonosti kylmässä. Eltaantuu helposti valon ja ilman vaikutuksesta. Pakastimessa E-vitamiini menettää tehonsa muutamassa viikossa, muutamassa kuukaudessa E-vitamiini on kokonaan kadonnut.
Teollinen käsittely poistaa 92% valkoisten vehnäjauhojen E-vitamiinista. Ruuan keittäminen rasvassa tuhoaa 70-90% E-vitamiinista. Härskiintyneet öljyt ja rasvat tuhoavat E-vitamiinia. Rasvakeittimen jatkuva käyttö takaa sen että E-vitamiinia ei saada tarpeeksi.
Keittäminen vedessä tuhoaa 30% E-vitamiinista. Teollinen säilöminen säilykepurkkeihin 80%.
E-vitamiini toimii vain vitamiinimuodossa. 1 mg (delta-alfatokoferolia vastaa) 1,36 KY. 1 KY E-vitamiini on 0,7 μg delta-alfatokoferolia. 1 TE (tokoferoliekvivalentti) = 0,67 mg = 1,49 KY.
Vaikutus elimistössä
Suojaa syövältä, kalkkiutumiselta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta.
Suojaa soluja ja punasoluja vapaiden radikaalien hyökkäyksiltä.
Lisää hyvän HDL-kolesterolin osuutta.
Hidastaa prostaglandiinien syntymistä.
Ohentaa verta.
Vahvistaa vastustuskykyä, osallistumalla T- ja B-solujen sekä magrofagien toimintaan
Lievittää nivelreuma- ja nivelkulumakipuja.
Hidastaa elimistön rasvojen hapettumista (lipofuskiinin muodostumista aivoihin, keuhkoihin, munuaisiin, lihaksiin)
Osallistuu proteiinien muuntamiseen.
Mistä saa?
vehnänalkioöljy 215 mg/100g
soijaöljy 87 mg/100g
maissiöljy 66 mg/100g
auringonkukkaöljy 63 mg/100g
safloriöljy 49 mg/100g
maissiöljy 35 mg/100g
auringonkukansiemenet 38 mg/100g
manteli 27 mg/100g
vehnänalkiot 26 mg/100g
rypsiöljy 25-20 mg/100g
rypsiöljy 24 mg/100g
margariini 23 mg/100g
maapähkinäöljy 22 mg/100g
kalanmaksaöljy 20 mg/100g
spirulina-levä 19 mg/100g
maapähkinät 16,9 mg/100g
Becel 13 mg/100g
oliiviöljy 12 mg/100g
margariini 10-6 mg/100g
marsipaani 9,1 mg/100g
ankerias 8 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 8 mg/100g
maapähkinävoi 7,6 mg/100g
katkaravut 6,6 mg/100g
kuivattu aprikoosi 6,3 mg/100g
ruisjauho 5,3 mg/100g
agar (kuivattu) 5 mg/100g
oliiviöljy 4,6 mg/100g
nori (kuivattu) 4,6 mg/100g
persilja 3,7 mg/100g
kaurahiutaleet 3,3 mg/100g
kaakaojauhe 3,2 mg/100g
porkkana (kuivattu) 3,1 mg/100g
vehnäleseet 2,7 mg/100g
siika 2,7 mg/100g
lahna 2,6 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 2,3 mg/100g
kokojyväleipä 2,2 mg/100g
silakka 2,2 mg/100g
taimen 2,2 mg/100g
paprika 2,2 mg/100g
muikku (järvi) 1,6 mg/100g
nokkonen 1,6 mg/100g
tilli (tuore) 1,6 mg/100g
ahven 1,5 mg/100g
särki 1,5 mg/100g
voi 1,5 mg/100g
kananmuna 1,5 mg/100g
maustesilli, suolasilli 1,5 mg/100g
lohi 1,5 mg/100g
tomaatti 1,4 mg/100g
parsakaali 1,3 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 1,3 mg/100g
kuha 1,3 mg/100g
pinaatti 1,2 mg/100g
vesikastanja 1,2 mg/100g
kirjolohi 1,1 mg/100g
parsa 1,1 mg/100g
kurpitsa 1,1 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 1 mg/100g
ruusukaali 1 mg/100g
kampela 1 mg/100g
turska 1 mg/100g
tonnikala 1 mg/100g
wakame (tuore) 1 mg/100g
hauki 0,9 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 0,9 mg/100g
suklaa 0,9 mg/100g
kaura 0,9 mg/100g
lehtikaali 0,9 mg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 0,9 mg/100g
ruohosipuli 0,9 mg/100g
vihanneskrassi 0,9 mg/100g
kelp (tuore) 0,87 mg/100g
agar (tuore) 0,87 mg/100g
karrageenilevä, irlanninelvä (tuore) 0,87 mg/100g
kuohukerma 0,8-1 mg/100g
omena 0,8 mg/100g
palsternakka 0,8 mg/100g
seiti (pakaste) 0,8 mg/100g
made 0,8 mg/100g
parsakaali 0,7 mg/100g
tomaatti 0,7 mg/100g
jäävuorisalaatti, amerikansalaatti 0,6 mg/100g
lehtisalaatti 0,6 mg/100g
ruisjauhot 0,6 mg/100g
juusto 0,6 mg/100g
juuriselleri 0,5 mg/100g
ruusukaali 0,4 mg/100g
porkkana 0,4 mg/100g
kevytkerma 0,4 - 0,5 mg/100g
sydän 0,37 - 0,7 mg/100g
maito 0,3 mg/100g
peruna 0,3 mg/100g
purjo 0,3 mg/100g
lehtiselleri 0,3 mg/100g
basilika (tuore) 0,3 mg/100g
bataatti 0,3 mg/100g
raparperi 0,3 mg/100g
naudanpaisti 0,3 mg/100g
vehnäjauhot 0,23 mg/100g
banaani 0,2 mg/100g
kiinankaali 0,2 mg/100g
äidinmaito 0,15 - 0,54 mg/100g
cantaloupenmeloni 0,1 mg/100g
hunajameloni 0,1 mg/100g
vesimeloni 0,1 mg/100g
jogurtti 0,03 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 10 mg, naiset 8 mg, lapset 3 mg, RDA 15 ky
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 10,7 mg, naiset 8 mg
Imeytymistä vahvistaa
A-vitamiini, B-vitamiinit, C-vitamiini, D-vitamiini, ubikinoni, seleeni, sappi auttavat E-vitamiinia imeytymään suolen rasvasta, natrium?, kalium?, kalsium? mangaani?, magnesium?, sinkki?, fosfori?
Imeytymistä heikentää
Rauta, mineraaliöljyt, härskiintyneet rasvat ja öljyt, monityydyttymättömät rasvahapot
Haitalliset yhteisvaikutukset
Verenohennuslääkkeet (Marevan), E-vitamiini tehostaa niiden vaikutusta.
Asetyylisalisyylihappo + E-vitamiini = verenvuodot
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Yhdessä B6-vitamiinin kanssa E-vitamiini lievittää kuukautiskipuja ja kramppeja.
E- ja C-vitamiinit yhdessä ehkäisevät harmaakaihia.
E-vitamiini, beetakaroteeni ja seleeni hidastavat syövän etenemistä.
Puutosta aiheuttaa
Fyysinen ja psyykkinen stressi
Runsas alkoholinkäyttö
Tupakointi
Runsas urheilu
Imeytymishäiriöt
Rasvojen imeytymishäiriöt
Liian vähäinen kasvisrasvojen saanti ravinnosta
Runsas eläinrasvojen saanti ravinnosta
Kasvisrasvojen kuumentaminen ruuanlaitossa (tuhoaa E-vitamiinin)
Maksasairaudet (maksakirroosi)
Kystinen fibroosi
Keliakia
Haiman sairaudet
Sappitiehyeiden tukkeutuminen
Crohnin tauti
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Klooripitoinen juomavesi
Vaihdevuodet
E-pillerit
Liiallinen hapensaanti (happiteltta)
Puutosraja
alle 1 mg/100 ml veriseerumissa
Puutosoireet
Ilmenevät yleensä pitkän ajan kuluessa, kun elimistö E-vitamiinivarastot ehtyvät
Käsien maksaläiskät
Raskausarvet, ihon venymäjäljet
Ennenaikainen vanheneminen
Allergiat
Vastustuskyvyn aleneminen
Heikko näkö
Lihasvauriot, lihasten arkuus
Seksuaalisen halun katoaminen
Hermostovauriot
Ruuansulatusongelmat
Maha- ja suolistotulehdukset
Sepelvaltimotauti
Syöpä
Kätkytkuolema
Leveät ja paksut arvet
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Keskoset (anemia) (25 mg/kg, 1.,2., 7. ja 8. päivä syntymän jälkeen)
Sydän- ja verisuonitaudit (600 mg/vrk)’
Thalassemia (Välimeren anemia) (400 - 600 KY/päivä)
Sirppisoluanemia (450 KY/päivä)
Veritulpat
Suonikohjut (biolavonoidit 1000mg + C-vitamiini 500 mg + E-vitamiini 400-600 Ky + lesitiini 5-15 g)
Säärihaavat
Rintojen kystat
Parkinsonin tauti
Alzheimerin tauti
Katkokävely
PMS
Vaihdevuodet
Ennen ja jälkeen sydänleikkausta (ohitusleikkaus, pallolaajennus) 3 kk:n ajan (yht. 6 kk)
Ennen leikkauksia
Maksasairaudet
Haimasairaudet
Sappirakon sairaudet
Syöpä
Sädehoito- ja sytostaattihoitojen apuna
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
10 mg / 14,9 ky. Lisäravinne nautitaan yhdessä ruuan kanssa.
Yliannostus
100 - 800 mg/vrk useita viikkoja tai 1000 mg vuorokausiannos.
Kirurgisiin toimenpiteisiin menevien ei pidä käyttää E-vitamiinivalmisteita kahteen viikkoon ennen leikkausta eikä leikkauksen jälkeen.
E-vitamiinin yliannostustapauksissa, riittää kun lakkaa ottamasta E-vitamiinia lisäravinteena.
Iholla käytettynä E-vitamiinivoide saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, jos se sisältää enemmän E-vitamiinia enemmän kuin 100 KY/g.
Suuret annokset E-vitamiinia häiritsevät A-, D- ja K-vitamiinien imeytymistä.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Verenvuototaipumus
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
pahoinvointi
ripuli
vatsakrampit
väsymys
päänsärky
kaksoiskuvat, näköhäiriöt
lihasheikkous
verenpaineen kohoaminen (harvinaista)
rytmihäiriöt
Triviaa
1920-luvulla E-vitamiinin todettiin turvaavan rotille normaalin lisääntymiskyvyn ja tiineyden. E-vitamiini tehostaa solujen hapensaantia eläinkokeissa. Merkitystä huippu-urheilussa? Koe-eläimillä estää aivoverenvuodon jälkeistä halvautumista tunnin sisällä vauriosta annettuna.
E-vitamiinin ja seleenin puute kymmenkertaistaa riskin sairastua rintasyöpää.
Veren alhainen E-vitamiinipitoisuus on merkki kohonneesta sepelvaltimoiden kalkkiutumisriskistä.
Synteettisen E-vitamiinin vaikutus on vain puolet luonnosta saatavan E-vitamiinin vaikutuksesta.
Huom! ruokaöljyn valmistusprosessia menetetään 2/3 osaa E-vitamiinista.
E-vitamiinin pitoisuus elimistössä voidaan mitata veriseerumista ja on yleensä luotettava menetelmä. Toinen keino on mitata virtsan kreatiinipitoisuus. Suuri kreatiinipitoisuus kertoo E-vitamiinin puutteesta. Kolmas keino on mitata punaisten verisolujen hajoavuutta vetyperoksidin avulla. Punasolut hajoavat jos E-vitamiinista on puutetta.

K-vitamiini (menadioni, fyllokinoni, menakinoni)
K-vitamiinia esiintyy kahdessa muodossa kasveissa K1 (fyllokinoni) ja bakteerien tuottama K2 (menakinoni). K3 (menadioni) on vesiliukoinen synteettinen K-vitamiini. Luonnon K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia, synteettinen on vesiliukoinen. Puutostila on harvinainen. Kuitenkin jos ravinnonsaanti jostain syystä keskeytyy K-vitamiinivarastot riittävät vain muutamaksi kuukaudeksi. K-vitamiini kestää lämpöä, pakastettaessa vaikutus heikkenee, samoin käy teollisesti prosessoidussa ruuassa.
Vaikutus elimistössä
Veren hyytyminen
Luukudoksen muodostuminen (kalsifikaatio)
Välttämätön vastustuskyvylle ja verisuonille
Kipua lievittävä
Mistä saa?
Suoliston bakteerit valmistavat n. 50% tarvitsemastamme K-vitamiinista.
Vastasyntyneille annetaan ruiskeena tarvittaessa.
kukkakaali 3 600 μg/100g
basilika (kuivattu) 1715 μg/100g
timjami 1715 μg/100g
ruusukaali 800 μg/100g
tomaatti 630 μg/100g
lehtikaali 618 μg/100g
sianmaksa 600 μg/100g
basilika (tuore) 414 μg/100g
kaali 400 μg/100g
nori (kuivattu) 390 μg/100g
vihreät pavut 290 μg/100g
vihreät herneet 280 μg/100g
pinaatti 270 μg/100g
vihanneskrassi 250 μg/100g
ruusukaali 220 μg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 192 μg/100g
nokkonen 192 μg/100g
persilja 192 μg/100g
tilli (tuore) 192 μg/100g
ruohosipuli 190 μg/100g
ruusukaalin idut 177 μg/100g
porkkana (kuivattu) 165 μg/100g
leivontamargariini, juokseva 160 μg/100g
parsakaali 154-800 μg/100g
vasikanmaksa 150 μg/100g
rypsiöljy 150 μg/100g
idut 147 μg/100g
soijaöljy 145 μg/100g
pesto 139 μg/100g
pinaatti 138-600 μg/100g
ruokaöljy 126 μg/100g
majoneesi 118 μg/100g
lehtisalaatti 115 μg/100g
keräsalaatti 113 μg/100g
uppopaistorasva 107 μg/100g
naudanmaksa 104-200 μg/100g
liha 100 μg/100g
juuriselleri 100 μg/100g
spirulina-levä 100 μg/100g
herne (kuivattu) 99 μg/100g
broileri 86 μg/100g
aromisuola 86 μg/100g
kalkkuna 85 μg/100g
vehnäleseet 83 μg/100g
peruna 80 μg/100g
porkkana 80 μg/100g
kaurasuurimot 80 μg/100g
vehnä 80 μg/100g
kiinankaali 80 μg/100g
paprikajauhe 80 μg/100g
kelp (tuore) 66 μg/100g
voi 60 μg/100g
valkokaali 60 μg/100g
purjosipuli 54 μg/100g
kananmuna 50 μg/100g
punakaali 42 μg/100g
juuriselleri 41 μg/100g
jäävuorisalaatti, amerikansalaatti 40 μg/100g
parsa 40 μg/100g
mungpavun idut 33 μg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 31 μg/100g
herne 28 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 26 μg/100g
agar (kuivattu) 24 μg/100g
kukkakaali 20 μg/100g
porkkana 19 μg/100g
kurkku 15 μg/100g
mansikka 14 μg/100g
lehtiselleri 12 μg/100g
wakame 10,8 μg/100g
vihreä paprika 9,4 μg/100g
herkkusieni 8 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 6,4 μg/100g
munakoisto 6 μg/100g
sipuli (kuivattu) 5,17 μg/100g
karrageenilevä, irlanninlevä (tuore) 5 μg/100g
tomaatti 5 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 4,6 μg/100g
punainen paprika 4,6 μg/100g
omena 4 μg/100g
raparperi 4 μg/100g
kesäkurpitsa 3 μg/100g
punajuuri 3 μg/100g
kirjolohi 2,57 μg/100g
lohi 2,57 μg/100g
keltainen paprika 2,36 μg/100g
agar (tuore) 2,3 μg/100g
kananmuna 2 μg/100g
lanttu 2 μg/100g
nauris 2 μg/100g
bataatti 1,8 μg/100g
taimen 1,8 μg/100g
kyssäkaali 1,44 μg/100g
maa-artisokka 1,44 μg/100g
mustajuuri 1,44 μg/100g
palsternakka 1,44 μg/100g
kurpitsa 1,1 μg/100g
kuha 0,89 μg/100g
ahven 0,8 μg/100g
muikku (järvi) 0,8 μg/100g
hauki 0,8 μg/100g
lahna 0,8 μg/100g
made 0,8 μg/100g
siika 0,8 μg/100g
sipuli 0,7 μg/100g
valkosipuli 0,7 μg/100g
särki 0,65 μg/100g
retiisi 0,4 μg/100g
äidinmaito 0,3 – 4 μg/100g
maissi 0,3 μg/100g
vesikastanja 0,3 μg/100g
sardiinit (öljyssä) 0,2 μg/100g
silakka 0,22 μg/100g
kampela 0,1 μg/100g
maito 0,04 - 13,2 μg/100g
ankerias 0,02 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 0,02 μg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 80 μg, lapset 10 μg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Suomalaisten saantia ei ole selvitetty. Ruotsissa saanti on 65-80 mg aikuisilla.
Imeytymistä vahvistaa
Imeytymistä heikentää
Verta ohentavat lääkkeet estävät K-vitamiinin vaikutuksen.
Haitalliset yhteisvaikutukset
Verenohennuslääkkeet (Marevan, varfariini), K-vitamiini tehostaa niiden vaikutusta
Antasidit (sukralfaatti, Alsucral, Antepsin) – heikentää vaikutusta
Kiniini – heikentää vaikutusta
Sulfalääkitys – heikentää vaikutusta
Antibiootit – estävät K-vitamiinin muodostumista, koska tappavat suolistobakteerit
Lihaskouristusta (kramppeja) ehkäisevät lääkkeet (Relapamil, Crampiton) – lisäävät K-vitamiinin tarvetta
Salisylaatit – lisäävät K-vitamiinin tarvetta
E-vitamiinivalmisteet – lisäävät K-vitamiinin tarvetta
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Mangaani + suolistobakteerit, muodostavat K-vitamiinia
Puutosta aiheuttaa
Laksatiivien käyttö
Risiiniöljyn käyttö sisäisesti
Runsas alkoholinkäyttö
Antibioottikuurit
Keliakia
Asetyylisalisyylihappovalmisteet
Raskauden loppuvaihe
Runsaat verenvuodot
Vatsalaukun pienennys- tai poistoleikkaukset
Suoliston pinta-alaa pienentävät kirurgiset toimenpiteet
Maksasairaudet
Puutosraja
?
Puutosoireet
mustelmataipumus
nenäverenvuoto
runsaat kuukautiset
verenvuototaipumus, veren hyytymisen heikentyminen
veriset ulosteet, tumma ulosteet
osteoporoosi
aivoverenvuoto
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Veren hitaasti hyytymisestä, johtuva verenvuotoalttius
Raskaudenaikainen aamupahoinvointi
Rasvan imeytymishäiriöt
Pitkäaikaiset antibioottikuurit
Verenohennuslääkkeiden yliannos.
Varfariinipohjaisten rotanmyrkkyjen aiheuttamat myrkytystilat
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
70 μg
Yliannostus
Vauvoille suonensisäisesti annetut suuret K-vitamiiniannokset saattavat lisätä lapsuusiän leukemiaa. Puutosoireiden hoito menadionilla voi aiheuttaa myrkytysoireita.
Ruuasta K-vitamiinin yliannosta ei voi tulla, on aivan turhaa kieltää Marevan-lääkityksellä olevilta vihannesten syönti. K-vitamiini ruuassa auttaa vähentämään Marevan-lääkityksen tarvetta ja pitää ihmisen terveempänä.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Kysinen fibroosi
Ripuli (pitkittynyt)
Sisäelinten sairaudet
Glukoosi-6-fosfaatti dehydrogenaasin (G6PD) puutos
Maksasairaudet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Kasvojen punoitus
Makuaistin häiriöt
Punaruskea virtsa
Keltatauti
Anemia
Triviaa
Tanskalainen Henrik Dam eristi vuonna 1929 sinimailasesta aineen, jolle annettiin vuonna 1935 nimeksi K1-vitamiini. Edward Daisy eristi pilaantuneesta kalajauhosta K2-vitamiinin.
Ravinnon K-vitamiinista imeytyy 20-80% elimistön kulloisenkin tarpeen mukaan. 70% päivittäin saadusta K-vitamiinista poistuu elimistöstä. K-vitamiinia on elimistössä varastossa muutaman kuukauden tarve.
K-vitamiinin pitoisuutta veressä on mahdotonta mitata. Viitteitä K-vitamiinin määrästä verestä antaa hyytymistesti, jossa mitataan veren hyytymisaikaa ja protrombiinipitoisuuksia. Matalia protrombiinipitoisuuksia voi ilmetä myös jos käyttää verenhyytymistä estäviä lääkkeitä tai maksasairauksissa.

Flavonoidit (flavonit, bioflavonit, bioflavonoidit, P-vitamiini, C-compleksi:antosyaanit, proantosyaanit, katekiinit, isofalvonoidit, natingiinit, pyknogenoli, kversetiini, kämferoli, myrisetiini, rutiini, hesperidiini, nobiletiini, tangeretiini, sinensetiini, eriodiktyoli, heptametoksiflavoni, myrisetiini, luteiini, tanniinit)
Flavonoidit ovat kasvien väriaineita. Esiintyvät luonnossa aina yhdessä C-vitamiinin kanssa. Tunnetuimpia ovat rutiini ja hesperidiini. Flavonoidit ovat vesiliukoisia aineita, joita saadaan luonnollisesta ravinnosta. Metoksylaatteja on vain sitrushedelmissä (nobiletiini, tageretiini), hydroksylaatteja ovat kversetiini, myrisetiini, kämferoli ja rutiini).
Vaikutus elimistössä
Suojaavat elimistöä hapettumiselta eli ehkäisevät syöpää ja sydäntauteja.
Ehkäisevät allergiaa ja lievittävät allergiaoireita.
Vähentävät taipumusta mustelmien ja verenpurkautumien syntyyn.
Lievittävät kuumia aaltoja.
Laskevat mahan limakalvojen histamiinipitoisuuksia.
Hidastavat syövän etenemistä.
Mistä saa?
Neidonhiuspuu (ginkgo biloba)
Soijatuotteet
Akerolakirsikka
Kirsikat
Papaija
Cantaloupenmeloni
Tattari (rutiini)
Appelsiini
Sitruuna
Greippi
Ruusunmarjat
Orapihlajanmarjat
Sipulit
Mustaherukka
Luumu
Mustikka
Päärynä
Tattari
Vihreä paprika
Aprikoosi
Tomaatti
Parsakaali
Viinirypäleet
Lehtivihannekset
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan olevan 20-100 mg.
Imeytymistä vahvistaa
C-vitamiini
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Takrolimus ja muut immunosupressiivit (immuunivastetta alentavat lääkkeet)
Gynekologiset estrogeeni-, progestiini ja muut naishormonivalmisteet .
Keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet (metyylifenidaatti)
Kalsiumsalpaajat (sydän/verenpainelääkkeet)
Hyödylliset yhteisvaikutukset
C-vitamiinin kanssa flavonoidit vaikuttavat pieniin verisuoniin niin, että nestettä ei kerry jalkoihin (kun muut syyt on poissuljettu).
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
Lisääntynyt mustelmataipumus
Ihonalaiset verenpurkaumat
Hiussuoniston ”näkyvyys”/Laajentuneet hiussuonet
Suonikohjut
Runsaat kuukautiset
Allergiat
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Kuukautishäiriöt
Endometrioosi
Suonikohjut (biolavonoidit 1000mg + C-vitamiini 500 mg +E-vitamiini 400-600 Ky + lesitiini 5-15 g)
Säärihaavat
Peräpukamat
Verisuonitukokset
Nenäverenvuoto
Ienverenvuoto
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa

Lesitiini, fosfatidyylikoliini
Lesitiiniä on aivoissa (40%), maksassa, munuaisissa, luuytimessä ja kaikissa soluissa sekä äidinmaidossa. Lesitiini muodostuu koliinista, inositolista, rasvahapoista ja fosforista.
Vaikutus elimistössä
Auttaa öljyjä sekoittumaan vesiliukoisiin aineisiin.
Pitää rasvat juoksevina ja helpottaa niiden palamista.
Solujen energiantuotanto
Rasvakalvojen ja myeliinituppien ainesosa
Mistä saa?
Maksa valmistaa sitä, jos ravinnosta saa riittävästi rasvaa, fosforia ja koliinia.
Vehnä 2 820 mg/100g
Soijapavut 1 480 mg/100g
Maapähkinät 1 113 mg/100g
Maissi 953 mg/100g
Maksa 850 mg/100g
Liha 650 mg/100g
Kaura 650 mg/100g
Kala 580 mg/100g
Riisi 580 mg/100g
Kananmunat 350 mg/100g
Voi 150 mg/100g
Saantisuositus
Hankala määrittää, koska on osa kehoa.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
Rasvamuodostuminen syntyminen.
Korkea kolesteroli
Verisuonten kalkkeutuminen
Suonikohjut
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Dementia
Korkea verenpaine
Muistin hoito
Parkinsonin tauti
Korkea kolesteroli
Suonikohjut (biolavonoidit 1000mg + C-vitamiini 500 mg +E-vitamiini 400-600 Ky + lesitiini 5-15 g)
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa

T-vitamiini (tegotiini, termitiini, T-tekijä, T-vitamiini Goetsch, Goetschin vitamiini)
Kasvua edistävien aineiden kompleksi, alun perin löydettiin termiiteistä. Luultavasti sekoitus jo tunnetuista vitamiineista ja kasvua edistävistä tekijöistä.
Vaikutus elimistössä
Veren hyytyminen
Verisolujen muodostus
Mistä saa?
hiiva
sienet
seesaminsiemenet
munakeltuainen
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Muistihäiriöt
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa

U-vitamiini
Uskotaan olevan L-metioniinimetyylisulfonisuola.
Vaikutus elimistössä
Vatsalaukun limakalvojen kunnossapito
Mistä saa?
kaalinlehdet
kaalimehu
hapankaali
vihreät vihannekset
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Vatsahaava
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa

Karotenoidit (alfakaroteeni, luteiini, lykopeeni, tseaksantiini, beetakaroteeni, gammakaroteeni)
Kasvi- ja eläinkunnassa esiintyviä väriaineita. Elimistö pystyy muuttamaan 12 näistä A-vitamiiniksi suolessa ja maksassa. Kaikkiaan karotenoideja on enemmän kuin 100. tuhoutuvat korkeissa lämpötiloissa sekä hapen ja valon vaikutuksesta. 40% tuhoutuu keitettäessä (1 h), 70% paistettaessa (15 min), 20% pakastettaessa, 20% kuivattaessa, 20% säilöttäessä. Aurinkokuivatus tuhoaa 100% eli aurinkokuivatuissa tomaateissa ei ole karotenoideja.
Vaikutus elimistössä
Suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
A-vitamiinin esiaste
Mistä saa?
spirulina-levä 250 000 μg/100g
porkkana (kuivattu)98 976 μg/100g
lehtikaali 41 700 μg/100g
persilja 15 896 μg/100g
porkkana 11 326 μg/100g
tilli (tuore) 11 231 μg/100g
lehtiselleri 10 096 μg/100g
basilika (tuore) 8 838 μg/100g
bataatti 8 516 μg/100g
pinaatti 7 732 μg/100g
herne (kuivattu) 7 557 μg/100g
kurpitsa 7 260 μg/100g
punainen paprika 6 196 μg/100g
nauriin naatit 6 000 μg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 5 233 μg/100g
nokkonen 5 233 μg/100g
ruohosipuli 5 233 μg/100g
vihanneskrassi 5 322 μg/100g
keltainen paprika 4 299 μg/100g
vihreä paprika 4 192 μg/100g
tomaatti 4 106 μg/100g
vesikrassi 3 000 μg/100g
purjosipuli 2 935 μg/100g
parsakaali 2 858 μg/100g
lehtisalaatti 2 734 μg/100g
herne 2 134 μg/100g
cantaloupenmeloni 2 000 μg/100g
endiivi 2 000 μg/100g
naudanmaksa 1 540 μg/100g
aprikoosi 1 500 μg/100g
ruusukaali 1353 μg/100g
lehtisalaatti 1 000 μg/100g
luumut 1 000 μg/100g
maissi 848 μg/100g
kurkku 612 μg/100g
kesäkurpitsa 612 μg/100g
persikat 500 μg/100g
parsa 500 μg/100g
voi 470 μg/100g
kirjolohi 409,6 μg/100g
jäävuorisalaatti 329 μg/100g
raparperi 235 μg/100g
valkokaali 218 μg/100g
juusto 210 μg/100g
taimen 181,9 μg/100g
sipuli (kuivattu) 170 μg/100g
kuohukerma 140 – 250 μg/100g (riippuen onko kesä vai talvi)
lohi 118,2 mg/100g
hunajameloni 100 μg/100g
sinimailasen (alfalfa) itu 96 μg/100g
okra 90 μg/100g
kevytkerma 70 - 125 μg/100g (riippuen onko kesä vai talvi)
kyssäkaali 28 μg/100g
maa-artisokka 28 μg/100g
munakoiso 28 μg/100g
mustajuuri 28 μg/100g
palsternakka 28 μg/100g
sipuli 23 μg/100g
valkosipuli 23 μg/100g
lehmänmaito 22 μg/100g
retiisi 21 μg/100g
vesimeloni 20 μg/100g
punajuuri 11 μg/100g
jogurtti 5 μg/100g
äidinmaito 3 μg/100g
Saantisuositus
Ei asetettu. Luultavasti 50% A-vitamiinin saannista.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Rauta, kupari
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Diabetes
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
?
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
2250 μg
Yliannostus
?
Yliannostusoireet
Ihon muuttuminen keltaiseksi
Triviaa
Eläinkokeissa hidastivat tiettyjen syöpien (keuhkosyöpä) kehittymistä. Ruskan keltaiset ja punaiset värit, johtuvat karotenoideista. Saattavat ehkäistä keuhkosyövän myös ihmisillä.
Diabeetikoilla voi olla vaikeuksia muuttaa karotenoideja A-vitamiiniksi.

Beetakaroteeni
Provitamiini eli vitamiinin esiaste. Tunnetuin karotenoidi. Elimistö muodostaa beetakaroteenista A-vitamiinia. 6 μg beetakaroteenia vastaa 5 KY (kansanvälinen yksikkö):ä tai 1 μg A-vitamiinia. Hedelmien ja kasvien keltaiset ja oranssit väriaineet sisältävät beetakaroteenia.
Vaikutus elimistössä
Toimii antioksidanttina, ehkäisee hapettumista, solujen rappeutumista ja ennenaikaista vanhenemista.
Laskee riskiä sairastua joihinkin syöpämuotoihin
Suojaa tulehduksilta.
Tuottaa väriainetta, joka estää hämäräsokeutta.
Sikiönkehitys.
Mistä saa?
nori (kuivattu) 25 000 μg/100g
porkkanat 7 627 μg/100g
persilja 5 647 μg/100g
persilja 5 600 μg/100g
kuivattu aprikoosi 4 620 μg/100g
tilli 4 500 μg/100g
keittojuurespakaste 3 920 μg/100g
pinaatti 3 316 μg/100g
paprika 2 908 μg/100g
lehtiselleri 2 900 μg/100g
lehtikaali 2 150 μg/100g
kantarelli 1 300 μg/100g
parsakaali 1 023 μg/100g
purjosipuli 1 000 μg/100g
lehtisalaatti 980 μg/100g
tomaatti 662 μg/100g
voi 457 μg/100g
margariini 450 μg/100g
ruusukaali 430 μg/100g
mango 315 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 312 μg/100g
raaka banaani 200 μg/100g
kirsikka 192 μg/100g
vihreät pavut 176 μg/100g
vesimeloni 127 μg/100g
persikka 86 μg/100g
kaakaojauhe 40 μg/100g
mandariini 30 μg/100g
omena 30 μg/100g
oliiviöljy 25 μg/100g
kikherne 18 μg/100g
päärynä 10 μg/100g
banaani (kypsä) 9,5 μg/100g
maissi
appelsiini
peruna
ruusunmarja
Saantisuositus
Aikuiset 4200 μg, Lapset 2400 μg
Imeytymistä vahvistaa
B-vitamiinit, rasva
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Rasvan imeytymishäiriöt
Diabetes haittaa beetakaroteenin muuttamista A-vitamiiniksi.
Maksan toimintahäiriöt
Haiman toimintahäiriöt
Kystinen fibroosi (hengitysteinen krooniset infektiot, haimantoimintahäiriöt, lämpöherkkyys)
Krooniset sairaudet
Puutosraja
alle 8 μg/100 ml veriseerumissa
Puutosoireet
Kuiva, hilseilevä iho
Arat ja kuivat limakalvot
Tulehtuvat limakalvot (hengitys- ja virtsatiet)
Haju-, maku- ja kuuloaistin heikkeneminen
Syöpäriskin kasvaminen (iho-, rakko-, keuhkoputken- ja mahalaukun syöpä)
Impotenssi
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Mahavaivat
Suolistovaivat
Iho-ongelmat (akne, psoriasis)
Ihosyöpä
Sydän- ja verisuonitaudit
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
6 mg
Yliannostus
Mikäli elimistössä on riittävästi A-vitamiinia, beetakaroteeni ei muutu A-vitamiiniksi. Yli 30 mg annoksella iho värjäytyy keltaiseksi.
Yliannostusoireet
Ihon kullanruskea värisävy. (vain ihon väri muuttuu ei silmänvalkuaisten)
Triviaa
Porkkanan keltainen väriaine beetakaroteeni eristettiin 1830.

Q10 (Ubikinoni, ubidekarenoni, koentsyymi Q 10, Q-vitamiini)
Ubikinoni on rasvaliukoinen vitamiinien kaltainen aine. Ubikinonia on kaikissa soluissa elimistössä, paitsi punaisissa verisoluissa. Erityisesti sitä on maksassa ja sydämessä. Ubikinoni on E- ja K-vitamiinin välimuoto.
Vaikutus elimistössä
Säätelee mitokondrioiden toimintaa.
Toimii antioksidanttina
Tehostaa vastustuskykyä stimuloimalla immuunijärjestelmää
Osallistuu hermoston ja aivosolujen toimintaan
Mistä saa?
Elimistö tuottaa ubikinonia maksassa ravinnosta.
liha
sydän
rasvaiset kalat (sardiini, tonnikala)
täysjyvätuotteet
kasvisöljyt
hiiva
torula hiiva
pinaatti
parsakaali
pähkinät
Saantisuositus
Aikuiset 30 mg, yli 50-vuotiaat 60 mg
Imeytymistä vahvistaa
C-vitamiini, K-vitamiini, flavonoidit
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Kolesterolia alentavat aineet (statiini) estävät maksan ubikinonituotannon.
Hyödylliset yhteisvaikutukset
K- ja C-vitamiinit sekä flavonoidit yhdessä ubikinonin kanssa helpottavat vanhusten iensairauksia.
Puutosta aiheuttaa
Vanhemmiten ubikinonin määrä laskee elimistössä
Tulehdustaudit
Krooniset sairaudet
Yksipuolinen ravinto
Raju urheilu
Runsas lääkitys
Maksan toimintahäiriöt
Kolesterolilääkitys
Puutosraja
?
Puutosoireet
Väsymys
Suorituskyvyn lasku
Astma
Allergiat
Hiustenlähtö
Ennenaikainen vanheneminen
Sydämen vajaatoiminta
Tulehdusherkkyys
Mielenterveydelliset häiriöt
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Sydänlihaksen velttous (dilatoiva kardiomyopatia) (100-300 mg/vrk)
Alipaino
Ylipaino
Diabetes
Alzheimerin tauti
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Unettomuus
Liika energisyys
Triviaa

Kun nyt pääsit tänne asti, niin ymmärrät varmaan miksi ruuan on hyvä olla terveellistä, monipuolista ja sitä on syötävä riittävästi. Ymmärrät myös varmaan että on lähes mahdotonta syödä ”millintarkasti oikein”, sillä ravintoainemäärät ruoka-aineissa vaihtelevat, samoin oma ravintoaineenkulutuksesi vaihtelee päivittäin.

Sain kimmokkeen tämä artikkelin kirjoittamiseen kun katsoin televisiosta tiededokumentin: Tappava kalsium. Toinen kimmoke oli että sain ensimmäiset luunmurtumani vuonna 2010.

Lopuksi on hyvä muistaa, että ei ole olemassa ainetta, joka ei olisi suurina annoksina myrkyllinen. Tämä pätee myös veteen.

Tämä artikkeli on jaettu 3 osaan, lue myös muut osat :
Kivennäis- ja hivenaineet
Rasvahapot ja aminohapot

Jatkoa artikkeliin vitamiinit, kivennäisaineet, hivenaineet ja ravintolisät

Alumiini (Al)
Ihmiselimistössä alumiinia pidetään haitallisena aineena, sitä on jo sikiöillä. Kertyy keuhkoihin, maksaan, sydämeen, luukudokseen, kilpirauhaseen, kiveksiin, aivoihin. Aikuisessa ihmisessä on alumiinia 50-150 mg. Maaperässä alumiinia on 8,8 g/100g, yleensä alumiinisilikaattina tai alumiinioksideina.
Vaikutus elimistössä
Imeytyy hitaasti – vaikutus alkaa noin 20 vuoden kuluttua, kun tietty alumiinitaso on saavutettu.
Aivovauriot
Dementia
Alzheimerin tauti
Osteoporoosi
Mistä saa?
Alumiinifoliossa kypsytetty ruoka
Alumiinikattilassa laitettu ruoka (happamat ruoka-aineet kuten sitrushedelmät, raparperi ja puolukat vapauttavat alumiinia kattilasta)
Juomavesi
Maitojauhe
Jauhemaiset ruoka-aineet
Ruuan lisäaineet
Leivinjauhe
Vatsahappoja neutraloivat aineet (antasidit)
Soijamaito
Rokotteet
Säilöntäaineet
Antiperspirantit
Aluna
Kidedeodorantit
Saantisuositus
?
Keskimääräinen saanti ravinnosta
7 mg/vrk. Norjassa 80 mg/vrk ja Yhdysvalloissa 100 mg/vrk.
Imeytymistä vahvistaa
Fosfaatit, fosfori, happosateet
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Fosfori + happolääkkeiden alumiinihydroksidi – alumiinia imeytyy enemmän, fosforia imeytyy vähemmän
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö
Vatsahappoja neutraloivat lääkkeet
Munuaispotilaat (estämään fosforin ja piin imeytymistä)
Hikoilun hillitseminen (ulkoiset valmisteet)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
12 μg määrä alumiinia grammassa aivokudosta on eläinkokeissa todettu aiheuttavan eläimille aivotoiminnan häiriöitä. Alzheimerin tautiin ja dementiaan sairastuneilta on löydetty aivan samoja määriä alumiinia aivokudoksesta. Pistää hieman ajattelemaan…
Letkuruokinnassa ja dialyysihoidossa elimistöön kertyy alumiinia, joka voi aiheuttaa luuston ja aivojen toimintaan häiriöitä, sekä myrkytystilan. Yli 50 μg/litra on varallinen annos. Yleensä dialyysivesi puhdistetaan alumiinista.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ihottumat
Ripuli
Oksentelu
Vatsakipu
Jalkalihasten nykiminen
Runsas hikoilu
Osteomalasia
Aivotoiminnan häiriöt
Dementia
Alzheimerin tauti
Oppimisvaikeudet nuorilla
Käytöshäiriöt
Osteoporoosi
Triviaa
Alumiinin kanssa ihminen on tekemisissä jos keittoastiat sisältävät alumiinia tai jos hän käyttää alumiinifoliota. Älä paista tai keitä ruokia alumiinifoliossa, äläkä käytä ruuanlaittoon alumiiniastioita. Monet säilöntäaineet sisältävät alumiinia, vältä niitä. Maitojauhe, leivinjauhe ja muut jauhemaiset ruoka-aineet voivat sisältää alumiinia. Rokotteissa voi olla alumiinia. Soijamaidossa voi olla alumiinia.

Arsenikki, Arseeni (As)
Ympäristömyrkky. Ihmisessä on arseenia n. 14 mg. Arseeni imeytyy hyvin ja kertyy maksaan, kynsiin ja hiuksiin. Arseenia on maassa 0,05 mg/100g. Esiintyy luonnossa metallina ja yhdisteinä.
Vaikutus elimistössä
Seleenin vastavaikuttaja (pienet määrät arseenia estävä seleenimyrkytyksen)
Mistä saa?
Torjunta-aineet
Puunkyllästysaineet
Maalit
Rikkaruohomyrkyt
Hyönteismyrkyt
Saastunut vesi/Juomavesi
Sienet 0,14- 5,11 μg/100g (riippuen lajista ja maaperästä)
Saantisuositus
Ei ole.
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
0,4 - 4 mg/vrk.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö
Syfiliksen hoito (1-5 mg arsenikkitrioksidia, käytettiin kupan hoitoon)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
100 mg. Myrkytys tapahtuu melko nopeasti.
Arseenin määrä ruokatarvikkeissa on rajoitettu.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Kovat vatsakivut
Ruokahaluttomuus
Pahoinvointi
Ripuli (vetinen)
Valkuainen virtsassa
Kasvojen ja silmäluomien turvotus
Käsien ja jalkojen kihelmöinti ja tunnottomuus
Limakalvojen tulehtuminen
Kova jano
Krampit
Ihon kuivuus
Ihon värin muuttuminen tummemmaksi
Kovettumat
Hiusten ja kynsien irtoaminen
Munuaisten toimintahäiriöt
Maksakirroosi
Anemia
Aivovauriot
Väsymys
Päänsärky
Sydänsairaudet
Sydäninfarkti
Hermostohäiriöt
Raynaud'n tauti
Keuhkosyöpä (pitkäaikaisaltistus)
Ihosyöpä (pitkäaikaisaltistus)
Triviaa
Monille eläimille välttämätön hivenaine. Annetaan sioille ja siipikarjalle edistämään kasvua. Koe-eläimillä vaikutti eläinten kasvuun ja lisääntymiseen. Ei ole todettu välttämättömäksi ihmiselle.

Beryllium (Bk)
Vaikutus elimistössä
Häiritsee kaikkien kehon entsyymien toimintaa
Mistä saa?
Teollisesti valmistetut laitteet
Teolllisuuden päästöt
Elektroniset laitteet
Neonvalot
Polkupyörän renkaat
Onkivapa
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Kalsium?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Beryllium poistaa magnesiumia elimistöstä
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
?
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Määrä ei tiedossa. Myrkytysoireet tulevat yleensä 1-20 päivän kuluttua altistuksesta. Kroonisessa myrkytyksessä 3 kk - 11 vuotta ensikontaktista.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Keuhko-ongelmat
Rintakipu
Kuume
Ihon sinertäminen
Yskä
Haavaumat ihossa
Sydämen pysähtyminen
Triviaa

Boori (B)
Oletettavasti (tutkimustieto ei vielä riittävästi) välttämätön ihmisen aineenvaihdunnalle. Ihmisessä on booria n. 10 mg. Maaperässä booria on 10 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Tukee elimistön rakennusprosesseja.
Lisää luuaineksen kalsiumpitoisuutta
Lisää estrogeenin ja testosteronin määrää veressä.
Aivojen toiminta
Solujen viestitys
Mistä saa?
Saanti vaihtelee maaperän booripitoisuuden sekä boorilannoituksen mukaan
boorihappo 17,5 mg/kg
pinaatti 12-88 mg/kg
booraksi 11,9 mg/kg
palkokasvit 10-73 mg/kg
kaali 7-42 mg/kg
salaatti 6-37 mg/kg
tomaatti 5-36 mg/kg
viini 0,001 mg/kg
Hedelmät
pähkinät
päärynät
kuivatut luumut
rusinat
tomaatit
omenat
avokado
appelsiini
marjat
sitruuna
mandariini, greippi
Saantisuositus
2 mg
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
0,5-3,1 mg.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Stressi
D-vitamiinin puutos
Runsas lihatuotteiden käyttö ja vähäinen kasvisten osuus ruokavaliossa
Puutosraja
?
Puutosoireet
Hermoston ärtyvyys
Lihaksiston ärtyvyys
Lihaskouristukset
Hiustenlähtö
Kasvuhäiriöt
Allergiat
Niveltulehdus
Nivelreuma
Nivelrikko
Väsymys
Osteomalasia
Vaihdevuosi-ikäisten naisten osteoporoosi
Kalsium-, magnesium- ja fosforiaineenvaihdunnan häiriöt
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Nivelreuma (6-9 mg/vrk)
Reumaatikkojen luuston haurastuminen
Ulkoisesti bakteeri- ja sieni-infektioiden hoito (boorihappo)
Suun haavaumat, silmätulehdukset, nenätulehdus (booraksi-liuoksena)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
100 mg/vrk on myrkyllinen annos. Boorihapon ja booraksin myrkyllinen kerta-annos aikuisille on 15-20 g ja lapsille 3-6 g. Jatkuva boorin nauttiminen voi johtaa myrkytykseen. Lapsilla myrkytys voi seurata jo boorijauheen levittämisestä rikkonaiselle iholle. Tämän takia puutereissa ja talkeissa ei saa olla booraksia tai boorihappoa enempää kuin 5%.
Booripitoisten tuotteiden (liuokset, talkit, emulsiot, voiteet) levittäminen limakalvoille on kiellettyä, koska imeytyminen on hyvin nopeaa.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
ruokahalun menetys
ruuansulatushäiriöt
pahoinvointi
oksentelu
sinivihreä ripuli
ihon punoitus
punainen iho (”itkevä ihottuma”)
verenkierron heikkeneminen
shokkitila
tajuttomuus
kooma
Triviaa
Eläinkokeissa boorin puutos aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Boori todettiin kasveille välttämättömäksi 1910.

Elohopea (Hg)
Elohopea on ihmiselimistölle myrkyllistä. Sitä kertyy aivoihin, silmiin, maksaan, kilpirauhaseen, munuaisiin, suolistoon. Esiintyy luonnossa sinooperissa (elohopeasulfidi). Maaperässä 0,5 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Hermomyrkky
Aivovauriot
Syntymävammat
Geneettiset vauriot
Kromosomimuutokset
Mistä saa?
Rasvaisista kaloista (pitkäikäiset lajit) 503 μg/100g
purkkitonnikala 10-80 μg/100g
miekkakala
hauki
äyriäiset
Amlagaamipaikoista – hitaasti etenevä myrkytystila
Vilja (alkyylielohopeayhdisteet peittausaineena)
Juomavesi
Paristot
Teollisuuden saasteet ja jätevedet
Polttoaineiden savukaasut
Lääkkeet
Elohopeapitoiset materiaalit
lämpömittarit
ilmanpainemittarit
paristot
elohopealamput
hiilenpoltto
kolikoiden ”hopeointi”
amalgaamipaikkojen valmistus
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Seleeni, C-vitamiini, valkosipuli
Haitalliset yhteisvaikutukset
Amalgaamipaikat + happamat ja/tai kuumat juomat sekä runsas purukumin käyttö
Amalgaamipaikat + kultapaikat seurauksena voi olla sähköisiä ongelmia, joista seuraa elohopean vapautumista elimistöön.
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö
Märkärupi
Kihomadot
Sydänperäinen nesteen kertyminen
Ihon ja silmien desinfiointi
Kuppalääkkeet
Ekseema
Psoriaasi
Silmätulehdus
Oksetuslääkkeenä
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
0,5 μg/päivä. 300 μg/viikko, josta metyylielohopeaa 200 μg. Ilmassa 50 μg/m³ tai alkyylielohopealla 10 μg/m³. Virtsan elohopeapitoisuus yli 0,1 mg/päivä kertoo elohopeamyrkytyksestä.
Elohopeamyrkytyksen voi saada, jos syöt peitattuja jyviä tai ruokkii niillä eläimiä ja syö eläinten lihaa.
Iholle joutuessaan elohopea aiheuttaa ärsytystä, punoitusta ja rakkoja.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Sienitulehdus
Levottomuus
Vapina (Tremor mercurialis)
Ärtyisyys
Psyykkiset oireet
Epämuodostumat
Hermotulehdus
Anemia
Aineenvaihdunnan hitaus
Kilpirauhasen häiriöt
Hampaiden irtoaminen
Kuukautishäiriöt
Silmäsairaudet (harmaakaihi)
Nivelkivut
Käsivoimien menetys
Raajojen puutuminen ja pistely
Lihasten nykiminen
Päänsärky
Väsymys
Unettomuus
Hermostohäiriöt
Syljenerityksen lisääntyminen
Aivovauriot
Muistihäiriöt
Keskittymisvaikeudet
Sydänsairaudet
Syöpä
Korkea verenpaine
Akuutti myrkytys
Syljenerityksen lisääntyminen
Metallin maku suussa
Vatsakivut, joihin liittyy verenvuoto
Oksentelu
Suun ja kurkun väri muuttuu tuhkamaiseksi
Munuaisongelmat
Jano
Veriripuli
Kuume
Haavaumat
Munuaissairaudet
Maksasairaudet
Sininen ienraja
Keuhkotulehdus
Triviaa
Elohopea on aiheuttanut paljon tuhoa ympäristölle, myrkyttämällä eläimiä.
Elohopeaa on lämpömittareissa, ilmapuntareissa ja amalgaamipaikoissa. Elohopeaa on käytetty kuppalääkkeenä ja vuoteen 1954 asti sitä käytettiin lumelääkkeenä. Maataloudessa elohopeaa käytetään sienitautien torjuntaan ja viljan peittaukseen.
Hiusanalyysistä voi mitata elimistön elohopeakuormituksen.

Fluori, fluoridit (F)
Fluori esiintyy elimistössä fluorideina hampaissa ja luissa (95% fluorista) sekä kilpirauhasessa ja kudoksissa. Elimistössä fluoria on noin 3-7 mg. Fluori on ihmiselle välttämätön hivenaine fluoridimuodossa. Maaperässä fluoria on noin 65 mg/100g.
Vaikutus elimistössä
Ehkäisee hampaiden reikiintymistä
Rakentaa hammaskiillettä
Osallistuu luuston ja hampaiden muodostamiseen
Mistä saa?
Fluorihammastahna 0,6-3,5 mg (riippuen määrästä pieni pallo vai koko hammasharjan harjaosan pituudelta)
Suuvedet
Juomavesi (keskimäärin 0,56 mg/l, max. 1,5-3 mg/l)
Flufenatsiini (psyykenlääke)
Hyönteismyrkyt
kiinalainen tee 10 mg/100g
intialainen tee 5 mg/100g
juomat 1,33 mg/100g
aamiaismurot 0,15 mg/100g
maito 0,09 mg/100g
kala 0,08 mg/100g
liha 0,05 mg/100g
rasvat 0,03 mg/100g
hedelmät 0,04 mg/100g
sokeri 0,04 mg/100g
juurekset 0,04 mg/100g
vihannekset 0,02 mg/100g
äidinmaito 0,013 – 0, 025 mg/100g
Kala
Silli
Sardiinit
Makrilli
Äyriäiset
Merilevä
Nokkonen
Juustot
Porkkana
Valkosipuli
Mantelit
Vihreät kasvikset
Suklaa
Broileri
Juustot
Silakka
Katkaravut
Kananmuna
Saantisuositus
Ei asetettu Suomessa, arvio 1-2 mg. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa aikuiset 1,5-4 mg, lapset 0,5-1 mg.
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Vaihtelee paikkakunnan juomaveden mukaan, keskimäärin 0,5-0,6 mg. Yleensä fluorin tarve tulee katettua kun hampaat harjaa kahdesti päivässä fluorihammastahnalla, eikä tahnaa edes tarvitse niellä. Keskimäärin 1,82 mg/päivä
Imeytymistä vahvistaa
Kalsium, rasvat
Imeytymistä heikentää
Alumiini, magnesium, kloridi (natriumkloridi eli suola)
Haitalliset yhteisvaikutukset
Kalsium+fluori
Alumiinihydroksidi (mahahappolääkkeet) +fluori
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
alle14 μg/100 ml
Puutosoireet
Lapsilla karies
Osteoporoosi aikuisilla ?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Fluoritabletit
Purskutteluliuos
Osteoporoosi
Paget’n tauti (krooninen vanhojen ihmisten luusairaus, joka kohdistuu pään, selkärangan, lantion ja reisien luihin)
Luukipu
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
1 mg aikuiset ja 0,25-0,5 mg lapset. Toimii parhaiten ennen nukkumaanmenoa. Älä syö tai juo mitään fluorauksen jälkeen 15 minuuttiin.
Fluorituotteita saa käyttää vain jos juomaveden fluoripitoisuus on alle 0,3 mg/l.
Yliannostus
10-20 mg/ vrk voi johtaa vakaviin hammas- ja luustovaurioihin sekä lisäkilpirauhasen liikatoimintaan.
Vedessä yli 2 ppm fluoripitoisuus johtaa fluoroosiin. Yli 8 ppm fluoripitoisuus vedessä johtaa luustovaurioihin sekä jänteiden ja nivelsiteiden kalsifikaatioon (kalkkiutumiseen).
Purskutteluliuos (450 mg) ja fluoritabletit on hengenvaarallinen nieltynä. Jos lapsi syö fluoritabletteja anna hänelle maitoa ja vie hänet ensiapuun.
Jos talousveden fluoripitoisuus on 1 mg/l tai yli lapsille ei saa antaa fluorivalmisteita. Hammaslääkäri arvioi fluorin tarpeen näissä tilanteissa.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Nivelkivut
Munuaisongelmat
Vatsahaava
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Oksentelu
Pahoinvointi
Ripuli
Kiillevauriot (fluoroosi eli hampaiden valkoiset, keltaiset, ruskeat tai mustat laikut)
Kalpea, helposti palava iho
Haavat suussa ja huulissa
Ohuet hiukset
Ensimmäisten maitohampaiden aikainen irtoaminen
Ylivilkkaus lapsilla
Huono vastustuskyky (keuhkoputkentulehdukset, välikorvan tulehdukset)
Epämuodostumat luissa (kasvaimet)
Luiden kovettuminen, josta seuraa heikko ja hauras luusto
Nivelpussien kalkkeutuminen
Tukikudoksen kalkkeutuminen (aiheuttaa selän normaalien mutkien katoamisen)
Kalsiumia kertyy lihaksiin ja jänteisiin
Hermovauriot
Nivelkivut
Lasten leukemia
Geneettiset vauriot
Ihottumat
Syöpä ?
Yleiskunnon heikkeneminen
Triviaa
Fluorin löysi Gay-Lussac vuonna 1805 eläimistä. Ranskalainen Henri Moissan eristi fluorin ja tutki sitä, saaden tutkimuksistaan Nobelin palkinnon 1906.
Minkään muun hivenaineen kohdalla ei haitallisen ja hyödyllisen annoksen väli ole ollut yhtä kapea. Kun ilmasto saastuu myös elimistön fluoripitoisuus kohoaa. Ravinnosta fluori imeytyy 80-90 %:sti.
Fluori on hieman kaksijakoinen, sillä pienet määrät vahvistavat luita, mutta suuret määrät lisäävät luiden murtumaherkkyyttä.
Yhdysvalloissa on todettu fluoratun juomaveden lisänneen syöpäriskiä 5%.
Fluoria ei ole äidinmaidossa, joten jos äiti nauttii suuren määrän fluoria, sen ei pitäisi imeytyä lapseen.???
Eläinkokeissa puutos on aiheuttanut anemiaa ja hedelmättömyyttä hiirillä. Rotilla ja kanoilla puute on aiheuttanut kasvuhäiriöitä ja luuston kehittymättömyyttä.
Yliannokset lehmillä ja lampailla ovat aiheuttaneet fluoroosia sekä luuston ylikehittymistä. sekä kalsiumin liiallista imeytymistä luustoon. Tästä on seurannut luuston kasvaimia, heikkoutta ja maidontuotannon vähentymistä.

Fosfori (P)
Ihmisen elimistössä on eniten fosforia. 90% siitä on sitoutuneena luihin ja hampaisiin kalsiumfosfaattina (hydroksiapatiitti). Loput fosforista on lihaksissa (9%) ja hermoissa (1%). Ylimääräinen fosfori sitoo kalsiumia ja poistaa sitä virtsan (70%) ja ulosteen (30%) mukana. Suomessa fosforin liikasaanti on tavallisempaa kuin puutos.
Vaikutus elimistössä
Ihminen ei tule toimeen ilman fosforia.
Solut varastoivat ja muuntavat energiaa fosforiyhdisteen (ATP= adenonsiinitrifosfaatti) avulla.
DNA:n, geenien, luuston ja hampaiden rakennusosa
Luuston rakennusaine
Hermoston toiminta
Sydämen toiminta
Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien aineenvaihdunta
Veren emäksisyyden ylläpito (pH 7,39 - 7,41)
Mistä saa?
leivinjauhe 8 400 mg/100g
hiivauute 1 900 mg/100g
kuivattu oluthiiva 1 753 mg/100g
sulatejuusto 1 570 mg/100g
kuivahiiva 1 290 mg/100g
vehnänalkiot, vehnälese 1 100 mg/100g
maitojauhe 980 mg/100g
soijaproteiini 839 mg/100g
herajauhe 770 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 761,7-894,2 mg/100g
ruislese 750 mg/100g
seesaminsiemenet (kuorineen) 715 mg/100g
auringonkukan siemenet 700 mg/100g
parapähkinä 693 mg/100g
kaakaojauhe 660 mg/100g
pellavansiemenet (kokonainen) 642 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 630 mg/100g
soijajauhot 600 mg/100g
lihaliemiuute 590 mg/100g
maksa 557 mg/100g
kanamunan keltuainen 554 mg/100g
emmentaljuusto 550 mg/100g
kalasäilykkeet 520 mg/100g
Gouda 520 mg/100g
durum-vehnäjauho 508 mg/100g
halva 500 mg/100g
cashewpähkinät 490 mg/100g
basilika (kuivattu) 490 mg/100g
leipäjuusto 490 mg/100g
manteli 490 mg/100g
cheddar 470 mg/100g
soijapapu 467 mg/100g
sardiini (öljyssä) 450 mg/100g
poronliha 443 mg/100g
lohi (öljyssä) 440 mg/100g
kaurahiutale, kaurajauho, kauralese 430 mg/100g
lihaliemijauhe 430 mg/100g
poron maksa 430 mg/100g
sian maksa 430 mg/100g
makaroni, pasta 429 mg/100g
ruisnäkkileipä 428 mg/100g
pavut (ruskeat tai valkoiset) 422 mg/100g
hapankorppu 402 mg/100g
suolapähkinä 401 mg/100g
ruisrouhe 395 mg/100g
naudanmaksa 390 mg/100g
ankerias 390 mg/100g
tuore hiiva 390 mg/100g
kaljamallas, mämmimallas 390 mg/100g
broilerin maksa 390 mg/100g
metsälintu 386 mg/100g
vehnä 383 mg/100g
tuorepasta 382 mg/100g
herne (kuivattu) 380 mg/100g
kaura 380 mg/100g
ruis 376 mg/100g
lihaliemijauhe 371 mg/100g
maapähkinät 370 mg/100g
talkkunajauho 360 mg/100g
fetajuusto 360 mg/100g
ruisjauho, kokojyvä 356 mg/100g
mozzarella 354 mg/100g
grahamjauho 350 mg/100g
pikakahvi 350 mg/100g
linssi (vihreä tai punainen) 350 mg/100g
mannasuurimo 350 mg/100g
vehnärouhe 350 mg/100g
hiiva (tuore) 340 mg/100g
maapähkinävoi 330 mg/100g
vehnähiutale 330 mg/100g
tattari 320 mg/100g
hirvenliha 315 mg/100g
hirssi 311 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 310 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilötty) 310 mg/100g
muikku (järvi) 290 mg/100g
siika 290 mg/100g
maissi 268 mg/100g
sipuli (kuivattu) 262 mg/100g
kirjolohi 260 mg/100g
taimen 260 mg/100g
särki 252 mg/100g
kokojyväleipä 240 mg/100g
hauki 240 mg/100g
ahven 240 mg/100g
ruisleipä 230 mg/100g
tonnikala 230 mg/100g
naudanpaisti 220 mg/100g
silakka 220 mg/100g
kuha 220 mg/100g
maksamakkara 220 mg/100g
marsipaani 220 mg/100g
kanamuna 218 mg/100g
lahna 210 mg/100g
porkkana (kuivattu) 200 mg/100g
keittokinkku 200 mg/100g
meetvursti 200 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 200 mg/100g
suklaa 190 mg/100g
hiivaleipä 190 mg/100g
made 190 mg/100g
kampela 180 mg/100g
maustesilli, suolasilli 180 mg/100g
seiti (pakaste) 170 mg/100g
kirjolohi 169 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 160 mg/100g
pannukahvi 160 mg/100g
turska 160 mg/100g
lohi 156 mg/100g
valkosipuli 153 mg/100g
riisimurot 150 mg/100g
jogurtti 140 mg/100g
herne 130 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 94 mg/100g
nokkonen 90 mg/100g
palsternakka 90 mg/100g
parsakaali 90 mg/100g
maito 86-100 mg/100g
herkkusieni 86 mg/100g
piimä 86 mg/100g
juuriselleri 80 mg/100g
wakame 80 mg/100g
maa-artisokka 78 mg/100g
mustajuuri 76 mg/100g
parsa 75 mg/100g
pinaatti 70 mg/100g
persilja 70 mg/100g
sinimailasen (alfafa) idut 70 mg/100g
voikukka 66 mg/100g
vesikastanja 63 mg/100g
ruusukaali 60 mg/100g
okra 60 mg/100g
sipuli (kuivattu) 59 mg/100g
kurttukaali 54 mg/100g
ruohosipuli 51 mg/100g
valkokaali 50 mg/100g
kukkakaali 50 mg/100g
kyssäkaali 50 mg/100g
peruna 50 mg/100g
nauris 50 mg/100g
bataatti 47 mg/100g
kevytkerma 44 mg/100g
jättikurpitsa 44 mg/100g
kesäkurpitsa 44 mg/100g
guava 42 mg/100g
punajuuri 40 mg/100g
latva-artisokka 40 mg/100g
jäävuorisalaatti, amerikansalaatti 40 mg/100g
lehtisalaatti 40 mg/100g
retiisi 40 mg/100g
lehtijuurikas 39 mg/100g
basilika (tuore) 37 mg/100g
kiinanakaali 37 mg/100g
lehtiselleri 37 mg/100g
porkkana 37 mg/100g
sipuli 35 mg/100g
tilli (tuore) 35 mg/100g
vihanneskrassi 35 mg/100g
lanttu 34 mg/100g
retikka 31 mg/100g
sipuli (raaka) 30 mg/100g
keräsalaatti 30 mg/100g
cantalupenmeloni 30 mg/100g
raparperi 30 mg/100g
pinaatti 30 mg/100g
punakaali 30 mg/100g
tomaatti 30 mg/100g
fytiinihappo (fytaatti) 28,2 mg/100g
purjosipuli 28 mg/100g
banaani 28 mg/100g
vispikerma 27 mg/100g
paprika 25 mg/100g
voi 24 mg/100g
kevätsipuli 24 mg/100g
tomaatti 24 mg/100g
kuohukerma 21 mg/100g
munakoiso 21 mg/100g
pavunidut (säilyke) 20 mg/100g
meloni 20 mg/100g
kurpitsa 19 mg/100g
papaija 16 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 16 mg/100g
äidinmaito 15 mg/100g
mango 13 mg/100g
äidinmaito 12 – 17 mg/100g
omena 12 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 11 mg/100g
vesimeloni 10 mg/100g
päärynä 10 mg/100g
hunajameloni 9 mg/100g
vesimeloni 8 mg/100g
päärynä (säilyke) 5 mg/100g
olut 3-40 mg/100g
suodatinkahvi 2 mg/100g
kelp 1 mg/100g
tee (pussitee) 1 mg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 600 mg,
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 2000 mg, naiset 1500 mg
Tasapaino
Erityisen tärkeää fosforin ja kalsiumin välinen tasapaino on vauvoilla (suhde äidinmaidossa on 1:2).
Fosforin ja kalsiumin välinen tasapaino on tärkeä (1:2). Jos ruokavaliossa on liikaa fosforia, kalsiumia poistuu elimistöstä ja elimistö happamoituu. Tästä seuraa osteoporoosi.
Imeytymistä vahvistaa
D-vitamiini, A-vitamiini, fosfori, lisäkilpirauhasen hormoni, natrium?, kalium?, rauta?
Imeytymistä heikentää
Mangaani, alumiini, magnesium, liiallinen kalsium, liiallinen D-vitamiini, liiallinen A-vitamiini, rauta, sinkki, fytaatit
Haitalliset yhteisvaikutukset
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit) – veren kaliumtaso kohoaa liian korkeaksi (hyperkalemia)
Takrolimus ja muut immunosupressiivit (immuunivastetta alentavat lääkkeet) – veren kaliumtaso voi kohota liian korkeaksi
NSAID-lääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, muut steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet) – veren kaliumtason kohoaminen liian korkeaksi
Kortikosteroidit, kortisoni beklometasoni, metyyliprednisoloni, prednisoni – lisää turvotusta
ACE-estäjät – veren kaliumtaso nousee liian korkeaksi.
Digoksiini (Digitalisglykosidit ) – veren kaliumtaso nousee liian korkeaksi.
Fosfori + happolääkkeiden (antasidit) alumiinihydroksidi – alumiinia imeytyy enemmän, fosforia imeytyy vähemmän.
Puutosta aiheuttaa
Krooninen lisäkilpirauhashormonin liikaeritys
Puutosraja
350 mg
Puutosoireet
Sekavuus
Puhehäiriöt
Heikkous
Ruokahaluttomuus
Anemia
Tulehdusherkkyys
Osteomalasia
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Ei käytetä lääkintään.
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
800 mg. Fosforin lisäkäyttöön ei ole mitään perusteita.
Yliannostus
Yli 1 g.
Liikaa virvoitusjuomia ja valmisruokia (einekset, leivonnaiset, makkarat, juusto, maitotuotteet, jälkiruuat) syövät saavat liikaa fosforia.
Vanhemmiten munuaisten kyky poistaa elimistöstä fosforia heikkenee, viisaasti vanheneva siirtyy ajoissa kasvispitoisempaan ruokavalioon, joka on muutenkin helposti sulavampaa.
Yhdistelmä D-vitamiinivalmisteet ja fosforipitoinen ravinto edesauttaa elimistön kalsiumin poistumista ja johtaa osteoporoosiin.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ripuli
Lasten yliaktiivisuus
Kasvukivut
Luustokivut
Hampaiden reikiintyminen
Lisäkilpirauhasen liikatoiminta
Niveltulehdukset
Sisäelinten ja pehmytkudosten kalkkiutuminen
Osteoporoosi
Triviaa
Ravinnosta fosforia imeytyy 50-70% elimistön tarpeen mukaan. D-vitamiini edistää fosforin imeytymistä ja se myös edistää fosfaattien takaisinimeytymistä elimistössä.

Germanium (Ge)
Tätä alkuainetta on maaperässä, vihanneksissa, eläimissä ja ihmisissä.
Vaikutus elimistössä
Parantaa soluhengitystä
Toimii antioksidanttina
Säätelee immuunijärjestelmän tasapainoa
Mistä saa?
valkosipuli
parsakaali
selleri
siitakesienet
hapankaali
tomaattimehu
maito
sipuli
raparperi
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
väsymys
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
?
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
50-150 mg
Yliannostus
Munuaisten toimintahäiriöt
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa

Hopea (Ag)
Ihmiselimistössä hopeaa on hiuksissa, maksassa, sydämessä ja lymfarauhasissa.
Vaikutus elimistössä
Suojaa seleenin yliannostukselta
Mistä saa?
Banaani
Maito
Hedelmät
Vihannekset
Saantisuositus
Ei suosituksia.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Kupari, E-vitamiini, seleeni
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Paikallishoidossa syylien syövytykseen ja bakteerien tappamiseen
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Hopeavesi, kuinka paljon on liian paljon?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Silmän valkuaisen ja ihon värjäytyminen siniharmaaksi (argyria) pysyvästi
Triviaa
Eläinkokeissa hopea aiheuttaa kasvun hidastumista, aortan kovettumista ja anemiaa. Koe-eläimillä hopeasta imeytyi vain 10%.
Hopean puoliintumisaika elimistössä on 50 vuotta.

Jodi, jodidi (I)
Suurin osa jodista (2/3) on kilpirauhasessa. Elimistössä jodia on 10-50 mg. Jodi on välttämätön hivenaine. Ihmisen päivittäinen jodintarve vaihtelee eri henkilöillä, riippuen ravinnosta, juomavedestä ja ilmastosta. Jodin puutetta esiintyy yleisesti alueilla, jotka ovat kaukana merestä. Kalojen jodipitoisuus laskee 60% kun ne paistetaan, grillataan tai keitetään. Siirtyminen raakaan kalaan, kenties…
Vaikutus elimistössä
Osallistuu kilpirauhashormoni tyroksiinin tuottamiseen, jolla on vaikutusta aineenvaihduntaan (erityisesti hiilihydraattiaineenvaihdunta).
Stressinsietokyky
Painohallinta
Energiantuotanto
Sydämen toiminta
Kasvu
Mistä saa?
kuivattu kelp 53 500 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 36 000 μg/100g
laminaria hyperborea 5 800-6 800 μg/100g
ruokasuola, jodioitu 2 200 μg/100g
mineraalisuola 2 100 μg/100g
kolja 659 μg/100g
sushi 522 μg/100g
mäti (suolattu) 242 μg/100g
katkarapu 210 μg/100g
emmentaljuusto 200 μg/100g
kanamuna (ruokittu kalarehulla) 190 μg/100g
mätitahna 170 μg/100g
talkkunajauho 170 μg/100g
lipeäkala 179 μg/100g
kaviaari 140 μg/100g
maitojauhe 130 μg/100g
sinisimpukka 116 μg/100g
kirjolohifilee, tuoresuolattu 111 μg/100g
rapu 106 μg/100g
turska 105 μg/100g
äyriäispizza 104 μg/100g
äidinmaidon korvike, jauhe 87 μg/100g
puna-ahven (pakaste) 85 μg/100g
pakasteseiti 85 μg/100g
lohi 65 μg/100g
kananmuna 63 μg/100g
silakka 61,5 μg/100g
ankerias 60 μg/100g
proteiinipatukka 59 μg/100g
munuainen 51 μg/100g
munavoi 51 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 49 μg/100g
made 40 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 35 μg/100g
kuha 35 μg/100g
silakka 30 μg/100g
särki 30 μg/100g
tonnikala 30 μg/100g
makaronit 29 μg/100g
muikku (järvi) 25 μg/100g
taimen 25 μg/100g
lehtikaali 24 μg/100g
sardiini (öljyssä) 23 μg/100g
silli 21 - 27 μg/100g
hauki 20 μg/100g
kampela 20 μg/100g
siika 20 μg/100g
ruisleipä 19 μg/100g
ahven 18 μg/100g
kirjolohi 16,3 μg/100g
maito 16 μg/100g
piimä 16 μg/100g
jogurtti 16 μg/100g
herne (kuivattu) 15 μg/100g
tonnikala (öljyssä) 14 μg/100g
porkkana (kuivattu) 8,7 μg/100g
lahna 7 μg/100g
persilja 6 μg/100g
valkosipuli 2,7 μg/100g
bataatti 2 μg/100g
juuriselleri 2 μg/100g
paprika 1 μg/100g
herne 1 μg/100g
jäävuorisalaatti, amerikansalaatti 1 μg/100g
kesäkurpitsa 1 μg/100g
kurkku 1 μg/100g
kurpitsa 1 μg/100g
kyssäkaali 1 μg/100g
lanttu 1 μg/100g
lehtikaali 1 μg/100g
lehtisalaatti 1 μg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 1 μg/100g
nauris 1 μg/100g
nokkonen 1 μg/100g
palsternakka 1 μg/100g
paprika 1 μg/100g
parsakaali 1 μg/100g
pinaatti 1 μg/100g
porkkana 1 μg/100g
punajuuri 1 μg/100g
punakaali 1 μg/100g
purjosipuli 1 μg/100g
raparperi 1 μg/100g
retiisi 1 μg/100g
ruohosipuli 1 μg/100g
ruusukaali 1 μg/100g
sipuli 1 μg/100g
tilli (tuore) 1 μg/100g
tomaatti 1 μg/100g
valkokaali 1 μg/100g
äidinmaito 0,5 - 9 μg/100g
maustesilli, suolasilli 0,1 μg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 150 μg, Lapset 40 μg, Raskauden aikana 175 μg, Imetyksen aikana 200 μg. Äidinmaidon jodipitoisuuden tulisi olla 50 μg/l
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Miehet 316 μg, naiset 230 μg. Monissa maissa jodia lisätään suolaan.
Imeytymistä vahvistaa
Kalium
Imeytymistä heikentää
Tupakointi, tupakansavu
Haitalliset yhteisvaikutukset
Heikentää kilpirauhasen toimintaa hillitsevien lääkkeiden tehoa.
Litium + Jodi
Puutosta aiheuttaa
Tupakointi
Tupakan savussa oleskelu
Jos ei syö kalaa.
Kasvissyöjät, jotka eivät syö kalaa tai käytä jodipitoista suolaa.
Ristikukkaiset kasvit (kaalit, krassit, retiisi, sinappi, rapsi, lanttu, kassava, maapähkinät, soijapavut) sisältävät yhdisteitä, jotka vähentävä kilpirauhasen hormonituotantoa
Tietyt lääkkeet
Altistuminen radioaktiiviselle säteilylle.
Puutosraja
50-100 μg/vrk
Puutosoireet
Aloitekyvyttömyys
Aineenvaihdunnan hidastuminen
Palelu
Ihon kuivuus
Väsymys
Apatia
Heikko vastustuskyky
Hitaus
Hajamielisyys
Anemia
Verenpaineen lasku
Ylipaino/lihomistaipumus
Viluisuus
Hiusten kuivuus ja hauraus
Estrogeenin liikatuotanto
Raskaudenaikainen jodinpuute aiheuttaa sikiövaurioita (Kretinismi: lyhytkasvuisuus, hermostolliset vauriot ja alhainen älykkyys)
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Silmien pullistuminen
Endeeminen struuma
Parkinsonin tauti
Kilpirauhassyöpä
MS-tauti
Alzheimerin tauti
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Ennen kilpirauhasen leikkauksia
Altistuminen radioaktiiviselle säteilylle.
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
150 μg
Yliannostus
Yli 1 000 μg/vrk annos aiheuttaa kilpirauhasen tulehtumisen. Yli 500 μg/vrk aiheuttaa vanhuksille hormonien liikatoimintaan ja kiihdyttää aineenvaihduntaa.
50-80 mg/pv aiheuttaa struuman.
Kilpirauhaslääkityksellä olevan ei pitäisi nauttia ylimääräistä jodia. Ei lisäravinteena, eikä ruuasta.
Jodia sisältävät laihdutusvalmisteet voivat järkyttää elimistön hormonitasapainoa. Pitkäaikainen yliannostus johtaa kilpirauhashormonien synteesi häiriintymiseen.
Raskaana oleville yliannostus voi aiheuttaa vastasyntyneelle kilpirauhasongelmia tai struuman.
Lapsilla yliannos voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia ja ihottumaa. Jos imettävä äiti syö liikaa jodia tai lapsi saa sitä liikaa ruuasta.
Joditabletteja (ydinonnettomuuden varalle ja ties minkä vuoksi) ei pidä koskaan ottaa varmuuden vuoksi, vain vasta sitten kun viranomaiset niin neuvovat.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Munuaissairaudet
Kilpirauhasen sairaudet (Graven tauti)
Tuberkuloosi
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Akne
Ihottumat
Nivelkivut
Käsien, kasvojen, jalkojen, huulten, kielen ja/tai kurkun turvotus
Lymfasolmukkeiden suureneminen
Sylkirauhasen suurentuminen
Kilpirauhasen suurentuminen
Polttava tunne suussa tai kurkussa
Päänsärky (kova)
Metallin maku suussa
Ripuli (verinen)
Hampaiden ja ikenien särky
Vatsan ärsytys
Hormonitoiminnan häiriöt
Sporadinen struuma
Triviaa
Jodi löydettiin rakkolevistä vuonna 1812. Sen merkitys kilpirauhasen toiminalle keksittiin 1818. Lääkkeeksi sitä käytettiin ensimmäisen kerran 1918 kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville lapsille. Jodin lisääminen suolaa aloitettiin Yhdysvalloissa 1924 ja Suomessa sotien jälkeen. Suomen maaperässä on hyvin vähän jodia.
Säteilyonnettomuuksissa, joissa on osana radioaktiivista jodiaa suositellaan lisäjodin nauttimista.
Kilpirauhashormonit hajoavat maksassa ja munuaisissa ja näin vapautuva jodi käytetään uudelleen hormoninvalmistukseen.
Eläimillä jodia on käytetty liikalihavuuden, munuaisvaurioiden ja ihosairauksien hoitoon, sekä lisäämään siittiöiden tuotantoa, seksuaalista kykyä ja maidontuotantoa.

Kadmium (Cd)
Ihmiselle myrkyllinen raskasmetalli. Kadmium kertyy maksaan ja munuaisiin, mutta myös luuainekseen ja hampaisiin. Vastasyntyiden elimistössä ei ole kadmiumia. Iän mukana kadmiumpitoisuus kasvaa, 50-vuotiaan elimistössä voi olla 20-30 mg kadmiumia. Maaperässä on kadmiumia 0,1-0,2 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Vahingoittaa munuaisia
Häiritsee monien entsyymien toimintaa, jolla on vaikutusta elimistöön hyvin monipuolisesti
Nostaa verenpainetta
Mistä saa?
Tupakka (aktiivinen ja passiivinen tupakointi, sekä tupakantumppien heittäminen luontoon)
Tupakansavu 5 μg/päivä
Paristot (roskiin heitettynä joutuvat luontoon ja kadmium pääsee pohjaveteen)
Lannoitteet (superfosfaatti) 15-21 mg/kg
Kaupunkien juomavesi 1,1 μg/l
Bensiinin savukaasut
Galvanoidut vesijohtoputket (pehmeä vesi irrottaa enemmän kadmiumia putkista kuin kova)
Amalgaamipaikat hampaissa
Jalostetut ruoka-aineet, einekset
Osterit 300-400 μg/100g
Maksa 1-2 μg/100g
Munuaiset 1-2 μg/100g
Soijapavut 1 μg/100g (jos kasvatettu lietelannalla lannoitetussa maassa)
Sienet 0,22 -29,7 μg/100g (lajista ja maaperästä riippuen)
Hedelmät 0,04-0,08 μg/100g
Vihannekset 0,04-0,08 μg/100g
Pähkinät 0,04-0,08 μg/100g
Paristot
Öljy
Muovit
Maalit
Autonrenkaat
Ilmansaasteet (teollisuuden päästöt)
Sinkkiteollisuuden sivutuote
Kahvi ja tee
Saantisuositus
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Suomessa ?, Useimmissa maissa 50-150 μg, 60-90 μg Uusi-Seelanti, Yhdysvalloissa 26 μg
Imeytymistä vahvistaa
Tupakointi
Imeytymistä heikentää
Rauta, sinkki, kupari, seleeni, C-vitamiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
seborrooinen dermatiitti ja hilse (shampoo – kadmium sulfidi)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
51-71 μg.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Pahoinvointi
Oksentelu
Vatsakrampit
Suolistoverenvuodot
Silmien ärsytys
Huimaus
Yskä
Rintakipu
Jalkojen heikkous
Väsymys
Keskittymisvaikeudet
Muistivaikeudet
Hajuaistin menetys
Kuiva iho
Hengitysvaikeudet
Keuhkokuume
Rintasyöpä (nuoret ihmiset)
Päänsärky
Korkea verenpaine
Munuaisten vajaatoiminta
Luuston haurastuminen
Hampaiden kellastuminen
Sierainten kipeytyminen
Hajuaistin katoaminen
Selkäkipu
Verisuonten kalkkiutuminen
Maksan ylikuormitus
Anemia
Keuhkojen vajaatoiminta
Hedelmättömyys
Syöpä
Eturauhassyöpä
Itai-itai (Japanissa ”auts-auts-tauti”) (munuaisvauriot, ruuansulauskanavan oireita, luiden pehmeneminen, luukipu) = osteomalasia?
Triviaa
Eläinkokeissa kadmium aiheuttaa syöpää, vaurioittaa munuaisia, poistaa kalsiumia elimistöstä, hidastaa kasvua, alentaa hedelmällisyyttä, nostaa verenpainetta ja kolesterolia sekä aiheuttaa sikiövaurioita. Eläimillä kadmiumsuoloja käytetään sikojen ja siipikarjan matolääkkeenä.
Elimistössä kadmiumin puoliintumisaika on 18-30 vuotta, joten siitä on hankala päästä eroon. Ihminen erittää kehossaan olevasta kadmiumista päivittäin vain 0,01%

Kalium (K)
Elimistössä on noin 115-170 g kaliumia, siitä 80% on luissa ja 2% solun ulkoisessa nesteessä, loput on solujen sisässä. Vain vähän kaliumia on solujen ulkopuolella verenkierrossa. Kaliumin puute on hyvin harvinaista Suomessa. Maaperässä n 2,59 g/kg. Kalium liukenee helposti keitinveteen, höyrytys tai uuni on parempi kypsennysmenetelmä. Ruuan lisäaineissa on paljon kalium-yhdisteitä.
Vaikutus elimistössä
Tasoittaa ja säätelee verenpainetta
Neste- ja happo-emästasapainon ylläpito
Solujen toiminta ja huolto
Hermoimpulssien välittyminen
Lihastoiminta
Hiilihydraattien ja proteiinien aineenvaihdunta
Munuaisten toiminta
Aivojen happi- ja ravintoainehuolto
Sydämen sähköinen toiminta
Ruuansulatuskanavan liikkeiden säätely
Entsyymitoiminta
Hormonien erittyminen
Mistä saa?
Hiposal 45 170 mg/100g
mineraalisuola 17 880 mg/100g
pikakahvi 4 000 mg/100g
kaakaojauhe (sokeroimaton) 3490 mg/100g
basilika (kuivattu) 3433 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 2 160 mg/100g
soijarouhe (vaalea) 2030 mg/100g
pannukahvi 2 020 mg/100g
kuivahiiva 2 000 mg/100g
herajauhe 1980 mg/100g
porkkana (kuivattu) 1950 mg/100g
soijapapu 1730 mg/100g
maitojauhe (rasvaton) 1710 mg/100g
kuivattu oluthiiva 1 700 mg/100g
lihaliemijauhe tai -tiiviste 1700 mg/100g
soijajauhot 1660 -2 030 mg/100g
aurinkokuivattu tomaatti öljyssä 1565 mg/100g
melassi 1 470 mg/100g
sipuli (kuivattu) 1440 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 1363 mg/100g
vehnäleseet 1 340 mg/100g
valkoiset pavut 1285 mg/100g
ruskeat pavut 1285 mg/100g
mango (kuivattu) 1229 mg/100g
papaija (kuivattu) 1229 mg/100g
persikka (kuivattu) 1229 mg/100g
lihaliemiuute 1 200 mg/100g
perunalastu 1190 mg/100g
keltaiset herneet (kuivatut) 1 080 mg/100g
vehnänalkiot 1060 mg/100g
vihreät linssit 940 mg/100g
punaiset linssit 940 mg/100g
ruisleseet 900 mg/100g
luumu (kivetön, kuivattu) 890 mg/100g
seesaminsiemenet (kuorineen) 825 mg/100g
pellavansiemenet (kokonaiset) 813 mg/100g
persilja 770 mg/100g
viikuna 766 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 750 mg/100g
omena (kuivattu) 750 mg/100g
manteli 740 mg/100g
kuivatut hedelmät 710-1880 mg/100g
maapähkinävoi 700 mg/100g
auringonkukansiemenet 690 mg/100g
taateli (kuivattu) 687 mg/100g
maapähkinät 680 mg/100g
kasvismakkara soijasta 678,5 mg/100g
nokkonen 670 mg/100g
hasselpähkinä 650 mg/100g
kastanja 650 mg/100g
rusina 650 mg/100g
saksanpähkinä 650 mg/100g
hiiva (tuore) 640 mg/100g
poronliha 629 mg/100g
fetajuusto 620 mg/100g
valkosipuli 620 mg/100g
palsternakka 602 mg/100g
peruna 586 mg/100g
vesikastanja 584 mg/100g
halva 578 mg/100g
naudanliha 572 mg/100g
hapankorppu 565 mg/100g
cashew-pähkinä 565 mg/100g
riistan liha 564 mg/100g
maa-artisokka 560 mg/100g
hirvenliha 557 mg/100g
ruisrouhe 540 mg/100g
ruusunmarjasose 533 mg/100g
bambunverso 530 mg/100g
äidinmaidonkorvike jauhe 520 mg/100g
lehtikaali 490 mg/100g
retiisi 490 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilötty) 470 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 470 mg/100g
pinaatti 470 mg/100g
juuriselleri 470 mg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 470 mg/100g
punajuuri 450 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 440 mg/100g
seiti (pakaste) 440 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 440 mg/100g
pakasteseiti 440 mg/100g
taimen 420 mg/100g
ruusunmarja 410 mg/100g
avokado 400 mg/100g
tilli (tuore) 415 mg/100g
silakka 416,6 mg/100g
kaurahiutaleet 400 mg/100g
parsakaali 400 mg/100g
marsipaani 400 mg/100g
tonnikala 400 mg/100g
suklaa 400 mg/100g
naudanpaisti 400 mg/100g
parsakaali 400 mg/100g
speltti 385 mg/100g
porkkana 390 mg/100g
ruisleipä 380 mg/100g
siika 380 mg/100g
kaura 370 μg/100g
herne 370 mg/100g
kukkakaali 370 mg/100g
hauki 368 mg/100g
banaani 360 mg/100g
jäävuorisalaatti 360 mg/100g
kesäkurpitsa 360 mg/100g
lehtisalaatti 360 mg/100g
lahna 350 mg/100g
hauki 340 mg/100g
kuha 340 mg/100g
turska 340 mg/100g
bataatti 337 mg/100g
ahven 330 mg/100g
särki 330 mg/100g
muikku 330 mg/100g
cantalupenmeloni 320 mg/100g
kyssäkaali 320 mg/100g
lehtikaali 320 mg/100g
mustajuuri 320 mg/100g
purjosipuli 320 mg/100g
raparperi 320 mg/100g
ruusukaali 320 mg/100g
valkokaali 320 mg/100g
herkkusieni 318 mg/100g
lanttu 310 mg/100g
basilika (tuore) 300 mg/100g
nauris 300 mg/100g
punainen paprika 290 mg/100g
punakaali 290 mg/100g
tomaatti 290 mg/100g
ankerias 280 mg/100g
kirjolohi 273 mg/100g
kampela 270 mg/100g
made 270 mg/100g
sipuli (kuivattu) 270 mg/100g
maissi 270 mg/100g
kiivi 270 mg/100g
parsa 260 mg/100g
kurpitsa 243 mg/100g
kurkku 240 mg/100g
lohi 253 mg/100g
kevätsipuli 230 mg/100g
hunajameloni 220 mg/100g
kokojyväleipä 220 mg/100g
jogurtti 220-240 mg/100g
keltainen paprika 220 mg/100g
munakoiso 217 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 210 mg/100g
okra 190 mg/100g
suolasilli, maustesilli 190 mg/100g
ruskea riisi 190 mg/100g
kiinankaali 150 mg/100g
lehtiselleri 150 mg/100g
vihanneskrassi 150 mg/100g
appelsiini 150 mg/100g
sipuli (raaka) 140 mg/100g
kananmunat 140 mg/100g
maito 138 mg/100g
omena 130 mg/100g
päärynä (tuore) 130 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 127 mg/100g
kevytkerma 120 mg/100g
vesimeloni 120 mg/100g
vihreä paprika 120 mg/100g
valkoinen riisi 110 mg/100g
vispikerma 100 mg/100g
valkoinen leipä 100 mg/100g
aamiaismurot, mysli 100-600 mg/100g
päärynä (säilyke) 90 mg/100g
päärynä (säilötty soseena ilman sokeria) 85 mg/100g
kuohukerma 79 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 79 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kera) 78 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 78 mg/100g
suodatinkahvi 66 mg/100g
wakame 50 mg/100g
äidinmaito 46 – 64 mg/100g
pavunidut (säilyke) 36 mg/100g
olut 33 -130 mg/100g
kelp 19,8 mg/100g
voi 15 mg/100g
nori (kuivattu) 2,4 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 3500 mg, naiset 3100 mg, lapset 700 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 4200 mg, naiset 3400 mg
Tasapaino
Kaliumin ja natriumin välinen tasapaino on tärkeä. Natriumin (suola) liikasaantia pitäisi välttää, koska se johtaa kaliumin vähäisyyteen ja tasapainon häiriöön. Kaliumin puute taas aiheuttaa natriumin kertymistä elimistöön (turvotus, verenpaineen kohoaminen, sydänongelmat).
Imeytymistä vahvistaa
Kalsium, magnesium, mangaani, A-vitamini, B10-vitamiini?, sinkki?, fosfori?, rauta?
Imeytymistä heikentää
Natrium, D-vitamiini,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit) – veren kaliumtaso kohoaa liikaa (hyperkalemia)
Klooritiatsidi, hydroklooritiatsidi, indapamidi (diureetit) – veren kaliumtaso kohoaa liikaa
Beetasalpaajat (Sydän/verenpainelääkkeet) – veren kaliumtaso kohoaa liikaa
ACE-estäjät – veren kaliumtaso kohoaa liikaa
Digoksiini (Digitalisglykosidit ) – veren kaliumtaso nousee liian korkeaksi ja sydänongelmat pahenevat
Amfoterisiini (sienilääkkeet) – lisäävät kaliumin tarvetta
Kortikosteroidit - lisäävät kaliumin tarvetta
Histamiinit +kalium ?
Psyykenlääkkeet + kalium ?
Puutosta aiheuttaa
Yksipuoleinen ruokavalio
Runsas kahvinjuonti
Runsas alkoholinkäyttö
Runsas sokerinkäyttö
Runsas suolankäyttö
Aliravitsemus
Pitkät paastot
Saven syöminen
Syömishäiriöt (anoreksia, bulimia)
Oksentelu
Ripuli
Paksusuolen tulehdus
Ruuansulatuskanavan sairaudet
Ulostuslääkkeiden (laksatiivit) käyttö
Pitkäaikainen kortisonilääkitys
Runsas lakritsinsyönti
Munuaissairaudet
Suolistoleikkaukset
Diabetes
Cushingin syndrooma
Kystinen fibroosi
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit)
Raskas ruumiillinen työ (hikoilu)
Runsas liikunta (hikoilu)
Antibioottikuurit
Suonensisäisesti annettava glukoosi ja suolaliuos ilman kalium-lisää
Megaloblastinen anemia
Sydänsairaudet
Puutosraja
Puutosoireet
Raajojen tunnottomuus
Nopea tai epäsäännöllinen sydämen syke
Verenpaineen nousu
Lihasheikkous
Väsymys
Suoliston lamautuminen
Jano (jatkuva)
Ummetus
Akne
Päänsärky
Haavojen hidas paraneminen
Halvaustilat
Natriumin kertyminen elimistöön (turvotus, verenpaineen kohoaminen, sydämen toimintahäiriöt)
Syöpä
Aivoninfarkti
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Korkea verenpaine
Lihaskouristukset (kalium, kalsium ja magnesium)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
3 500 mg
Yliannostus
Munuaispotilaat. yli 7 g/vrk aiheuttaa ongelmia sydämelle, keuhkoille, munuaisiin, hermostoon ja lihaksiin.
Kaliumpitoisen mineraalisuolan (Hiposal) käytössä on hyvä noudattaa varovaisuutta, jos käyttää sydän- ja/tai nesteenpoistolääkkeitä. Käyttö ei suositella myöskään raskaana oleville (abortin vaara) eikä alle 5-vuotiaille lapsille.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Addisonin tauti
Elimistön kuivuminen
Munuaissairaudet
Ripuli
Sydänsairaudet
Suolitukokset
Vatsahaava
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Alhainen syke
Verenpaineen nopea lasku
Raajojen pistely ja tunnottomuus
Lihasheikkous
Hengitysvaikeudet
Väsymys
Korvien suhina
Metallin maku suussa
Vatsakipu
Tummat tai veriset ulosteet
Ripuli
Ilmavaivat
Oksentelu
Ohutsuolen haavaumat
Munuaisten toiminnan häiriöt
Vaikeat rytmihäiriöt
Sydänpysähdys
Triviaa
Tavallisella verikokeella ei pysty mittaamaan elimistön kaliumpitoisuutta. Korkea kaliumpitoisuus näkyy sydänsähkökäyrässä EKG.
Kaliumia imeytyy elimistöön riippuen elimistön kaliumpitoisuudesta. Imeytyminen on passiivista ja sitä tapahtuu niin kauan kunnes veren kaliumpitoisuus on suurempi kuin suolen sisällön kaliumpitoisuus.
Kaliumin erittyminen riippuu täysin päivittäin nautitun kaliumin määrästä. Päivittäin kaliumia erittyy virtsaan n 160 mg. Runsas kaliumin erittyminen virtsaan voi kertoa diabeteksesta, aliravitsemuksesta tai ruumiinvammasta. Elimistön hapettuminen voi johtaa myös kaliumin liikaeritykseen.
Tietyt diureetit voivat häiritä kaliumin aineenvaihduntaa poistamalla natriumia ja vettä munuaisten kautta, jolloin myös kaliumin erittyminen lisääntyy, jos munuaisten toiminta ei ole kunnossa tästä seuraa kaliumin kertymistä verenkiertoon ja kudoksiin.

Kalsium (Ca)
Kivennäisaine, joka varastoituu elimistöön hampaisiin ja luukudokseen. 98-99% kalsiumista on luustossa ja 1-2% luuston ulkopuolella. Ihmisen painosta kalsiumia on noin 1,4%. Suuri osa suomalaisia saa ravinnosta liikaa kalsiumia. Kalsium esiintyy monissa muodoissa: kalsiumkarbonaatti, kalsiumkloridi, kalsiumsitraatti, kalsiumglubionaatti, kalsiumgluseptaatti, kalsiumlaktaatti, kalsiumfosfaatti.
Vaikutus elimistössä
Vahvistaa sydäntä, verisuonia, luustoa ja hampaita.
Ehkäisee hermostollisia häiriöitä.
Nopeuttaa haavojen paranemista, auttaa hyytymisreaktiossa
Osallistuu hermojen ja lihasten väliseen yhteydenpitoon.
Osallistuu happo-emästasapainon säätelyyn.
Säätelee hormonitasapainoa ja verenpainetta.
Mistä saa?
kova vesi
leivinjauhe 11 300 mg/100g
basilika (kuivattu) 2 113 mg/100g
oregano (kuivattu) 1 576 mg/100g
maitojauhe 1 360 mg/100g
purukumi 1 152 mg/100g
edamjuusto 1050 mg/100g
seesaminsiemenet 980 mg/100g
emmentaljuusto 939 mg/100g
gouda 885 mg/100g
leipäjuusto 846 mg/100g
cheddar 840 mg/100g
herajauhe 790 mg/100g
kermajuusto 740 mg/100g
tuorejuustot 725 mg/100g
sinihomejusto 700 mg/100g
sulatejuusto 695 mg/100g
halva 682 mg/100g
proteiinipatukka 610 mg/100g
nokkonen 594 mg/100g
kasvisrasvajuusto 590 mg/100g
mozzarella 505 mg/100g
fetajuusto 480 mg/100g
mustapippuri 437 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 430 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 430 mg/100g
äidinmaidon korvike 404 mg/100g
kalasäilykkeet 400 mg/100g
maitosuklaa 400 mg/100g
viininlehti (säilötty suolaliemeen) 390 mg/100g
soijaproteiini 363 mg/100g
silakka 361 mg/100g
ruusunmarja 350 mg/100g
muikku 330 mg/100g
silkka (tuore, itämeri) 327 mg/100g
aromisuola 281 mg/100g
nori (kuivattu) 280 mg/100g
manteli 280 mg/100g
suklaa 277 mg/100g
manteli 276 mg/100g
lohi (öljyssä) 273 mg/100g
ksylitolipastilli 270 mg/100g
karkit 270 mg/100g
valkosuklaa 270 mg/100g
basilika (tuore) 250 mg/100g
soijarouhe 241 mg/100g
pesto 237 mg/100g
soijapapu 230 mg/100g
riisisuklaa 225 mg/100g
lehtikaali 220 mg/100g
sipuli (kuivattu) 216 mg/100g
pizza 215 mg/100g
kuivattu oluthiiva 210 mg/100g
muikku (järvi) 192 mg/100g
voikukka 187 mg/100g
parapähkinä 186 mg/100g
pikakahvi 160 mg/100g
jogurtti 160 - 180 mg/100g
tofu 150 mg/100g
wakame 150 mg/100g
porkkana (kuivattu) 145 mg/100g
kevätsipuli 140 mg/100g
taimen 137 mg/100g
persilja 135 mg/100g
kaakaojauhe 130 mg/100g
pannukahvi 130 mg/100g
viili 130 mg/100g
maito 120 mg/100g
marsipaani 120 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 120 mg/100g
tattari 114 mg/100g
ahven 109 mg/100g
vehnäleseet/idut 98 mg/100g
linssin idut 95 mg/100g
särki 96,4 mg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 88 mg/100g
kirjolohi 84,7 mg/100g
pinaatti 80 mg/100g
endiivi 80 mg/100g
saksanpähkinä 80 mg/100g
kuivahiiva 80 mg/100g
kevytkerma 79 mg/100g
suolasilli, maustesilli 79 mg/100g
ruohosipuli 77 mg/100g
raparperi 75 mg/100g
tilli (tuore) 72 mg/100g
vihanneskrassi 70 mg/100g
valkokaali 69 mg/100g
okra 70 mg/100g
kurttukaali 67 mg/100g
soijapavun idut 67 mg/100g
juuriselleri 65 mg/100g
tarhapapu 65 mg/100g
vispikerma 63 mg/100g
lahna 63 mg/100g
sipuli (kuivattu) 61 mg/100g
purjo 60 mg/100g
kananmuna 60 mg/100g
aamiaismurot 60 mg/100g
maapähkinä 60 mg/100g
siika 60 mg/100g
kampela 59 mg/100g
herne (kuivattu) 59 mg/100g
vehnänalkiot 58 mg/100g
jäävuorisalaatti, amerikansalaatti 56 mg/100g
lehtisalaatti 56 mg/100g
palsternakka 56 mg/100g
nauris 55 mg/100g
kaura 55 mg/100g
kuha 54 mg/100g
mustajuuri 53 mg/100g
lehtiselleri 51 mg/100g
retiisin idut 51 mg/100g
hauki 50 mg/100g
punakaali 50 mg/100g
raparperi 50 mg/100g
kuohukerma 50 mg/100g
ruusukaalin idut 49 mg/100g
parsakaali 48 mg/100g
kyssäkaali 46 mg/100g
kiiinankaali 45 mg/100g
latva-artisokka 44 mg/100g
hasselpähkinä 44 mg/100g
lehtikaali 42 mg/100g
ruusukaali 42 mg/100g
valkokaali 42 mg/100g
retiisi 41 mg/100g
kokojyväjauhot 40 mg/100g
lanttu 40 mg/100g
mustaherukka 40 mg/100g
retiisi 40 mg/100g
linssi 40 mg/100g
lihaliemiuute 40 μg/100g
porkkana 39 mg/100g
made 38 mg/100g
ruis 38 mg/100g
speltti 38 mg/100g
maapähkinävoi 37 mg/100g
punaherukka 36 mg/100g
vehnä 36 mg/100g
herneenversot 36 mg/100g
juuriselleri 36 mg/100g
lanttu 35 mg/100g
nauris 35 mg/100g
äidinmaito 33 mg/100g
suklaa 33 mg/100g
sinimailasen (alfalfan idut) 32 mg/100g
purjosipuli 32 mg/100g
sipuli (raaka) 31 mg/100g
herne 31 mg/100g
punajuuri 30 mg/100g
maa-artisokka 30 mg/100g
bataatti 30 mg/100g
ruusukaali 30 mg/100g
porkkana 29 mg/100g
vehnä 28-36 mg/100g
turska 28 mg/100g
parsa 27 mg/100g
keräsalaatti 26 mg/100g
kurkku 26 mg/100g
tarhamansikka 25 mg/100g
vadelma 25 mg/100g
tuore hiiva 25 mg/100g
kurpitsa 25 mg/100g
lehtisalaatti 24 mg/100g
amerikansalaatti 24 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 24 mg/100g
parsa 23 mg/100g
guava 23 mg/100g
äidinmaito 22 – 41 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 22 mg/100g
kukkakaali 22 mg/100g
maissi 22 mg/100g
kesäkurpitsa 22 mg/100g
jättikurpitsa 21 mg/100g
tarhaherne 20 mg/100g
hirssi 20 mg/100g
papaija 20 mg/100g
puolukka 20 mg/100g
kantalupenmeloni 19 mg/100g
ankerias 19 mg/100g
meloni 18 mg/100g
valkosipuli 18 mg/100g
kurkku 17 mg/100g
mustikka 17 mg/100g
lakka 17 mg/100g
kirsikka 16 mg/100g
tonnikala 16 mg/100g
avokado 15 mg/100g
ohra 15 mg/100g
karpalo 15 mg/100g
voi 15 mg/100g
hunajameloni 14 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 13 mg/100g
pavunidut (säilyke) 13 mg/100g
mung-pavun idut 13 mg/100g
munakoiso 13 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 13 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 13 mg/100g
kelp 12,3 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 12 mg/100g
tomaatti 12 mg/100g
punainen paprika 11 mg/100g
vesikastanja 11 mg/100g
lohi 10,4 mg/100g
karviainen 10 mg/100g
riisi 10 mg/100g
mango 10 mg/100g
siankyljys 10 mg/100g
tomaatti 9 mg/100g
päärynä 8 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 8 mg/100g
seiti (pakaste) 8 mg/100g
keltainen tai vihreä paprika 8 mg/100g
vesimeloni 7 mg/100g
banaani 7 mg/100g
sipuli 6 mg/100g
päärynä (säilötty ilman sokeria) 6 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kera) 5 mg/100g
vesimeloni 5 mg/100g
omena 4 mg/100g
herkkusieni 3 mg/100g
olut 3-14 mg/100g
suodatinkahvi 2 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 800 mg, naiset 1000 mg, lapset alle 12 v 600 mg, RDA 1200 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 1500 mg, naiset 1200 mg.
Tasapaino
Magnesiumin ja kalsiumin välinen tasapaino on tärkeä (1:2).
Kalsiumin ja fosforin välinen tasapaino on tärkeä (2:1). Jos ruokavaliossa on liikaa fosforia, kalsiumia poistuu elimistöstä ja elimistö happamoituu. Tästä seuraa osteoporoosi.
Erityisen tärkeää kalsiumin ja fosforin välinen tasapaino on vauvoilla (suhde äidinmaidossa on 2:1).
Kalsiumin ja piin välinen tasapaino on tärkeä.
Liiallinen määrä D-vitamiinia nostaa elimistön kalsium- ja fosforitasoja.
Elimistö säätelee itse veressä olevan kalsiumin liiallista määrää kilpirauhasten erittämän kalsitoniinin avulla. Tämä hormoni ei poista kalsiumia luista.
Imeytymistä vahvistaa
Magnesium, fosfori, B6-vitamiini, D-vitamiini, A-vitamiini, C-vitamiini, lysiini, arginiini, galaktoosi, vatsahappo, kupari?, natrium?, kalium?, seleeni?
Imeytymistä heikentää
Kadmium, lyijy, mangaani, liiallinen fosfori, liiallinen D-vitamiini, liiallinen kalsiumin nauttiminen, oksaalihappo, fytaatit (fytiinihappo), kuidut, tanniinit, vähärasvainen ruokavalio, tyydyttyneet rasvat, tietyt lääkkeet (kalsitoniini, tyrokalsitoniini), natriumfluoridi
Haitalliset yhteisvaikutukset
D-vitamiini ja liiallinen kalsium voi johtaa kalsifylaksiaan.
Klooritiatsidi, hydroklooritiatsidi, indapamidi (diureetit) + kalsium – kalsiumin kertyminen elimistöön, vakavat munuaisvauriot
Prostaglandiinit ja kalsium voivat yhdessä aiheuttaa syöpää.
Antibiootit ja kalsium voivat yhdessä aiheuttaa syöpää. Kalsium myös häiritsee antibioottien imeytymistä.
Digitalisglykosidit (sydänlääkkeet) + kalsiumvalmisteet voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin käyttö
Liikkumattomuus (pitkä vuodelepo sairauden vuoksi, liikunnan harrastamattomuus)
Liiallinen liikunta (kuukautisten poisjääminen liikunnan takia)
Liiallinen fosforin saanti.
Ruokavalio, joka koostuu pelkästään lihasta, kalasta ja munista eli liiallinen fosfaattien saanti.
Runsas kahvin ja teen juonti
Fytiini (leseet 4 225 mg/100g, vilja, leipä 805 mg/100g, valkoiset vehnäjauhot 200 mg/100g ). Jos leivän leipoo juureen se hajottaa fytiinihappoa 50%.
Keliakia
Oksaalihappopitoiset ruoka-aineet (kaali, pinaatti, raparperi, suklaa) sitovat kalsiumia.
Natriumfluoridi (hammastahnassa) sitoo kalsiumia
Laktoosi-intoleranssi
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit)
Liian vähäinen mahahapon eritys
Yksipuolinen ravinto
Korkea kolesteroli
Vapaiden rasvahappojen liiallinen saanti.
Lisämunuaiskuoren hormonien (glukokortikoidit) liikaeritys
E-pillerit
Multippeli myelooma
Kortikosteroidit (kortisoni)
Raskaus
Imetys
Monet synnytykset ja puutteellinen ruokavalio
Vaihdevuodet
Ripuli
Diabetes
Luuaineenvaihdunnan häiriöt
Puutosraja
500 mg/vrk. Kalsiumin puutos on yleisempää naisilla kuin miehillä. Puutos???
Puutosoireet
Runsas hikoilu kasvojen alueella (lapsilla)
Unettomuus
Motorisen kehityksen häiriöt lapsilla
Pihtipolvet, länkisääret ja kyyhkynrinta (lapsilla)
Kouristukset (kädet, jalat, kasvot)
Pistely käsissä ja jaloissa
Päänsärky
Kuukautisten poisjääminen tai lyheneminen ennen vaihdevuosi-ikää
Väsymys
Epilepsia
Ihottumat
Huonot hampaat
Osteomalasia (luukipu, luiden pehmeneminen. lihasheikkous)
Luunmurtumien hidas paraneminen
Intoleranssit
Muutokset sydänsähkökäyrässä (pidentynyt QT-aika)
Harmaakaihi?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Angina pectoris (rasitusrintakipu)
Allergiat
Luukudoksen kalsiumpitoisuuden alentuminen (riisitauti, osteomalasia, osteoporoosi)
Lyijy, alumiini ja kadmium –myrkytykset
Raskaus
Imetys
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
800 mg. Lisäravinne nautitaan illalla tai aterioiden välillä.
Yliannostus
Yli 2000 mg.
Liiallinen D-vitamiini ja lisäkilpirauhashormonin liiallinen erittyminen voi johtaa kalsiumin liialliseen varastoitumiseen pehmytkudoksiin, verisuonien kalkkiutumiseen ja kudosten kalkkiutumiseen.
Runsas kalsium- ja D-vitamiini-lisien nauttiminen johtaa kalsifylaksiaan, jossa kalsiumia kertyy pehmytkudoksiin, joka johtaa sisäelinten kalkkiutumiseen.
Liiallinen kalsiumin nauttiminen häiritsee myös raudan ja sinkin imeytymistä.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Munuaissairaudet
Diabetes
Maksasairaudet
Verenkiertohäiriöt
Kilpirauhasen sairaudet
Lisäkilpirauhasen sairaudet
Paget’n tauti
Tulehdussairaudet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Syventynyt masennus
Tulehdukset
Ummetus
Liiallinen kalsiumin määrä veressä (hyperkalsemia),
Liiallinen kalsiumin määrä virtsassa (hyperkalsiuria)
Valtimoiden kovettuminen
Verenpaineen kohoaminen
Liiallinen kalsiumin kertyminen luustoon
Kalsiumin kertyminen pehmytkudoksiin
Skleroderma (kalsiumin kertyminen ihoon)
Kovettumat käsissä ja jalkapohjissa?
Kilpirauhasen toimintahäiriöt
Munuaiskivet, virtsakivet
Sappikivet
Aortan kalkkiutuminen
Munuaisten vakavat vauriot
Osteoporoosi
Rintasyöpä
Sydäninfrakti
Henkisen kehityksen pysähtyminen (lapsilla)
Raudan, sinkin ja muiden hivenaineiden imeytyminen heikentyy, anemia
Äkillinen kuolema
Triviaa
Lapsilla kalsiumia imeytyy 75%, koska sitä tarvitaan kasvuun. Aikuisilla kalsiumista imeytyy 20-60% normaalioloissa, sen mukaan miten paljon elimistö sitä tarvitsee.
Keho sopeutuu suhteellisen helposti myös vähäisempään kalsiumin saantiin, jolloin sen imeytyminen suolistosta tehostuu.
Aikuisilla luiden kalsiumista 20% vaihtuu joka vuosi.
Jos veren kalsiumpitoisuus ylittää 1.75 mmol/l (70 mg/l) munuaiset tehostavat kalsiumin poistoa. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia, jos kalsiuminpitoisuus veressä johtuu liiasta D-vitamiinista, eikä varsinaisesta kalsiumista.
Sappikivet ovat muodostuneet 80% kalsiumista. Munuaiskivet ovat muodostuneet 90% kalsiumista.

Kloori, kloridi (Cl)
Kloori esiintyy kloridi-muodossa. Elimistössä on noin 75-100g klooria. Suurin osa solun ulkopuolisessa nesteessä, plasmassa ja kudosnesteessä. Puutos on harvinainen. Suomalaiset saavat yleensä liikaa klooria, johtuen runsaasta suolan käytöstä. Maaperässä klooria on 0,031mg/kg. Merivedessä 1,9 mg/l. Yleisin kloorin muoto on natriumkloridi. Tässä muodossa kloori on kasveissa, eläimissä ja ihmisessä. Klooridioksidi on ruuan lisäaine, jota käytetään jauhojen valkaisuun ja koostumuksen parantamiseen.
Vaikutus elimistössä
Pitää yllä elimistön nestetasapainoa (veden ja suolojen säätely)
Tuottaa mahalaukun suolahappoa
Auttaa maksaa poistamaan myrkkyjä elimistöstä
Happo-emästasapainon ylläpito
Osallistuu punasolujen hiilidioksidin kuljetukseen
Mistä saa?
Yleensä klooria saadaan samoista ruuista kuin natriumiakin.
Suola 60 000 mg/100g
Seltin 49 040 mg/100g
Pansuola 48 128 mg/100g
Jozo 44 200 mg/100g
Hiposal 41 030 mg/100g
Maapähkinät (suolatut) 7 660 mg/100g
Lihaliemiuute 6 800 mg/100g
Voi 1340 mg/100g
Kevytlevi 500 mg/100g
Maapähkinävoi 500 mg/100g
Kaakaojauhe 460 mg/100g
Spirulinalevä (kuivattu) 400-440 mg/100g
Becel 400 mg/100g
Kookospähkinä (kuivattu) 220 mg/100g
Jogurtti 150-180 mg/100g
Suklaa 130 mg/100g
Pavunidut (säilyke) 120 mg/100g
Kookospähkinä (tuore) 110 mg/100g
Banaani 79 mg/100g
Kaura 73 mg/100g
Kevytkerma 72 mg/100g
Vispikerma 58 mg/100g
Intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 52 mg/100g
Suodatinkahvi 50 mg/100g
Kuohukerma 46 mg/100g
Hunajameloni 45 mg/100g
cantalupenmeloni 44 mg/100g
Okra 41 mg/100g
Sipuli (kuivattu) 38 mg/100g
Kevätsipuli 36 mg/100g
Äidinmaito 32- 49 mg/100g
Pannukahvi 24 mg/100g
Sipuli (raaka) 20 mg/100g
Marsipaani 13 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 5 mg/100g
Olut 4 - 57 mg/100g
Päärynä (säilyke) 2-3 mg/100g
Omena 1 mg/100g
Merilevä
Vesikrassi
Mangoldi (lehtijuurikas)
Avokado
Tomaatti
Kaali
Lehtikaali
Nauris
Selleri
Parsa
Merikalat
Saantisuositus
Aikuiset 800 mg, Lapset 500 mg
Tasapaino
Kloori ja natrium ovat kiinteä pari. Kehon nesteissä kloridi on negatiivisesti latautunut (anioni) ja se tasapainottaa positiivisesti latautuneiden natrium (kationi) ja kalium (kationi) –ionien määrää.
Imeytymistä vahvistaa
Imeytymistä heikentää
Haitalliset yhteisvaikutukset
Puutosta aiheuttaa
Oksentelu
Voimakas hikoileminen
Puutosraja
500 mg.
Puutosoireet
Lihasten lamautuminen
Kasvuhäiriöt
Kuivuminen/nestetasapainon häiriö
Proteiiniaineenvaihdunnan häiriöt
Lääkinnällinen käyttö:
Aklorhydria (suolahapon tuotannon loppuminen vatsassa) – syynä ei ole kloorin puute!
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Sama kuin natrium.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Sama kuin natrium.
Triviaa
Kloorin tarve tulee tyydytettyä vaikka ruokaa ei lisää yhtään suolaa.
Tietyt sairaudet (anemia, sydänsairaudet, munuaissairaudet, raskauskouristukset) aiheuttavat kloridin määrän nousua veriplasmassa. Tietyt sairaudet (diabetes, kuumeet, keuhkonkuume) vähentävä kloridin määrää veriplasmassa.
Klooria erittyy runsaasti virtsaan jos ruuassa on paljon suolaa, maksakirroosissa ja riisitaudissa. Klooria erittyy vähän virtsaan keuhkonkuumeessa, munuaissairauksissa, syövässä ja gastriitissa.

Kulta (Au)
Ihmiselimistön kaikissa kudoksissa on kultaa. Eniten kultaa on keuhkoissa, veressä, sydämessä ja aivoissa.
Vaikutus elimistössä
Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, uskotaan liittyvän immuunipuolustukseen
Mistä saa?
Saantisuositus
Ei annettu.
Imeytymistä vahvistaa
Imeytymistä heikentää
Haitalliset yhteisvaikutukset
Amalgaami + kultapaikat suussa, aiheuttavat suussa sähköisiä jännitteitä, jolloin elohopeaa liukenee amalgaamipaikoista.
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Nivelreuma
Sädehoito (radioaktiivinen kulta)
Astma, kokeiltu ei todettu olevan avuksi
Metallina hampaiden paikkauksessa ja korvauksessa, kirurgiassa ja ihotaudeissa
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ihottuma (nokkosrokko, ekseema, seborrooinen dermatiitti)
Kutina
Suun haavaumat
Hiustenlähtö
Tulehtuneet ikenet
Vatsakivut ja vatsan limakalvojen tulehdus
Suun limakalvojen haavaumat ja tulehdukset, munuaisvauriot, luuytimen vauriot
Munuaisvauriot
Syöpä
Triviaa
Kultaa erittyy virtsaan vielä vuoden jälkeen kultaruiskehoitojen lopettamisesta. Kallista pissiä.

Kupari (Cu)
Kuparia on ihmiselimistössä veriplasmassa, maksassa, luuytimessä, aivoissa, sydämessä, munuaisissa ja kudoksissa. Keskimäärin 50-150 mg. Kupari on ihmiselle välttämätön hivenaine. Kuparista on harvoin puutetta, jos ravinto on monipuolinen.
Vaikutus elimistössä
Osallistuu hormoniaineenvaihduntaan, energiantuotantoon ja rasva-aineenvaihduntaan.
Suojelee ennenaikaiselta ikääntymiseltä
Osallistuu moniin kemiallisiin prosesseihin: melaniinin tuotantoon, hermoimpulssien kuljetukseen, lymfajärjestelmän aktivointiin, elimistön puolustusreaktioihin (makrofagit ja neutrofiilit)
C-vitamiinin hyväksikäyttö
Ihon ja hiusten aineenvaihdunta sekä pigmentti
Veren- ja luidenmuodostus
Proteiiniaineenvaihdunta.
Edistää aivojen, hermojen ja sidekudoksen kehittymistä.
Mistä saa?
Vesijohdot ja kupariastiat
säilykkeet
hyönteismyrkyt ja torjunta-aineet
vesijohtoputket (pehmeän veden alue)
e-pillerit
autojen pakokaasut
kuparikierukka naisilla 30-40 μg päivä
äyriäiset (kuorelliset) 7 600 μg/100g
naudanmaksa 7500 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 6 100 μg/100g
kuivahiiva 5 000 μg/100g
kelp 4 000 μg/100g
kaakaojauhe 3 900 μg/100g
kuivattu oluthiiva 3 320 μg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 1 600 μg/100g
tuore hiiva 1 600 μg/100g
oliivit 1 600 μg/100g
vehnäleseet 1 500 μg/100g
emmentaljuusto 1 100 μg/100g
suklaa 1 100 μg/100g
maapähkinä 860 μg/100g
pannukahvi 820 μg/100g
palkokasvit 800 μg/100g
katkaravut 720 μg/100g
aamiaismurot 700 μg/100g
maapähkinävoi 700 μg/100g
hapankorppu 610 μg/100g
spirulina-levä (tuore) 597 μg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 550 μg/100g
lihaliemiuute 450 μg/100g
kantarelli 420 μg/100g
ruisleipä 350 μg/100g
riisimurot 330 μg/100g
kookospähkinä (tuore) 320 μg/100g
kokojyväleipä 300 μg/100g
herkkusieni 300 μg/100g
hiivaleipä 290 μg/100g
herne 220 μg/100g
kevytkerma 200 μg/100g
okra 190 200 μg/100g
vispikerma 160 μg/100g
sipuli (kuivattu) 160 μg/100g
banaani 160 μg/100g
päärynä (tuore) 150 μg/100g
kuohukerma 130 μg/100g
kevätsipuli 130 μg/100g
pinaatti 110 μg/100g
peruna 90 μg/100g
pavunidut 90 μg/100g
päärynä (säilötty sokerin kera) 90 μg/100g
marsipaani 80 μg/100g
sipuli (raaka) 80 μg/100g
sipuli (kypsennetty) 70 μg/100g
speltti 62 μg/100g
pikakahvi 50 μg/100g
omena 40 μg/100g
kantalupenmeloni 40 μg/100g
hunajameloni 40 μg/100g
päärynä (säilyke) 40 μg/100g
jogurtti 40 - 100 μg/100g
vesimeloni 30 μg/100g
voi 30 μg/100g
kaura 23 μg/100g
äidinmaito 22 – 77 μg/100g
olut 10-80 μg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 1,2 mg, Lapset 0,4 mg.
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Miehet 1,72 mg, Naiset 1,3 mg
Tasapaino
Sinkin ja kuparin saanti pitäisi olla tasapainossa keskenään, koska jos sinkkiä saadaan paljon yli suosituksen ja kuparia suosituksen verran, kuparin imeytyminen häiriintyy.
Imeytymistä vahvistaa
Koboltti?, kalsium?, natrium?, seleeni?
Imeytymistä heikentää
Rauta, C-vitamiini, molybdeeni, sinkki, kadmium, fluori, fytiinihappo,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Sinkkivalmisteet estävät kuparin imeytymistä.
Antibiootit + kupari, häiritsevät kuparin imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Yksipuolinen ravinto
Aliravitsemus
Runsas einesten syönti
Viljatuotteiden fytiinihappo (leseet 4 225 mg/100g, vilja, leipä 805 mg/100g, valkoiset vehnäjauhot 200 mg/100g ). Jos leivän leipoo juureen se hajottaa fytiinihappoa 50%.
Laihdutuskuurit
Runsas C-vitamiinin käyttö
Runsas sinkin käyttö
Tulehdukset
Ripuli (pitkäaikainen)
Munuaisten toimintahäiriöt
Haimasairaudet
Keliakia
Kuparin imeytymishäiriöt (Menken syndrooma)
Vatsalaukun pienennusleikkaus tai poistoleikkaus
Letkuruokinta (suonensisäinen ravitsemus)
Puutosraja
alle 14 μmol/l tai alle 90 μg/l plasmassa. Alle 12 μmol/l tai alle 85 μg/l kokoveressä
Puutosoireet
Hiusten harmaantuminen (ennenaikainen)
Ihotulehdukset
Väsymys
Lapsilla ripuli
Anemia
Verisuonien kuultaminen iho läpi
Valkoisten verisolujen väheneminen
Makuaistin katoaminen
Tulehdustautien jälkeinen päänsärky
Hengitysvaikeudet
Sydänongelmat
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Krooniset tulehdukset
Nivelrikko
Anemia, joka ei johdu raudanpuutteesta
Hiustenlähtö
Allergia
Keuhkoputkentulehdus
Yskänlääkkeet
Ehkäisyvälineenä (kierukka)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
2 mg
Yliannostus
Yksi 250 mg annos kuparisulfaattia antaa jo myrkytysoireita. Elimistö sietää hyvin yliannoksia? (kenen elimistö???). Juomavedessä kuparin määrän ylittyessä 3,67 mg/l tulee myrkytysoireita. Hapan ruoka tai juomat kupariastioissa, voivat johtaa kuparimyrkytykseen. Esim. kotiviinin valmistus ja tislaus kupariputkien kautta.
Liiallinen kupari laskee elimistön sinkkitasoa.
Kolmasosalla skitsofreniaa sairastavista on ylimääräistä kuparia elimistössä.
Lisäkuparia ei suositella, jos sairastat Wilsonin tautia, maksa- tai sappirakon sairauksia, elimistön kuparitaso voi nousta vaaralliselle tasolle.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Wilsonin tauti
Lapsuusiän kirroosi (Intiassa)
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ruuansulatuskanavan oireita (ripuli)
Oksentelu (musta tai verinen)
Pahoinvointi (jatkuva)
Päänsärky (kova tai jatkuva)
Lihassärky
Närästys
Metallin maku suussa
Ruokahaluttomuus
Keltainen iho tai silmät
Hemolyyttinen anemia
Huimaus
Masennus
Ärtyneisyys
Dementia
Nivelreuma
Selkärankareuma
Akuutti tulehdus
Verta virtsassa
Kipu ja kirvely virtsatessa
Maksavauriot
Munuaisvauriot
Hermostolliset häiriöt
Psyykkiset ongelmat
Aivovauriot
Kooma
Kuolema
Triviaa
Vauvojen maksan kuparipitoisuus on 10 -kertainen verrattuna aikuisiin.
Kun ihminen vanhenee, hänen maksansa kuparipitoisuus vähenee, mutta aivojen kuparipitoisuus nousee samassa suhteessa. Vielä ei tiedetä tämän tarkoitusta.
Ihminen varastoi liian kuparin maksaan, josta se kuljetetaan sappinesteen mukana pois elimistöstä.

Koboltti (Co)
Ihmisen elimistössä on kobolttia noin 1-1,5 mg, sitä on veriplasmassa sitoutuneena albumiiniin, maksassa, sydämessä, munuaisissa, luussa. ja lihaksissa Ravinnon sisältämästä koboltista ihminen ottaa noin 80%. Koboltin puutos on harvinainen. Maaperässä kobolttia on 0,001-0,002 g/kg.
Vaikutus elimistössä
Osallistuu aineenvaihduntaan B12-vitamiinin osana
Osallistuu punaisten verisolujen tuotantoon
Mistä saa?
Koboltin määrä ravintoaineissa riippuu koboltin määrästä maaperässä
B12-vitamiini
kelp 3 000 μg/100g
simpukat 225 μg/100g
turska 120 μg/100g
munuaiset 25 μg/100g
vihannekset 20-60 μg/100g
maksa 15 μg/100g
liha 12 μg/100g
maitotaloustuotteet 1-3 μg/100g
täysjyvävilja
mausteet
pähkinät
tattari
viikuna
kala
sisäelimet
oluthiiva
osterit
Saantisuositus
5-10 μg/vrk
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
13 μg/vrk. Yhdysvalloissa lapset 0,25-0,69 mg ja aikuiset 0,30-1,77 mg. Japanissa 0,01 mg.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Mangaani
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Tupakointi
Puutosraja
?
Puutosoireet
Anemia
Korkea verenpaine
Struuma
Perniöösi anemia (ruokahaluttomuus, ummetus ja ripuli vuorottelevat, polttava tunne kielessä, suutulehdus)
Psyykkiset oireet
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Väkivaltaisuus
Koordinaatiohäiriöt
Halvaustilat
Anemia (kokeiltu)
Verenpaine (kokeiltu)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
Pidetään solumyrkkynä, ei saisi olla erityisvalmisteissa? Kobolttinitraattia on käytetty lisäravinteensa.???
Yliannostus
15-30 mg/vrk. Suuret kobolttiannokset vahingoittavat sydäntä, haimaa ja kilpirauhasta. Aiheuttaa syöpää ruiskeena annettuna.
Runsaasti olutta juovat (yli 10 litraa) saivat kobolttimyrkytyksen, kun kobolttia lisättiin olueen parantamaan vaahtoavuutta (1,5 mg/l). Luultavasti tästä tavasta on luovuttu?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Sydämen toimintahäiriöt (vajaatoiminta)
Väsymys
Kalpeus
Ripuli
Punasolujen tuotannon lisääntyminen (polycythaemia vera)
Sormien ja jalkojen puutuminen
Kilpirauhasen suureneminen/vajaatoiminta
Struuma
Kuolema
Triviaa
1930-luvulla todettiin että koboltti on välttämätön ihmiselle ja eläimille. Märehtivät eläimet pystyvät muodostamaan koboltista B12-vitamiinia pötsissään. Eläinkokeissa suuret annokset (4-10 mg/kg) aiheuttivat anemiaa, ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Kromi (Cr)
Elimistössä kromia on noin 5,2 - 10,4 mg. Eurooppalaisilla ja pohjoisamerikkalaisilla n. 6 mg, afrikkalaisilla 7,45 mg, Kauko-Idässä asuvilla 11,8 mg ja Lähi-idässä 12,5 mg. Kromia on ihossa, luissa, lihaksissa, pernassa, munuaisissa, kiveksissä ja rasvakudoksessa sekä pieniä määriä sydämessä, haimassa, keuhkoissa ja aivoissa. Välttämätön hivenaine ihmiselle. Kromin puutetta ei yleensä esiinny, ellei syödä pelkästään eineksiä.
Vaikutus elimistössä
Osallistuu glukoosiaineenvaihduntaan insuliinin avulla (siirtää glukoosia verestä soluihin).
On monien entsyymien ja hormonien rakenneosa.
Osallistuu kolesteroliaineenvaihduntaan säätelemällä veren rasvapitoisuutta
Vähentää rasvan määrää veressä
Lisää HDL-kolesterolin määrää
Osallistuu proteiinisynteesiin
Osallistuu immuunipuolustukseen
Osallistuu ruokahalun säätelyyn
Mistä saa?
B1-vitamiini
munankeltuainen 183 μg/100g
melassi 121 μg/100g
kuivattu oluthiiva 117 μg/100g
naudanliha 57 μg/100g
maksa 55 μg/100g
kokojyväleipä 42 μg/100g
leseet 38 μg/100g
murot 30 μg/100g
hunaja 29 μg/100g
vehnänalkiot 23 μg/100g
rusinat 10 μg/100g
lehtikaali 10 μg/100g
herkkusienet 9 μg/100g
tonnikalasäilyke vedessä 9 μg/100g
maapähkinät 8 μg/100g
hapankorppu 8 μg/100g
meetvursti 8 μg/100g
lenkkimakkara 6 μg/100g
emmentaljuusto 5 μg/100g
ruisleipä 5 μg/100g
äidinmaito 3 – 80 μg/100g
mausteet
mustapippuri
sokerijuurikas
äyriäiset
kokojyvävehnä
vehnäleseet
pähkinät
vehnäjauhot
artisokka
salvia
parsa
kuivatut luumut
sokeriruoko
Saantisuositus
Aikuiset 120 μg, lapset 50 μg, RDA 200 μg,
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
20-200 μg.
Imeytymistä vahvistaa
C-vitamiini, glysiini, glutamiinihappo, kysteiini, kalium?
Imeytymistä heikentää
Magnesium, sinkki, kupari, fytaatit
Haitalliset yhteisvaikutukset
Insuliini + kromi, kromi saattaa tehostaa insuliinin toimintaa
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholin käyttö
Runsas sokerin käyttö
Runsas valkoisen vehnäjauhon käyttö
Einesruokien runsas käyttö (ruuan teollinen käsittely poistaa siitä kromia)
Pitkäaikainen laihdutus
Raskaus
Vakava aliravitsemus
Letkuruokinta
Puutosraja
alle 0,25 μg ??? missä?
Puutosoireet
Makeannälkä
Mielialanmuutokset
Masennus
Nälästä tai makean syömisestä aiheutuva pahoinvointi
Alkoholi-intoleranssi
Glukoosi-intoleranssi
Korkea kolesteroli
Verenpaineen kohoaminen
Veren rasva-arvojen kohoaminen
Valtimoiden kovettuminen
= Sydänsairaudet?
(Virtsaneriyksen lisääntyminen, jano, nälkä, painon lasku, kutina) = Diabetes?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Diabetes
Raskausajan diabetes
Diabeteksentapaiset oireet
Korkea kolesteroli
Mielialanvaihtelut, joihin liittyy veren sokeritason nopea lasku
Laihdutus
Alhainen verensokeri
Kromin puute
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
50 μg
Yliannostus
Diabeetikolla kromilisät voivat vaikuttaa tarvittavan insuliinin määrään, joten lisäravinteen käyttö on sallittua vain lääkärin valvonnassa.
N. 60 kg painava ihminen sietää 1 mg kromia ja 18 mg kromisuolaa päivässä.
Myrkytysoireita tullee yleensä jos altistuu kromille esim. työpaikalla tai juo saastunutta kromipitoista vettä (tehdaspäästöt).
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Painajaisunet
Kasvuhäiriöt lapsilla
Ihotulehdukset
Keuhkosyöpä
Munuaisvauriot
Triviaa
Kromi todettiin eläimille välttämättömäksi 1959 ja sama havainto tehtiin ihmisten kohdalla 1979. Eläinkokeissa kromin puute aiheutti eläimille diabeteksen kaltaisen tilan.
Raudan ja kromin suhde elimistössä on käänteinen, jos toisen arvot ovat koholla toisen ovat matalat.
Eläinkokeissa 100 mg/vrk annos aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita.
Elimistö ottaa kromia ruuasta 3-10%, kromisuolasta 1% ja kromihiivasta 10-25%. Päivittäin kromia poistuu elimistöstä 10 μg.

Litium (Li)
Ihmisen elimistössä litiumia on aivoissa, luukudoksessa ja kilpirauhasessa. Sitä ei ole osoitettu ihmiselle välttämättömäksi. Ihminen saa yleensä tarvittavan määrän litiumia ravinnosta, joten puutos on harvinaista. Maaperässä litiumia on 0,005g/100g
Vaikutus elimistössä
Ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja, nivelreumaa, mahahaavaa.
Litium nostaa veren kalsium-, magnesium- ja fosforipitoisuutta
Hermoston toiminta
Vaikutukset lääkinnällisillä annoksilla
Noradrenaliinin erittymisen lisääntyminen
Natriumin korvautuminen solunulkoisissa nesteissä
Luiden mineraalipitoisuuden lasku
Magnesiumin, kalsiumin ja fosforin määrän lisääntyminen veriseerumissa
Lisäkilpirauhashormonin lisääntynyt määrä veriplasmassa (säätelee kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa)
Kilpirauhashormonin synteesin väheneminen ja vapautumisen hidastuminen
Insuliinin vapautumisen lisääntyminen ja glykogeenin muodostumisen lisääntyminen lihaksiin
Vasopressiinin määrän lisääntyminen veriplasmassa
Aldosteronin määrän tilapäinen lisääntyminen veriplasmassa
Mistä saa?
Vesi 4mg/l – 150mg/l
perunat
kasvikset
hedelmät
kala
liha
maitotuotteet
kanamunat
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
Jodi
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
Väkivaltainen käytös
Masennus
Kiihtymys
Liioiteltu hilpeys
Jyrkät mielialanvaihtelut
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Psyykkiset häiriöt (maanis-depressiivisyys) 500mg/vrk
Litiumin käyttöä on kokeiltu mm. leukopeniaan, hypertyroidismiin, Menierin tautiin, tarditiiviseen dyskinesiaan, Huntingtonin tanssitautiin, migreeniin, epilepsiaan, PMS:aan.
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Litiumin käyttäminen lääkinnässä vaati litiumin pitoisuuden jatkuvaa kontrollia. Kun määrä veriplasmassa on n 0,7 mg/100ml se ei vaikuta natrium tai kalium tasoon. Yliannosoireta tulee annoksella, joka on suurempi kuin 1,05 mg/100ml.Litiumin määrä veriplasmassa ei saa nousta yli 1,4 mg/100 ml.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Nestehukka ja janoisuus
Aineenvaihdunnan hidastuminen (väsymys, turvotus, painonnousu, alhainen syke, alhainen verenpaine)
Pahoinvointi
Oksentelu
Ripuli
Vapina
Puhehäiriöt
Epileptiset kohtaukset
Tylsistyneisyys
”Kooma”, jossa henkilö pystyy liikuttamaan vain päätään tai silmiään
Triviaa
Eläinkokeissa litiumin on todettu vaikuttavan suotuisasti hormonitasapainoon ja puute johtaa lisääntymiskyvyn heikkenemiseen ja monien entsyymien aktiivisuuden vähenemiseen.
Litiumia erittyy enimmäkseen munuaisten kautta virtsaan, mutta myös hien ja syljen välityksellä. Raskaana olevilla naisilla litiumia pääse istukan kautta sikiön verenkiertoon ja sitä erittyy myös rintamaitoon imettävillä äideillä.

Lyijy (Pb)
Lyijy on ihmiselle terveysriski. Lyijy varastoituu luustoon, munuaisiin ja kiertää verenkierrossa. Maaperässä 0,002 g/100g. Ihminen saa lyijy ruuasta, juomavedestä, käyttöesineistä, kosmetiikasta ja ilmasta.
Vaikutus elimistössä
Tuhoaa nivelten rustoa, edistää nivelrikkoa ja heikentää lasten hampaita.
Heikentää vastustuskykyä
Mistä saa?
Lyijypitoisuus kasveissa ja eläimissä riippuu veden ja ilman lyijypitoisuudesta
Lyijypitoinen bensiini (pakokaasun muodossa)
Lyijypitoinen juomavesi 17,9 -108 μg/l
Teollisuuden päästöt
Tienvarsipelloilla viljellyt elintarvikkeet
Saviastiat
Tupakka ja tupakansavu (aktiivinen ja passiivinen tupakointi)
Viinit
Olut
Keramiikka
Kristallit
Kosmetiikka
Dolomiitti
Luujauho
Osterinkuoret
Kalsiumvalmisteet
Torjunta-aineet
Paristot
Musta hiusväri (lyijyasetaatti)
Väriaineet
Maalit (lasten lelut)
Säilykepurkit (sauma-aine)
Ilmansaasteet
Naudanmaksa
Sianmaksa
Sienet 0,36-6,05 μg/100g (riippuen lajista ja maaperästä)
Saantisuositus
?
Keskimääräinen saanti ravinnosta
200-400 μg/vrk
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
?
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
1-2 mg. 42 μg/100 ml veressä kertoo lyijymyrkytyksestä..
Lyijyn myrkyllisyys on tiedetty jo vuosisatoja. Liekö tieto unohtunut aikojen saatossa?
Lapset ovat erityisen alttiita lyijymyrkytykselle, jopa pienet määrät lyijyä häiritsevät lasten kehitystä. Lyijy imeytyy lapsen ruuansulatuskanavasta 5 kertaa tehokkaammin kuin aikuisten.
Kelp-merilevän tiedetään keräävän itseensä lyijyä elimistöstä. Miten lienee laita meressä?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Väsymys
Päänsärky
Unettomuus
Hermostohäiriöt
Allergiat
Anemia
Tulehdustaudit
Syöpä
Nivelreuma
Munuaissairaudet
Keskenmenot
Lasten hyperaktiivisuus
Autismi
Käytöshäiriöt
ADD
ADHD
Oppimisvaikeudet
Kätkytkuolemat
Hermostovauriot
impotenssi
oksentelu
ripuli
metallin maku suussa
polttava mahakipu
musta uloste
pienet virtsamäärät
tajuttomuus
Anemia
huimaus
ruuansulatushäiriöt
nivelkivut
lihaskivut
muistihäiriöt
ikenien tummuminen (sininen tai musta lyijyraja ikenissä)
koordinaatio-ongelmat
pakkoliikkeet
näköhäiriöt
halvaantuminen
munuaisten vajaatoiminta
sydän- ja verisuonitaudit
korkea verenpaine
Triviaa
Lyijy on rotille välttämätön kivennäisaine. Ihmisen luuston lyijypitoisuus on 500-1000 –kertaistunut viimeisen 150-vuoden aikana.

Magnesium (Mg)
Kivennäisaine, joka varastoituu elimistössä hampaisiin ja luukudokseen. Sitä on kivennäisaineista neljänneksi eniten ihmisessä eli 20-30 g. 60% on sitoutuneena luustoon, loput ovat muissa osissa pääasiassa luurankoa tukevissa lihaksissa (20%) ja hermoissa sekä veressä. Magnesiumia on myös sydänlihaksessa, aivoissa, maksassa, kilpirauhasessa, munuaisissa. 98% magnesiumista on solujen sisässä. Kun ruokavalio on monipuolinen, riski magnesiumin puutteeseen on hyvin pieni.
Vaikutus elimistössä
Osallistuu katalysaattorina noin 300 kemialliseen entsyymiprosessiin elimistössä.
Aktivoi geenien DNA:n
Välttämätön proteiinien valmistukselle ja hiilihydraattiaineenvaihdunnalle.
Luiden, hermoston ja lihasten rakenneosa
Auttaa monien vitamiinein ja mineraalin hyväksikäyttöä elimistössä.
Välttämätön sydämen terveydelle
Säätelee elimistön happo-emästasapainoa
Osallistuu immuunipuolustukseen tukemalla B-solujen toimintaa
Mistä saa?
Tableteissa apuaineena 0,2 -5 mg/tabletti
Ruuan lisäaineena
kova vesi
Epsom-suola 9 700 mg/100g
magnesiamaito 3 000 mg/100g
mineraalisuola 1 100 mg/100g
kaakaojauhe 520 mg/100g
vehnäleseet 480 mg/100g
basilika (kuivattu) 422 mg/100g
pikakahvi 390 mg/100g
pellavansiemenet (kokonaiset) 392 mg/100g
auringonkukansiemenet 355 mg/100g
seesaminsiemenet 350 mg/100g
soijaproteiini 325 mg/100g
soijapavut 310 mg/100g
ruislese 300 mg/100g
nori (kuivattu) 300 mg/100g
vehnänalkiot 290 mg/100g
manteli 280 mg/100g
cashewpähkinä 260 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 250 mg/100g
etana 250 mg/100g
pannukahvi 240 mg/100g
kuivattu oluthiiva 231 mg/100g
kuivahiiva 230 mg/100g
kauraleseet 200 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 195 mg/100g
wakame 187 mg/100g
tattari 178 mg/100g
kaurahiutaleet 173 mg/100g
maapähkinä170 mg/100g
saksanpähkinä 160 mg/100g
pavut (ruskeat tai valkoiset) 157 mg/100g
hasselpähkinä 157 mg/100g
purukumi 156 mg/100g
suklaa 150 mg/100g
herajauhe 150 mg/100g
durum-vehnä 144 mg/100g
ruisnäkkileipä 142 mg/100g
kokojyväjauhot 140 mg/100g
marsipaani 140 mg/100g
ruokasuola, vuorisuola 140 mg/100g
ruusunmarjasose 135 mg/100g
kaurahiutale, kaurajauho, kauralese 134 mg/100g
ruisrouhe 132 mg/100g
lihaliemijauhe 132 mg/100g
tumma suklaa 130 mg/100g
mannasuurimo 127 mg/100g
vehnärouhe 127 mg/100g
maitojauhe 126 mg/100g
aromisuola 124 mg/100g
ruisleipä 120 mg/100g
hapankorppu 120 mg/100
maapähkinävoi 120 mg/100g
ruskea riisi 119 mg/100g
herneet (kuivatut) 116 mg/100g
talkkunajauho 114 mg/100g
vehnähiutale 114 mg/100g
makaroni 113 mg/100g
tofu 111 mg/100g
katkaravut 110 mg/100g
kaura 110 mg/100g
riisikakku 110 mg/100g
kaakaojauhe 110 mg/100g
linssit (vihreä tai punainen) 110 mg/100g
ruishiutale 110 mg/100g
seesaminsiemen (kuorineen) 110 mg/100g
täysjyväriisi 110 mg/100g
tuorepasta 107 mg/100g
ruusunmarja 104 mg/100g
tattarijauho 104 mg/100g
hirssijauho 103 mg/100g
tumma riisi 101 mg/100g
ksylitolipastilli 100 mg/100g
suklaapatukka 95 mg/100g
kokojyväleipä 93 mg/100g
ruisjauhot 92 mg/100g
kasvismakkara, soija 92 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 90 mg/100g
äyriäiset 90 mg/100g
maissilastu 89 mg/100g
ohrajauho 89 mg/100g
mysli 86 mg/100g
nokkonen 86 mg/100g
jälkiuunileipä 87 mg/100g
vehnän idut 82 mg/100g
kuivatut hedelmät 80 mg/100g
ruisleipä 75 mg/100g
soijapavun idut 72 mg/100g
sipuli (kuivattu) 72 mg/100g
porkkana (kuivattu) 70 mg/100g
lehtijuurikas (magnoldi) 65 mg/100g
lihaliemiuute 61 mg/100g
okra 60 mg/100g
pinaatti 59 mg/100g
tuore hiiva 59 mg/100g
herneenversot 56 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 52 mg/100g
retiisin idut 44 mg/100g
persilja 44 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 43 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 43 mg/100g
banaani 42 mg/100g
herne 40 mg/100g
tilli (tuore) 40 mg/100g
vihanneskrassi 40 mg/100g
emmentaljuusto 39 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 38 mg/100g
linssin idut 37 mg/100g
maissi 37 mg/100g
silakka 35,6 mg/100g
hauki 35 mg/100g
tonnikala 33 mg/100g
ruusukaali 30 mg/100g
siika 30 mg/100g
kuha 29 mg/100g
palsternakka 29 mg/100g
hauki 28 mg/100g
sinimailasen (alfalfa) idut 27 mg/100g
ahven 26 mg/100g
särki 26 mg/100g
ankerias 26 mg/100g
lahna 26 mg/100g
muikku 25 mg/100g
taimen 25 mg/100g
bataatti 25 mg/100g
maustesilli, suolasilli 24 mg/100g
parsakaali 24 mg/100g
ruusukaalin idut 23 mg/100g
mustajuuri 23 mg/100g
kesäkurpitsa 22 mg/100g
vesikastanja 22 mg/100g
kampela 21 mg/100g
made 21 mg/100g
turska 21 mg/100g
lehtisalaatti 21 mg/100g
jäävuorisalaatti 21 mg/100g
cantalupenmeloni 20 mg/100g
nauris 20 mg/100g
punajuuri 20 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 19 mg/100g
retiisi 19 mg/100g
jogurtti 17- 20 mg/100g
kurkku 17 mg/100g
ruohosipuli 17 mg/100g
kirjolohi 16,3 mg/100g
lohi 16,3 mg/100g
juuriselleri 16 mg/100g
maa-artisokka 16 mg/100g
keltainen paprika 16 mg/100g
lanttu 15 mg/100g
sipuli (kuivattu) 15 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 15 mg/100g
kiinankaali 15 mg/100g
kukkakaali 15 mg/100g
lehtiselleri 15 mg/100g
purjosipuli 15 mg/100g
seiti (pakaste) 14 mg/100g
kyssäkaali 14 mg/100g
munakoiso 14 mg/100g
punainen paprika 14 mg/100g
porkkana 14 mg/100g
punakaali 14 mg/100g
ruusukaali 14 mg/100g
valkokaali 14 mg/100g
hunajameloni 13 mg/100g
parsa 13 mg/100g
maito 12 mg/100g
vesimeloni 11 mg/100g
kevätsipuli 11 mg/100g
basilika (tuore) 11 mg/100g
tomaatti 11 mg/100g
pavunidut (säilyke) 10 mg/100g
vihreä paprika 10 mg/100g
raparperi 9 mg/100g
herkkusieni 9 mg/100g
sipuli (raaka) 8 mg/100g
valkosipuli 8 mg/100g
päärynä (tuore) 7 mg/100g
suodatinkahvi 6 mg/100g
kevytkerma 6 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 5 mg/100g
omena 5 mg/100g
vispikerma 5 mg/100g
kuohukerma 4 mg/100g
päärynä (säilyke) 6 mg/100g
olut 3-20 mg/100g
äidinmaito 2,9 – 5 mg/100g
kelp 2,5 mg/100g
peruna 2 mg/100g
voi 2 mg/100g
tee (pussitee) 1 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 350 mg, naiset 280 mg, lapset 200-40 mg, RDA 350 mg
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
Miehet 440 mg, naiset 350 mg
Tasapaino
Magnesiumin ja kalsiumin välinen tasapaino on tärkeä (1:2).
Imeytymistä vahvistaa
B6-vitamiini, sinkki, kalium, estrogeeni, galaktoosi?, mangaani?, fosfori?, kromi?
Imeytymistä heikentää
Kalsium, liiallinen fosfori, fytaatit, tanniinit, oksaalihappo, D-vitamiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
Heikentää antibioottien tehoa ja antibiootit estävät magnesiumia imeytymästä
Magnesium tehostaa antasidien (happolääkkeiden) toimintaa – saattaa seurata ripuli ja magnesiumin kertyminen elimistöön
Syklosporiinit (Sandimmun, Atrovastatin) – lisäävät magnesiumin tarvetta
Gentamisiinit – lisäävät magnesiumin tarvetta
Digitalis (sydänlääkkeet) – lisäävät magnesiumin tarvetta
Nesteenpoistolääkkeet – lisäävät magnesiumin tarvetta
Laksatiivit (ummetuslääkkeet) – magnesiumin kertyminen elimistöön
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Magnesium + B6 –vitamiini estävät munuaiskivien muodostumista
Puutosta aiheuttaa
Yksipuolinen ravinto
Aliravitsemus (anoreksia)
Runsas alkoholin käyttö
Runsas teen tai kahvin juonti
Runsas sokerin käyttö
Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio
Liiallinen valkoisten vehnäjauhojen sekä sokerin käyttö
Liiallinen maitotaloustuotteiden käyttö
Runsas kalsiumin syönti
Runsas D-vitamiinin syönti
Keinolannoitus
Keliakia (hoitamaton)
Ripuli (krooninen)
Paksusuolen sairaudet
Haimasairaudet
Leikkaukset
Raskaus
Imetys
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit)
Ummetuslääkkeet (laksatiivit)
Antibiootit
E-pillerit
Estrogeenilääkitys
Ripuli
Divertikkelit
Polyypit
Tulehdukset
Kilpirauhasen toimintahäiriöt (hypertyreoosi, Addisonin tauti, hyperparatyreoosi)
Maksan ja haiman sairaudet
Ravintoaineiden imeytymishäiriöt
Munuaisen toimintahäiriöt
Puutosraja
Puutosoireet
Stressi
Lihaskrampit (toistuvat)
Sydämen rytmihäiriöt (jopa lievissä puutostiloissa)
PMS
Vapina
Lihasten nykiminen
Kasvojen nykiminen
Silmien nykiminen
Kielen nykiminen
Huimaus
Koordinaatiohäiriöt (kävelyvaikeudet)
Huono muisti
Masennus
Unettomuus
Apatia
Anemia
Hidastunut kasvu lapsilla
Kolesterolin kertyminen elimistöön
Verenpaineen kohoaminen
Matala verensokeri
Nielemisvaikeudet
Aikuisiän diabetes?
Astma?
Sydän- ja verisuonitaudit
Osteoporoosi
Kalsiumin kertyminen munuaisiin ja pehmytkudoksiin
Ajan ja paikan tajun hämärtyminen
Psyykkiset häiriöt (hallusinaatiot, vainoharhaisuus)
Anemia
Munuaiskivet
Ennenaikainen vanheneminen
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Diabetes
Sydän- ja verisuonisairaudet
Hormonaaliset häiriöt
Rytmihäiriöt
Munuaiskivien ehkäisy (250 mg) 1970-luvulla
PMS
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
350 mg. Nautitaan illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos käytetään laksatiivina 5-15g/250 ml vettä aamulla ennen aamiaista. Lapsille 100-250 mg/ painokilo. Ei sovi munuaissairauksissa.
Yliannostus
Yli 350 mg annoksista seuraa ripuli. Vaarallinen yliannosmäärä 2 g. Munuaisten toimintahäiriöissä riittää pienempikin määrä. Yleensä yliannos on mahdollinen vain munuaisten toimintahäiriössä, koska elimistö poistaa magnesiumia melko hyvin.
Magnesium on myrkyllistä munuaisvaivoissa ja eteis-kammiokatkoksessa.
Liikaa magnesiumia voi saada jos käyttää runsaasti antasideja (happolääkkeet) ja laktasideja (ummetuslääkkeet)
Pahentaa seuraavia tiloja:
Sydänsairaudet
Munuaisongelmat – riski hypermagnesiaan kasvaa
Lasten sisäloistaudit
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ihon punoitus
Ripuli
Lisääntynyt tai vähentynyt virtsan määrä
Hidas syke
Huimaus
Verenpaineen lasku
Lihasheikkous
Hengitysvaikeudet
Näköhäiriöt
Sekavuus
Kooma
Sydämen pysähtyminen
Triviaa
Magnesiumin puute huomattiin ihmisillä vasta 1934. Magnesiumia imeytyy elimistöön tarpeen mukaan 30-60%.
Täysjyvävehnästä leivotun leivän magnesiumpitoisuus on 78 mg/100g, valkoisen leivän magnesiumpitoisuus on vain 19,5 mg/100g. Magnesiumpitoisuuden tarkka mittaaminen elimistöstä on hankalaa.
Magnesium-peräruiske ei nosta veren magnesiumpitoisuuksia. Magnesiumin käyttö laksatiivina ei välttämättä ehdi nostaa veren magnesiumpitoisuuksia.
Magnesiumin puute aiheuttaa lehmillä ja lampailla laidunhalvausta.

Mangaani (Mn)
Elimistössä mangaania on rinta- ja käpyrauhasessa, maksassa, munuaissa, sydämessä ja luukudoksessa. Vähäisiä määriä on keuhkoissa ja lihaskudoksessa. Elimistössä mangaania on noin 10-20 mg. Mangaani on ihmiselle välttämätön hivenaine. Mangaania poistuu elimistöstä, joten sitä pitää saada päivittäin ravinnosta.
Vaikutus elimistössä
Vaikuttaa ruston, luuston ja nivelten kehittymiseen, kuten myös haiman beetasolujen, sisäkorvan ja lisääntymiskyvyn kehittymiseen.
On mukana monissa entsyymeissä.
Vaikuttaa aineenvaihduntaprosessiin monilla tasoilla (proteiini- hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihdunta)
Osallistuu veren hyytymiseen ja B1-vitamiinin toimintaan.
Nukkuminen (melatoniin tuotanto)
Hormonituotanto
Hiusten ja ihon väri (melaniin muodostuminen)
Aivojen normaali toiminta
Mistä saa?
Tuotteiden mangaanipitoisuus vaihtelee hyvin paljon riippuen maaperästä ja lannoituksesta
kelp 38 mg/100g
kardemumma 27 mg/100g
inkivääri 17 mg/100g
vehnäleseet 15 mg/100g
vehnän kuorikerros 14 mg/100g
kauran kuorikerros 10 mg/100g
tee 5-71 mg/100g
vehnä 5 mg/100g
kokojyväleipä 4,2 mg/100g
hapankorput 3,6 mg/100g
puolukka 3,5 mg/100g
kaura 3 mg/100g
speltti 2,9 mg/100g
ruisleipä 2,2 mg/100g
pavut 2 mg/100g
riisi 2 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 1,9 mg/100g
hiivaleipä 1,7 mg/100g
maapähkinät 1,5 mg/100g
wakame 1 mg/100g
salaatti 0,7 mg/100g
maksa 0,64 mg/100g
tomaatti 0,6 mg/kg
parsakaali 0,6 mg/100g
lehtikaali 0,6 mg/100g
kuivattu oluthiiva 0,53 mg/100g
musta tee 0,5 mg/kuppi
limapavut 0,5-1 mg/100g
sipulit 0,5 -1 mg/100g
hiiva 0,5-0,9 mg/100g
pinaatti 0,2-15 mg/100g
omenat 0,2 mg/100g
vihreät pavut 0,2-2 mg/100g
banaani 0,2-0,8 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,18 mg/100g
herneet 0,1 mg/100
porkkanat 0,06-0,6 mg/100g
merikalat 0,02 mg/100g
äidinmaito 0,0007 – 0,0014 mg/100g
maapähkinät
juusto
kala
peruna
mausteet
täysjyvävehnä
salaatti
hedelmät
Saantisuositus
Aikuiset 4 mg, lapset 1,5 mg, RDA 5 mg
Keskimääräinen saanti ravinnosta
5-7 mg
Imeytymistä vahvistaa
Kalium?, sinkki?, magensium?, rauta? fosfori?
Imeytymistä heikentää
Rauta, kalsium, fosfaatit, fytaatti (fytiinihappo)
Haitalliset yhteisvaikutukset
Mangaanin runsas saanti estää raudan imeytymistä.
Puutosta aiheuttaa
Runsas liha- ja maitotuotteiden käyttö
Runsas alkoholinkäyttö
Yksipuoleinen ruokavalio
Runsas einesten ja käsitellyn ruuan syönti
Liikkumattomuus
Puutosraja
Puutosoireet
ihon kuivuminen ja halkeilu
ientulehdus
väsymys
painonlasku
nivelkivut
huono lihaskoordinaatio
kuulon huonontuminen
levottomuus
hiusten kasvun hidastuminen
matala kolesteroliarvo
luiden hauraus
nivelten rappeutuminen
ihottuma
Lupus erythematosus (punahukka)
Struuma
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Myastenia gravis
Epilepsia
Anemia
Diabetes
Alzheimerin tauti
Skitsofrenia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
2,5 mg
Yliannostus
50 mg/vrk.Kaivostyöläisillä altistuminen mangaanihöyryille – mangaanihulluus. (1000 mg).
Maksan- ja sappirakon sairaudet voivat nostaa mangaanin tasoa veressä.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Parkinsonin tautia muistuttavat oireet (vapina ja liikkumisvaikeus)
Pakkoliikkeet
Tasapainohäiriöt
Keuhkoputkentulehdus
Astma
Lapsilla oppimisvaikeudet
Väkivaltaisuus
Keskushermostovauriot
Kooma
Triviaa
Eläimillä alhainen mangaanipitoisuus ja luuston kalsiumpitoisuuden lasku korreloivat keskenään. Vähäinen mangaanimäärä rajoitti koe-eläinten kasvua.
Mangaani ja rauta toimivat toistensa vastavaikuttajina. Jos rautaa imeytyy vähän mangaania pääsee elimistöön enemmän. Jos ravinto on hyvin rautapitoista mangaani ei pääse imeytymään. Maissa, joissa juodaan paljon teetä 50% mangaanista saadaan teestä.
Ravinnon mangaanista imeytyy n 3-5 %. Mangaania poistuu elimistöstä n. 4 mg/päivä ulosteen mukana.

Molybdeeni (Mo)
Ihmisen elimistössä on 0,2-16 mg molybdeeniä, suurin osa siitä on maksassa, keuhkoissa, luukudoksessa ja ihossa. Molydeeni on ihmiselle välttämätön hivenaine. Ihminen saa ravinnosta yleensä täysin riittävästi molybdeeniä.
Vaikutus elimistössä
Mukana kolmessa entyymissä (ksantiini, aldehydi- ja sulfidioksidaasi)
Tarvitaan virtsahapon tuotantoon ja erittymiseen.
Osallistuu hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan
Ennaltaehkäisee kariesta hampaissa
Osallistuu raudan aineenvaihduntaan
Osallistuu suvunjatkamiseen (miehet)
Mistä saa?
Molybdeenin pitoisuus elintarvikkeissa vaihtelee maaperän molybdeenipitoisuuden mukaan.
tattari 485 μg/100g
säilykepavut 350 μg/100g
vehnänalkiot 200 μg/100g
maksa 200 μg/100g
soijapavut 182 μg/100g
kokojyvävilja 120 μg/100g
kelp 100 μg/100g
sisäelimet 85 μg/100g
kanamuna 50 μg/100g
kookospähkinä 50 μg/100g
vihannekset 26 μg/100g
hedelmät 16 μg/100g
äidinmaito 1 μg/100g
Saantisuositus
50 μg
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
120-150 μg
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
kupari, rautasulfaatit
Haitalliset yhteisvaikutukset
Puutosta aiheuttaa
Jalostettujen elintarvikkeiden ja einesten runsas syöminen
Crohnin tauti
Kuparimyrkytys
Suonensisäinen ravitsemus
Puutosraja
?
Puutosoireet
Huono yleisvointi
Sydämentykytys
Hengityksen tihentyminen
Hämäräsokeus
Hermoherkkyys
Allergia
Karies
Impotenssi (miehet)
Kyvyttömyys tuottaa virtsahappoa
Ruokatorven syöpä
Lääkinnällinen käyttö
Käytetty poistamaan liiallista kuparia elmistöstä
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
100-1000 μg
Yliannostus
10-15 mg annos on myrkyllinen, aiheuttaen seerumin virtsahapon nousua ja kihdin.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Kuparinpuute
Munuaissairaudet
Maksasairaudet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Nivelkipu
Kipu sivulla, alaselässä tai vatsassa
Alaraajojen turvotus
Kihti
Niveltulehdus
Hiusten harmaantuminen
Kuparin runsas erittyminen
Triviaa
Eläinkokeissa puutoksen on havaittu aiheuttavan anemiaa, kasvuhäiriöitä ja kuoleman.
Ruuassa olevasta molybdeenista imeytyy noin 50%-

Natrium (Na)
Ihmisen elimistössä natrium sijaitsee pääasiassa solujen ulkopuolella 50%, luustossa 30-40% ja solunulkoisessa nesteessä loput. Kaikkiaan natriumia on elimistössä 80-100g. Puutos erittäin harvinainen. Nykyruuassa on huomattavasti enemmän natriumia, mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Maaperässä natriumia on 2,8 g/kg. Esiintyy natriumkloridina, natriumbromidina, natriumsilikaattina ja natriumkarbonaattina. Natriumia on runsaasti lisäaineena eri muodoissaan eineksissä.
Vaikutus elimistössä
Pitää yllä kehon nesteiden osmoottista painetta yhdessä kloorin kanssa.
Säätelee verenpainetta
Osallistuu hermo-lihasimpulssien välittämiseen
Osallistuu happo-emästasapainon ylläpitoon.
Kuljettaa ravintoaineita solukalvojen läpi.
Mistä saa?
Yleisesti ottaen liha ja kala sisältävät enemmän natriumia kuin kokojyvävilja, hedelmät, vihannekset, suolattomat pähkinät ja marjat.
ruokasuola (natriumkloridi) 40 000 mg/100g
vuorisuola 38 700 mg/100g
aromisuola 27 900 mg/100g
ruokasooda (natriumbikarbonaatti) 27 300 mg /100g
Pansuola 22 800 mg/100g
mineraalisuola 21 000 mg/100g
Seltin 20 000 mg/100g
kanaliemikuutio 20 000 mg/100g
lihaliemitiiviste 19 000 mg/100g
kasvisliemikuutio 17 800 mg/100g
kalaliemikuutio 16 000 mg/100g
vähäsuolainen lihaliemijauhe 13 000 mg/100g
natriumglutamaatti 12 300/100g
Jozo 12 000 mg/100g
leivinjauhe 11 800 mg/100g
sakariini (makeutusaine) 10 550 mg/100g
soijakastike 8 700 mg/100g
maapähkinät (suolatut) 6 440 mg/100g
suolasilakka 5 742 mg/100g
silli (tynnyri) 4 960 mg/100g
lihaliemiuute 4 800 mg/100g
hiivauute 4 640 mg/100g
anjovis 4 140 mg/100g
makea chilikastike 3 700 mg/100g
Kikkoman less salt –soijakastike 3 570 mg/100g
suolattu muikku 3 382 mg/100g
spirulina-levä 3 100 mg/100g
suolasilli, maustesilli 2 890,9 mg/100g
sillisäilyke 2 780 mg/100g
diettivalmiste 2 565 mg/100g
hampurilaiset 2 500 mg/100g
oliivit 2 400 mg/100g
viininlehti (öljysäilötty suolaliemeen) 2 210 mg/100g
kaviaari 2 200 mg/100g
mäti (suolattu) 2039 mg/100g
popcornit 1 950 mg/100g
pekoni 1 900 mg/100g
poronleike, kylmäsavu 1 812 mg/100g
suolakeksit 1 800 mg/100g
salami 1800 mg/100g
valmisruuat keskimäärin 1800 mg/100g
meetvursti 1 760 mg/100g
fetajuusto 1 600 mg/100g
tuoresuolattu kirjolohifile 1 596 mg/100g
mätitahna 1540 mg/100g
sinihomejuusto 1 480 mg/100g
meetvursti 1 424 mg/100g
Camembert 1 410 mg/100g
kylmäsavustettu kirjolohifile 1 409 mg/100g
levitteet 1 3 60 mg/100g
ketsuppi 1 340 mg/100g
pekoni 1 330 mg/100g
maissihiutaleet 1 200 mg/100g
salaattikastike 1 170 mg/100g
sinappi 1 160 mg/100g
Stilton 1 150 mg/100g
kastikkeet 1 100 -1 400 mg/100g
brie-juusto 1 100 mg/100g
keittokinkku 1 100 mg/100g
perunalastut 1 070 mg/100g
suolakeksi 1045 mg/100g
etikkakurkku 1935 mg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 1018 mg/100g
maissihiutaleet 1 005 mg/100g
ravintolaruuat 1 000 – 2 500 mg/100g
savustettu kala 1 000 – 1 800 mg/100g
sulatejuusto 1 000 mg/100g
kaviaari 991 mg/100g
etikkasäilyke 983 mg/100g
Edam-juusto 980 mg/100g
kaakaojauhe 950 mg/100g
keittokinkku 920 mg/100g
etikkakurkku 910 mg/100g
voi 879 mg/100g
maksapasteija 876 mg/100g
wakame 872 mg/100g
maissilastu, tacokuori 860 mg/100g
hapankorppu 830 mg/100g
nakit 820 mg/100g
grilllimakkara 808 mg/100g
kinkku 804 mg/100g
kevytmargariini 790 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilötty) 720 mg/100g
kartano-juusto 709 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 660 mg/100g
lenkkimakkara 629 mg/100g
Cheddar 610 mg/100g
silakka 581 mg/100g
leipä 560 mg/100g
äyriäiset (säilyke) 550 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 503,6 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 480 mg/100g
munajuusto 410 mg/100g
maapähkinävoi 350 mg/100g
kermajuusto 350 mg/100g
pinaatti 320 mg/100g
porkkana (kuivattu) 268 mg/100g
suklaa 250 mg/100g
vihannekset (säilyke) 230-330 mg/100g
äyriäiset 210 mg/100g
suolasienet 180 mg/100g
kananmuna 140 mg/100g
rahka 129 mg/100g
kuivattu oluthiiva 121 mg/100g
lehtijuurikas, mangoldi 118 mg/100g
lehtiselleri 106 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 98 mg/100g
ankerias 84 mg/100g
pavunidut (säilyke) 80 mg/100g
liha, tuore 75 mg/100g
made 75 mg/100g
pannukahvi 74 mg/100g
sipuli (kuivattu) 66 mg/100g
jogurtti 64 - 76 mg/100g
turska 58 mg/100g
kuha 57 mg/100g
muikku 56 mg/100g
bataatti 55 mg/100g
kampela 54 mg/100g
taimen 52 mg/100g
kuivahiiva 50 mg/100g
siika 49 mg/100g
tonnikala 47 mg/100g
ahven 46 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 45 mg/100g
särki 45 mg/100g
hauki 43 mg/100g
lahna 43 mg/100g
kevytkerma 42 mg/100g
pikakahvi 41 mg/100g
seiti (pakaste) 40 mg/100g
punajuuri 40 mg/100g
retiisi 35 mg/100g
vispikerma 34 mg/100g
persilja 34 mg/100g
kirjolohi 33,8 mg/100g
kaura 33 mg/100g
juurekset 32 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 28 mg/100g
lohi 27,9 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 27,5 - 41,2 mg/100g
kuohukerma 27 mg/100g
tilli (tuore) 26 mg/100g
kukkakaali 25 mg/100g
jäävuorisalaatti 23 mg/100g
lehtisalaatti 23 mg/100g
hunajameloni 20 mg/100g
porkkana 19 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 17 mg/100g
kelp 16,4 mg/100g
tuore hiiva 16 mg/100g
vihannekset 15 mg/100g
kiinankaali 14,8 mg/100g
cantalupenmeloni 14 mg/100g
ruohosipuli 14 mg/100g
vesikastanja 14 mg/100g
marsipaani 13 mg/100g
kevätsipuli 13 mg/100g
äidinmaito 12 – 19 mg/100g
sipuli (raaka) 10 mg/100g
sienet 9 mg/100g
basilika (tuore) 9 mg/100g
okra 7 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 7 mg/100g
parsakaali 6,9 mg/100g
punakaali 6,9 mg/100g
juuriselleri 6,6 mg/100g
purjosipuli 6,5 mg/100g
idut 6 mg/100g
kesäkurpitsa 6 mg/100g
kurkku 6 mg/100g
kyssäkaali 5 mg/100g
lehtikaali 5 mg/100g
mustajuuri 5 mg/100g
ruusukaali 5 mg/100g
valkokaali 5 mg/100g
herkkusieni 5 mg/100g
lanttu 4,1 mg/100g
nauris 4,1 mg/100g
vesimeloni 4 mg/100g
keltainen tai vihreä paprika 4 mg/100g
sipuli 3,7 mg/100g
valkosipuli 3,7 mg/100g
punainen paprika 3,5 mg/100g
maa-artisokka 3 mg/100g
maissi 3 mg/100g
tomaatti 2,5 mg/100g
olut 2-23 mg/100g
kurpitsa 2 mg/100g
munakoiso 2 mg/100g
speltti 1,72 mg/100g
herne (kuivattu) 1,5 mg/100g
raparperi 1,2 mg/100g
marjat ja hedelmät 1-2 mg/100g
nokkonen 1 mg/100g
parsa 1 mg/100g
suodatinkahvi alle 1 mg/100g
palsternakka 0,8 mg/100g
herne 0,5 mg/100g
äidinmaito 0,18 mg/100g
Saantisuositus
Aikuiset 700 mg, lapset 500 mg
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
Miehet 10,5 g, naiset 7,2 g. Runsaasti suolaa käyttävillä jopa 20-50 g/päivä!!!!!! Yksi teelusikallinen ruokasuolaa painaa n. 2 g.
Tasapaino
Kaliumin ja natriumin välinen tasapaino on tärkeä. Natriumin (suola) liikasaantia pitäisi välttää, koska se johtaa kaliumin vähäisyyteen ja tasapainon häiriöön. Kaliumin puute taas aiheuttaa natriumin kertymistä elimistöön (turvotus, verenpaineen kohoaminen, sydänongelmat). Lisää kasvisten osuutta (kalium), korvaa pöytäsuola mausteilla sekä vähennä liha- ja makkarajalosteiden käyttöä.
Imeytymistä vahvistaa
Kalium, seleeni, koboltti, kalsium, rauta, kupari, fosfori
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Vaikea ripuli
Oksentelu (kolera)
Voimakas hikoilu
Kasvisruokavalio + runsas veden juominen (yli 4 litraa)
Munuaisten toimintahäiriöt (silloin puutosta on myös kloorista ja kaliumistakin)
Tietyt hormonipuutokset
Puutosraja
115 mg.
Puutosoireet
pahoinvointi
huimaus
lihasheikkous
lievä kuume
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Lämpöhalvaus (nopea syke, verenpaineen lasku, lihaskouristelut, tajunnan menetys) - sairaalassa nesteytyshoito
Lapsille pitkään jatkuneen ripulin ja oksentelun takia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
Käytetään yleensä vain sairaalassa nestehoidossa 1-10 g. Älä itse koskaan aloita mitään suolalääkitystä!
Yliannostus
Jatkuva yli 5 g päivittäinen suolankäyttö johtaa verenpaineen kohoamiseen ja sitä kautta altistaa monille muille taudeille.
Liiallinen suolamäärä lapsen ravinnossa nostaa verenpainetta ja voi johtaa kuolemaan. Suolaa ei saisi lisätä lapselle valmistettaviin ruokiin.
Runsas liha-, kala- ja makkarajalosteiden, juuston ja pikkusuolaisten käyttäminen sekä suolan lisääminen ruokiin pahentaa tilannetta. Samoin alkoholinkäyttö.
Soijakastikkeen runsas käyttö voi aiheuttaa myös Ho Man Kwok-syndrooman (kiinalaisravintola-syndrooma), joka johtuu soijakastikkeen suuresta natriumpitoisuudesta. Syndrooma alkaa niskan puutumisena, josta tunne leviää käsiin ja selkään, rytmihäiriöitä ja heikotusta voi myös olla. On arveltu että korkealla glutamaattipitoisuudella (natriumglutamaatti) on myös osuutta asiaan. Glutamaattia saadaan merilevistä.
Aldosteronin liiallinen erittyminen, samoin kuin muiden lisämunuaisenkuorikerroksen hormonien, voi aiheuttaa natriumin kertymistä elimistöön. Samoin tapahtuu tietyissä sydän- ja munuaissairauksissa.
Veren korkea kalsiumpitoisuus ja/tai matala kaliumpitoisuus voivat aiheuttaa natriumpitoisuuden nousua veressä
Runsas käyttö pahentaa:
Epilepsia
Migreeni
Menierin tauti (huimaus, kuulohäiriöt, tinnitus (korvien soiminen), pahoinvointi ja oksentelu)
PMS
Sydänsairaudet
Maksasairaudet
Munuaissairaudet
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Kova jano
Nesteen keräytyminen kehoon
Jalkojen ja kasvojen turpoaminen (silmäluomet, kaksoisleuka)
Verenpaineen kohoaminen
Verenkiertoelimistön sairaudet (valtimonkovettumatauti, sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus)
Sydämentykytys
Migreeni
Turvotus
Sydänvauriot
Maksavauriot
Haiman vajaatoiminta
Munuaisvauriot
Diabetes
Osteoporoosi
Mahasyöpä
Kooma
Triviaa
Suolan käytön vähentämisellä ei ole todettu olevan mitään haittavaikutuksia. Runsaalle suolankäytölle ei ole olemassa mitään terveydellisiä perusteita. Ihminen tulee toimeen vaikka ei lisäisi ruokiin yhtään suolaa, edes valmistusvaiheessa.
Suolan määrän vähentäminen 1 tl päivässä (koko päivän suolamäärä) laskee verenpainetta yhtä paljon kuin 1 pilleri verenpainelääkettä. Miksi ihmiset syövät suolaa ja sitten syövät kalliita verenpainelääkkeitä? Käsittämätön yhtälö!!!

Nikkeli (Ni)
Ihmisessä nikkeliä on kaikissa kudoksissa, eniten selkäytimessä, ihossa ja hiuksissa. Kaikkiaan 10 g. Nikkeliä ei ole kuitenkaan vielä todistettu ihmiselle välttämättömäksi hivenaineeksi. Maaperässä nikkeliä on 180 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Entsyymien aktivointi
Suojelee solukalvoja
Mistä saa?
Nikkelikoruista
Vedenkeittimistä, joissa on nikkeliä
Nikkeliä sisältävistä metalliseoksista (kello, silmälasit, soljet, napit)
Tupankasavu
Ilmansaasteet
Saastunut vesi/juomavesi
Jalostetusta ruuasta
kelp 10 mg/100g
sienet 0,41 -9,08 μg/100g riippuen lajista ja maaperästä
margariini
kasvisruuista
täysjyvävilja
pähkinät
hedelmistä
vihannekset
osterit
soijapavut
kaakao
vilja
kasvikset
Saantisuositus
100-300 μg.
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
60-260 μg. Kasvissyöjät saavat nikkeliä enemmän.
Imeytymistä vahvistaa
Rauta, B12-vitamiini
Imeytymistä heikentää
C-vitamiini, kahvi, tee, appelsiinimehu
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
Raskaus
Imetys
Raudan puute
Puutosraja
?
Puutosoireet
Munuaisten vajaatoiminta
Maksan vajaatoiminta
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Ei toistaiseksi mitään käyttöä.
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
250 mg annos on ihmiselle myrkyllinen. Nikkeli aiheuttaa yliherkkyyttä lähinnä ihokontaktin kautta.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Kosketusallergia
Immuunijärjestelmän häiriöt
Allergiat
Sydäninfarkti
Aivoverenvuoto
Raskausmyrkytys
Keuhkosyöpä
Kohtusyöpä
Triviaa
Sioille, kanoille ja rotille elintärkeä kivennäisaine. Eläinkokeissa todettu johtavan raudanpuutokseen ja anemiaan sekä kasvun ja lisääntymiskyvyn heikkenemiseen ja veren glukoositason alenemiseen.
Liiallinen määrä kanoilla aiheutti nahan pigmentoitumishäiriöitä, ihottumaa, maksanrasva- ja happivarastojen katoamista. Nikkeli kerääntyi maksaa, luihin ja aorttaan.
Ravinnosta nikkeli imeytyy heikosti, eikä imeytyminen lisäänny saannin kasvaessa.
Seerumin nikkelipitoisuuden mittauksella todetaan sydänkohtauksen kyseessä ollessa onko tila sydänlihaksen hapenpuute vai sydäninfarkti, jossa mukana soluvaurioita ja kuolio. Sydänlihaksen hapenpuutteessa seerumin nikkelipitoisuus lisääntyy.

Pii (Si)
Elimistössä on 1-4 g piitä. Sitä on eniten ihossa, jänteissä, lymfarauhasissa ja valtimoissa. Lisäksi piitä on luissa, rustoissa, lihaksissa, kynsissä ja aivokudoksessa. Piitä on runsaasti maaperässä 27,6 g/100g.
Vaikutus elimistössä
Muodostaa luuainesta ja osallistuu luiden luutumiseen
Edistää kollageenin ja elastiinin muodostumista.
Vahvistaa luustoa ja ylläpitää sidekudosten, ihon, verisuonten ja kynsien kimmoisuutta.
Mistä saa?
Kuitupitoisesta ruuasta
täysjyvähiutaleet
pavut
vihannekset
ruskea sokeri
eläinten sidekudos (rustot)
peltokorte
ruohovartiset kasvit
Saantisuositus
Ei annettu.
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
29-99 mg
Tasapaino
Piin ja kalsiumin välinen tasapaino on tärkeä.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
Alumiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
Vatsahappoja neutraloivat lääkkeet (alumiinhydroksidi) estävät piin imeytymistä
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
5-20 mg
Puutosoireet
Verisuonten kalkkiutuminen
Rustokudoksen haurastuminen ja kovettuminen.
Välilevyongelmat
Nivelrikko
Ihosairaudet
Kasvuhäiriöt
Osteoporoosi
Hiustenlähtö
Kynsien hauraus
Hampaiden reikiintyminen
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Luukato
Nivelrikko
Jänteiden heikkous
Iho- ja kynsiongelmat
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Myrkyllisen annoksen voi saada jos hengittää piipölyä (hiilenmurskaus, lasinvalmistus, keramiikanvalmistus, hiekkapuhallus). Sairaus on nimeltään silikoosi, ja johtuu piihiukkasista keuhoissa.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Tulehdusherkkyys
Triviaa
Luonnossa pii esiintyy piidioksidina. Eläinkokeissa piin puutoksen on todettu aiheuttavan kasvuhäiriöitä ja luuston epämuodostumista.

Rauta (Fe)
Ihmisen elimistössä rauta varastoituu proteiineihin sitoutuneena maksaan, pernaan ja haimaan. Lisäksi rautaa on luustossa luuytimessä, lihaksissa ja lymfajärjestelmässä sekä hemoglobiiniin sitoutuneena veressä. Rautaa ihmisen elimistössä on keskimäärin 3-4,5 g. Vastasyntyneellä 200 mg. Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine.
Vaikutus elimistössä
Mukana entsyymeissä (katalaasi, peroksidaasi, sytokromit) ja kemiallisissa prosesseissa.
Hemoglobiinin rakennusosa, kuljettaa happea elimistössä keuhkoista kehon kaikkiin soluihin
Parantaa vastustuskykyä osallistumalla T-solujen, B-solujen ja neutrofiilien tuotantoon
Mistä saa?
Rautapadassa valmistetusta ruuasta.
kelp 220 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 99 mg/100g
Kräuterblutsaft 45 mg/100g
oregano (kuivattu) 44 mg/100g
basilika (kuivattu) 42 mg/100g
veri 41,9 mg/100g
sydänsimpukat 33 mg/100g
sian maksa 31 mg/100g
poron maksa 31 mg/100g
mustapippuri 28,9 mg/100g
veriohukaiset 21 mg/100g
kuivahiiva 20 μg/100g
vehnäleseet 19 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 15,2 mg/100g
seesaminsiemenet 15 mg/100g
lihaliemiuute 14 mg/100g
kuivattu oluthiiva 17,3 mg/100g
vehnänalkiot 12,9 mg/100g
keitetty maksa 12,5 mg/100g
naudanmunuainen 12 mg/100g
keitetty munuainen 11,5 mg/100g
nori (kuivattu) 11,4 mg/100g
linssi 11 mg/100g
soijaproteiini 10,8 mg/100g
kaakaojauhe 10,5 mg/100g
metsälintu10 mg/100g
vehnänalkiot 9,7 mg/100g
maksamakkara 9,7 mg/100g
poronliha 9,6 mg/100g
ruislese 9,5 mg/100g
seesaminsiemenet (kuorineen) 8,8 mg/100g
munuainen 8,4 mg/100g
broilerin maksa 8,3 mg/100g
naudan maksa 8,3 mg/100g
mustamakkara 8,1 mg/100g
soijapavut, soijajauho 8 mg/100g
persilja 8 mg/100g
kauralese 8 mg/100g
maissihiutaleet 8 mg/100g
ruskeat pavut 7,9 mg/100g
purukumi 7,4 mg/100g
talkkunajauho 7 mg/100g
kaljamallas, mämmimallas 6,9 mg/100g
auringonkukansiemen 6,8 mg/100g
hirssi 6,8 mg/100g
poronkäristys 6,8 mg/100g
gluteeniton jauhoseos 6,5 mg/100g
riisijauhot 6,5 mg/100g
lihaliemijauhe 6,4 mg/100g
kaurahiutale 6,3 mg/100g
kaurajauho 6,3 mg/100g
halva 6,2 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 6,1 mg/100g
cashewpähkinä 6 mg/100g
herne (kuivattu) 6 mg/100g
riisimurot 5,9 mg/100g
jälkiuuninleipä 5,8 mg/100g
näkkileipä 5,8 mg/100g
sinisimpukka 5,8 mg/100g
pellavansiemen 5,7 mg/100g
naudanmaksa 5,5 mg/100g
kananmunankeltuainen 5,5 mg/100g
basilika (tuore) 5,5 mg/100g
hapankorppu 5,5 mg/100g
ruskeat tai valkoiset pavut 5,3 mg/100g
grahamjauho 5,3 mg/100g
manteli 5,2 mg/100g
äidinmaidonkorvike jauhe 5,2 mg/100g
kaura 5 mg/100g
tuore hiiva 5 μg/100g
hirvenpaisti 5 mg/100g
ruisrouhe 5 mg/100g
vehnähiutale 5 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 4,8 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 4,8 mg/100g
hirssisuurimo 4,8 mg/100g
soijakastike 4,8 mg/100g
sardiinit 4,6 mg/100g
ruisleipä 4,4 mg/100g
pikakahvi 4,4 mg/100g
speltti 4,17 mg/100g
suodatinkahvi 4,1 mg/100g
wakame 4 mg/100g
maksamakkara 3,9 mg/100g
ruis 3,7 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 3,7 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 3,6 mg/100g
naudanpaisti 3,5 mg/100g
parapähkinä 3,4 mg/100g
lehtijuurikas 3,3 mg/100g
linssin idut 3,21 mg/100g
vehnä 3,1 mg/100g
voikukka 3,1 mg/100g
tattari 3,1 mg/100g
vehnä 3-3,9 mg/100g
ohra 3 mg/100g
pinaatti 3 mg/100g
kurkku 2,9 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 2,79 mg/100g
kokojyväleipä 2,5 mg/100g
vihreät pavut 2,5 mg/100g
suklaa 2,4 mg/100g
lihapullat 2,3 mg/100g
herneenversot 2,26 mg/100g
saksanpähkinä 2,2 mg/100g
vehnän idut 2,14 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 2,1 mg/100g
soijapavun idut 2,1 mg/100g
maapähkinävoi 2,1 mg/100g
maissi 2,1 mg/100g
herne 2 mg/100g
purjosipuli 2 mg/100g
maapähkinä 2 mg/100g
marsipaani 2 mg/100g
lehtikaali 1,9 mg/100g
maustesilli, suolasilli 1,7 mg/100g
avokado 1,5 mg/100g
ruusukaalin idut 1,4 mg/100g
tonnikala 1,3 mg/100g
endiivi 1,2 mg/100g
kevätsipuli 1,2 mg/100g
tarhapapu 1,1 mg/100g
hasselpähkinä 1,1 mg/100g
okra 1 mg/100g
ankerias 1 mg/100g
pavunidut (säilyke) 1 mg/100g
retiisi, retikka 1 mg/100g
parsakaali 1 mg/100g
ruusukaali 1 mg/100g
mustaherukka 1 mg/100g
vadelma 1 mg/100g
sinimailasen idut (alfalfa) 0,96 mg/100g
mungpavun idut 0,91 mg/100g
silakka 0,9 mg/100g
kurttukaali 0,9 mg/100g
parsa 0,9 mg/100g
guava 0,9 mg/100g
retiisin idut 0,86 mg/100g
kindeypavun idut 0,81 mg/100g
punajuuri 0,8 mg/100g
jättikurpitsa 0,8 mg/100g
kesäkurpitsa 0,8 mg/100g
kantalupenmeloni 0,8 mg/100g
peruna 0,8 mg/100g
mustikka 0,8 mg/100g
muikku 0,8 mg/100g
punaherukka 0,7 mg/100g
riisi 0,7 mg/100g
keräsalaatti 0,7 mg/100g
paprika 0,7 mg/100g
tarhamansikka 0,7 mg/100g
palsternakka 0,6 mg/100g
sipuli (kuivattu) 0,6 mg/100g
muurain 0,6 mg/100g
meloni 0,6 mg/100g
kyssäkaali 0,6 mg/100g
punakaali 0,6 mg/100g
lehtisalaatti 0,6 mg/100g
kiinankaali 0,6 mg/100g
kukkakaali 0,6 mg/100g
porkkana 0,6 mg/100g
mukulaselleri 0,5 mg/100g
tomaatti 0,5 mg/100g
karpalo 0,5 mg/100g
karviainen 0,5 mg/100g
vesimeloni 0,5 mg/100g
amerikansalaatti 0,5 mg/100g
lehtiselleri 0,5 mg/100g
latva-artisokka 0,5 mg/100g
lanttu 0,5 mg/100g
valkokaali 0,5 mg/100g
siika 0,5 mg/100g
särki 0,5 mg/100g
herkkusieni 0,5 mg/100g
banaani 0,4 mg/100g
sipuli 0,4 mg/100g
mango 0,4 mg/100g
kirsikka 0,4 mg/100g
maa-artisokka 0,4 mg/100g
raparperi 0,4 mg/100g
munakoiso 0,4 mg/100g
lahna 0,4 mg/100g
taimen 0,4 mg/100g
made 0,4 mg/100g
kevytkerma 0,31 mg/100g
omena 0,3 mg/100g
vesimeloni 0,3 mg/100g
puolukka 0,3 mg/100g
nauris 0,3 mg/100g
papaija 0,3 mg/100g
hauki 0,3 mg/100g
kuha 0,3 mg/100g
ahven 0,3 mg/100g
kampela 0,3 mg/100g
kirjolohi 0,3 mg/100g
lohi 0,3 mg/100g
vispikerma 0,25 mg/100g
hunajameloni 0,2 mg/100g
päärynä 0,2 mg/100g
turska 0,2 mg/100g
seiti (pakaste) 0,2 mg/100g
voi 0,2 mg/100g
kuohukerma 0,2 mg/100g
jogurtti 0,09 - 0,24 mg/100g
äidinmaito 0,026 – 0, 058 mg/100g
olut 0,01 - 1,21 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 10 mg, naiset, joilla ei ole kuukautisia 10 mg, naiset (hedelmällinen ikä) eli joilla on kuukautiset 12-18 mg, RDA 10 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 15 mg, naiset 10 mg
Imeytymistä vahvistaa
Nikkeli, C-vitamiini, B2-vitamiini, mangaani, kupari, koboltti, fruktoosi, kalium?, natrium?, kromi?, seleeni?
Imeytymistä heikentää
Mangaani, molybdeeni, alumiini, kadmium, liiallinen fosfori, kalsium, fytiinihappo, tanniinit, polyfenolit, suolahapon puute vatsalaukussa,
Haitalliset yhteisvaikutukset
Antasidit + rauta, heikentää lääkkeen tehoa ja estää rautaa imeytymästä
Rauta heikentää antibioottien ja kolesterolilääkkeiden tehoa.
Kalsium-valmisteet estävät rautaa imeytymästä
Puutosta aiheuttaa
Runsas verenvuoto
Runsaat kuukautiset (yli 70 ml)
Raskaus (riippuen odottavan äidin ruokavaliosta)
Runsas maidonjuonti ja maitotaloustuotteiden käyttö
Runsas kahvin, teen ja kofeiinipitoisten juomien käyttö (estää imeytymistä 80%)
Viljatuotteiden fytiinihappo (fytiinihappo hajoaa kun viljatuotteet valmistetaan leiväksi juuren avulla) Fytiiniä on leseet 4 225 mg/100g, vilja, leipä 805 mg/100g, valkoiset vehnäjauhot 200 mg/100g . Jos leivän leipoo juureen se hajottaa fytiinihappoa 50%.
Yksipuolinen ravinto
Vatsalaukun pienennys- tai poistoleikkaus
Vatsahaava (vuotava)
Pohjukaissuolihaava
Peräpukamat (vuotavat)
Aspiriinin runsas käyttö
Puutosraja
Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla raudanpuutos on yleisempää kuin miehillä. Naisten kehon rautavarastot riittävät 4-5 kuukautta, miesten vuosia.
Puutosoireet
Väsymys
Ummetus
Kynsien halkeilu
Hiustenlähtö
Keskittymisvaikeudet
Käyttäytymishäiriöt
Päänsärky
Ihon kalpeus
Lusikkakynnet (kynnet ohuet ja kääntyvät ylöspäin kuin lusikka)
Heikotus
Lihasvoimien heikkous
Rytmihäiriöt
Seksuaalisen halun katoaminen
Tulehdusalttius
Masennus
Kutina
Hengitysvaikeudet
Lisääntynyt raskasmetallien imeytyminen
Lyijymyrkytys
Kadmium-myrkytys
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Anemia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
18 mg. Lisäravinne nautitaan tyhjään vatsaan, koska suolahappo mahalaukussa edistää imeytymistä. 100 mg C-vitamiinia yhdessä rautavalmisteen kanssa edistää imeytymistä.
Älä koskaan nauti rautaa lisäravinteena ellei sinulla ole ihan oikeasti raudan puutetta!!!
Älä nauti rautavalmisteita yhdessä juuston, jogurtin, munien, maidon, pinaatin, teen. kahvin, kokojyväleivän tai muiden viljasta valmistettujen tuotteiden kanssa. Syy: Rauta ei imeydy kunnolla.
Yliannostus
Rautaa ei saa koskaan syödä varmuuden vuoksi, vasta kun puute on varmasti todettu. Lisärauta miehillä lisää riskiä sairastua sydänveritulppaan. Kuolemaan johtava yliannos on 250 mg/painokilo.
Lapsilla on olemassa suuri rautamyrkytysriski. Pidä rautatabletit aina lukkojen takana.
Perinnöllistä hemokromatoosia sairastavat (3-5% pohjolan väestöstä) eivät saa nauttia lisärautaa. Kyseessä on raudan varastoitumistauti, jolloin rautaa kertyy kudoksiin (ihon väri muuttuu harmahtavaksi tai pronssinruskeaksi, diabetes, maksan suureneminen, maksakirroosi, nivelsairaudet, sukupuolielinten kehittymättömyys, vähäinen sukupuolihormonien eritys)
Alkoholismi tai alkoholin liikakäyttö (jo lopetettukin), munuaistulehdus, maksasairaus tai pitkäaikainen rautalääkitys saattaa nostaa veren rautatasoja, josta seuraa yliannostusoireita.
Syy miksi alkoholisti ei syö maksalaatikkoa.

Lisärauta pahentaa:
Artriittia (reumaperäinen)
Astma
Allergiat
Sydänsairaudet
Koliitti
Hemokromatoosi
Hemosideroosi
Vatsahaava
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Pahoinvointi
Mahakivut
Selkäkipu
Lihaskipu
Rintakipu
Vilunväristykset
Nopea tai heikko sydämen syke
Kuume, johon liittyy runsasta hikoilua
Ihon punoitus
Metallin maku suussa
Ripuli (voi olla myös veristä)
Oksentelu (voi olla myös veristä)
Ummetus
Tummat ulosteet
Veriset ulosteet
Tunnottomuus
Jalkojen ja käsien kihelmöinti
Hengitysvaikeudet
Sinertävät huulet, kynnet, kämmenet ja jalkapohjat
Väsymys
Kihti
Verisuonten kalkkiutuminen
Syöpä
Veritulpat
Sydän- ja verisuonitaudit
Anemia (kuparin ja sinkin saannin vähenemisen vuoksi)
Reumaattisten oireiden paheneminen
Ikääntyminen
Kuolema
Triviaa
Veren alhainen rautapitoisuus ei kerro aina anemiasta. Tulehdustilan aikana veren rautapitoisuus on yleensä matala, vaikka elimistön rautavarastot olisivat suuret. Diagnoosi anemiasta tehdään oireiden, verikokeen ja veren ferriinipitoisuuden mukaan
Kasvissyöjät kärsivät hyvin harvoin raudanpuutteesta, koska he saavat kasviksista runsaasti aineita, jotka edistävät raudan imeytymistä.
Ravinnosta rautaa imeytyy tarpeen mukaan 0-90%. Lapsilla enemmän kuin aikuisilla. Kun elimistö tarvitsee lisää rautaa se ottaa sitä enemmän ravinnosta.
Elimistön raudasta poistuu joka päivä n. 1 mg. Naisella kuukautisten aikaan rautaa poistuu n. 0,5-0,8 mg lisää/päivä. Imetys verottaa rautaa 0,4 mg/päivä.

Rikki (S)
Ihmiselle välttämätön mineraali. Ihmisessä rikki on varastoituneena ihoon, nivelnesteeseen, nivelsiteisiin, ja rustoon. Keskimäärin noin 100-175 g. Maaperässä n 0,05 g/kg.
Vaikutus elimistössä
Kasvu
Haavojen paraneminen
Osallistuu hapettumisprosesseihin
Hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihdunta
Verenkierto
Hiusten, ihon ja nivelten hyvinvointi
Sidekudoksen vahvistaminen
Hermoston toiminta
Mistä saa?
B1-vitamiini
biotiini
sinappijauhe 1 280 mg/100g
kuivatut kanamunat 630 mg/100g
kampasimpukat 570 mg/100g
hummeri 510 mg/100g
ravut 470 mg/100g
maapähkinät 380 mg/100g
valkosipuli 370 mg/100g
katkaravut 370 mg/100g
sipuli 330 mg/100g
simpukka 300 mg/100g
maksa 260 mg/100g
kuha 260 mg/100g
fetajuusto 250 mg/100g
leipäjuusto 250 mg/100g
äyriäiset 250-450 mg/100g
kirjolohi 240 mg/100g
mäti 240 mg/100g
kuivattu persikka 240 mg/100g
ahven 230 mg/100g
maksa 220 mg/100g
lohi 210 mg/100g
sillisäilyke 210 mg/100g
maapähkinä 210 mg/100g
piparjuuri 210 mg/100g
emmentaljuusto 200 mg/100g
kauraleseet 200 mg/100g
broileri 200 mg/100g
liha 200 mg/100g
mung-pavut 190 mg/100g
munuainen 180 mg/100g
kananmuna 180 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 180 mg/100g
vihreät pavut 170 mg/100g
vihanneskrassi 170 mg/100g
kaura 160 mg/100g
kuivatut aprikoosit 160 mg/100g
saksanpähkinä 160 mg/100g
silakka 150 mg/100g
kokojyväjauhot 150 mg/100g
herneet 130 mg/100g
vesikrassi 130 mg/100g
linssit 120 mg/100g
pannukahvi 110 mg/100g
ohra 110 mg/100g
sipuli (kuivattu) 88 mg/100g
marsipaani 81 mg/100g
kokojyväleipä 81 mg/100g
kookospähkinä (kuivattu) 76 mg/100g
sipuli (raaka) 51 mg/100g
kevätsipuli 50 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 44 mg/100g
okra 30 mg/100g
sipuli (kypsennetty) 24 mg/100g
banaani 13 mg/100g
kantalupenmeloni 12 mg/100g
voi 9 mg/100g
omena 6 mg/100g
hunajameloni 6 mg/100g
päärynä (tuore) 5 mg/100g
kelp 4,6 mg/100g
päärynä (säilötty ilman sokeria) 3 mg/100g
päärynä (säilötty sokerin kera) 2 mg/100g
päärynä (säilyke) 1 mg/100g
härän sapesta eristetty tauriini (energiajuomat)
metyylisulfonyylimetaani (MSM)
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan olevan 800 mg.
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 1,2 g, naiset 0,8 g
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
halkeilevat kynnet
hiusten kiillottomuus
eloton iho
nivelkivut
rypyt
akne
rasvainen iho
psoriaasi
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Nivelrikko
Nivelkivut
Fibromyalgia
Yliannostus
Ravinnosta rikkiä ei voi saada liikaa. Lisäaineena käytetyt rikkiyhdisteet saattavat kuitenkin aiheuttaa yliherkkyysoireita.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
päänsärky
hengenahdistus
astma
Triviaa

Seleeni (Se)
Ihmisen elämälle välttämätön hivenaine. Elimistössä sitä on noin 5-30 mg. Eniten seleeniä on lihaksissa, maksassa, munuaisissa ja pernassa sekä miehillä kiveksissä. Orgaaninen seleeni imeytyy paremmin kuin epäorgaaninen.
Vaikutus elimistössä
Suojaa elimistöä hapettumiselta (antioksidantti).
Parantaa vastustuskykyä ja suojaa tulehduksilta, osallistumalla T- ja B-solujen toimintaan
Osallistuu kasvuhormonien ja prostaglandiinien toimintaan. (Vaikuttaa kivunsietokykyyn.)
Lisää hyvän HDL-kolesterolin osuutta.
Lisää solujen vastustuskykyä syöpäsoluja vastaan.
On osa monia glutationiperoksidaasi-entsyymejä, joka suojaa radioaktiivisen säteilyn, solumyrkkyjen, alkoholin, lyijyn, elohopean, kadmiumin ja arsenikin vaikutuksilta sekä hermolääkkeiden sivuvaikutuksilta.
Seleeni on osana n. 30 entsyymissä.
Seleeni osallistuu kilpirauhasen ja eturauhasen toimintaan
Suojelee maksaa
Pitää huolta silmien, näön, ihon ja hiusten terveydestä
Mistä saa?
Seleenin saanti vaihtelee runsaasti maaperän ja lannoituksen mukaan
keitetty munuainen 192,9 μg/100g
munuainen 135 μg/100g
herkkutatit 100 μg/100g
tonnikala vedessä 78 μg/100g
mustekala 75 μg/100g
anjovis 68 μg/100g
rapu 62 μg/100g
sinisimpukka 60 μg/100g
sianmaksa 58 μg/100g
poronliha 58 μg/100g
nahkiainen (savustettu) 57 μg/100g
ankerias 57 μg/100g
simpukat 56 μg/100g
sian maksa 56 μg/100g
hummeri 51,8 μg/100g
broilerin maksa 51 μg/100g
korvasieni (ryöpätty) 50,7 μg/100g
etana 50 μg/100g
auringonkukansiemenet 49 μg/100g
seesaminsiemen (kuorineen) 49 μg/100g
kanamunan keltuainen 46 μg/100g
naudanmaksa 46 μg/100g
poron maksa 46 μg/100g
siika (savustettu) 46 μg/100g
tonnikalasäilyke vedessä tai öljyssä 42 μg/100g
kuha 37 μg/100g
siika 37 μg/100g
tonnikala 36 μg/100g
rouskut 36 μg/100g
sardiinit (öljyssä) 35 μg/100g
halva 34,4 μg/100g
broileri 34 μg/100g
etikkasienet 32 μg/100g
maksapasteija 30 μg/100g
lipeäkala 30 μg/100g
kalkkuna 29,6 μg/100g
keittokinkku 28 μg/100g
lahna 28 μg/100g
ahven 28 μg/100g
sinappi 27,8 μg/100g
turska 27 μg/100g
taimen 26 μg/100g
pakasteseiti 26 μg/100g
puna-ahven 26 μg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 25 μg/100g
kauraleseet 24 μg/100g
kampela 24 μg/100g
särki 22,4 μg/100g
made 22 μg/100g
maustesilli, suolasilli 22 μg/100g
emmentaljuusto 22 μg/100g
hauki 22 μg/100g
muikku (järv) 22 μg/100g
katkaravut 20 μg/100g
silakka 19 μg/100g
turska 19 μg/100g
lohi 16,9 μg/100g
hiivaleipä 12 μg/100g
kokojyvävilja 12 μg/100g
herkkusieni 9,3 μg/100g
kirjolohi 8,8 μg/100g
lehtikaali 8 μg/100g
parsakaali 8 μg/100g
spirulina-levä (kuivattu) 7,2 μg/100g
maitotuotteet 5 μg/100g
hedelmät ja vihannekset 2 μg/100g
peruna 1,4 μg/100g
äidinmaito 1 – 5,3 μg/100g
grahamjauhot 1 μg/100g
ruisleipä 1 μg/100g
wakame 1 μg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,7 μg/100g
Saantisuositus
Miehet 50 μg, naiset 40-70 μg, lapset 15 μg, RDA 70 μg
Keskimääräinen saanti ravinnosta
Miehet 90 μg, naiset 70 μg
Imeytymistä vahvistaa
E-vitamiini, C-vitamiini, beetakaroteeni, natrium?, kalium?, kupari?, mangaani?, rauta?, kalsium?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Seleeni + E-vitamiini, toimivat hyvin synergisesti, voimistaen molempien hyödyllisiä vaikutuksia Seleeni + E-vitamiini + C-vitamiini, suojaa syövältä (ihosyöpä)
Puutosta aiheuttaa
Yksipuolinen ruokavalio
Laihdutus
Pikaruoka, einekset
Tupakointi
Kasvissyönti, jos ei syödä sieniä
Raskaus
Imeytymishäiriöt
Suonensisäinen ravitsemus
Vauvoille annettava kuivamaito, äidinmaidon sijaan
Puutosraja
alle 1,2 μmol/l tai alle 100 μg/l veressä
Puutosoireet
toistuvat tulehdukset
astma
hiustenlähtö
allergia
stressiherkkyys
reuma
kihti
nivelrikko
maksan toimintahäiriöt
verisuonten kalkkiutuminen
sidekudostaudit
sydän- ja verisuonitaudit
syöpä (ruuansulatuskanavassa)
syövän esiasteet iholla
MS-tauti
ihottumat
harmaakaihi
miehillä potenssihäiriöt
ennenaikainen vanheneminen
raskasmetallimyrkytykset
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisy
syöpä
korkea verenpaine
nivelreuma
sidekudossairaudet
astma
allergiat
iho-, kynsi- ja hiusongelmat
arsenikki, kadmium ja elohopea -myrkytykset
Keshanin tauti (sydänlihasrappeuma)
ulkoisesti hilseshampoissa (sienten ja hiivojen kasvua ehkäisevä) – myrkyllistä sisäisesti
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
50 μg
Yliannostus
yli 450 μg/vrk. Tappava annos yli 5 000 μg.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Valkosipulintuoksuinen iho tai hiki
Metallin maku suussa
Valkosipulihajuinen hengitys
Ihoärsytys
Ihon pistely tai kutina
Hiustenlähtö
Kynsien epämuodostuminen ja heikkous
Kynsien irtoaminen
Väsymys
Ihon pigmentin katoaminen
Hermostovauriot
Ripuli
Pahoinvointi
Oksentelu
Karies lapsilla
Ärtyneisyys
Selenoosi (hiustenlähtö, huonovointisuus, väsymys ja hermostohäiriöt)
Triviaa
Seleenin löysi Jöns J. Berzelius v. 1817 tutkiessaan rikkiyhdisteitä. Suomessa seleeniä on lisätty keinolannoitteisiin vuodesta 1984 alkaen, koska Suomen maaperässä on hyvin vähän seleeniä . Eläinkokeissa lisäseleeni on vähentänyt lihas- ja sydänsairauksia.
Orgaaninen seleeni (ruuasta saatava) imeytyy 85-95%:sti, epäorgaaninen seleeni 40-70%:sti.

Sinkki (Zn)
Ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine. Suurin osa elimistön sinkistä on sitoutuneena luustoon (90%), muualla elimistössä sinkkiä on runsaasti haimassa, eturauhasessa, siemennesteessä, maksassa, silmissä, hiuksissa, ihossa ja lihaskudoksessa. Elimistössä on sinkkiä 1-3 g. Valkosoluissa sinkkiä on noin 25 kertaa enemmän kuin punasoluissa.
Vaikutus elimistössä
Mukana yli 200 entsyymissä ja osallistuu yli sadan entsyymiprosessin käynnistykseen.
Säätelee monien elintärkeiden hormoneiden ja aminohappojen tuotantoa.
Sinkki osallistuu kasvuun, sukupuoliseen kypsymiseen ja sukuhormonien tuotantoon.
Sinkki osallistuu insuliinin tuotantoon ja haavojen sekä kudosvaurioiden paranemiseen.
Vaikuttaa aivojen ja eturauhasen toimintaan.
Poistaa elimistöstä hiilidioksidia.
Välttämätön luuston muodostumiselle
Osallistuu perimäaineksen toimintaan ja korjaukseen
Osallistuu veren punasolujen ja hemoglobiinin muodostukseen
Vahvistaa immuunipuolustusta osallistumalla T-solujen tuotantoon ja toimii antioksidanttina
Mistä saa?
Sinkki imeytyy parhaiten eläinperäisestä ravinnosta, johtuen kysteiinipitoisuudesta
osterit 140 mg/100g
äidinmaito 2-138 mg/100g (vaihtelu riippuu äidin ravitsemuksesta)
silli 100 mg/100g
kelp 43 mg/100g
vehnälese 29 mg/100g
simpukat 20 mg/100g
vehnänalkio 17,8 mg/100g
naudanliha 17 mg/100g
maito 17-66 mg/100g (vaihtelu riippuu lehmän ravitsemuksesta)
kaurahiutaleet (kokojyvä) 14 mg/100g
vehnänjyvät 13 mg/100g
seesaminsiemenet 10 mg/100g
sian maksa 9 mg/100g
poron maksa 9 mg/100g
kuiva hiiva 8 mg/100g
ruislese 8 mg/100g
kuivattu oluthiiva 7,8 mg/100g
kaakaojauhe 6,9 mg/100g
poronpaisti 6,9 mg/100g
sianliha 6,6 mg/100g
hirvenpaisti 6,6 mg/100g
basilika (kuivattu) 5,8 mg/100g
naudan liha 5,8 mg/100g
maksa 5,7 mg/100g
cashewpähkinä 5,6 mg/100g
lampaanliha 5,5 mg/100g
äyriäiset 5,3 mg/100g
auringonkukansiemen 5,1 mg/100g
kuivattu taateli 5,1 mg/100g
emmentaljuusto 4,7 mg/100g
naudan kieli 4,6 mg/100g
naudanmaksa 4,5 mg/100g
hiiva (tuore) 4,5 mg/100g
kaurahiutale (ei kokojyvä) 4,5 mg/100g
broilerin maksa 4,5 mg/100g
naudan maksa 4,5 mg/100g
pellavansiemen 4,3 mg/100g
durum-vehnäjauho 4,2 mg/100g
bulgarian jogurtti 4,1 mg/100g
kebabliha 4,1 mg/100g
valkohomejuusto 4,1 mg/100g
muikku (järvi) 4 mg/100g
taskurapu 4 mg/100g
herneet 4 mg/100g
ruisnäkkileipä 4 mg/100g
fetajuusto 4 mg/100g
leipäjuusto 4 mg/100g
meetvursti 4 mg/100g
äidinmaidonkorvike, jauhe 3,9 mg/100g
linssit 3,9 mg/100g
soijauho 3,9 mg/100g
sika-nautajauheliha 3,9 mg/100g
kauramurot 3,8 mg/100g
kananmunan keltuainen 3,8 mg/100g
nori (kuivattu) 3,6 mg/100g
pavut 3,4 mg/100g
speltti 3,4 mg/100g
kaurapuuro 3,4 mg/100g
lampaanliha 3,4 mg/100g
maapähkinä 3,1 mg/100g
sardiinit (öljyssä) 3,1 mg/100g
kaura 3 mg/100g
intialainen tee (kuivatut teenlehdet) 3 mg/100g
maapähkinävoi 3 mg/100g
tonnikalasäilyke vedessä 2,9 mg/100g
vehnämurot 2,8 mg/100g
nahkiainen (savustettu) 2,8 mg/100g
spirulinalevä (kuivattu) 2,7 - 3,9 mg/100g
ankerias 2,7 mg/100g
tuore hiiva 2,6 mg/100g
ruisleipä 2,3 mg/100g
silakka 2,3 mg/100g
kokojyväjauhot 2,4 mg/100g
kokojyväleipä 2 mg/100g
porkkana 2 mg/100g
makrilli (savustettu tai säilyke) 2 mg/100g
tonnikala (öljyssä) 2 mg/100g
hasselpähkinä 2 mg/100g
hiivaleipä 1,9 mg/100g
suklaa 1,9 mg/100g
kokojyväleipä 1,8 mg/100g
särki 1,8 mg/100g
lihaliemiuute 1,8 mg/100g
ruskea riisi 1,5 mg/100g
marsipaani 1,5 mg/100g
valkoiset vehnäjauhot 1,5 mg/100g
kananmuna 1,5 mg/100g
siika 1,2 mg/100g
hauki 1,1 mg/100g
broileri 1 mg/100g
maustesilli, suolasilli 1 mg/100g
pavunidut (säilyke) 0,8 mg/100g
kaali 0,8 mg/100g
ahven 0,8 mg/100g
made 0,7 mg/100g
tonnikala 0,7 mg/100g
jogurtti 0,6 -0,7 mg/100g
kuha 0,6 mg/100g
valkoinen leipä 0,6 mg/100g
kampela 0,5 mg/100g
lahna 0,5 mg/100g
taimen 0,5 mg/100g
kookospähkinä (tuore) 0,5 mg/100g
valkoinen riisi 0,5 mg/100g
pikakahvi 0,5 mg/100g
herkkusieni 0,5 mg/100g
turska 0,4 mg/100g
kevytmaito 0,4 mg/100g
taatelit (tuoreet) 0,34 mg/100g
peruna 0,3 mg/100g
lanttu 0,3 mg/100g
tomaatti 0,3 mg/100g
kukkakaali 0,3 mg/100g
maissihiutaleet 0,3 mg/100g
kirjolohi 0,3 mg/100g
seiti (pakaste) 0,3 mg/100g
lohi 0,3 mg/100g
banaani 0,28 mg/100g
ananas 0,26 mg/100g
kevytkerma 0,26 mg/100g
vispikerma 0,21 mg/100g
spirulina-levä (tuore) 0,2 mg/100g
punaiset viinimarjat 0,2 mg/100g
sitruuna 0,17 mg/100g
kuohukerma 0,17 mg/100g
voi 0,15 mg/100g
aprikoosi 0,12 mg/100g
omena 0,1 mg/100g
cantalupenmeloni 0,1 mg/100g
hunajameloni 0,1 mg/100g
vesimeloni 0,1 mg/100g
päärynä 0,1 mg/100g
äidinmaito 0,074 -0,39 mg/100g
olut 0,01-0,04 mg/100g
Saantisuositus
Miehet 9 mg, naiset 7 mg, lapset 7 mg, RDA 15 mg
Keskimääräinen saanti ruokavaliosta
Miehet 15-20 mg, naiset 16 mg
Tasapaino
Sinkin ja kuparin saanti pitäisi olla tasapainossa keskenään, koska jos sinkkiä saadaan paljon yli suosituksen ja kuparia suosituksen verran, kuparin imeytyminen häiriintyy.
Imeytymistä vahvistaa
B6-vitamiini, A-vitamiini, monityydyttymättömät rasvahapot, kalium?, magnesium?, kromi?
Imeytymistä heikentää
Kalsium, liiallinen fosfori, kupari, rauta, mangaani, elohopea, lyijy, kadmium, tina, liikahappoisuus, mahahapon vajaaeritys, teen- ja kahvinjuonti, fytiinihappo (fytaatti), kuidut, polyfosfaatit, EDTA (etyleenidiamiinitetra-asetaatti), TVP (teksturoitu kasvisproteiini)
Haitalliset yhteisvaikutukset
Sinkki heikentää tetrasykliininen, doksisykliinien, minosykliinien ja muiden antibioottien vaikutusta ratkaisevassa määrin.
Sinkki heikentää kuparivalmisteiden imeytymistä ja kupari heikentää sinkin imeytymistä.
Nesteenpoistolääkkeet estävät sinkkiä imeytymästä
Kalsiumvalmisteet (kalkkitabletit) – lisäävät sinkin erittymistä, kun luista poistuu kalsiumia, poistuu myös sinkkiä
Fosforia sisältävät valmisteet – häiritsevät sinkin imeytymistä
Hyödylliset yhteisvaikutukset
Sinkki + B6-vitamiini muodostavat yhdessä aivojen välittäjäaineita
Puutosta aiheuttaa
Runsas alkoholinkäyttö
Tupakointi
Kasvisruokavalio
Yksipuolinen ruokavalio
Runsas einesten ja jalostettujen elintarvikkeiden syönti
Saven syöminen
Laihdutus
Keliakia
Imeytymishäiriöt
Murrosikä
E-pillerit
Liiallinen kalsiumvalmisteiden syönti
Liiallinen maitotuotteiden käyttö
Foolihappovalmisteet
Pitkäaikainen rautalääkitys
Runsas kuparin saanti ravinnosta
Tulehdustaudit
Diureettien käyttö (nesteenpoistolääkkeet)
Laksatiivien käyttö (ulostuslääkkeet)
Vatsalaukun pienennysleikkaus tai poistoleikkaus
Pahanlaatuiset kasvaimet
Leukemia
Anemia
Maksatulehdus
Maksasairaudet
Munuaissairaudet
Haimansairaudet
Sirppisoluanemia
Palovammat
Downin syndrooma
Diabetes
Lisämunuaisen vajaatoiminta
Tuberkuloosi
Amalgaamipaikat
Raskasmetallimyrkytys
Rasvaripuli (steatorrea)
Acrodermatitis enteropathica (sinkin imeytymishäiriö)
Suonensisäinen ravitsemus
Anoreksia
Bulimia
Seksuaalinen yliaktiivisuus miehillä
Puutosraja
Puutosoireet
Anemia
Vastustuskyvyn heikentyminen
Epäsäännölliset kuukautiset
Ihottuma kasvoissa ja käsissä
Tulehdukset
Ajokset, paiseet
Akne
Flunssa
Testosteronitason lasku (miehillä)
Steriliteetti, impotenssi
Eturauhasongelmat (laajentunut eturauhanen)
Raskausarvet (striat)
Iho-, hius- ja kynsiongelmat (akne, hiusten kasvun hidastuminen, hiustenlähtö, valkoiset täplät kynsissä)
Raskauden aikaiset oudot maku- ja hajuaistihäiriöt
Kuulohäiriöt
Heikko maku- ja hajuaisti
Ruokahaluttomuus
Haavojen hidas paraneminen
Säärihaavat
Kasvuhäiriöt
Sukupuolielinten kehityshäiriöt
Myöhäinen murrosikä (kuukautisten myöhäinen alkaminen, poikien hidas nuoruuskasvu)
Neurologiset häiriöt
Aistiharhat
Raajojen puutuminen
Raskaudenjälkeinen masennus
Pica (erilaiset syömishäiriöt, mm. halu syödä multaa.)
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Hormonihäiriöt
Sukuelinten sairaudet
Sinkin imeytymishäiriöt
Anoreksia ja bulimia
Makuuhaavat
Säärihaavat
Psoriaasi
Rosacea
Ekseemat
Akne
Kadmiumin neutralointi
Sallittu määrä erityisvalmisteissa:
15 mg. Lisäravinne nautitaan aterian kera, kuitenkin ei kuitupitoisia (leipä, murot) eikä fosforiasisältäviä (maitotuotteet, lihatuotteet, kala) ruokia samalla aterialla
Yliannostus
30 mg päiväsaanti voi häiritä kuparin, raudan ja seleenin saantia.
1-2 g kerta-annos aiheuttaa myrkytysoireita.
150-450 mg annokset pitkään käytettyinä vähentävät veren valkosoluja ja pienentävät punasoluja. Jatkuva yliannos johtaa kuparinpuutteeseen, anemiaan ja vastustuskyvyn heikkenemiseen.
Pahentaa seuraavia tiloja:
Kuparin puute
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
metallin maku suussa
pahoinvointi
oksentelu
ripuli
vatsakivut
suun haavaumat
närästys
ruuansulatusongelmat
kurkkukipu
kuume
anemia
lihasten hallintavaikeudet
rintakipu
hengenahdistus
keltaiset silmät tai iho
kiihtynyt aineenvaihdunta
korkea verenpaine
liian korkea hemoglobiiniarvo
Triviaa
Sinkin ja kuparin saanti pitäisi olla tasapainossa keskenään, koska jos sinkkiä saadaan paljon yli suosituksen ja kuparia suosituksen verran, kuparin imeytyminen häiriintyy. Liiallinen sinkki taas estää rautaa imeytymästä ja häiritsee kolesteroliaineenvaihduntaa.
Sinkkiä imeytyy elimistöön 15-40% elimistön tarpeen mukaan, ellei mukana ole estäviä tekijöitä. Ruuan jalostuksessa sinkkiä katoaa valkoisista jauhoista 77%, valkoisesta riisistä 83% ja viljatuotteiden jalostamisesta 80%.

Strontium (Sr)
Kertyy ihmisessä luustoon. Ei ole todistettu ihmiselle tärkeäksi. Toimii kalsiumin tavoin.
Vaikutus elimistössä
Mistä saa?
Kalsium-pitoiset ruuat
maitotuotteet
viljatuotteet
vihannekset
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
?
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
Strontiumia kertyy herkemmin lehmänmaitoon kuin ihmisen maitoon, Pulloruokitut lapset saavat yleensä 4 kertaisen määrän strontiumia kuin äidinmaidolla ruokitut.
Strontium-90 on radioaktiivinen aine, jota vapautuu ydinreaktiossa. Se kerääntyy luihin sekä ihmisillä että eläimillä. Oireet ilmenevät yleensä vasta vuosikymmenien (28 vuotta) päästä.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa
Yleensä keho pyrkii erittämään strontiumin ulos.
Joitakin tutkimuksia on tehty strontiumin vaikutuksesta hammaskariekseen ja osteoporoosin hoitoon.

Tina (Sn)
Ihmisen elimistössä on 12 mg tinaa, jokaista painokiloa kohti. Eniten tinaa on maksassa ja pernassa. Tina on elimistölle välttämätön hivenaine. Maaperässä sitä on 6 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Osallistuu aineenvaihduntaan ja proteiinien tuotantoon.
Tehostaa immuunijärjestelmää ???
Mistä saa?
Säilykepurkeista
Purkkiruoka avaamattomassa säilykepurkissa sisältää 1-2 g/kg
Avatussa säilykepurkissa säilytetystä ruuasta yli 2 g/kg
Saantisuositus
Ei annettu. Arvellaan 1 mg?
Keskimääräinen saanti ravinnosta
0,2 - 17 mg. Purkkiruokaa syövät saavat enemmän.
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö
Paiseet
Akne
Lapamato
Heisimato
Yliannostus
6 mg/painokilo. Tuoreravinto on yleensä terveellistä, säilykepurkit ovat asia erikseen. Tinan hengittäminen johtaa penumokonioosiin. Max määrä epäorgaanista tinaa 2 mg/ m³ ja orgaanista 100 μg/m³.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ruuansulatusongelmat (ummetus, ilmavaivat)
Hermostohäiriöt
Anemia
Pahoinvointi
Vatsakivut
Päänsärky
Heikotus
Kuume
Lihaskivut
Nivelkivut
Tinnitus (korvien soiminen)
Triviaa
Rottien kasvulle ja kehitykselle välttämätön. Vähäinen tinan saanti aiheutti kasvun hidastumista, karvanlähtöä, ihottumaa ja lihasvoimien heikkenemistä. Hiirillä tina estää syöpäkasvainten kasvua. Eläinkokeissa tinan on todettu lisäävän RNA:n ja DNA:n kopioitumista, RNA:n proteiinisynteesiä.

Titaani (Ti)
Ihmisen elimistössä on titaania 14 mg. Eniten pernassa, lisämunuaisissa, kilpirauhasessa, lihaksissa, jänteissä, rustossa, pikkuaivoissa, aivojen kuulo- ja näkökeskuksissa, haimassa, kiveksissä, maksassa, ihossa, sydämessä, munuaisissa, luuytimessä, suolessa. Veressä titaania on plasmassa.
Vaikutus elimistössä
Salpaa syöpäsolujen etenemistä
Mistä saa?
?
Saantisuositus
?
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
?
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Suolistotulehdus
Nivelrikko
Lasten leukemia
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
?
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
?
Triviaa
Eläinkokeissa titaani vaikuttaa suotuisasti vereen ja kasvaimiin.

Vanadiini (V)
Vanadiini on ihmiselle välttämätön hivenaine. Ihmisen kudoksissa luissa ja maksassa on vanadiinia. Maaperässä vanadiinia on 100 mg/kg.
Vaikutus elimistössä
Natrium-kaliumtasapainon säätely
Verenpaineen ja sokeritasapainon säätely
Osallistuu luiden mineralisaatioon
Osallistuu rasva- ja kolesteroliaineenvaihduntaan
Mistä saa?
Teollisesti valmistetussa ruuassa on yleensä enemmän vanadiinia, koska sitä on ruostumattomassa teräksessä, jota käytetään ruoka-aineita käsittelevissä koneissa
persilja 2 950 μg/100g
hummeri 1 610 μg/100g
retiisi 790 μg/100g
tilli 460 μg/100g
liivate 250 μg/100g
kalanruodot 240 μg/100g
mansikat 70 μg/100g
mustikat 54 μg/100g
vasikanmaksa 11-51 μg/100g
sardiinit 46 μg/100g
kurkku 38 μg/100g
omenat 33 μg/100g
kukkakaali 9 μg/100g
tomaatit 4 μg/100g
perunat 1 μg/100g
äyriäiset
nilviäiset
simpukat
etanat
sienet
mustapippuri
rasvaton maito
merilevä
broileri
lehtisalaatti
luujauho
valmisruuat
Saantisuositus
Arvioitu tarve 10-100 μg
Keskimääräinen saanti ravinnosta:
6-170 μg
Imeytymistä vahvistaa
?
Imeytymistä heikentää
C-vitamiini, kromi, kloori, rauta, alumiini
Haitalliset yhteisvaikutukset
?
Puutosta aiheuttaa
?
Puutosraja
?
Puutosoireet
?
Lääkinnällinen käyttö, mikäli puutos on todettu
Diabetes (kokeiluasteella)
Syöpähoidot (4-12 mg)
Sallittu määrä erityisvalmisteissa
?
Yliannostus
4-20 mg. Kertyy elimistöön ja aiheuttaa sitä kautta myrkytyksen.
Yliannostusoireet/Myrkytysoireet
Ripuli
Kouristukset
Maanis-depressiivisyys
Keuhkoputkentulehdus
Päänsärky
Uupumus
Näköhäiriöt
Kromin puute
Triviaa
Tärkeä hivenaine rotilla ja kanoilla. Eläimillä vanadiini osallistuu solujen jakaantumiseen ja erilaistumistapahtumiin. Lisäksi se edistää glukoosin pääsyä soluihin. Merkitystä on myös solujen hapettumis-pelkistymisreaktioissa. Kanoilla vanadiinin puute vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan nostaen kolesteroliarvoja.





Kun nyt pääsit tänne asti, niin ymmärrät varmaan miksi ruuan on hyvä olla terveellistä, monipuolista ja sitä on syötävä riittävästi. Ymmärrät myös varmaan että on lähes mahdotonta syödä ”millintarkasti oikein”, sillä ravintoainemäärät ruoka-aineissa vaihtelevat, samoin oma ravintoaineenkulutuksesi vaihtelee päivittäin.

Lopuksi on hyvä muistaa, että ei ole olemassa ainetta, joka ei olisi suurina annoksina myrkyllinen. Tämä pätee myös veteen.

Tämä artikkeli on jaettu 3 osaan. Lue myös muut osat :
Vitamiinit
Rasvahapot ja aminohapot